Oletko koskaan vienyt kumppania toiselta tai onko sua "varastettu"? Miten niin kävi ja mille tuntui? Pitikö vältellä entisiä piirejä raivohullun exän takia? Oliko vaikea selitellä kavereille ja suvulle kun yhtäkkiä olikin uusi rakas? Pelottiko että joku vie hänet vielä sinultakin?
Kumppanin vieminen toiselta
18
8226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ketään voi viedä tai varastaa vastoin tahtoaan. Ja joo, on joku varattu lähtenyt kelkkaani ja joku lähtenyt minun kelkastani. Ei ketään voi omistaa, mutta harva lähtee hyvästä suhteesta kenenkään matkaan.
On sellasiakin miehiä, jotka esittävät marttyyriä. Kun se oikea mies saapuu takaisin kuvioihin (erinäisistä, ymmärrettävistä asioista johtuen ollut poissa) ja haluaa tavata naisensa, niin tää marttyyri saa naisen aika ikävään asemaan levitellen tietoa ikäänkuin nainen "seurustelisi" kahden miehen kanssa samaan aikaan ja että tämä, naiselle oikea mies olisi vienyt marttyyriltä hänen naisensa (mikä ei sitten alkuunkaan pidä paikkaansa). Sen martyyrin nainen kuvitteli olevan tän miehen "kaveri", joka auttaa miestä ja tätä naista erilaisissa käytännön asioissa. Mikä sille marttyyrille oikeinb tuli??
En ole koskaan pettänyt, enkä siis koskaan sen takia tullut "varastetuksi" suhteesta. En myöskään ole alkanut suhteeseen varatun kanssa.
Olen samaa mieltä kuin Ratikkakuski: ketään ei voi omistaa, ja useimmat "karkulaiset" lähtisivät joka tapauksessa myöhemmin. Osalla ei riitä munaa lähteä ensin, käsitellä asia ja vasta sitten etsiä uusi parisuhde. Varsin inhimillistä ja vaikka pettäminen EI koskaan ole oikein, jossain tapauksissa se voi olla varsin ymmärrettävääkin (esim. puoliso hakkaa/pettää/alkoholisti/sairaalloisen mustasukkainen/kontroloiva, henkinen väkivalta, suhde henkisesti tyhjä). EN itse lähtisi ketään tuomitsemaan ilman yksityiskohtien tuntemista.
Rakkaus on myös kumma juttu. Joskus voi rakastua, vaikkei suunnittelisi. Niin voi käydä myös varatulle. Nuorena olin asian suhteen hyvin-hyvin mustavalkoinen. Kuitenkin eletty elämä kasvattaa, ja asioita katsoo monipuolisemmin vaikkei pettämistä ja jättämistä hyväksyisikään.
Kun on elänyt vuosi tyhjässä, huonossa suhteessa, vasta ymmärtää miten suuri rakkauden kaipuu ihmisellä voi olla, vaikka rakkautta olisi olosuhteista huolimatta vielä jäljellä alkuperäisessäkin parisuhteessa. EN itse pettänyt, mutta ymmärrän niitä jotka lankeavat. Erehtyviä ihmisiä me kaikki kuitenkin olemme. Toisaalta olen tyytyväinen, että pidin omista arvoistani kiinni, itseni arviostaminen on huomattavasti helpompaa.
Joo, ei tietenkään voi omistaa. Paremmin en osannut selittää. Millaisia vaikutuksia tuolla on, pitääkö vaihtaa ympyröitä tai pelottaako että kohta se taas lähtee...
up
Useita kertoja. Se tuntuu hyvältä. Olen mm. kätellyt miestä, jonka tyttöystävää olin pari kuukautta aikaisemmin nainut. Tyttö esitteli meidät keskenämme. Sen jälkeen hän halasi minua ja kuiskasi miten hyvältä tuntui panna minun kanssani.
Mukavalta tuntuu esimerkiksi sekin kun nainen kehottaa työntymään sisälle hitaasti, koska hän on "tottunut paljon pienempään".
Rehellinen!
En ole vienyt eikä ole varastettu. En myöntäisi moista kuitenkaan koska se tuo vain ongelmia.
Jostain syystä jos seurustelisin niin pelkäisin sitä että joku veisi rakkaani.