Uskovainen sinkkumies

Samaapa oon nuorena naisena pohtinut. Haluaisin uskovaisen miehen, mutta ei helsinginkään kokoisesta kaupungista vain tunnu sellaista löytyvän, nämä piirit osaavat olla melko pieniä.
Suhteet ei-uskovien miesten kanssa on tullut kokeiltua eikä se vain toimi, koska niin monissa moraalisissa kysymyksissä on usein isoja eroavaisuuksia, ja lopulta jompikumpi joutuu taipumaan omasta vakaumuksestaan. Ei se vain toimi.

Tuo heittosi "mitä hyötyä on olla uskovainen" on aika jännä, jos oot uskovainen sen vuoksi että löytäisit seurakunnasta naisen(?) niin se ei oo ehkä järkevin syy. Jos se on syy käydä seurakunnasta, niin kannattaa harkita uudelleen, isommat markkinat löytyy vähän toisenlaisista piireistä. Itsellä usko on se ykkösasia elämässä, mutta jotta kokisin itseni onnelliseksi ja elämäni merkitykselliseksi, kaipaan vierelleni myös parisuhdetta ja ehkä aikanaan myös avioliittoa ja perheen perustamista. Läppähän tuo heittosi taisi olla, mutta pistipä vain silmään.. :))

Minäkin olen uskovainen ihminen ja jostain ihmeen syystä tielle osuu ateisteja. Ja kiihkouskovaisia. Enhän mäkään lauleskele hallelujaata stadin asemalla, uskallan toki puhua uskostani, kyseenalaistaa ja tulla kyseenalaistetuksi. Haluan kuitenkin kumppanin jolla on samankaltaiset elämänarvot ja uskoo samaan jumalaan.

feikki asialla