Tarviin apuanne. Olen muutama kuukausi sitten eronnut lähes kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta, enkä ole aiemmin ollut täysi-ikäisenä sinkku ja muutenkin kaikki tapailut ja deittalut on jäänyt kohdallani vielä toistaiseksi täysin kokematta. Tapasin viikonloppuna miehen, jonka kanssa päädyin viettämään aamuyön pikku tuntejakin, mutten kuitenkaan jäänyt hänen kanssaan nukkumaan, vaikka hän olisi niin toivonut. Kuitenkin, numeroja vaihdettiin ja muutama viestikin on laitettu ja puhuttiin erotessamme mahdollisesta seuraavasta tapaamisesta ja viestit on myös osoittaneet siihen suuntaan, että vielä tavataan. Tämä mies on töissä/asuy toisella paikkakunnalla, mutta käy suht säännöllisesti paikkakunnalla jolla minä asun. Eli kysymys kuuluukin, pitäsikö minun nyt vain odotella miehen yhteydenottoa, vai miten toimia?. Koko ajan tekis mieli laittaa jotain viestiä, kysellä päivän kuulumisia jne., mutta olen malttanut mieleni, sillä en halua antaa liian tyrkkyä ja ripustautuvaa kuvaa itsestäni. Kuitenkin koko ajan ajatukseni pyörivät vain tuon miehen ympärillä. Kertokaa miten tulisi toimia ja kaikki muutkin neuvot ovat tarpeen...
Mitä pitäisi tehdä?
rebellious
12369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tossa vaiheessa kannattaa malttaa vielä mieli jos mies ei ole etenemässä saamaa tahtia kuin sinä. Siitä kumman vuoro viestitellä ei kannata tehdä peliä, jossa toinen "odottelee kun on toisen vuoro", mutta jos vastavuoroisuutta parin viikon jälkeenkään ei hommassa ole niin kannattaa tajuta mitä se tarkoittaa toisen kiinnostumisesta. Sillä kumpi aloittaa viestittelyn ei mielestäni ole merkitystä.
Omalla kohdalla hyväksi havaittu tiheys alkuun on noin joka toinen päivä ja korkeintaan kerran päivässä yhteyksissä. Puheluista ei kannata tehdä hirveen pitkiä alkuun (n. 5-10min ihan jees ja kun suhde etenee niin sit fiiliksen mukaan), sillä jos heti jaarittelee tunnin puhelimessa niin se tekee monelle aika "takki on tyhjä" olon (eli sitä seuraavaa kontaktia ei välttämättä tulekaan vaikka juttu olisi luistanut silloin todella hyvin).
Eilen on viestitelty ja vastavuoroisuutta oli, siis toinen vastasi viestiin ja esitti itsekin kysymyksiä, joten toivoa kai on:)
Lisää neuvoja kehiin, kiitos.
Jos olet vasta muutama kuukausi sitten eronnut 10v suhteesta, niin eiköhän paras neuvo ole, että jäitä hattuun ja ihan rauhassa vaan.
Mikäs kiire sinulla muka on mihinkään uuteen suhteeseen? Toivu rauhassa erostasi, käsittele edellinen suhteesi ja opi taas elämään yksiksesi. Vasta sen jälkeen sitten alat katselemaan uusia miehiä sillä silmällä, että kenestä olisi uudeksi puolisoksi.
Nyt kuulostaa pahasti siltä, että et osaa olla "yksin" ja nopeasti olisi saatava uusi mies. En suosittele. Laastarisuhde harvemmin toimii.
Jos mies vaikuttaa mukavalta, niin voithan tapailla häntä, mutta sanot ettet aio ihan heti alkaa kenenkään kanssa vakavaan suhteeseen, kun edellinenkin vasta loppui.
Arvasin, että joku vastaa noin. Aiemmin en ole ikinä asunut yksin ja nyt olen opetellut sitä nämä pari kuukautta. Ei kyse ole siitä, että en osaisi olla yksin, vaan haluan jotain sutinaa, enkä ole mihinkään vakavaan vielä ryhtymässäkään.
Olen käsitellyt eroani ja käsittelen parhaillaan, enkä halua ruotia tässä mitä exäni teki, mutta sen verran ikäviä asioita, että ne ovat osaltaan auttaneet ylipääsemisessä.
Ymmärrän kyllä, että minun kuuluu elää hetki itselleni jne. ja se on ollut erittäin opettavaista, sillä vasta nyt alan oikeasti oppimaan sen kuka oikeasti olen. Olen ihan erilainen ihminen kuin aiemmin luulin.
Juurikin tuo tapailu oli mielessäni, haluan nähdä mitä tuolla maailmalla on tarjolla. Kuten jo mainitsin aiemmassa viestissäni, että kaikki sillä sarallaa on niin uutta etten tiiä miten kuuluu toimia, kun olen ollut viimeksi sinkku viisitoistavuotiaana. Tämä vain tuntui oikeimmalta palstalta kysyä asiaani.
Moi rebellious!
Itellä sama tilanne, reilu puoli vuotta sitten erosin n. 10 vuoden suhteesta, joka alkoi teini-iässä. Nyt pitäisi sitten opetella deittailun alkeita.. Oon tapaillu yhtä miestä muutamia kertoja ja hauskaa on ollut, vaikka kyseessä onkin ainakin tässä vaiheessa ihan vain hauskanpito. Ei siis ole mitään kiirettä mihinkään vakavampaan, mutta en poissulje sitäkään mahdollisuutta, mikäli tuosta nyt jotain sattuisi kehittymään.
Mies pyörii mielessä paljon, vaikken tiedä olenko edes ihastunut häneen, vai onko kyse vain uuden ja ”jännittävän” tilanteen aiheuttamasta innostuksesta. Samalla tavalla tekisi viesteillä useammin, mutta täytyy yrittää hillitä itseään, koska tosiaankin kyse on vain hauskanpidosta enkä halua säikytellä miestä.
Eniten mietityttää se, että kun tavataan mies on ”täysillä” siinä tilanteessa mukana; hymyilee, koskettelee, kertoo että on mukavaa yms, mutta sitten voi mennä päiviä ettei kuulu yhtään mitään. Viestittelyt on varmaan suurin piirtein puoliksi hänen, puoliksi minun aloitteesta, mutta itse oisin kyllä mielelläni hieman useamminkin kirjoitellut. Treffien välissäkin on aina ollut pitkiä aikoja, osin molempien menojen takia, mutta toisaalta järjestelemällä asioita olisi varmasti voitu nähdä tiiviimmässäkin tahdissa. Toisen kiinnostuksen aste siis mietityttää, mutta toisaalta kun omastakaan kiinnostuksesta ei osaa vielä sanoa enempää, täytynee vain yrittää kestää näitä omia pohdintoja. :D
Ite ainakin yritän pitää jäitä hatussa ja ottaa rauhallisesti sekä nauttia pitkästä aikaa siitä ärsyttävästä, kutkuttavasta tunteesta, kun toinen on mielessä jatkuvasti. Onpahan sitten ainakin latausta ilmassa, kun seuraavan kerran tavataan! :)
Hei Hache ja kiitos vastauksestasi. Mukava kuulla, että löytyy muitakin samojen asioiden kanssa painijoita. Sitä itsekin mietin, että johtuuko nämä tuntemukset vaan tästä uutuudesta ja ennenkokemattomista tunteista/asioista.
Eli kun ei tiedä mitä tehdä ja mitä odottaa, niin on jatkuva kytke päällä. Olen hillinnyt itseni ja aion jatkaa samalla linjalla. Ois vaan niin kiva nähdä kyseinen tyyppi uudestaan ja tutustua häneen enempi, itselläkään ei ole tarkoitus pelästyttää miestä ja muutenkin katella vaan mitä elämä tuo tullessaan, kiirettä ei uuteen suhteeseen ole.
Toivottavasti meillä molemmilla on oikein ihana kevät ja vielä upeampi kesä:). Nautitaan olostamme ja pidetään kuitenkin mahdollisuudet avoimena, eihän sitä tiedä vaikka se herra oikea ilmaantuisi milloin tahansa elämiimme.
Oli pakko päivittää tänne, että mies otti yhteyttä ja sovimme treffit. Nyt jännittää suunnattomasti, sillä en ole aiemmin virallisilla treffeillä ollut, joten neuvoja ja vinkkejä kaivataan taas:)
Haluamatta liiemin moralisoida, niin pitkän liiton jälkeen pian deittailun aloittaminen ei ole suinkaan se paras vaihtoehto menneen kyspään ja riitävään anlysointiin, punnitsemiseen ja kaiken sumatteluun. On riski toista samoja virheitä valintojensa suhteen.
Useinkin saattaa kyse olla suhde-aspiriinista ja kivuliaiden tunteiden pakoilusta uusien kihelmöintien kautta.
Lian pian aloitetulla deittailulla työntää taka-alalle kivuliaat todelliset asiat ja ne jäävät käsittelemättä asianmukaisesti. Jossakin vaiheessa ne tulevat uudestaan pintaan ja toisinaan useinkin juuri silloin kun ei edes odota ja toisinaan liian myöhään havaittuaan heittäytyneensä uusiin seikkailuihin ja toistavansa vanhoja virheitä.
>> Nyt jännittää suunnattomasti, sillä en ole aiemmin virallisilla treffeillä ollut, joten neuvoja ja vinkkejä kaivataan taas:)
Mitä itse deittiin tulee, niin pelkkä luonnollisuus riittää ja mahdollisesti sille itse edeltä asettamansa rajat ja niissä pitäytyminen.
Ps. Eräs ystäväpariskunnan nainen hyvin pitkäsä liitossa ( 27 vuotta ) ollessaan ja lapsia omaavana tutustui ulkopaikkakuntalaiseen "aivan ihanaan" mieheen. Hän erosi puolisostaan ja lähti miehen matkaan ja sijoitti varojaan talon rakennusprojektiin toisella paikakunnalla. Vasta aivan liian myöhään hän sai tietää miehen eläneen kaksoiselämää ollen tahollaan tiivisti naimisissa. Siihen loppui se romanssi. Myös talon rakennusprojekti jäi kesken.
Koeta varmistua ettet ole tavannut kaksoiselämää viettävää varattua miestä.
Pieni korjaus : menneen _kypsään_ ja riitävään anlysointiin....sulatteluun
Kuten aiemmin olen jo maininnut, olen käsitellyt eroani ja exäni tekemät teot ovat tehneet minulle helpommaksi suhteesta irtipäästämisen...olen ulvonut tuskaani, viettänyt unettomia öitä ja käsitellyt asioita päässäni. Valitettavasti, edellisen suhteeni kaataneisiin asioihin minun teoilla ei ollut mitään vaikutusta, mies ei antanut meille edes mahdollisuutta selvitä tilanteesta ja kaikki olisi voitu korjata jos hän vain olisi avannut suunsa aiemmin. Sittemmin hän on valehdellut asioista niin paljon ja tehnyt muitakin arveluttavia ratkaisuja, että tiedän ettei mitään paluuta entiseen ole ja asia on minun osaltani jo käsitelty. Omista virheistäni osaan kyllä ottaa opiksi, mutten ala ottamaan toisen tekemiä virheitä omalle kontollleni. Haluan elää ja tuntea eläväni, olen itkuni itkenyt ja kukaan ei voi sanoa, että minulla olisi ollut liian helppoa, tai että oisin pässyt liian helposti yli.
Kuten jo aiemmassa viestissä mainitsin, en ole ryhtymässä mihinkään vakavaan, vaan menen treffeille tutustumaan uuteen ihmiseen, ei sen kummempaa. En ymmärrä tuota moralisointia, tämä vaihe kuuluu sinkku-elämään ja minulla tämä vaihe on jäänyt aiemmin kokematta.
Mielestäni on yksilöllistä missä ajassa ihminen toipuu edellisestä parisuhteesta. Kellään ei ole oikeutta tulla sanomaan minulle, etten ole surrut ja käsitellyt asiaa tarpeeksi. Koin sellaisen maanpäällisen helvetin, jota en toivoisi edes pahimmalle vihollisellenikaan, joten olen mielestäni oikeutettu tuntemaan onnen tunteitakin välissä. Ja se ei myöskään tarkoita sitä ettenkö olisi nyt onnellinen yksikseni, sillä olen. Olen kokenut suuren elämänmuutoksen ja mielestäni olen käsitellyt asian oikein ja perinpohjaisesti.
En edes ymmärrä miksi lähdin aisiaa täältä kysymään, kun onhan minulla oikeitakin ystäviä, joiden kanssa voin asioista keskustella niin että kaikki kortit ovat pöydässä. He tietävät kaiken, mitä minulle tapahtui ja he eivät tuomitse sitä, jos jatkan elämääni, sillä he tietävät kuinka paljon olen kärisinyt ja asioita prosessoinut.
>> Mielestäni on yksilöllistä missä ajassa ihminen toipuu edellisestä parisuhteesta. Kellään ei ole oikeutta tulla sanomaan minulle, etten ole surrut ja käsitellyt asiaa tarpeeksi.
>> He tietävät kaiken, mitä minulle tapahtui ja he eivät tuomitse sitä, jos jatkan elämääni, sillä he tietävät kuinka paljon olen kärisinyt ja asioita prosessoinut.
Hyvä näin. Omasta erostani ja liittooni liittyvistä asioista en kertonut kolmansille osapuolille liiton aikana enkä sen jälkeen. Parishteen privaattin pidin privaattina, en myöskään missään vaiheessa kritisoinut ex puolisoani kenellekään, en liiton aikana enkä sen jälkeen. Se oli oma valintani vaikka eron aikaan se olikin melko haasteellista, mutta pidemmällä aikavälillä osoittauitui hyväksi.
On kuitenkin luonnolista yleisen foorumin puitteissa, että voidaan kommentoida vain annetun informaation rajoissa. Toisaalta voinet myös ymmärtää avauksesi uudelleen lukemalla, että sen antaman hyvin suppean kuvan perusteella jää käsitys kuin noin kymmenen vuden suhteesta oltasiin menty yli jo parissa kuukaudessa, joka todellisudssa ei ole mahdollista.
Mikäli pitkästä suhteesta mennään yli ulkoisesti näyttäen hyvin lyhyessä ajassa, niin se todellisuudessa merkitsee, että henkilö on eronnut jo tunnetasolla kauan aikasiemmin ja työstänyt tulevan eronsa varsin valmiiksi.
Joskus kulissiavioliitoksi ajan saatossa ja monista tapauskohtaisista syistä muodostunut liitto on voinut jatkua edelleen jopa vuosia vaikka todellisuudessa sydämen tasolla jompi kupi tai molemat ovat voineet elää erossa jo vuosia. Sen vuoksi ulkoapäin nähtynä lyhyt ylipääsemisen aika voi vaikuttaa mahdottomalta, vaikka todellisuudessa se onkin jo pitkä ja alkanut jo virallisen liiton aikana.
Samoin monestikin eri pituisista suhteista nopea ylipääseminen voi myös merkitä, että ko. henkilö ei todellisudessa ole merkinnyt niin paljoa. Luonnollisestikin liitoissa ja suhteessa on kaksi vatuullista ja suhtet ovat yksilöllisiä. Miten vastuu sitten jakautuu on eri asia.
Toisinaan toinen osapuoli on jo mielessään ja sydämessään eronnut ennen virallista eroa ja toinen voi olla edelleen tunnetasolla tiiviisti kiinni ja voi alkaa eron työstämisen vain erosta päättämisen ajasta alkaen. Kaikki on niin tapauskohtaista.
Mitä pidempi liitto ja mitä aidommat ja syvemmät tunteet, sitä vaikeampi ja enempi aikaa vie sen käsittely. Siksi se ns. sopuero ei aina olekaan tunnetasolla niin sujuva kuin äkikseen voisi ajatella. Kuitenkin on tärkeää löytää rauha itsensä ja menneen kanssa.
Toivotan kaikkea hyvää jatkossa.
Ymmärränhän minä sen, että ihmiset, jotka lukevat kirjoitukseni, eivät voi tietää sitä kaikkea mitä on tapahtunut, sillä en sitä täällä kertonut ja tekevät arvionsa vain kirjoitusteni perusteella.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen...Itse olen asioita puinut usean ystäväni kanssa, kun asiat ovat olleet niin vaikeita ja tilanteisiin on liittynyt niin paljon valehtelemista, usein kuulin asioita muilta kuin exältäni. Vaikea selittää, mutta tarvineeko tuota selittääkään sen enempää...
Tuota en osaa sanoa, että olivatko tunteeeni kuolleet jo suhteen aikana ja olinko vain riippuvainen toisen läsnäolosta, mutta vaikka ero tuli minulle yllätyksenä, niin nyt jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että se oli oikea ratkaisu ja pidän itsestäni ja elämästäni nyt enemmän kuin ennen.
Hyvää jatkoa myös sinulle.
Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista kuin miltä näyttää...