Kertokaapa siskot jos olette antaneet pettämisen anteeksi kerran tai useammankin kerran, niin oletteko vielä yhdessä ja minkälaisia tunteita ja ongelmia mahdollisesti on edessä? Jos liitto kaatui myöhemmin niin miksi ja kuinka kauan pystyitte jatkamaan?
Melko tuore avomieheni piti yllä salasuhdetta nuorempaan sinkkuun melkein vuoden, oli päivittäistä viestittelyä, seksiäkin, syy: "en päässyt eroon siitä naisesta". Nyt vakuuttaa rakkautta ja ettei ikinä enää petä, mutta olen ihan hajalla kun rakastin ja luotin enkä nähnyt mitään merkkejä. Hänen ei pitänyt edes olla mikään naisten mies, vaan "rehti ja ujo yksinhuoltaja iskä", sellaiseen rakastuin, mutta nyt en todellakaan tiedä kuka hän on. Siis voiko mies vain mennä sekaisin kiimasta nuoremman naisen takia ja huvitella vain? Hän sanoo ettei rakasta sitä naista eikä halua erota. En vaan tajua. Minusta meidän arki oli hyvää, taloudelliset asiat saatiin yhdessä kuntoon, lapset edellisistä liitoistamme saman katon alle, meistä tuli perhe, meillä oli tulevaisuuden suunnitelmia, mutta silti en riittänyt. Miten voin tietää riitänkö hänen ainoakseen kuukauden, vuoden, kaksi, vai loppuelämäni jos annan tämän anteeksi? En mitenkään, miehen vakuutteluista huolimatta.
Melko tuore avomieheni piti yllä salasuhdetta nuorempaan sinkkuun melkein vuoden, oli päivittäistä viestittelyä, seksiäkin, syy: "en päässyt eroon siitä naisesta". Nyt vakuuttaa rakkautta ja ettei ikinä enää petä, mutta olen ihan hajalla kun rakastin ja luotin enkä nähnyt mitään merkkejä. Hänen ei pitänyt edes olla mikään naisten mies, vaan "rehti ja ujo yksinhuoltaja iskä", sellaiseen rakastuin, mutta nyt en todellakaan tiedä kuka hän on. Siis voiko mies vain mennä sekaisin kiimasta nuoremman naisen takia ja huvitella vain? Hän sanoo ettei rakasta sitä naista eikä halua erota. En vaan tajua. Minusta meidän arki oli hyvää, taloudelliset asiat saatiin yhdessä kuntoon, lapset edellisistä liitoistamme saman katon alle, meistä tuli perhe, meillä oli tulevaisuuden suunnitelmia, mutta silti en riittänyt. Miten voin tietää riitänkö hänen ainoakseen kuukauden, vuoden, kaksi, vai loppuelämäni jos annan tämän anteeksi? En mitenkään, miehen vakuutteluista huolimatta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tunteen, paremmin kuin hyvin. Olimme olleet naimisissa noin kymmenen vuotta ja meillä oli kolme alle kouluikäistä lasta, kun mieheni tuli kertomaan minulle, että hänellä on ollut lähes kaksi vuotta kestänyt suhde naiseen, jonka kanssa hän on nyt muuttamassa yhteen! Pam! Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se suunnitelma kuitenkin kariutui, kun tämä toinen nainen päätti kuitenkin jäädä perheensä ja miehensä luo. Koska lapsemme olivat pieniä ja koska rakastin miestäni kaikesta huolimatta halusin yrittää jatkaa, vaikka olinkin sisältä rikki. Luottamuksen palautuminen vei vuosia. Arki eteni tasaisesti, mutta jokin oli pysyvästi kuollut välillämme.
Puoli vuotta sitten, reilut kymmenen vuotta ensimmäisen suhteen jälkeen, sain ihan ulkopuoliselta taholta kuulla, että miehelläni oli taas pitkään jatkunut suhde. Tällä kertaa olin jopa tunnistanut merkit, ja kysynytkin mieheltäni useasti onko hänellä toinen, mutta hän ei myöntänyt. Kun käry kävi, hän kertoi olevansa todella rakastunut tähän itseään selvästi nuorempaan naiseen. Hän sanoi harkitsevansa vakavasti eroa, mutta on peloissaan, koska ei haluaisi lastemme katkaisevan välejään häneen. Hän jäi vielä luokseni, mutta sanoi minulle, että aikoo edelleen tavata myös tätä toista naista, jota rakastaa. Olin typerä, liian heikko reagoidakseni kuten olisi pitänyt - erota. Jäin seuraamaan mieheni rinnakkaissuhdetta sivusta, kai toivoen, että "hän tulisi järkiinsä". Teimme parit reissutkin yhdessä, ja minua loukkasi, kun näin hänestä, ettei hän ollut läsnä. Hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat koko ajan sen toisen naisen luona.
Sitten tuli päivä, jota olin odottanut. Mies sanoi, että aikoo jäädä minun luokseni ja katkaista välit tähän toiseen naiseen. Lastemme takia. Tietenkin. Kyllähän minä ymmärrän, että jos hän minua enää todella rakastaisi, hän ei olisi minua noin julmasti kohdellut, mutta tyydyin siihen, että hän ei kuitenkaan lähtisi. Meni pari kuukautta ja aloin taas havaita miehessäni tutuksi tulleita merkkejä. Sain tietää, ettei hän ollut lopettanut suhdetta tähän naiseen, salasi vaan jälkensä nyt tarkemmin.
Hän ei tiedä, että minä tiedän suhteen jatkuvan. Mietin nyt itsekseni, mitä haluan tehdä ja miten. En kestä enää katsoa miestäni silmiin. En kestäisi nukkua hänen vieressään. Hän ei juurikaan kosketa minua, mikä on hyvä, koska ajatuskin siitä inhottaa minua. Tiedän eron olevan edessä, mutta hengitän vielä hetken ennen sitä. Lasten takia ehkä minäkin. Mutta itseni takia vielä jonain päivänä sanon hänelle haluavani eron.
Minulle tuli hyvin selväksi, että mieheni ei tuosta muutu. Ehkä kyse on hänestä, että hän ei vaan kestä arkea kanssani vaan tarvitsee huomiota itselleen. En ole kovin tunteellinen enkä jaksa keskustella niin kuin hän haluaisi, mutta ajattelin, että se riittää, kun arkemme toimii. Ei riittänyt hänelle. Hän elää tunteella. Hän haluaa itselleen huomiota kokeakseen kelpaavansa. Ei riitä, että näytän rakkauteni pesemällä pyykit, tekemällä hyvää ruokaa ja pitämällä perheemme arjen pyörimässä ja kodin kauniina. Ehkä kyse on minusta, ettei hän vaan ole onnellinen minun kanssani. En tiedä, mutta sen tiedän, että koska suhde tähän toiseen naiseen on jatkunut näin pitkään, hänellä on hyvin vahvoja tunteita sitä naista kohtaan, enkä voi elää sen asian kanssa. Se syö minua sisältä joka hetki.
Jaksamisia sinulle. Mitä ikinä teetkin.
Minusta tuntuu että sinun pitäisi, tai olisi jo kauan sitten pitänyt rakastua johonkin parempaan mieheen ja kokea suuria tunteita, todellista onnea! Olet alistunut tuollaiseen elämään ja ulkopuolisestakin tuntuu ahdistavalta lukea, aivan kuin aikuinen nainen ja äiti eläisi elämänsä rautanaamio kasvoillaan lastensa vuoksi. Mutta ovatko syynä roikkumiseen varmasti vain lapset? Jos olet sellainen luonne, etteivät tunteet merkitse niin paljon, sopeudut helposti tuollaiseen puolielämään ja taloudenhoitajattaren rooliin, mutta samalla estät itseltäsi mahdollisuuden nähdä elämän ja maailman kauneuden arkesi ulkopuolella. Joku toinen mies voi olla sinua varten, ja hän herättää sinussakin ne intohimoiset tunteet jotka tekevät parisuhteesta todellista onnea. Sinä ja miehesi ette vain ole toisillenne tarkoitettuja. Ajattele nyt itseäsi, omaa jaksamitasi, omaa onneasi ja irroittaudu tuosta ihmisarvoasi alentavasta pettäjästä!
Voimia ja rohkeutta!
Aloittaja, eroa! Varsinkin jos kyseessä on tuore liitto niin kuin sanoit ja mies pettää jo nyt, minkälaisen uskot tulevaisuutenne olevan? Jos hän jaksaa pysyä housuissaan vuoden, tulet koko ajan tietämään että sinä et riittänyt hänelle, koska tahansa mies voi repsahtaa uudelleen, ja nyt hän osaa peittää jälkensä, saatat nähdä uuden petoksen vasta vuosien kuluttua. Arvaat miten nöyryyttävää... Jos teillä on omat lapset niin ero on "helppo", pakkaa kamat ja lähde. Lapset voi jatkaa kaveruuttaan vanhempien riidoista huolimatta niin kuin toisille ei-sukua olevat lapset yleensä. Hanki uskollinen mies joka ansaitsee sinut!
Eikös ne vaimot ja avovaimot aina sano että "tämän kerran annan anteeksi" ja sitten tulee toinen kerta..ja taas annetaan anteeksi ja mies leikkii hetken muuttunutta..ja sitten taas.. ;)
Oletko koskaan kysynyt, miksi miehen edellinen liitto päättyi eroon? Ettei vaan olisi syynä ollut miehen vieraissa käynti. Rehtiä ja ujoa yksinhuoltaja isää, joka ei vieraissa juokse, ei tämä maa päällään kantane. Onko teillä liitossa seksiä lainkaan? Lapset ja yhteinen koti ei aikuisille ihmiselle riitä. Seksi on parisuhteen liima. Sen suola ja sokeri.
Ei kuulemma ollut pettämistä vaan tunteet vaan väljähtyi. Seksiä oli ennen tätä järkytystä mielestäni tarpeeksi mutta myönnän ettei se kummoista ole kun lapset on saman katon alla aina. Mutta olisin "antanut" useammin jos mies olisi sitä vailla ollut.
Ei tästä mitään tule, tunnen itseni hyväksikäytetyksi laskujen maksajana ja taloudenhoitajana, rikotuksi naisena, talon rakennustakin suunniteltiin mutta mies pettää samalla kuukausien ajan? Missä hänen sydän on? En halua palata enää kotiin.
Miehen sydän on housuissa... Aika paljon miehet etsivät liitosta vain huoltosatamaa itselleen. Kannattaa erota.
Taitaa olla herralla aika väljät tunteet naisiin ylipäätään jos tuollaista pystyy tekemään! Ei sellainen kunnioita ja rakasta naistaan, ilmeisesti vaan haluaa kulissiperheen jonka kanssa näyttää hyvältä sukulaisten ja tuttujen silmissä, haluaa jatkaa liittoa, ettei puhtoinen kuva kiltistä ja uskollisesta yh-isukista tahraantuisi! Paras rangaistus hänelle on että jätät ovet paukkuen, niin että kaikki kuulee mikä mulkku se mies on, ja osaa myös varoa.