Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    SYYLLISYYS

    tukehdun syyllisyyteeni.. mieheni on hyvä, hellä ja rakastava. siitä huolimatta en viihdy kotona, rakastun kerta toisensa jälkeen johonkin uuteen, vaikka tahdon todella jakaa elämäni rakkaan mieheni kanssa.. ehkäpä olin turhan nuori, kun tapasimme.. vasta 17 vuotias, silloin jo elämää suhteellisen paljon ikään verraten nähnyt.. nyt 21vuotias ja yhtä hukassa kuin ennenkin. oli suurta hekumaan, kun tapasin mieheni, hän oli saippuakuplan takana petollinen ja patologinen valehtelija, nyt kuitenkin mielestäni muuttanut tapansa, mutten vieläkään täysin uskalla luottaa, valehtelua kesti reilut kaksi vuotta, kerta toisensa jälkeen uskoni horjui. nyt minusta on tullut petollinen ja paha miestäni kohtaan, vaikka niin..tärkeä hän on. mistä saisin selkärankaa, etten enää toimisi väärin???
    2151
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Miksi ihmeessä teidän pitäisi olla yhdessä? Jos todella olisitte toisillenne tärkeitä, toimisitte toisin. Ehkä olette riippuvaisia jonkin takia toisistanne ja tykkäätte pelailla näitä ihmissuhdedraamoja.

    Olet todella nuori vielä ja et ole elämästä nähnyt vielä mitään, jonka perusteella voisit itseäsi pitää kokeneena ainakaan ihmissuhdesektorilla. ASu ja elää hetki yksin ja kuullostele itseäsi. Näin sinun ei tarvitse pettää ketään eikä tarvitse koke syyllisyyttä, joka sinun tapauksessasi on jotakin akselille itsekkyys - itsesääli.

    Äänestä

    en voi, en osaa, en halua päästää hänestä irti, hän on liian rakas.. tahdon vain lopettaa typerät valintani ja keskittyä siihen mikä on oikein. toivoisin jos jollain olisi kertoa menestystarina tällaisesta sekavasta tilanteesta. ja kyllä, tunnustan olevani itsekeskeinen itsesäälissä rypevä hukassa oleva yksilä-kuitenkin kehityskelpoinen sellainen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    auttakaa avutonta kirjoitti:

    tukehdun syyllisyyteeni.. mieheni on hyvä, hellä ja rakastava. siitä huolimatta en viihdy kotona, rakastun kerta toisensa jälkeen johonkin uuteen, vaikka tahdon todella jakaa elämäni rakkaan mieheni kanssa.. ehkäpä olin turhan nuori, kun tapasimme.. vasta 17 vuotias, silloin jo elämää suhteellisen paljon ikään verraten nähnyt.. nyt 21vuotias ja yhtä hukassa kuin ennenkin. oli suurta hekumaan, kun tapasin mieheni, hän oli saippuakuplan takana petollinen ja patologinen valehtelija, nyt kuitenkin mielestäni muuttanut tapansa, mutten vieläkään täysin uskalla luottaa, valehtelua kesti reilut kaksi vuotta, kerta toisensa jälkeen uskoni horjui. nyt minusta on tullut petollinen ja paha miestäni kohtaan, vaikka niin..tärkeä hän on. mistä saisin selkärankaa, etten enää toimisi väärin???

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu