kahvitauolla on vaikea istua samassa pöydässä, koska on niin vaikea katsoa silmiin. usein istumme vierekkäin, jos olemme isommassa porukassa. katseissa on niin suuri polte, että silmiin katsominen on vaikeaa. seurassasi ei meinaa pysyä tavarat käsissä, hermostuttaa eikä tiedä mihin pitäisi katsoa. tuntuu, että jos katsoo silmiin, näkee heti sielun syvimpään asti. välillämme on käsittämätön yhteys, joka tuntuu fyysisestikin.
niin usein olemme samaa mieltä kaikesta, tiedämme etukäteen mitä toinen on sanomassa, sanoja ei oikeastaan tarvitsisi lainkaan.
firman pikkujouluissa kysyit sopivassa humalassa, onko minun vaikea katsoa sinua. en tiedä muistatko tilannetta. mutta on, ihan helvetin vaikeaa.
tällaisiakaan keskusteluja ei saisi käydä, edes humalassa, sillä olemme molemmat tahoillamme sitoutuneita, pitkissä suhteissa tosissaan.
et varmaan ole tätä lukemassa, mutta piti johonkin purkaa tuskastuttavat ajatukset.
niin usein olemme samaa mieltä kaikesta, tiedämme etukäteen mitä toinen on sanomassa, sanoja ei oikeastaan tarvitsisi lainkaan.
firman pikkujouluissa kysyit sopivassa humalassa, onko minun vaikea katsoa sinua. en tiedä muistatko tilannetta. mutta on, ihan helvetin vaikeaa.
tällaisiakaan keskusteluja ei saisi käydä, edes humalassa, sillä olemme molemmat tahoillamme sitoutuneita, pitkissä suhteissa tosissaan.
et varmaan ole tätä lukemassa, mutta piti johonkin purkaa tuskastuttavat ajatukset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itä-suomesta siis kirjoittelen...