En löytänyt tästä aiheesta paljon muiden kommentteja, joten ajattelin kertoa omani.Pienennysleikkauksesta on nyt 1,5 vuotta, viime viikolla olin puolen vuoden jonotuksen jälkeen koirankorvien- poistoleikkauksessa. Siihen jonoon määrättiin leikkauksen jälkitarkastuksessa.
Kokemus oli kauhea, joten toivon todella, että muilla se sujuu paremmin. Toimenpide tehtiin "paikallipuudutuksessa" , joka ei auttanut yhtään ja kipu oli ihan hirvittävä. Sanoin siitä, mutta lääkäri (joku virolainen, ei esitellyt itseään missään vaiheessa) vaan totesi, että arpikudokseen pysähtyy puudute ja ei voi mitään. jatkoi vaan viiltelyä. Kahdesta kohtaa leikkasi isot soirot pois ja rasvakudosta myös ja kaikki tuntui. Myös lopputikkaus. Nyt on 10 cm pituinen haava toisessa rinnassa ja toisessa vähän pienempi. Ei kipulääkettä annettu ei kä ollut mukanaan. Takaisin töhin hoipuin vaikka oksetti ja pyörrytti.
Nyt on helppo olla jälkiviisas, harmittaa vaan kun olin niin shokissa kun olin jo jännittänyt koko operaatiota, etten vaikka sitten kirkunut täysiä tai jotain, että olisi lääkäri tai hoitaja tai joku antanut jotain siihen kipuun.
Oikeastaan haluaisin tiedustella, onko muilla jotain vastaavaa kokemusta? Eli onko todella näin, että jos puudutus ei auta, jatketaan vaan leikkaamista ja todetaan että ei voi mitään.
Se on nyt ollutta ja mennyttä, mutta ei tee mieli vähään aikaan kirurgeja nähdäkään.
Vai johtuuko tämä "hällä väliä " meininki siitä, että oli kunnallisessa leikkausjonossa enkä "maksava asiakas". Aika liukuhihnakohtelua oli jo siinä isossa ensimmäisessä leikkauksessa. Kirurgi oli silloin kyllä suomalainen ja ihan mukava. Kävi vielä tervehtimässä leikkauksen jälkeen.
Kokemus oli kauhea, joten toivon todella, että muilla se sujuu paremmin. Toimenpide tehtiin "paikallipuudutuksessa" , joka ei auttanut yhtään ja kipu oli ihan hirvittävä. Sanoin siitä, mutta lääkäri (joku virolainen, ei esitellyt itseään missään vaiheessa) vaan totesi, että arpikudokseen pysähtyy puudute ja ei voi mitään. jatkoi vaan viiltelyä. Kahdesta kohtaa leikkasi isot soirot pois ja rasvakudosta myös ja kaikki tuntui. Myös lopputikkaus. Nyt on 10 cm pituinen haava toisessa rinnassa ja toisessa vähän pienempi. Ei kipulääkettä annettu ei kä ollut mukanaan. Takaisin töhin hoipuin vaikka oksetti ja pyörrytti.
Nyt on helppo olla jälkiviisas, harmittaa vaan kun olin niin shokissa kun olin jo jännittänyt koko operaatiota, etten vaikka sitten kirkunut täysiä tai jotain, että olisi lääkäri tai hoitaja tai joku antanut jotain siihen kipuun.
Oikeastaan haluaisin tiedustella, onko muilla jotain vastaavaa kokemusta? Eli onko todella näin, että jos puudutus ei auta, jatketaan vaan leikkaamista ja todetaan että ei voi mitään.
Se on nyt ollutta ja mennyttä, mutta ei tee mieli vähään aikaan kirurgeja nähdäkään.
Vai johtuuko tämä "hällä väliä " meininki siitä, että oli kunnallisessa leikkausjonossa enkä "maksava asiakas". Aika liukuhihnakohtelua oli jo siinä isossa ensimmäisessä leikkauksessa. Kirurgi oli silloin kyllä suomalainen ja ihan mukava. Kävi vielä tervehtimässä leikkauksen jälkeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tee ihmeessä kantelu !!
Tälläistä ei saa tapahtua, ei edes kunnallisella puolella.
Jotain hyvin outoa, itselle ei ole koskaan käynyt näin. Kyllä se arpikudos ei ole kuin selittelyä. Tämä on kaikkea muuta kuin normaalia.
Minua leikattu usein ja paikallispuudutuksella tehty suuriakin operaatioita. Kipua en ole tarvinnut kärsiä koskaan.
Muille lukijoille tiedoksi. Koirankorvien leikkaus on yleensä helpponakki ja täysin kivuton pikku toimenpide, ei syytä pelkoon.
Olen pahoillani tuosta.