Hei.
Ajattelin kirjoitella tänne asiasta saadakseni uutta näkökantaa tilanteeseen/ongelmaan elämässäni.
Olen mies. Iältäni 25.
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilu pari vuotta.
Hänessä on alusta lähtien tuntunut olevan kaikki ne piirteet mitä haluan naiselta.
Ihastuimme kumpikin toisiimme ensinäkemällä. Kävimme muutamilla treffeillä ja olimme aivan täynnä toisiamme.
Nyt on mennyt reilu pari vuotta ja asumme yhdessä.
Hänestä on tullut minulle miltei kuin pikku sisko, jota kohtaan en pysty enää tuntemaan ja näyttämään eläviä tunteita. (Tärkeä ihminen/Perheenjäsen.)
Nämä kaikki aiemmat positiiviset tunteet tuntuvat kadonneen sisältäni, ja tilalle on tullut ärsytys ja turhautuminen.
Tyttöystäväni kärsii käytöksestäni (sekä seksittömyydestä). Ja suhteemme on heikossa kunnossa.
Tiedän että tyttöytstäväni rakastaa minua ja hän myös näyttää sen. itse en vain kykene rakastamaan häntä takaisin.
Sisimmässäni haluan viettää elämäni tämän kyseisen naisen kanssa, mutta en tiedä tuleeko tästä ajan kanssa enemmän aikaan tuhoa, kuin hyvää?
Juttelemme tyttöystäväni kanssa asioista suoraan ja rehellisesti.
Ainut asia minkä nyt keksin tähän liittyen, mistä emme ole jutelleet, on tämä julkaisu.
Varmaan kaduttaa seuraavana päivänä tää teksti, mutta toivottaan että tästä tulis nyt jotain hyvää.
Ajattelin kirjoitella tänne asiasta saadakseni uutta näkökantaa tilanteeseen/ongelmaan elämässäni.
Olen mies. Iältäni 25.
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilu pari vuotta.
Hänessä on alusta lähtien tuntunut olevan kaikki ne piirteet mitä haluan naiselta.
Ihastuimme kumpikin toisiimme ensinäkemällä. Kävimme muutamilla treffeillä ja olimme aivan täynnä toisiamme.
Nyt on mennyt reilu pari vuotta ja asumme yhdessä.
Hänestä on tullut minulle miltei kuin pikku sisko, jota kohtaan en pysty enää tuntemaan ja näyttämään eläviä tunteita. (Tärkeä ihminen/Perheenjäsen.)
Nämä kaikki aiemmat positiiviset tunteet tuntuvat kadonneen sisältäni, ja tilalle on tullut ärsytys ja turhautuminen.
Tyttöystäväni kärsii käytöksestäni (sekä seksittömyydestä). Ja suhteemme on heikossa kunnossa.
Tiedän että tyttöytstäväni rakastaa minua ja hän myös näyttää sen. itse en vain kykene rakastamaan häntä takaisin.
Sisimmässäni haluan viettää elämäni tämän kyseisen naisen kanssa, mutta en tiedä tuleeko tästä ajan kanssa enemmän aikaan tuhoa, kuin hyvää?
Juttelemme tyttöystäväni kanssa asioista suoraan ja rehellisesti.
Ainut asia minkä nyt keksin tähän liittyen, mistä emme ole jutelleet, on tämä julkaisu.
Varmaan kaduttaa seuraavana päivänä tää teksti, mutta toivottaan että tästä tulis nyt jotain hyvää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se on sitä alkuhuuman tasoittumista.
kannattaa miettiä että mikä turhauttaa ja ärsyttää ja puhua siitä tyttöystävän kanssa.Johtuuko se tyttöystävästä vai jostain muusta
Ehkä näin juu. Pitäisi varmaan enemmän keskittyä asiaan vain omana ongelmana ja koittaa selvittää omat pään asiat.
Hmm, vaikea tuosta on mitään oiken sanoa.
Vaivaako seksittömyytenne? Onko välillänne kemiaa? Aina sitä ei ole. Kokemuksesta voin sanoa, että intohimoton suhde voi olla tuskallinen ja tuottaa katkeruutta, mutta se voi olla parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Seurustelun myötä syntyy rakkaus. Kaikki ei ole koskaan kuin alussa.