Olen muuttanut maalta kaupunkiin opiskelemaan ja tekemään töitä... työmotivaatio on kuitenkin nollassa. Työ on kivaa ja monipuolista, mutta en saa vuoroja tarpeeksi, että pärjäisin... työvuorolistoja katellessani näen, että minä olen aina se, jolla on tunteja vähiten. Se on selvää 'mielen osoitusta' siitä, että esimies ei pidä minusta.
Olen nuori ja kokematon... kuulen häneltä tosi raakaa tekstiä, kun ollaan samassa vuorossa. "Ole ripeämpi, nopeasti, nyt ja heti, mä annan sulle aikaa 5 minuuttia". Sääntöjä on mielettömästi ja varmasti valittaa, jos niitä ei noudata. Esimies on esimies, mutta hän vaatii multa tosi paljon, olen vasta opettelemassa tämän kaupungin elämään ja varsinkin työelämään.
Henkilökohtainen elämäni menee huonosti... olen masentunut ja itsetuhoinen. Olen muuttunut paljon siitä, mitä olen aikasemmin ollut. Myöhästelen nykyään töistä ja ilmoitin tänään liian myöhään, että olen sairas, enkä pääse vuoroon, koska nukuin pommiin kaiken lisäksi. Hävettää ja totta kai pomo meuhkaa siitä mulle puhelimessa... tuntuu tällä hetkellä niin pahalle, aivan kuin olisin tehnyt ylitsepääsemättömän virheen. Ensiviikolla on puhuttelu tiedossa.
Pelkään, että saan potkut... ja työtodistukseen huonot sanat, miten se vaikuttaa siihen, että saan myöhemmin töitä... en kehtaa enää edes mennä koko työpaikalle, koska häpeän niin suunnattomasti itseäni. En ole todellakaan ollut tällainen aikaisemmin.
Olen nuori ja kokematon... kuulen häneltä tosi raakaa tekstiä, kun ollaan samassa vuorossa. "Ole ripeämpi, nopeasti, nyt ja heti, mä annan sulle aikaa 5 minuuttia". Sääntöjä on mielettömästi ja varmasti valittaa, jos niitä ei noudata. Esimies on esimies, mutta hän vaatii multa tosi paljon, olen vasta opettelemassa tämän kaupungin elämään ja varsinkin työelämään.
Henkilökohtainen elämäni menee huonosti... olen masentunut ja itsetuhoinen. Olen muuttunut paljon siitä, mitä olen aikasemmin ollut. Myöhästelen nykyään töistä ja ilmoitin tänään liian myöhään, että olen sairas, enkä pääse vuoroon, koska nukuin pommiin kaiken lisäksi. Hävettää ja totta kai pomo meuhkaa siitä mulle puhelimessa... tuntuu tällä hetkellä niin pahalle, aivan kuin olisin tehnyt ylitsepääsemättömän virheen. Ensiviikolla on puhuttelu tiedossa.
Pelkään, että saan potkut... ja työtodistukseen huonot sanat, miten se vaikuttaa siihen, että saan myöhemmin töitä... en kehtaa enää edes mennä koko työpaikalle, koska häpeän niin suunnattomasti itseäni. En ole todellakaan ollut tällainen aikaisemmin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän tunteen vaikka en ihan samassa tilanteessa olekaan. Pääsin töihin ja olin innoissani, työpaikka oli kaikkea muuta kuin sellainen kuin kuvittelin, esimieheltä ei saa apua tai muutenkaan kannustusta. Irtisanoin itseni koeajalla, ja nyt mietin mitä teen. Oli tosi noloa mennä töihin hakemaan tavaransa, onneksi kaikki eivät olleet katsomassa. Nyt muutama paikka tiedossa mutta motivaatio aika nollassa...