Seuraavassa pureudun lyhyesti maailman vaikeimpaan taitolajiin miesten maailmassa: sopivan kumppanin valitsemiseen. Aihe on laajuudeltaan ehtymätön laaja, joten joudun lähestymään sitä vain yksinkertaisen, joskin perusvan, kahtia jaon kautta. Mitä naisiin tulee, valitettavasti useimmilta miehiltä puuttuu täysin arvostelukyky olkoonkin, että he olisivat omalla alallaan maailman ehdotonta aatelia. Liian usein miehet tekevät samoin kuin naiset, eli hellivät mielessään mystifioituja ja virheellisiä naiskuvia, joihin viime kädessä miehen suurimmat vaikeudet palautuvat. Näistä tavattomaan inhimilliseen kärsimykseen johtavista käsityksistä on kuitenkin mahdollista päästä eroon. Onneksi ei tarvitse olla naisluonnon asiantuntija voidakseen nauttia parisuhteen suomista hedelmistä, vaikka ei siitä tietysti haittaakaan ole, vaan useimmiten riittää muutaman perusasian ymmärtäminen.
Naisia voidaan jaotella monella tapaa, mutta ehkäpä keskeisin ja kaikista perustavin jako menee alistuvien ja “vahvatahtoisten” (lainausmerkit eivät ole turhia) naisten välillä. Nämä naiset ovat monella tapaa kuin kahdesta eri maailmasta, vaikka heitä pintapuolisesti saattaa olla vaikea erottaa toisistaan. Niinpä sekaannus yleensä johtaakin parisuhteen aloittamiseen “vahvatahtoisen” naisen kanssa. Tämä on useimmiten perustavaa laatua oleva erhe, jonka mammuttimaiset seuraukset täydessä laajuudessaan ja pahimmillaan valkenisivat miehelle vasta useiden vuosikymmenien päästä. Lyhyelläkin aikavälillä seuraukset ovat kaameat, mutta monet miehet ovat sangen kovapäisiä ja totuuden kirkastumiseen ja kiteytymiseen saattaa näissä tapauksissa kestää useita vuosikymmeniä.
Tämä riittäköön alkusanoista. Esitän seuraavaksi joitakin substantiaalisia huomioita näistä kahdesta naistyypistä. Ensinnä “vahvatahtoisen” naisen tapaus.
“Vahvatahtoiset” naiset usein kutsuvat itseään vahvatahtoisiksi (ja väittävät vielä miesten heitä siitä syystä pelkäävän. Tätä tarinaa he lohdukseen itselleen kertovat, mutta ei siitä vielä enempää), mikä oikeastaan on eufemismi. Sopivan selventävän analogian voi poimia mielenterveyspotilaista. Hullukin saattaa täysin elää elämäänsä yhdelle asialle, mikä juuri tekee henkilöstä hullun. Kenellekään ei tulisi tässä tapauksessa mieleen, että hullu olisi jotenkin “vahvatahtoinen” vaikkapa sen vuoksi, että tämä tekee kaikkensa, vastustaa kuinka mittavia esteitä tahansa vain voidakseen esim. lajitella pullonkorkkejaan tms. Päinvastoin, vain yhdelle (konkreettiselle) asialle omistautuminen on pettämätön merkki siitä, että henkilö on hullu. Sama pätee “vahtatahtoiseen” naiseen. Täytyy huomata, ettei vahvatahtoisella naisella välttämättä ole mitään päällepäin näkyvää mielen pinttymää, vaan usein sen voi nähdä vain henkilö, joka joutuu viettämään pitkiä aikoja naisen parissa. Ja usein nainen on itsekin vähintään hämärästi tietoinen kyseenalaisista taipumuksistaan ja ymmärtää siksi peitellä niitä. Klassinen esimerkki on nainen, joka seurusteluaikana on kaikin puolin ihana, seksiä heruu, nainen on rento, eikä nipota pikkuasioista (vaikka todellisuudessa hänen päänsä sisällä kihisee monesti tällöinkin). Vasta kun mies on ansassa, kykenemätön joko käytännön tai psykologisesta (esim. rakkaus naiseen) syistä pakenemaan, nainen alkaa hiljalleen paljastaa tosiluontoaan. Yhtäkkiä olohuoneen pöydälle jäänyt lasi on pettämätön indikaattori miehen välinpitämättömyydestä ja piittaamattomuudesta. Indikaattorilogiikka onkin yksi vahvatahtoisen naisen ulkoisia tunnusmerkkejä, mutta täytyy huomioida, että indikaattorilogiikka karakterisoi myös yleisemmin naisia yleensä. Toisaalta indikaattorit eivät vahvatahtoiselle naiselle ole enää edes indikaattoreita vaan asioita sinänsä, tällaisen naisen on vaikea nähdä eroa 1)olohuoneen pöydällä olevan lasin ja 2) miehen kelvottomuuden kanssa. Nämä ikäänkuin sulautuvat toisiinsa, mikä viime kädessä varmistaa sen, että kaikki rationaaliset käännytysyritykset on tuomittu epäonnistumaan. Asioista ei voi keskustella, koska asioiden ja kokemusten välillä ei ole eroa (psykoanalyysia tuntevat voivat tässä pistää merkille yhteyden psykootikon sielunelämään). Lisäksi tässä vaiheessa “vahvatahtoinen” nainen ottaa käyttöönsä vaikeasti torjuttavan logiikan: “jos rakastat minua, niin…” ja “Sinun pitää tehdä….., koska seurustelemme/olemme aviossa/lasten vuoksi”
Tarkennetaan vielä “vahvatahtoisen” naisen yhteyttä hulluun. Tällä naisella on usein selvä käsitys sekä siitä miten asiat maailmassa ovat sekä siitä miten niiden pitäisi olla. Yleensä nämä kaksi ovat yksi ja sama (joskaan niuhottaessaan epäkohdista nainen ei huomaa, etteivät maailmat sittenkään ole yksi ja sama. Hänen sisäisessä maailmassaan ne kuitenkin ovat). Nainen tietää mitä parisuhde on, mitkä lait ja velvollisuudet sitä luonnehtivat, mikä elämässä on tärkeää, mitä pitää tavoitella jne. Koko hänen elämänhallintaprojektinsa on alisteinen hänen “ihanteilleen”. Nainen elää omassa pienessä läpitunkemattomassa maailmassaan. Kaikki yritykset muuttaa naisen maailman perusparametreja herättävät naisessa suunnatonta ahdistusta ja lopulta raivoa “ahdistelijaa” kohtaan. Tästä sairaalloisuudesta seuraa “vahvatahtoisuus”. Nainen tekee mitä tahansa voidakseen jatkaa ruususenuntaan omassa pienessä maailmasssaan.
Vahvatahtoisen naisen esittelyn jälkeen alistuvan naisen hyveet käyvät ilmeiseksi. Alistuvuus onkin lähinnä merkki siitä, että nainen kuuntelee miestä, että häneen voi vaikuttaa, että hän on herkkä miehen tunteille ja haluille, että hänen älynsä vielä toimii. Jos mies on älykäs, hän valitsee kumppanikseen tällaisen alistuvan naisen. Miehen on syytä olla käyttämättä naisen taipuisuutta hyväkseen (jo oman etunsa vuoksi: jos hän näin tekee, on vaarana, että naisesta kehittyy “vahtatahtoinen”), vaan lempeästi ohjata naista kehityksessään terveeseen suuntaan sortumatta kuitenkaan paternalismiin, vaalia tämän myönteisiä ominaisuuksia ja ennenkaikkea rakastettava kalleinta aarrettaan tämän antaisemalla ja tarvitsemalla tavalla. Jos miehellä on teknistä taitoa ja ymmärrystä tämän tehtävän suorittamiseen, miehen ja naisen onnelle ei ole rajoja. On syytä alati pitää mielessä kuinka harvinaislaatuisia kallisarvoisia alistuvat naiset ovat, joten heidän tärvelemisensä olisi anteeksiantamatonta etuoikeutetun aseman hyväksikäyttöä. Mitään yksiselitteistä neuvoa alistuvan naisen tunnistamiseksi on valitettavasti vaikea antaa. Kutakin naista idenfioitaessa on tarpeen hyödyntää koko ymmärryksensä kirjoa. Jotain yleistä alistuvien naisen esiityvyydestä eri ikäluokissa on kuitenkin mahdollista sanoa. Todennäköisyys alistuvan löytämiseksi laskee iän mukana. Valitettavasti ymmärtämättömillä miehillä ja naisen ikätovereilla on taipumus katkeroittaa lupaava alistuva luonne ja siten muokata hänestä aina vain “vahvatahtoisempaa”.
Jotkut ehkä pitävät sanottua “vain yhden henkilön mielipiteenä” tai merkkinä (indikaattorina) kirjoittajan traagisista naissuhteista (“kuka sinuakin on niin pahasti satuttanut, että naisia noin vihaat”) tai muutoin osoituksena kyseenalaisesta luonteesta. Toiset ehkä saattavat pitää tehtyä kahtiajakoa virheellisinä. Mitä ensimmäiseen ryhmään tulee, “vahvatahtoiset” ovat luultavasti sen vallitsevin osajoukko. Muiden haluaisin pohdiskelevan seuraavaa tosiasiaa: parisuhteiden onnellisuutta on tutkittu ja on käynyt ilmi, että onnellisimmassa suhteissa miehet ovat alistuneita. Miten tämä on mahdollista? Miten onnellisimmat miehet voivat olla alistuneita? Ja eikö tutkimustulos ole ristiriidassa kirjoitukseni kanssa? Tämä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta kun tutkimustulosta kontrastoi kirjoitukseeni, mutta ristiriita on kuitenkin vain näennäinen ja perustuu tilastollisiin seikkoihin. Lopulta käy ilmi, että itseasiassa näkemykseni selittää järkevästi miten saatu tutkimustulos on mahdollinen. Sillä suurin osa naisista kuuluu “vahvatahtoisten” ryhmään ja ajan mittaan tapahtuu ajautumista alistuvien ryhmästä vahvatahtoisiin, kun päinvastaista liikettä ei juuri tapahdu. Niinpä valtaosa miehistä elää siis liitossa “vahvatahtoisten” naisten kanssa. Valtataistelu “vahvatahtoisen” ei – ilmeisistä syistä - voi johtaa kuin onnettomuuteen. Sen takia miehet valitsevat pienemmän pahan ja alistuvat. Kenties monet miehet vielä tajuavat, että he ovat valinneet elämän mielenterveydeltään häilyvän naisen kanssa, että nainen itse voi kovin vähän omalle tilalleen ja ymmärtävät siksi “alistua” menettämättä silti itsekunnioitustaan ja miehuuden tuntoaan. Tämä selittää miksi näennäisesti alistuva (siis: naisensa ja oman itsensä parhaan ymmärtävä) mies on tyytyväisempi liittonsa kuin valtataistelua jatkava mies. Jos puolestaan miehet pitäisivät kumppaniaan henkisesti tasavertaisina kumppanina ja silti alistuisivat, on ilmeistä, etteivät he voisi säilyttää itsekunnioitustaan ja olisivat siksi onnettomempia kuin taistelua jatkavat miehet. Tosiasiat kuitenkin puhuvat tätä tulkintaa vastaan.
Naisia voidaan jaotella monella tapaa, mutta ehkäpä keskeisin ja kaikista perustavin jako menee alistuvien ja “vahvatahtoisten” (lainausmerkit eivät ole turhia) naisten välillä. Nämä naiset ovat monella tapaa kuin kahdesta eri maailmasta, vaikka heitä pintapuolisesti saattaa olla vaikea erottaa toisistaan. Niinpä sekaannus yleensä johtaakin parisuhteen aloittamiseen “vahvatahtoisen” naisen kanssa. Tämä on useimmiten perustavaa laatua oleva erhe, jonka mammuttimaiset seuraukset täydessä laajuudessaan ja pahimmillaan valkenisivat miehelle vasta useiden vuosikymmenien päästä. Lyhyelläkin aikavälillä seuraukset ovat kaameat, mutta monet miehet ovat sangen kovapäisiä ja totuuden kirkastumiseen ja kiteytymiseen saattaa näissä tapauksissa kestää useita vuosikymmeniä.
Tämä riittäköön alkusanoista. Esitän seuraavaksi joitakin substantiaalisia huomioita näistä kahdesta naistyypistä. Ensinnä “vahvatahtoisen” naisen tapaus.
“Vahvatahtoiset” naiset usein kutsuvat itseään vahvatahtoisiksi (ja väittävät vielä miesten heitä siitä syystä pelkäävän. Tätä tarinaa he lohdukseen itselleen kertovat, mutta ei siitä vielä enempää), mikä oikeastaan on eufemismi. Sopivan selventävän analogian voi poimia mielenterveyspotilaista. Hullukin saattaa täysin elää elämäänsä yhdelle asialle, mikä juuri tekee henkilöstä hullun. Kenellekään ei tulisi tässä tapauksessa mieleen, että hullu olisi jotenkin “vahvatahtoinen” vaikkapa sen vuoksi, että tämä tekee kaikkensa, vastustaa kuinka mittavia esteitä tahansa vain voidakseen esim. lajitella pullonkorkkejaan tms. Päinvastoin, vain yhdelle (konkreettiselle) asialle omistautuminen on pettämätön merkki siitä, että henkilö on hullu. Sama pätee “vahtatahtoiseen” naiseen. Täytyy huomata, ettei vahvatahtoisella naisella välttämättä ole mitään päällepäin näkyvää mielen pinttymää, vaan usein sen voi nähdä vain henkilö, joka joutuu viettämään pitkiä aikoja naisen parissa. Ja usein nainen on itsekin vähintään hämärästi tietoinen kyseenalaisista taipumuksistaan ja ymmärtää siksi peitellä niitä. Klassinen esimerkki on nainen, joka seurusteluaikana on kaikin puolin ihana, seksiä heruu, nainen on rento, eikä nipota pikkuasioista (vaikka todellisuudessa hänen päänsä sisällä kihisee monesti tällöinkin). Vasta kun mies on ansassa, kykenemätön joko käytännön tai psykologisesta (esim. rakkaus naiseen) syistä pakenemaan, nainen alkaa hiljalleen paljastaa tosiluontoaan. Yhtäkkiä olohuoneen pöydälle jäänyt lasi on pettämätön indikaattori miehen välinpitämättömyydestä ja piittaamattomuudesta. Indikaattorilogiikka onkin yksi vahvatahtoisen naisen ulkoisia tunnusmerkkejä, mutta täytyy huomioida, että indikaattorilogiikka karakterisoi myös yleisemmin naisia yleensä. Toisaalta indikaattorit eivät vahvatahtoiselle naiselle ole enää edes indikaattoreita vaan asioita sinänsä, tällaisen naisen on vaikea nähdä eroa 1)olohuoneen pöydällä olevan lasin ja 2) miehen kelvottomuuden kanssa. Nämä ikäänkuin sulautuvat toisiinsa, mikä viime kädessä varmistaa sen, että kaikki rationaaliset käännytysyritykset on tuomittu epäonnistumaan. Asioista ei voi keskustella, koska asioiden ja kokemusten välillä ei ole eroa (psykoanalyysia tuntevat voivat tässä pistää merkille yhteyden psykootikon sielunelämään). Lisäksi tässä vaiheessa “vahvatahtoinen” nainen ottaa käyttöönsä vaikeasti torjuttavan logiikan: “jos rakastat minua, niin…” ja “Sinun pitää tehdä….., koska seurustelemme/olemme aviossa/lasten vuoksi”
Tarkennetaan vielä “vahvatahtoisen” naisen yhteyttä hulluun. Tällä naisella on usein selvä käsitys sekä siitä miten asiat maailmassa ovat sekä siitä miten niiden pitäisi olla. Yleensä nämä kaksi ovat yksi ja sama (joskaan niuhottaessaan epäkohdista nainen ei huomaa, etteivät maailmat sittenkään ole yksi ja sama. Hänen sisäisessä maailmassaan ne kuitenkin ovat). Nainen tietää mitä parisuhde on, mitkä lait ja velvollisuudet sitä luonnehtivat, mikä elämässä on tärkeää, mitä pitää tavoitella jne. Koko hänen elämänhallintaprojektinsa on alisteinen hänen “ihanteilleen”. Nainen elää omassa pienessä läpitunkemattomassa maailmassaan. Kaikki yritykset muuttaa naisen maailman perusparametreja herättävät naisessa suunnatonta ahdistusta ja lopulta raivoa “ahdistelijaa” kohtaan. Tästä sairaalloisuudesta seuraa “vahvatahtoisuus”. Nainen tekee mitä tahansa voidakseen jatkaa ruususenuntaan omassa pienessä maailmasssaan.
Vahvatahtoisen naisen esittelyn jälkeen alistuvan naisen hyveet käyvät ilmeiseksi. Alistuvuus onkin lähinnä merkki siitä, että nainen kuuntelee miestä, että häneen voi vaikuttaa, että hän on herkkä miehen tunteille ja haluille, että hänen älynsä vielä toimii. Jos mies on älykäs, hän valitsee kumppanikseen tällaisen alistuvan naisen. Miehen on syytä olla käyttämättä naisen taipuisuutta hyväkseen (jo oman etunsa vuoksi: jos hän näin tekee, on vaarana, että naisesta kehittyy “vahtatahtoinen”), vaan lempeästi ohjata naista kehityksessään terveeseen suuntaan sortumatta kuitenkaan paternalismiin, vaalia tämän myönteisiä ominaisuuksia ja ennenkaikkea rakastettava kalleinta aarrettaan tämän antaisemalla ja tarvitsemalla tavalla. Jos miehellä on teknistä taitoa ja ymmärrystä tämän tehtävän suorittamiseen, miehen ja naisen onnelle ei ole rajoja. On syytä alati pitää mielessä kuinka harvinaislaatuisia kallisarvoisia alistuvat naiset ovat, joten heidän tärvelemisensä olisi anteeksiantamatonta etuoikeutetun aseman hyväksikäyttöä. Mitään yksiselitteistä neuvoa alistuvan naisen tunnistamiseksi on valitettavasti vaikea antaa. Kutakin naista idenfioitaessa on tarpeen hyödyntää koko ymmärryksensä kirjoa. Jotain yleistä alistuvien naisen esiityvyydestä eri ikäluokissa on kuitenkin mahdollista sanoa. Todennäköisyys alistuvan löytämiseksi laskee iän mukana. Valitettavasti ymmärtämättömillä miehillä ja naisen ikätovereilla on taipumus katkeroittaa lupaava alistuva luonne ja siten muokata hänestä aina vain “vahvatahtoisempaa”.
Jotkut ehkä pitävät sanottua “vain yhden henkilön mielipiteenä” tai merkkinä (indikaattorina) kirjoittajan traagisista naissuhteista (“kuka sinuakin on niin pahasti satuttanut, että naisia noin vihaat”) tai muutoin osoituksena kyseenalaisesta luonteesta. Toiset ehkä saattavat pitää tehtyä kahtiajakoa virheellisinä. Mitä ensimmäiseen ryhmään tulee, “vahvatahtoiset” ovat luultavasti sen vallitsevin osajoukko. Muiden haluaisin pohdiskelevan seuraavaa tosiasiaa: parisuhteiden onnellisuutta on tutkittu ja on käynyt ilmi, että onnellisimmassa suhteissa miehet ovat alistuneita. Miten tämä on mahdollista? Miten onnellisimmat miehet voivat olla alistuneita? Ja eikö tutkimustulos ole ristiriidassa kirjoitukseni kanssa? Tämä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta kun tutkimustulosta kontrastoi kirjoitukseeni, mutta ristiriita on kuitenkin vain näennäinen ja perustuu tilastollisiin seikkoihin. Lopulta käy ilmi, että itseasiassa näkemykseni selittää järkevästi miten saatu tutkimustulos on mahdollinen. Sillä suurin osa naisista kuuluu “vahvatahtoisten” ryhmään ja ajan mittaan tapahtuu ajautumista alistuvien ryhmästä vahvatahtoisiin, kun päinvastaista liikettä ei juuri tapahdu. Niinpä valtaosa miehistä elää siis liitossa “vahvatahtoisten” naisten kanssa. Valtataistelu “vahvatahtoisen” ei – ilmeisistä syistä - voi johtaa kuin onnettomuuteen. Sen takia miehet valitsevat pienemmän pahan ja alistuvat. Kenties monet miehet vielä tajuavat, että he ovat valinneet elämän mielenterveydeltään häilyvän naisen kanssa, että nainen itse voi kovin vähän omalle tilalleen ja ymmärtävät siksi “alistua” menettämättä silti itsekunnioitustaan ja miehuuden tuntoaan. Tämä selittää miksi näennäisesti alistuva (siis: naisensa ja oman itsensä parhaan ymmärtävä) mies on tyytyväisempi liittonsa kuin valtataistelua jatkava mies. Jos puolestaan miehet pitäisivät kumppaniaan henkisesti tasavertaisina kumppanina ja silti alistuisivat, on ilmeistä, etteivät he voisi säilyttää itsekunnioitustaan ja olisivat siksi onnettomempia kuin taistelua jatkavat miehet. Tosiasiat kuitenkin puhuvat tätä tulkintaa vastaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Erinomainen kirjoitus. Kiitos. Etenkin analyysisi "vahvan naisen" tavasta "tietää" miten asioiden maailmassa ja suhteessa tulisi olla on terävä. Usein nämä naiset myös muistavat kertoa kumppanilleen, millainen suhde tulisi olla, jotta se vastaisi tätä "hyvän suhteen" mallia. Vahvan naisen näkemä suhde on lähes platonilainen idea, ei suinkaan kahden ihmisen kokemus _kumpaakin_ tyydyttävästä tavasta elää yhteiselämää.
Otan kirjoituksesi talteen.
Ehkä vahvan naisen (tai miksei vast. myös miehen) ilmiö onkin pohjimmiltaan harhauskoa siihen, että kaikki asiat ovat muutettavissa jos vain haluaa. Että kaikki on itsestä kiinni. Oman onnensa seppiä, joiden menettelytavat voivat toimia bisnesmaailmassa, mutta ihmisten kanssa oleminen on eri asia.
Hyvät väärinkäsittäjät, en tarkoita, ettei naisten tulisi toimia liike-elämässä tai toimia siellä eri tavoin. Kunhan kotona jotain muuta.
Ihmiset, hyväksykää, että kaikkia asioita ei tarvitse murehtia, kun vain vähään voi vaikuttaa.
Olen itsekin verrannut naisen suhdekäsityksiä platonisiin ideoihin toisessa kirjoituksessani. Se on analyyttisempi kuin tämän viestiketjuni, joten se tarjonnee lisää näkökohtia:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000001473287
Kirjoituksesi oli varsin hyvä, kuten aina ennenkin spektaakkeli. Yksi asia - ja tämä ei ole lainkaan pieni asia - jäi vaivaamaan mieltäni, nimittäin liika "ymmärtäminen" ja sitäkautta syntyvä mielikuva naisen "paapomisesta". Ethän vaan suinkaan tällaista asiaa halua ajaa?
Minun näkemykseni liittyy huomatavasti radikaaleihimpiin toimintatapoihin ja valta-asetelman nujertamiseen, mitä naiseen tulee.
(Huomautan tässä vaiheessa kirjoitusta, että tavoilleni epätyypilliseen tapaan aion käyttää tarkoituksellisesti tuosta kaksijalkaisesta haarakiilaisesta nimitystä nainen, huomattavasti kuvaavamman ämmä sanan sijaan. Pahoittelen tapahtunutta).
Nainen on nimittäin aidoimmillaan silloin kun sen asema parisuhdegenressä ja yhteiskuntakoneistossa poljetaan mahdollisimman alas. Tällöin astuu kuvaan luonnollinen nöyryys, asemansa tunnustaminen, ideaalitila naiseuden viitekehyksessä. Ellei tätä merkittävää perustoimenpidettä ole suoritettu, tulee naisesta temppuileva päällepäsmäri, jonka henkiset voimavarat suuntautuvat katkeruuden, kateuden, kaunaisuuden ja eripuraisuuden synnyttämiseen. Tämä olotila ei ole yhteiskunnallisesti mielekäs ja järkyttää myös ulkopuolisten henkistä tasapainoa.
Helpoin tapa ratkaista tämänkaltaiset ongelmat, on jättää naiset kaiken yhteiskunnallisen aktiviteetin ulkopuolelle. Se nöyrryttää sopivasti ja vie turhat halut vääntämiseen ja kiukutteluun. Samaa suosittelisin miestenkin tekevän, nimittäin välttelemään ja hylkimään naista kaikin mahdollisin keinoin. Tässä mielessä mitkään "valintaoppaat" eivät perustele olemassaoloaan muuna kuin ehkä popularistisena kirjallisuutena.
Naisen paikka on siis nyrkin ja hellan välissä? Naisilta äänioikeus pois, peitettäköön naiset kaavuilla ja hunnuilla? Nainen on miehen omaisuutta?
Alkaisinko rustaamaan kirjoitusta eri miestyypeistä? No, enpä taida. Muuttakaa vain aloitusviestissä sanan "nainen" tilalle sana "mies" ja päinvastoin.
Huomiosi on tavalliseen tapaan terävä, Jojo, ja siksi on tarpeen tehdä tekstiin pieni tarkennus ja lyhyesti jatkaa teeman kehittelyä.
Naisen ymmärtämisellä en suinkaan tarkoita naisten tietoisten halujen yms tavoittamista ja niiden täyttämispyrkimyksen. Asia on juuri päinvastoin; kun naista ymmärtää, ymmärtää myös olla täyttämättä tämän tietoisia haluja, sillä nainen ei tiedä mitä hän haluaa. Mikään ei ole naiselle yksinkertaista. Tämän aspektin selventämiselle ei tässä ole kuitenkaan tarvetta, sillä psykoanalyysissa asia on jo riittävän selkeästi ymmärretty: nainen haluaa haluamista (tästä naisen "vaikeus": kun tämä on saamassa haluamansa asian, hänen on kehitettävä joku veruke, joka estää häntä sitä saamasta). Tämän takia nainen on pidettävä tyytymättömänä.
Naisen poliittisen asemaan en ota kummoistakaan kantaa. Totean vain, että kaikki näkyvät julkiset alistamispyrkimykset on - ilmeisistä syistä - tuomittu epäonnistumaan. Toimivaa strategiaa on siis pyrittävä toteuttamaan kentällä. Olen aikaisemmin viitannut naiseen lemmikkieläimenä ja vertaus sopii tähänkin yhteyteen. Ajatellaan vaikkapa koiraa. Harmoninen yhteiselo koiran kanssa on mahdollista, jos sille on näyttänyt kuka on lauman johtaja. Kaikkiin sen kapinointiyrityksiin on suhtauduttava (ulkoisen käyttäytymisen tasolla) ankarasti. Sama pätee naisiin. Heidän rajojen hakemispyrkimyksiinsä on suhtauduttava yksiselitteisen torjuvasti. Torjunta ei kuitenkaan kata kaikkia ulkoisella tasolla miehen auktoriteetin haastavaa käyttäytymistä, sillä toisinaan nainen on täysin oman, hänelle kaoottisen (miehen tulisi tunnistaa sen logiikka), tunnemaailmansa orjuuttama. Näissä tapauksissa miehen on "ymmärrettävä" naista ja paijattava tätä.
Mitä valintaoppaisiin tulee, niin miehen kannattaa suhtautua niihin kuin keskusteluun ystävän kanssa, tunnustaa totuudelliset huomiot ja jättää retoriikka omaan arvoonsa. Ehdottomasti on pitäydyttävä ottamasta niistä suoraan ohjenuoria elämäänsä ja vältettävä niiden käyttämistä niitä sellaisenaan maailmankatsomuksensa rakennusaineksena. Tämä johtaisi naisellisen oman pienen maailman syntymiseen.
Formaalisti vaihto on tietysti mahdollista suorittaa, mutta tosiasioita, kuten tutkimuksia parisuhteiden onnellisuudesta, sekään ei muuttaisi, jolloin vaihto jäisi vain retoriseksi silmänkääntötempuksi.
Naisen mentaalidilemma on vakava oikeyhtymä ja siksi naista on ohjattava oikeaan suuntaan, jottei tmä oireilu saisi aikaan pahempaa tuhoa ympäröivässä maailmassa. Tämä suunta on nöyryys ja itseään ylempien kunnioittaminen tervehenkisen arvokkaasti ja omaa alempiarvoisuuttaan erityisesti korostaen.
Nykynaisen mieli on jo pelkästään siksikin niin sekaisin, että naiselle on tarjottu liikaa mahdollisuuksia. Tämä pärjäämisen paljous voi sekoittaa vahvemmankin ihmisen, saati naisen. Siksi juuri perustelen oikeuksien kaventamisella sen, että nainen voisi edes yrittää sopeutua "normaalien" yhteiskuntaan. En tiedä, kuinka mahdollista tämä on mutta jaksan olla optimistinen. Onhan sarjamurhaajiakin tullut uskoon.
Johdatus totuuteen ei ole helppoa. Jo Kant on todennut tutkiessaan ihmismielen alaikäisyyttä, sen, että naisen tehtävä olisi koulutuksen sijaan keskittyä perheen hoitamiseen, synnyttämiseen ja miehensä palvomiseen. Tämä käsitys vs. oma käsitykseni on sama. Jos nainen saa liikaa hänen mielelleen vieraita ajatuksia päähänsä (mm. kirjallisuudesta tai muutoin mediasta), se voi heikkouttaan ilmetä juuri utopistisina vallanhavitteluina ja kuvitelmina jostain ideaali-ihmisten maailmasta. Olnkin sitä mieltä, että kansalaisoikeuksien kaventamisen lisäksi, naiselle tulisi osoittaa myös ulkonaliikkumiskiellon terveelliset vaikutukset ja turhan median kyttäilyn (naistenlehdet, saippuasarjat, rakkausromaanit jne.) aiheuttamat neuroottiset piirteet.
Kaikille tähän mennessä aihetta käsitelleille:
Te olette kuin hartaat uskovaiset. Ainoa ero on siinä, että he uskovat siihen mihin heidät on opetettu uskomaan, vaikka se riistäisi heiltä elämän. Te etsitte kirjoista totuuden joka miellyttää ja tekee teistä ylemmän itsenne alempiarvoisemmiksi katsomien ihmisten edessä. Mutta yhtälaille tekin levitätte tätä "hienoa sanomaanne" kaikille, kysellen samalla samanhenkisiltä, että eikös vain olekin näin?
Vaikka sen enempää raamattu, kuin mikään muukaan ihmisen kirjoittama ei ole totuus. Terve järki on mielestäni ainut mitä ihmisten tulisi noudattaa.
Mitä siitäkin tulisi, jos työpaikoilla tyhmät olisi laitettu pomoiksi ja älykkäät alaisiksi?
Ei se ole parisuhteessakaan aina mies jolla nuppi toimii paremmin. Olette yleistäneet liikaa, tehneet kaikista naisista yhden. Yhden jolla on vain yksi luonne, yksi reaktio joka tilanteeseen.
Voimme vain toivoa ja rukoilla, etteivät kaltaisenne kapeakatseiset henkilöt ikinä pääse valtaan.
Verrata nyt naista koiraan ja vaatia samaan hengenvetoon heille ulkonaliikkumiskieltoa. Mihinhän minä vertaisin teitä? Sille tuskin on olemassa edes sanaa. Niin paljon minä teitä halveksin.
Mä tunnen tommosia miehiä, ihan totta.
Ja niitä on paljon.
En nyt tarkoita tässä omaa parisuhdettani.
Parisuhteesta keskustellessa mielessä on miehet yleisesti ja siksi tulee usein sanotuksi monia
juttuja kärjistetysti.
Mun oma ukko on ihan tavis joka on kasvanut vahvan naisen rinnalla ja on itsekin keskitasoa kehittyneempi noissa jutuissa.....
Noille edellä mielipiteensä kertoneille miehille tietäisin monta nimitystä, yksi niistä on
Sovinisti-possu, varsinkin toi tahallaan
meitä ihania naisellisia vahvoja naisia ärsyttävä Jojo.
hienoa että sulla on elämäntehtävä täällä :)
Kiva, että sä valistat mua elämäntehtävästäni.