Kertokaa jo eronneet?

Parisuhdetta ylläpitämään tarvitaan molempien osapuolten halu jatkaa, kyky tehdä muutoksia ja sopeutua muutoksiin. Eron tullessa selviytymistä helpottaa, jos pystyy näkemään virheet myös omissa tekemisissään. Olet jo askeleen ottanut hyvään suuntaan. Omalla kohdallani auttoi vielä se, että listasin mielessäni kaikki asiat mitkä liitossa olivat huonosti. Nämä "viat" antoivat voimaa viedä ero loppuun asti. Toivon että pystytte eroamaan aikuismaisesti ja ilman suuria riitoja, erityisesti lasten vuoksi.

Toivon totisesti, että ette koskaan voi unohtaa tekemiämme virheitä ja ette koskaan enää mene kenenkään kanssa yhteen.
Mikään ei voi olla helvetillisempää lapsile ja läheisille, kun että tekee lapset, mutta ei koskaan ota vastuuta kodistaan ja perheestään, jättää puolison yksin jatkuvasti, kun pitää harrastaa eliitti piireissä ja mennä aina kun jokin hieno kaveri pyytää. Sitten soitetaan kotiin räkä poskella, että pitäisi hakea. Kotona ollaan kaljamuki kädessä jatkuvasti ja aina naama vänkkyrällä.
NMo toisen mitta täyttyy ja lähtee kostamaan, siihen sitten tulee vielä joku narsisti, penskat itkee peittojensa alla ja yrittävät olla aikuisia kun vanhemmat ovat vittuilevia kakaraoita.

Sappeni oikein kiehuu, kun ajattlen teitä niin helvetin hienosti koulutettuja äläkääpiöitä, jotka sotkette kaikkien elämän.
Syytättä kaikki muita kuin itseänne alamäestänne. Miten vaan sataisiin lapsenne teiltä turvaan, he eivät todellakaan tarvitse noita teidän uusio petikummpanita mihinkään, ei sitten mihinkään, eikä heidän kakaroitaan.

Olen pahoillani puolestasi. Eroasiat ovat prkl vaikeita ja raastavia, mutta kun siitä selviää tietää että selviää mistä vain!

Jos suhteenne oli muutenkin väljähtänyt, niin miksi jatkaa enää? Eikö tuntuisi paljon pahemmalta, jos olisitte olleet vielä toisen 10 vuotta yhdessä ja sitten molemmat riutuneet irti huonosta suhteesta.

Minulla ei ole lapsia, mutta minun vanhempani ovat eronneet ja voin kertoa että se oli parasta mitä minulle tapahtui lapsuuteni kodissa. Turha pelätä lasten puolesta ja ajatella että he menevät nyt rikki. He eivät ole mitään aivottomia idiootteja, vaan tajuavat kyllä maailmanmenosta. Ja minä ainakin halusin mieluummin onnellisen äidin ja onnellisen isän kuin onnettomat vanhemmat yhdessä.

Kun nyt ymmärrät mitä virheitä teit ja mitä vaimosi teki, ehkä seuraavassa suhteessa osaat varoa sudenkuoppia.

Toivotan sinulle oikeen hyvää jatkoa ja aurinkoista kevättä. Elämä kantaa!

" niin sitä jotenkin asettuu uhrin rooliin ja ruinaa toista jäämään, vaikka toisaalta miettinyt ihan samoja asioita jo pitkään."

Itse kyllä käyttäytyisin täysin päinvastoin eli heittäisin vaimon ulos. Se menkööt joka kerran haluaa mennä ja turha siinä on alkaa rutisemaan, ero samantien voimaan.

"meillä ei varmaan olisi ollut mitään muuta konstia erota, kuin tulee joku tällainen super kriisi. "

Höpönlöpön, erotahan vo helpostikin kun vain alkaa eroamaan. Se on jokaisesta itsestään kiinni.

Kyllä vaimosi varmaan on rehellinen kun kertoo ettei ole tuntenut sinua kohtaan mitään vuoteen tai pariin. Nyt sitten tuli se ihastus kohdalle ja hän lähti suhteesta joka ei ole ollut häntä tyydyttävä aika pitkään aikaan.
Olen vuosien aikana nähnyt niin monta vastaavaa tapausta että uskallan sanoa että naiset eivät kovin helposti uskalla paljastaa tunteitaan siinä vaiheessa kun asioita voisi vielä yrittää parantaa. Olet siksi ihan oikeassa että sinulta vaaditaan naisen huomioonottamista ja suhteen jatkuvaa "huoltamista" jos haluat välttyä ikäviltä yllätyksiltä.

En kuitenkaan olisi kovin hämmästynyt vaikka (ex)vaimosi ja hänen ihastuksensa taru loppuisi lyhyeen. Juuri nyt tämä ihastus on enemmän mahdollisuus päästä pois jostakin kuin vakavasti harkittu uuden suhteen alku.

Olet todella oppinut jotakin mikä tulee auttamaan seuraavassa todennäköisesti entistä onnellisemmassa suhteessa.

Tulet selviämään erostasi nopeammin ja paremmin kuin vaimosi joka nyt syöksyy uuteen suhteeseen.

Kaikkea hyvää!

Erosimme mieheni kanssa 2.vuotta sitten yhteisestä päätöksestä, koska niin kliseiseltä kuin se tuntuukin meillä ei vaan ollut enää mitään muuta yhteistä kuin yksi lapsi ja velkainen talo. Ei seksiä, ei puhumista ei mitään mikä olisi yhdessä tehtynä tuntunut hyvältä. Meille tuli riitaa vähän kaikesta ja yhdessä oleminen ja eläminen oli lähinnä kidutusta. Menin ensin siihen halpaan, että ajattelin että lapsen vuoksi pitäisi vielä yrittää kunnes melko pian käsitin että ainakin meidän tilanteessamme ykköskärsijä on lapsi jos jatkamme riitaista suhdettamme. Vaikka meidän suhteeseemme ei kolmansia osapuolia kuulunutkaan, eli esim. mustasukkaisuus tms. ei tuonut lisäkärsimystä eroomme, oli se silti vaikea päätös.
Niinkuin mainitsitkin, paljon tulee vielä ****fiiliksiä, ositus oli ainakin itselleni yksi niistä, samoin muutto ja uuteen kotiin sopeutuminen. Mutta, siitä selvisi vaikka siihen vuosi menikin. Ja niin selviät sinäkin. Vanha sanonta, että aika parantaa haavat pitänee kummasti paikkaansa. Ja sitten oletkin entistä ehompi, usko pois vaikka nyt ei siltä tunnukkaan. Anna itsellesi aikaa surra, äläkä hätäile ainakaan uuden suhteen takia koska ajan kanssa kaikki järjestyy ja kolahtaa kohdalleen.