Tälläistä olen tässä ihmetellyt:
Olen ollut työttömänä nyt 10 kk, ikää on vasta 23 vuotta. Töitä olen koko ajan hakenut aktiivisesti, kaikkea mistä on vähänkin työkokemusta. Ennen työttömyyttä olin vakuuttunut taidoistani, puhuihan työnjälki puolestani, ja terve itsetunto oli kohdillaan.
Nyt ihan lähiaikoina olen päässyt neljään työhaastatteluun ja eilen yhdestä näistä paikoista soitettiin, että tule meille töihin. Puhelun ajan tunsin kasvavaa epävarmuutta siitä selviänkö kyseisestä työstä ja pyysin päivän harkinta-aikaa. Voi hyvänen aika! Harkinta-aikaa!?!? Kymmenen kuukautta sitten olisin silmää räpäyttämättä hyväksynyt työtarjouksen välittömästi tietäen, että sovin hyvin kyseiseen työhön.
En ole edes aiemmin huomannut tätä omanarvontunnon laskua, mutta kyllä se selvästi vaikuttaa pahasti pieneen ihmiseen kun kukaan ei ota töihin, että pääsisi näyttämään kykynsä. Tähän nyt tarjottuun työhön ei sisälly mitään mitä en olisi aimmin tehnyt ja mistä en olisi kunnialla selviytynyt! Miksi en siis selviytyisi tästä työstä? Näiden ajatusten myötä soitin tänään takaisin siihen työpaikkaan ja kerroin ottavani työn vastaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Varmaankin on joku muukin huomannut vastaavaa itsetunnon laskua työttömyyden aikana?
Olen ollut työttömänä nyt 10 kk, ikää on vasta 23 vuotta. Töitä olen koko ajan hakenut aktiivisesti, kaikkea mistä on vähänkin työkokemusta. Ennen työttömyyttä olin vakuuttunut taidoistani, puhuihan työnjälki puolestani, ja terve itsetunto oli kohdillaan.
Nyt ihan lähiaikoina olen päässyt neljään työhaastatteluun ja eilen yhdestä näistä paikoista soitettiin, että tule meille töihin. Puhelun ajan tunsin kasvavaa epävarmuutta siitä selviänkö kyseisestä työstä ja pyysin päivän harkinta-aikaa. Voi hyvänen aika! Harkinta-aikaa!?!? Kymmenen kuukautta sitten olisin silmää räpäyttämättä hyväksynyt työtarjouksen välittömästi tietäen, että sovin hyvin kyseiseen työhön.
En ole edes aiemmin huomannut tätä omanarvontunnon laskua, mutta kyllä se selvästi vaikuttaa pahasti pieneen ihmiseen kun kukaan ei ota töihin, että pääsisi näyttämään kykynsä. Tähän nyt tarjottuun työhön ei sisälly mitään mitä en olisi aimmin tehnyt ja mistä en olisi kunnialla selviytynyt! Miksi en siis selviytyisi tästä työstä? Näiden ajatusten myötä soitin tänään takaisin siihen työpaikkaan ja kerroin ottavani työn vastaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Varmaankin on joku muukin huomannut vastaavaa itsetunnon laskua työttömyyden aikana?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet niin nuori, että varmaan noinkin.
Tuohon ottaisin kantaa. Pyysit vuorokauden harkinta-aikaa. Toivottavasti et hankkinut samalla itsellesi työkkärin rangaistusta. Niinkin voi käydä, jos työnantaja asiasta suivaantuneena päättääkin valita toisen.
Ei se työkkäri voi mitenkään tietää että edes hain kyseistä paikkaa, saati sitä että sitä tarjottiin minulle. Ei tämä ollut mikään heidän ehdotus/pakotus. Itse olen työni hakenut, työkkäri ei ole missään vaiheessa auttanut/kiusannut minua millään tavalla. Työnhaun uusintakäynnitkin on mennyt suunnilleen näin: "Oletkos hakenut töitä?" "Olen tietysti" Hyvä juttu, onnea työnhakuun sitten" Kiitti. Moi" "Hei, hei".
On vain niin, että työnantaja voi ilmoittaa työkkäriin siitä, että olet hakenut. Jos siis et ota työtä vastaan, niin riski on aina. Moni karenssi on paukahtanut sen vuoksi, että työtön on luullut, että kun kyse ei ole työkkärin välittämästä työtarjouksesta, siitä voi kieltäytyä ilman seurauksia.
Ei tarvitse työtä olla tarjottu työkkärin kautta, jotta sen vastaanottamattomuudesta voitaisiin rangaista.
Hmm, pitääkin ottaa sitten huomioon jatkossa. Mutta tämän asian kannalta loppu hyvin kaikki hyvin, koska otin työn ja pääsen tältä erää irti työkkärin ja kelan otteesta :)
Jokainen laiska pummi pitää ilmoittaa heti. Työnhakijan velvollisuus on ottaa työ vastaan, ekä hankkia rahoja pettämällä.
Itse en kyllään ymmärrä miksi työttömyys laskisi omanarvontuntoa varsinkin jos aktiivisesti hakee töitä,koska se että ei saa työtä tarkoittaa sitä että on ammattitaidottomia työnantajia tai sitten on vain ollut huono tuuri eli ei ole saanut työpaikkaa koska spontaani henkilökemia ei kolahtanut haastattelun aikana työnantajan / haastattelijan kanssa.
Työttömänä pitää myös muistaa se että työttömänä nykyaijan maailmassa työtön mahdollistaan työssäkäyvän enemmistön elintason jatkuvuuden ihan samalla tavalla vaikkei niin voimakkaasti kuin ne miljaardit ihmiset jotka kuolevat ennen aikaisesti nälkään , puhtaan veden puutteeseen tai lääkeiden puuteeseen jne.
Jos esimerkiksi kävisi niin että Kiina,Intia.Brasilia sekä heidän muutamat kovan talouskasvun omaavat naapurit jatkaisivat talouskasvua nykytahtiin ja Eu Usa , Kanada ja Japani saisi oman talouden kovaan kasvuun niin siitä seuraisi hyvin nopeasti hyperinflaatio,koska maailman resurssit eivät riitä takaamaan hyvinvointia kui8n vain pienelle minoriteetille tässä maailmassa. Tämän vuoksi siis jokainen vähän maailman resursseja kuluttava kehitysmaan köyhä ja myös pienissä määrin teollisuusnmaitten työttömät sekä köyhät ovat syy hyvin voivien elintasoon. Työttömyydessä ja työttömistä on siis myös hyötyä työssäoleville.
Okei, ei se ehkä keskiverto työttömällä laske, eikä sen minusta missään nimessä pitäisikään! Paljon mieluummin olisin vaan tyytyväinen siitä, että haen koko ajan ahkerasti töitä ja jos ei osu kohdalle niin voi voi, uutta yritystä. Mutta kun pää ei kestä niin pää ei kestä, omapahan on ongelmani :(
Mene kokeilemaan minkä moista on tehdä ilmaistöitä, siinä vasta onkin pää lujilla.
Miten se voi olla? Sehän on ihan omasta motivaatiosta kiinni, että haluaako tehdä jotakin. Ilmaistöistä voi tulla jatkossa palkallisia, jos tekee työnsä hyvin.
Ei ole sitten kokemusta, jos ei ymmärrä.
Älä tule tänne kirjoittelemaan tota samaa saastaa minkä olen viiden vuoden aikana kuullut jo sata kertaa työkkärissä. Ihan sama jos siellä hoettais että voit voittaa lotossa viikonloppuna, menehän nyt tekemään töitä ilmaiseksi.
...ja varsinkin kun kaikki kaverit haluavat olla erossa kun työttömyys on jatkunut pitkään. Facebookiin ei tule enää näkyviin oikeastaan mitään. Tuskinpa ne kaverit on kaikki lopettaneet statustensa päivitykset? Ovat vain katsonaat parhaaksi olla erossa minusta.
Vaikka sitä työtä hakee aktiivisesti, kaikki kyllä ajattelevat työttömyyden jatkumisen olevan minun syytäni. En usko että kukaan miettisi työnantajan olevan epäpätevä tms.
Tällä hetkellä ei sitten sosiaalisia kontakteja enää olekaan. Kauanko arvelette että mieli pysyy virkeänä ja omanarvontunne korkealla?
Joku viisas taas neuvoo ottamaan itse yhteyttä kavereihin - toiminkin niin, vaan kun ei kiinnosta niin minkäs teet.
Voi miten jossain isossa kaupassakin katsoo ihaillen niitä onnekkaita, jotka purkavat tavaraa hyllyihin jne. Pääsisipä jonnekin töihin....
Minä taas olen löytänyt omantunnon arvoni työttömyyden aikana, mitä persaukisempi olen niin sitä lähempänä olen lähtemään pois täältä esihelvetistä.
Sitä sitten en tiedä joudunko helvettiin tai pääsenkö taivaaseen. Pitää vain pyytää niitä syntejä anteeksi ja tehdä parannus, lisäksi taivaallisessa tuomioistuimessa katsotaan oletko tehnyt Jumalan tahdon. Eli yksi niistä on ainakin se, että olet rakastanut muita ihmisiä, vaikka mukaan mahtuu mitä ihmeellisimpiä persoonia.
Työnantaja heti projisoi kaiken paskan sinuun, kun menet paikkaan. Minutkin palkattiin vain sen takia, että pomo kuvitteli saavansa lisäpotkua vanhojen työntekijöiden savustamiseen. Hän onnistuikin pitemmän päälle. Tulos yksi ruumis, toinen pitkällä sairaslomalla ja pari muuta eläkkeelle. Pienen perheyrityksen vahvuus putosi puoleen, ja tulos romahti. Suhteet katkesivat yritysverkostossa, johon kuuluttiin, mutta nämä lampaat antoivat kaiken tapahtua ilman pienintäkään inahdusta, ja loikkasivat lähimpään naapurifirmaan. Loputulos oli, niin järjetön, että en paljoa noita aikoja kaipaa. En tiedä väittivätkö he itsesäälistä itsekin sairastuneensa, mutta tuhoa lerkesivät saada aikaa, ja millaisia raukkoja ihmiset ovat.
Tuo on ihan luonnollista. Töissä itsetunto sitten taas nousee.
Olet, niin vihreä, että et tiedä kuinka paljon työmailla pidetään hulluja vakansseilla.
Olen jo harmaantuva ja kokemusta on.
Sinä olet sellainen sosiaalinen höpisijä, joka parantaa maailmaa. Mokoma kyrvänjatke. Taidat vielä pitää jotain kahjoa äitinäsi.
Mitä se työ on? Mä elän jo semmoista elämää et menot on nolla.
Olen käynyt kadun koulua ja nyt mä käyn mesellä yövuorossa, kun muut painuu pehkuihin. Joskus on raskasta saalista.
Ns. työllistämispolitiikka on vitsi. Ne v/määrärahat jotka on tarkoitettu sille pienelle ja onnettomalle ihmiselle, joka tekisi lähes mitä tahansa saadakseen olla palkallisessa työssä meneeki hallinolle ja hallinto sanoo,ettei o ole varaa työllistää.
-Nii, ei varmaan :)
Työttömät tavallaan työllistävät.Höh!
Eikä tässä vielä kaikki: Työttömät ja varsinkin pitkäaikaistyöttömät syyllistetään omasta tilastaan,vaikka he työllistävät ENITEN kelaa,sossua,työppäriä, älykeskuksia,sykolookeja...jne., jopa poliisia, jonka rahat ovat myöskin ihan lopussa.Kuse on vähän rioriteettikysymys mihkä sitä rahaa laittaa?
Ja vaikka Satan-komitea mietti sosiaaliasioita about 2-3 vuotta, lieviä parannuksia tuli,muttei oikeaa tolkkua vieläkään.
Moni varmaan tietää kertomattakin,että maamme työttömyysprosentti on saatu EU-kelpoiseksi tilastoja kopeloimalla,sillä jos työttömyys% on 5-7%, tämä tarkoittaa,että kaikille haluaville on töitä, MUKAMAS.
Itse olen pitkäaikaisiyötön ja en ole poliisin kanssa ollut koskaan tekemisissä. Työkkärissä virkailikja kyllä on melkein päälle käynytja haukkunut mennen tullen.