Miksi te vaimot olette pettävän miehen kanssa? Ihmettelen sitä. Miksi vain niiden toisten naisten pitäisi erota miehestänne eikä teidän? Yhtälailla mies pelaa teidän kanssanne. Niin, mies ei muutu koskaan, ja vieläkin jatkatte suhdetta? Minulla ei ole miestä, eivätkä toisten miehet kiinnosta.
Jos miehellä on kakkosnainen se on jo melkein moniavoisuutta, mutta mies jättää vain kertomatta vaimolle ja jopa toiselle naiselle.
Jos miehellä on kakkosnainen se on jo melkein moniavoisuutta, mutta mies jättää vain kertomatta vaimolle ja jopa toiselle naiselle.
Vastaukset 183
Vanhimmat
Siihen on monta syytä, palstaa lukiessani olen hahmottanut ainakin nämä kolme:
1. Vaimo ei usko että mies pettää, vaikka hänelle kerrottaisiin moneen kertaan päin naamaa todisteidenkin kera.
2. Vaimo ei halua hävitä toiselle naiselle ja roikkuu miehessä vaikka tämä on petturi.
3. Vaimo ei välitä kun tykkää perheen kulisseista ja on epäseksuaalinen ja epäromanttinen persoona - tai pitää itse salarakasta siinä ohella.
Minä kai kuulun tuohon kolmoskategoriaan.
On totta, että tykkään todella näistä kulisseista: kesämökki, ok-talo, hyvä auto, noipea vene, vuosia rakennettu puutarha jne. Kun ukko petti, eka reaktio oli, että pistän äijälle kengän kuvan persuuksiin, mutta kun alkushokista selvisin, kysyin että halusiko hän muuttaa kakkosen kanssa asumaan. Ei halunnut. Aikani pähkäiltyä minulle kirkastui, että ukko on todella epäseksuaalinenn ( alastomana muistuttaa kynittyä broileria) joten on vain hyvä, jos joku suostuu tekemään paskaset työt (seksi äijän kanssa). Koska meillä on ihanat lapset ja lastenlapset ja ihanat kulissit niin miksi luopua niistä romantiikan ja seksin takia?
Sama täällä. Mies sai kokeilla kakkosen kanssa asumista, mutta ei sitten halunnutkaan sellaista kokonaan. Minäkin ihmettelin aikani, että miten se kakkonen sen kanssa jaksaa, kun lahnaperseeltä alastomana näyttää. Mut jos haluaa ottaa eturauhasvaivaisen lastit vastaan, niin hyvä niin. Miksi tuota sanoa kulisseiksi. Se on koti ja perhe. Sellaista ei saa takaisin, jos sen menttää. Otan asian ryhdillä kuin ranskalainen vaimo. Opettelen nauttimaan tästä vapaudesta ja tilanteesta tällaisenaan. Ajat ovat muuttuneet. Jatkuvaan saisi olla eroamassa, jos joka kotkotukseen(kotkottajaan) nyrjähtäisi.
Jaa-a. En oikein löydä itseäni mistään noista kolmesta annetusta vaihtoehdosta. Aika kärjistettyjä ovat. Toisaalta, täällä harvoin myönnetään, että pettämiseen voi olla joskus syynä muutkin tekijät kuin "huono" vaimo tai kireät välit. Syy pettämiseenhän on loppupeleissä aina sen pettäjän korvien välissä. Joskus syynä voi olla vaikka tyytymättömyys itseensä ei puolisoon tai perheeseensä. Monet miehet käsitykseni mukaan hakeutuvat/ ajautuvat sivusuhteeseen tuossa neljänkympin kantturoissa. Jos ei ole aiemmin koskaan pettänyt suhteissaan, voi miettiä myös tosiaan muita syitä, miksi näin käy. Tuo voi olla syy siihen, että monet vielä yrittävät jatkaa puolison kanssa. Kyllähän se pettäjä voi lähteä jos oikeasti haluaa tuon toisen naisen kanssa jatkaa. Ei kukaan ketään väkisin pidä. Meillä kyllä mies viimeiseen asti piti noista kulisseista kiinni. En minä. Minä ilmoitin, että asiat on tehtävä läpinäkyviksi, niin ettei tulkinnan varaa jää. En suostunut salaamaan asiaa lähipiiriltä, koska kärsin luonnollisesti asiasta ja kyllähän läheiset huomaavat, että jotain on meneillään. Olemme edelleen yhdessä ja luottamus alkaa pikkuhiljaa palautumaan.
Neljäs syy on yksin jäämisen pelko. Minulla on se syynä. Tosin en usko että mieheni pettää koska hän kertoo avoimesti kun on tavannut jonkun ja ovat ehkä kosketelleet,mutta seksiä ei ole ollut. Minua tosin pelkästään tuo koskettelukin satuttaa. Mutta en halua jäädä yksin joten yritän vain unohtaa mieheni puheet. Onneksi tätä tapahtuu vain satunnaisesti. Ja meillä on suhteellisen tyydyttävää makuuhuoneen puolella. Mitä mieltä olette?/Mitä itse tekisitte?
4. En tunne omistamisen tarvetta, sillä olen rakastunnut toiseen mieheen johon minulla on suhde, mutta teidän etten halua asua hänen kanssaan.
Oma ukko on kultainen, kiltti, hyvä isä, riittävästi omaisuutta, esittely kelpoinen, hyvä saalis, tottelevainen, huono sängyssä, vähän juho ja ennen kaikkea sopivan yksinkertainen. Salasuhde on jännittävä, pa, hyvä sängyssä, ei puolisoksi kelpaava, ei kehtaa liikkua julkisesti
Rakasta elintasoa ja haluan pitää avioliiton (mutta miehestä ei niin väliä) itseni ja lasten vuoksi. Kakkonen, kolmonen tai edes nelonen ei uhkaa avioliittoa, koska mies ei tiedä minun tietävän, huono omatunto saa miehen ostamaan minulle mukavia lahjoja ym. Elämä parani kertaheitolla kun ukko ensimäisen kerran petti ( tai ainakin kun minä tiesin) En halua seksiä omalta ukolta jolloin joku toinen hoitelee tämän puolen ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Minä ainakin. Joten miksi päättää jotain mihin molemmat ovat tyytyväisiä ?
Parasta on että on avioliitossa ja parisuhteessa mutta tähän tarvitaan kaksi miestä. Ja jos jään kiinni voin aina vetää nyyhkytarinan että kun sain tietää.... murruin ja tein sen vaan kostoksi... ukko on niin typerä että tulee uskomaan ja tuntee syyllisyyttä eikä ole edes vihainen.
Ps mulla on ollut toinen alusta asti joten tuskin olisi kohtuullista huudella toiselle siitä mitä itsekin tekee.
Raha rauhoittaa. Eivät ne vaimot köyhiä pettureita katsele vaan varakkaita petturimiehiä.
Olen pettävä mies, minulla ollut toinen nainen yli kolme vuotta. En halua erota lasten enkä yhteisen omaisuuden takia. En myöskään halua rikkoa perhettä ja saada syyt niskaani. Avioliittomme on lähes kuollut tunnetasolla, mutta olemme kuitenkin perhe, molemmilla omat kiinnostuksen kohteet ja tietysti ne yhteiset lapset.
En tiedä aavistaako vaimoni jotain, todennäköisesti ei. Aika toisen naiseni kanssa ei juurikaan ole perheeltä pois.
Etkö osaa elvyttää? Se olisi sinun tehtävä, jos olet tyytymätön..
Itse miehnä en pystyisi asumaan naisen kanssa jolta ei sekisä saa koskaan koska mitä järkeä siinä on ja miksi et selvitä näitä asioita vaimosi kanssa jos rupeaisi puhumisen jälkeen hommat luitamaan ja miksi olet päästänyt asiat tuohon malliin vai eikö vaimoasi enää seksi kiinnosta.
Miksi mun pitäisi erota miehestä, seksi on taivaallista kuin räjähdys.
Arki sujuu, ei riidellä, rahaa riittää molemmille sekä lapsille.
Matkustuskumppani omasta takaa, mitä nyt vähän kakkonen häiritsee kun pitää siltä salaa lähteä.
En kiusallakaan ota eroa, kiusaan kakkosta, joka kiukuttelee miehelle minusta.
Ja eihän tuo mieskää näköjään halua erota, juuri nytkin on imuroimassa autoa ja tallia, kun oli ensin siivonnut vessat ja saunatilat.
Minä eroaisin miehestä joka ei kunnioita minua ja joka voi tartuttaa toisilta naikkosilta taudin minuun. Vähään tyydyt..
Niin. Tuo on hyvä kysymys. Miksi vaimo sietää petturia? Kai se on niin, ettei avioero koskaan ole helppo ratkaisu. Varsinkin jos on yhteisiä lapsia ja oltu vuosia yhdessä. Sitä on joskus ulkopuolisen vaikea tajuta.
Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi se kakkosnainen haluaa saada sen petturin itselleen, vaikka mies on jo näyttänyt oikean karvansa? Miksi kakkosnainen aina kuvittelee, että mies olisi hänen kanssaan erilainen? Todennäköisesti ei olisi, paitsi tietysti alussa jonkun aikaa.
Oletko kuullut koskaan sanan kondomi?
Ja miehellä on tuo yksi kakkonen, ei kai mies kakkostaan petä - muiden kuin vaimon kanssa?
En tyydy vähään vaan saan todella kaiken mitä itse haluan, kakkonen se vähään tyytyy, murusiin pöydältä.
Kakkonen se tässä riehuu, haluaa miehen itselleen mutta tyytyy kuitenkin sitten osaansa, minä määrään tahdin.
Meinaakkos että kaikki petturit käyttävät kondomia? Monet miehet vihaavat sitä eivätkä halua käyttää. Älkää vaan luulko toisin.
8sk29, rakastu niin tiedät, ei kakkosnainen kuvittele mitään, mies saa lähteä heti jos pettää mutta miksi mies pettäisi? hänellähän on nyt NAINEN
Kyllä ne miehet vaan pettää niitä kakkosnaisiakin kolmosten kanssa ja valehtelevat heille minkä ehtivät. Ei pidä olla niin sinisilmäinen. Pantteri ei pääse pilkuistaan paitsi ehkä muutaman vuoden ajaksi eli niin kauan kuin uudessa suhteessa on se uutudenviehätys. Sitten jo ne vanhat kujeet palaavat. Se vaan on ikävä totuus ja totuus ei aina miellytä.
No, sinähän sen tiedät.
Totta kuvioissa ei ole välttämättä kaksi naista, vaan enemmänkin.
Oletko elppohelluna tietoinen siitä ettei kondomi suojaa kondyloomalta tai herpekseltä? Tyydy vaan tautiseen mieheen ja tappele oikein siitä. Sinä et määrää tahtia vaan mies. Olet säälittävä
Mun mielestä ei todellakaan tyydy vähään jos elää suhdetta pettävän miehen kanssa. Siinähän tarvitaan voimia 100 kertaa enemmän ja muuta elämää. Joutuu ensinnäkin jakaan miehensä jonkun toisen tai toisten naisten kanssa ja se jos joku vaatii naiselta ihan hitosti voimia ja itseluottamusta. Harva siihen pystyy täällä suomessa. Jossain Afrikassa se on ihan normaalia.
Surkeat ja läheisriippuvaiset naiset roikkuvat pettureissaan kynsin hampain, vaikka saisivat hänet itseteosta kiinni! He uskovat miestensä kertomaa "tarinaa", vaikka juttu olisi kuinka uskomaton. Heidän miehensä eivät petä vaan heidät väkisin vampataaan ja pakotetaan suhteisiin kakkosten kanssa.
Ne vaimot, jotka tietävät oman arvonsa, eivät katso pelleilyä vaan uskaltavat erota; oli lapset, omakotitalot sun muut. Näin se menee. Uskokaa pois...
Aijaa, mikäs niiden kakkosten arvo on sitten, jotka kieli pitkällä odottavat, että petturi eroaa. He eivät sitten yhtään ole surkeita ja läheisriippuvaisia eivätkä ainakaan riipu petturissa kynsin hampain. Sori, ihan unohdin sen, että kakkonen on RAKASTUNUT. Sehän oikeuttaa ihan kaiken ja kakkosen rakkaus parantaa petturin, joka on joutunut kärsimään pahoin lahnavaimon kanssa. Uskokoon ken haluaa...
Tai sitten ovat niin itsenäisiä, että yksi pettävä äijä ei maailmaa kaada, jos muuten menee hyvin. Ajatelkaa asioita joskus vähän laajemmasta näkövinkkelistä, ei kaikki ole aina niin mustavalkoista.
No eivät usko. Kysymys on siitä että vaimolla ei ole mitään kiirettä ja koska mies on petturi niin eihän sitä nyt liian helpollla pidä päästää. Jos vaimo lemppaa ulos tekee karhun palveluksen miehelle joka voi sitten heittäytyä uhriksi joka on heitetty pihalle. Tehkööt itse ratkaisunsa kun on ihan itse sen kakkosenkin hommannut.
Se sun 'laajempi näkövinkkeli' tarkoittaa vaan ikävä kyllä just mitä ylempänä puhuttiin: itsekunnioitusta ei piiruakaan, roikutaan omaisuuden ja lasten takia, VAIKKA lapsillekin olisi terveellisempää elää toisiaan kunnioittavassa ympäristössä.
Miten voi muka ikinä jatkaa parisuhdetta, jos puoliso on kohdistanut ne tärkeimmät sanat ja teot ja hellyyden ja rakkauden jollekin toiselle...........
Mikä ihme siinä on, että pitää tosiaan kaikki laittaa tuohon samaan kastiin????? Kaikilla ei esim. ole lapsia, kaikki ei ole taloudellisesti millään tapaa riippuvaisia toisistaan ja kaikilla ei välttämättä ole se tilanne niin, että yhdessä olisi jotenkin ikävää. Tottakai näitäkin varmasti on, mutta jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä siinä tilanteessa, missä ovat, niin hemmettiäkö nyt sen takia pitäisi ryhtyä eroamaan, että jonkun mielestä sellainen ei nyt vain toimi?!
Ottakaa niitä lappuja silmiltänne ja jättäkää toisten ihmisten elämät rauhaan.
Ei mies ole mitään tarinaa kertonut, eikä tarvitse kertoa kyllä mullakin on hoksottimet kohdallaan.
Ja lapsetkin ovat muuttaneet omilleen, ei nekään miestä pidättele, talokin on minun, joten sitäkään ei jaettasi.
Mies maksaa oman, minun ja lasten toimeentulon; vuokrat myös lapsille joten voin käyttää omat tuloni itseeni.
Miesten luonto on vaan niin että toisetnaiset on ihania kun niitä voi pyöritellä miten vaan, tekevät kaiken miehen puolesta.
Se vain kuulemma häiritsee kun pitää ilmoitella missä mies matkustelee, siksi salailee matkansa minun kanssa.
Pitäähän miehellä bimbo leikkikalu olla...
Asia on kyllä niinkin, ettei tuokaan ole vain teidän kahden välinen asia. Kun se kolmas eli miehesi rakas on mukana kuvioissa heidän välisine tunteineen, niin väistämättä tulee mieleen että ne laput on kyllä eniten sinun silmilläsi.
Mies on varmasti tyytyväinen tilanteeseen, ja sinäkin ilmeisesti myös pakotettu olemaan aikaisemmissa viesteissä mainituista syistä.
Uskopa pois, että jotkut ei välitä siitä pettääkö se mies vai ei. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin pettämistähän se on sille kakkosellekin kun mies on vaimon kanssa. Jos ei huvita erota niin onko pakko, vaan sen takia että jonkun mielestä se nyt sitten on se ainoa ja oikea ratkaisu. Rakkaus on ihan yliarvostettua jos kuvittelee että sillä pelkästään elää.
Enkös minä tuossa juuri kirjoittanut, että jos molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Jos taas joku kakkonen kuvittelee voivansa vaikuttaa primäärisuhteeseen, niin suksikoon kuuseen.
Tarkoitat ettet halua katsoa itseäsi peiliin ja hävetä näkemääsi? Ettet pysty edes itsellesi myöntämään olevasi pahsti läheisriippuvainen ja vailla itsekunnioituksen hiventäkään? Että annat miehesi loukata itseäsi uudestaan ja uudestaan. Että itsetuntosi on pohjamudissa ja sinulle riittää että joku kertoilee valheita ja että sinulla ylipäätään on joku. Voi sinua..terapia olisiko mitään?
Rautalangastako se on väännettävä...
Edelleen painotan tuota molempien osapuolten tyytyväisyyttä tilanteeseen. Ihan eri asia on silloin, jos oikeasti loukkaa ne kumppanin puuhat. Tottakai silloin on syytä häipyä, jos kokee, että tulee loukatuksi ja puoliso ei aio käytöstään muuttaa.
Joidenkin on täällä ilmeisestikin ihan mahdotonta ymmärtää, ettei kaikki todellakaan ota itseensä, vaikka puoliso haukkaisikin välillä ruohoa aidan toiselta puolelta.
Tuli vielä mieleen, että millä omalla kokemuksella sinä tuota mieltä olet? Oletko itse petetty ykkönen vai kenties katkera kakkonen?
Ja miten voit sanoa jotain täysin tuntematonta ihmistä läheisriippuvaiseksi tai huonoksi itsetunnoltaan? Aika meedio on oltava jos parin nettikirjoituksen perusteella moisen analyysin tekee.
Kun kumppanisi sitten pettää, sinäkö et suutu? Et vaadi miestä jättämään tätä kakkosta? Kaikki siis hyvin? Kerropas se. Jos otat pultit ja vaadit miestä jättämään kakkosnaisensa, et ole todellakaan tyytyväinen, pelkkää itsepetosta.
Vaimo se bimbo on. Minun kakkosmieheni naureskeli että otti sen takia tyhmän vaimon ettei tajua edes kysellä mitään ja uskoo mitä mies tarinoi. :D Ihan eri koulutustasokin heillä, toisin kuin minulla ja miehellä.
Mitä suuttumista siinä on, jos asiat ovat hyvin? Jokainen tietää paikkansa ja on tyytyväinen.
Taidat olla joku, joka ei saa repäistyä itseään irti ja sillä täällä uhoat.
Sinä selvästi tiedät paikkasi.... se on siellä oven edessä kynnysmattona.
Jos olisin kynnysmatto, niin en voisi hyvin. Jos en voisi hyvin, lähtisin suhteesta. Niin yksinkertaista se on.
Mua ihmetyttää suuresti se, miksi ihmeessä joitain täällä ärsyttää noin valtavasti toisten tekemät valinnat. Onko siinä taustalla joku oma vajavaisuus vai mikä? Yleensähän se on niin, että jos hyökkää jossain asiassa toista vastaan, niin peilaa silloin jotain omia pelkojaan tai puutteitaan. Jos on sinut itsensä kanssa antaa myös toisten olla sitä mitä ovat.
Miksi miehet valitsee tyhmän vaimon? Eikö paljon mukavampaa olisi valinta semmoinen joka miellyttää niin ei tarvisi lähteä pettämään? Onko hienoa elää arkieloa ja perustaa perhe jonkun tyhmän kanssa? Eikö se ole tyhmyyttä?
vakka kantensa valitsee... tyhmä ottaa tyhmän puolisokseen jne...
Eli sitten tuo bimbovaimot nimimerkille oleva kakkonenko on viisas? Taitaa tyhmä mies valita tyhmän kakkosenkin? Ei kai viisas kakkonen edes alkaisi tyhmän miehen kakkoseksi jolla on tyhmä vaimokin?
Eipä näy vastauksia. Ensin käy täällä haukkumassa ja sitten ei ole selkärankaa edes seistä sanojensa takana. Tyypillistä.
Minkä asioitten takia olet sfgjhgfhjhjk mennyt naimisiin? Jos sinulla ei ole tärkeää edes onko mies sinun vai monen naisen mies mikä on se muu asia joka menee muuten hyvin?
Koitan katsoa laajasta vinkkelistä ja tämä jäi kiusaamaan.
Olen ollut avioliitossa ja meillä oli rahaa ja talo ja lapset 2 tyttöä ja kaksi autoa ja mökki. Ei paljoa riidelty kun yrittäjä mies oli paljon töissä.
Muuten meni hyvin, mutta mies petti. Onko sinulla jotain muuta muuta joka menee hyvin?
Minun kohdalla ei maailma kaatunut, mutta luottamus kumppaniin meni enkä voinut enää asua ihmisen kanssa johon en voi luottaa. Samalla kun huomasin etten voi luottaa meni rakkauskin uudelleen puntariin. Se rakkaus joka oli meidät yhteen saanut. Voin kertoa siitä oli iso iso pala hajonnut luottamuksen mukana.
En tiedä tuntuuko minun ratkaisu sinun mielestä mustavalkoselle. Minun oman ja lastenkin elämän se muutti. Olin ensin aika katkerakin, nyt olemme tyttärieni kanssa onnellisia. Olen koittanut tyttöjäni kasvattaa itsenäisiksi nuoriksi ja koittanut tsempata myös luottamaan itseensä ja omaan kykyynsä elää omaa elämää pelkäämättä.
En ole naimisissa. Yritin tuolla mitä kirjoitin tavoittaa niitä, jotka moittivat heitä, jotka ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, vaikka miehellä olisikin ollut tai ehkä vieläkin on joku toinen nainen. Sinä olet tehnyt omassa elämässäsi oman ratkaisusi ja joku toinen tekee toisen ja niin sen kuuluu ollakin. Jokainen tekee itse valintansa siitä, mitä kestää ja sietää ja mitä on valmis kenties antamaan anteeksi.
Peräänkuulutan sitä, että kunnioitettaisiin niitä toisten valintoja. Ei se, että jatkaa pettäneen miehen kanssa tee kenestäkään automaattisesti roikkujaa, eikä se, että hyväksyy miehellä toisen suhteen tee kenestäkään kynnysmattoa. Ja siis nimenomaan siinä tapauksessa, kun on sinut sen tilanteen kanssa ja tyytyväinen.
En käsitä sitä, että täällä mollataan ja haukutaan tietämättä ihmisistä tai tilanteistaan sen enempää.
Yleensä se menee niin että se pussien tyhjennys on kohdistettu sinne toisaalle ainakin näin voisi olettaa jos mies ei itse eroa halua, eikö? Nykyvaimoilla taitaa olla ihan omar rahat ja omaisuudet, eikö me olla vuodessa 2012? Lapset on hyvä syy roikkua ja niin saa silloin roikkuakkin. Jos mies roikkuu siinä lasten takia niin miksi sitten ei vaimo saisi? Lapset haluaa nähdä ne hyvät puolet niinkuin me aikuisetkin joten mikäli muuten homma toimii vanhempien välillä ei hätää lasten takia. Jos kysytään lapsilta niin siinäkin tapauksessa vaikka toinen vanhemmista "ylitöissä" olisikin tai halaulua ei näe niin eivät he vanhempien eroa silti toivo. Mikäli mies kohdistaa ne tärkeimmät sanat ja hellyydet toisaalle ja toisaalla oleva on se tärkein niin eiköhän mies silloin lähde kokonaan sinne toisaalle? Uskoisin että lapset sitten ainakin ovat tärkeimmät myös miehelle mikäli siihen kotiinsa jää ja jatkaa sen hirveän ja tyhmän vaimon kanssa? Vaimo voi jatkaa samoilla perstuilla sen hirveän petturimiehensä kanssa.
Ei sinulla kyllä ole kaikki kohdillaan päänupissa sitten. Miksi ylipäätään olet naimisissa/avoliitossa?
Sanonko jossain kirjoituksissa olevani kumpaakaan?
Olen suhteessa, jossa saan rakkautta, huomiota, ihanaa seksiä, hyvää yhdessäoloa, aivan äärimmäisen syvälle meneviä ja pohtivia keskusteluja ja kumppanuutta. Ne ovat mielestäni oikein hyviä syitä olla jonkun kanssa.
näinpä, vakka kantensa valitsee myös siinä. Mutta - onhan se kyllä sekin huomioitava, että yleensä huomataan olevansa väärän ihmisen kanssa naimisissa ja sitten lähdetään pettämään. Vaikka viisaampaa olisi ensin erota ja sitten katsoa uusi puoliso, vahingosta viisastuneena erehtymättä väärän tyyppiseen ihmiseen. Onhan sitä ikääkin ja kokemusta ehtinyt tulla yleensä siinä vaiheessa kun erotaan ja uutta katsellaan.
Taidat olla juuri se nainen, jonka mies kertoo ettet voisi koskaan yksin riittää hänelle ja että olet liian tylsä ja tyhmä keskusteluihin ja tarvitsee siksi älykkäämpiä naisia keskustelukumppaneiksi ja että panemisenne aikana tarvitsee muita virikkeitä kun ei koe sinua haluttavana :) Ei kovin hyvältä kuulosta.
Noin se usein on, nainen tai mies on tyytyväinen ja luulee että suhteessa kaikki on hyvin mutta toinen osapuoli ei koe samoin. Helppo hehkuttaa että on tyytyväinen ja saa upeaa seksiä ja keskusteluja mutta jos toinen ei ole samaa mieltä niin lähtee vihreämmille niityille. Mitäpä muutakaan petetty voi kuin sanoa että on tyytyväinen ja että tilanne riittää hänelle jos ei ole uskallusta vaatia enemmän. Minullakin oli mielestäni hyvä ja toimiva suhde mutta mieheni petti ja jätin hänet. Kun en yksin riittänyt hänelle niin en ala ties kuinka monenneksi osapuoleksi.
avioparilla voi olla avoinsuhde = paneskellaan ketä lystää
ja tämä sopimus on kahden avioliitossa olevan välinen eikä siitä kolmannelle huudella. Joten kaikki ei todellakaan suutu vieraissa käymisestä sillä molemmilla on samat oikeudet. Kakkonen tai kolmonen tai peräti kymmenes on alunperin tiennyt nussivansa varattua joten ei kait kukaan ole niin bimbo että kuvittelee että ukkomies jättäisi vaimon pelkän panon takia. Panon viehätys kestää aikansa ja kuihtuu hitaasti pois, mutta perheeseen ollaan sitouduttu.
Ei se kuule sen kummoisempaa ole naiselle kun miehellekkään.... ainoastaa harva ukko haikailee sen naimisissa olevan naisen perään ja toivoo että nainen jättäisi oman puolison ja ottaisi siitä uuden. On joillakin yksinkertaiset aivot.
Ei vieraissa käynti ole mikään peruste päättää avioliitto. Pettäminen on pelkkää seksiä ja pussintyhjennystä. Orkku on orkku ja sen vaikutus on hetkellistä.
Ymmärrän kantasi. Mutta muista että kaikki eivät alunperinkään ole menneet avioliittoon se rakkauden tähden vaan käyttäneet pelkkää järkiperustetta.
Se että sinulle avioliitto = uskollisuus ei todellakaan ole kaikille sama.
minulle avioliitto = sopimus ja perusta lasten ja omaisuuden kasvattamiselle hyvän ystävyyden puitteissa, En koskaan ole tai edes väittännyt rakastavani omaa aviomiestä.
Joten hyväksykää nyt vain se ettei ole vain yhtä ja oikeaa. Jokaisella on ihan oma oikeus katsoa mikä sopii juuri itselle.
Itse en koskaan ole ollut niin sinisilmäinen että uskoisin yhdenkään miehen olevan täysin niin yhden naisen pauloissa ettei edes mieli tee. ja ainan se tilaisuus koittaa ja harva osaa vältää kiusausta. Joten avioliitto ei merkitse uskollisuutta.
Se on ylimielistä olla ajattelematta muiden tunteita. Että oma kumppani ja itse on vain he joiden tunteilla on maapallolla merkitystä? Jos oikeasti välittää muistakin, ei aiheuta sydänsuruja. Rakkaus on sokea. Jos haluaa paneskella, ehkä elämä sinkkuna olisi ok ja sitten että vastapuoli kertoo myös hakevansa hetkellisä panoa.
Jos pitää itseään kumppaninsa kanssa viisaana, ja muut ovat pelkkiä hyväksikäytettäviä bimboja, on aika ehkä katsoa sinne omaan sisimpään. Onko liian itsekäs silloin. Kyllä, maapallolla on muutakin elämää... ei kaiken tarvitse pyöriä oman navan ympärillä. Ei muualla sekstaavan ihmisen liitto ole niin "pyhä", etteikö joku saata rakastua kun luulee erilaiseksi.
On tapauksia joissa peteyillä menee kokonaan usko ihmisiin ja elämä pilalle. Varsinkin jos ei tiedä aluksikaan mistä on kyse ja uskoo hyviin ihmisiin. Eivät kaikki ole kylmiä panijoita.. joilla olisi pelkkä seksi mielessä.
Lisään vielä, että useimmiten pelimiehillä on kyse vallankäytöstä ja alistamisestakin, ei vain seksistä/nautinnosta. Egoa ei pidä pönkittää väärällä tavalla, eikä toisten kustannuksella.
Jos lähtee varattua panemaan on turha myöhemmin itkeä sitä ne oh hoh, ne olikin vapaassa suhteessa. Sitä saa mitä tilaa.
Saati ryhtyä itkemään, että parin pitäisi erota tai ettei mies saisi koskea vaimoonsa... Näitäkin on nähty.
Avioliitto ei pitäisi olla talousliitto (kuten EU) - vaan kirkossa sanotaan että rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Miehesi/naisesi luulee että rakastat, olisi aika kertoa ettei näin ole, jos ei ole. Kumppani ei halua ystävyysliittoa, vaan rakkausliiton kuten jokainen ihmisistä. Menee toiselta elämää hukkaan, jos elää valheessa.
Asiaa! Jos miehellä ei ole MUNAA sanoa haluavansa erota, niin roikkukoon tuossa vaikka maailman tappiin saakka vaikka kakkonen kuinka kiukuttelisi ja kärsisi. Minä en todellakaan ole MITÄÄN velkaa miehelle enkä varsinkaan sille kitisevälle pikkukakkoselle. Sen kuin vain roikut siinä ja odotat.
siis kaikki avioliitot ei todellakaan ole alunperinkään perustunnut rakkauteen eikä kaikkia ole kirkossa vihitty, eikä kaikilla ole edes mitään harhaluuloja miehen uskollisuudesta saati siitä että mies rakastaisi niin paljon että vain vaimo riittäisi tai edes ylipäätään rakastaisi
Tästäkin plussatuksesta näkee ketkä täällä puolustelee itseään; kakkosnaiset, yli 100 voimalla ollaan viisaita.
Niin, te olette molemmat käyneet valehtelun ja petturuus koulutuksen jota ilmeisesti vaimo ei ole tehnyt, en kehuisi tuota koulutusta.
Uskollisuudesta ei kannatakaan olla harhaluuloja. Minusta on parempaa elämää vaikka sinkkuna kuin sellaisessa liitossa. Luottamus toiseen on tärkeää ja muualla nylkytys ei toisi sitä ainakaan. Vain mies yleensä voittaa siinä, vaimo tuskin mitään saa sellaisesta.
Siis kyllä ne naimisissa olevat naiset pitävät niitä salarakkaita ihan yhtä paljon kun ne naimisissa olevat miehetkin. Naiset vaan osaa valita sen salarakkaan paremmin ( harva hinkuaa oikeasti siihen ukon tilalle vakkariksi) ja hoitavat suhteen tyylillä.
Ainakin minun ikäluokassa 45 v naimisissa olevilla naisilla yli puolella on tai on ollut se salarakas. Joten ei se automaattisesti tarkoita että se pettäjä on mies ja vaimo on se joka on uskollinen. Todellisuudessa aika monen lapsosen isä voi olla joku muu kun se oma rakas aviopuoliso. Mutta fiksu nainen tietää että pidetään turpa kiinni asiasta. Joten nämä naiset eivät myöskään nosta meteliä kun tietävät että ukolla on toinen saati kerro miehelle tietävänsä. Huono omatunto tekee siittä omasta ukosta monesti helpommin ohjailtavan. Ja se toinen nainen saa sitä mitä halusikin, miehen silloin tällöin panoille, joten ihan jokainen hyötyy.
ja mikä syy silloin on mennä naimisiin? Jos väität että lakisyyt niin kaikki samat paperit voi tehdä muutenkin.
Vain petetty vaimo voi kuvitella, että kakkonen "haluaa vain miehen silloin tällöin panolle" ja jotenkin "hyötyy" siitä.
Siksi kun meillä on kolme lasta hei! En olisi jos ei olisi yhteistä taloutta tai lapsia. Historiaakin on takana n 10 vuotta joten on vähän isompi juttu tuo eroaminen tässä kohtaa. Yhteinen yritys on myös. Odotan oikeata hetkeä eli kun lapset saadaan isommiksi ja säästän itselle myös rahaa. Älä sinä mieti turhia tämä on minun asiani ja pärjään kyllä. Uskollinen mies on menetetty mutta paljon muuta on vielä. Minulla ei ole toista miestä joten laskelmoin nyt.
Samoin itse laskelmoin, odottelin että lapset kasvaa isommiksi=kouluikäisiksi ja niiden kanssa on helpompi pärjätä ilman toista vanhempaa hoitoapuna. Kuin myös, että itse sain vakituisen työpaikan. Kun ne olivat järjestyksessä, pettävän miehen laitoin sitten pihalle. Ja se tuli miehelle yllätyksenä, mutta ero tuli vaikka mies kuinka ruinasi takaisin ja anteeksi antamaan "erehdykset". Yhden kerran oisin voinut anteeksi antaakin, mutta en toistuvaa pettämistä.
Aika vellihousuja olette kun menette lasten selän taa vaan siksi ettet itse uskalla yrittää yksin kun sitähän se ero tietää.
Roikutte siis miehen rahapussin vuoksi yhdessä, lapset on tekosyy.
Jonkin asteista itsensä myymistä.
Miksi ihmeessä tarvis yrittää? Ei mulla ole kiire. En ole pettäjä, mies on. Halusin kyllä uskollisen miehen en rahapussia mutta nyt on tyytyminen siihen rahapussiin.
Mies ostaa näemmä perhe-elon kun ei lähde itse. Voin hetken myydä.
Just. Siinä puhuu ap jonka elämä on vielä niiiin vaaleanpunaista. Oletko koskaan ajatellut mitä pettämisen takana voi olla. Aina tuomitaan vaan se pettäminen mutta koskaan ei mietitä mitä niiden ihmisten elämässä on tapahtunut. Vaikka mikään ei oikeuta pettämiselle on siihen aina syy eikä se aina ole että suhteesta puuttuu seksi... Niin kun täällä paljon siitä puhutaan. Mitä sitten jos sulla olis vaikka se 10 vuoden suhde takana, muutama lapsi, ei se siinä kohtaa välttämättä ole niin helppoa ottaa ja vaan lähteä...
Vastaan tähän että mitä jos mies tai kakkonen tuovat jonkun taudin vaimolle? Mies usein on muidenkin kanssa kuin kakkosen, jos on pettävää tyyppiä. Valitettavasti näin, olen näitä kuvioita nähnyt. Myös ei voi tietää jos kakkonen olisi jonkun toisen kanssa. Tai vaimo. Silloin taas kakkonen on vaarassa saada taudin. Hankala yhtälö.
En kyllä tunnista itseäni noista edellä olevista kirjoituksista, en sitten millään. Läheisriippuvainen? Varmaan jollain tasolla, sillä emmekö me kaikki ole riippuvaisia toisistamme ja pitkässä suhteessa toiseen ihmiseen syntyy aika tiukka sidos arjen ja yhteisten kokemusten kautta. Sitä on aika vaikea tuosta vain katkaista. En näe sitä kyllä omalla kohdallani epäterveeksi läheisriippuvuudeksi. Ymmärrän omasta mielestäni sen negatiivisen ja hieman sairaan muodon.
Rahat? En usko, että nykyään kovinkaan moni ajattelee rahan tai talouden olevan syy roikkua ihmisessä jonka kanssa on paha olla. Naiset ovat Suomessa aika koulutettuja ja pystyvät keskimäärin pitämään itsestään huolta. ja jos eivät pysty, niin yhteiskunta tukee heikompia. Ei se elintaso merkkaa loppupeleissä yhtään mitään huonon ja pahan olon rinnalla. Kyllä jokainen järjellinen ihminen ymmärtää, että jokainen luopuu kyllä vuotuisesta Bulgarianmatkastaan jos sen hintana on oma hyvinvointi.
Surkeus? No siitä voi jokainen olla mitä mieltä tahansa. Voin olla jonkun mielestä surkea. Itselläni ei ole tapana tarkastella ihmisiä siltä kannalta, joten en osaa siitä sanoa.
Tappio/häviö toiselle naiselle? No, tässä petettynä olen kyllä jo tuntenutt sellaista tappiomielialaa, että ei se lähtemällä lisääntyisi tai vähenisi. Petetty ei oikeasti pysty ajattelemaan kaikkea tapahtunutta kilpailuna. On niin paljon muitakin ajatuksia ja huolenaiheita. Lapset siinä ihan kärjessä. Ainakaan minun energiani ei kertakaikkisesti riittänyt tuollaiseen vertailuun, ja kun energiatasot hieman paranivat, niin siinä vaiheessa sen ajatuksen mettiminen ei tullut edes mieleen. Tappioksi ja häviöksi meni niin moni isompi asia.
En voi vastata vaimojen puolesta yleensä. Sillä ei ole sellaista yhteväistä ryhmää kuin vaimot. On vain joukko eri ikäisiä, eri elämäntilanteissa olevia naisia, joiden puolisot ovat pettäneet. Osa on tullut petetyksi kännipanon seurauksena, osalla pitkä suhde, osalla henkinen suhde. Jokainen ihminen ja tapaus on oma yksilönsä. ja kun ne pettäjätkin ovat kaikesta huolimatta erillaisia persoonia erilaisissa elämäntilanteissa.
Minä jäin sen vuoksi, koska meillä on pitkä yhteinen historia ja molemminpuolista rakkautta tässä hetkessä. Ne asiat painavat vaakakupissa enemmän kuin hänen tekonsa.
Pettäkö hän toisen kerran? En tiedä. Toivon, että ei petä, mutta minä en voi kahlita tai pakottaa ketään. Ei hänen pitänyt pettää sitä ensimmäistäkään kertaa. Sama riski on jokaisen ihmisen kohdalla. Eli sillä mennään, jota meillä on tässä ja nyt. Huominen ei ole käsissäni, voin vain toivoa. Kaikilta osin, myös lasteni ja oman terveyteni. Sen tämä on opettanut, että turha murehtia etukäteen mitä kaikkea pahaa elämä voikaan tuoda eteen, murheita tulee kuitenkin ja usein sellaisia, jota emme osaa edes odottaa. Ei niiden sureminen etukäteen auta. Minä nautin jokaisesta päivästä, jolloin me olemme kaikki terveitä, yhdessä ja onnellisia perheenä.
Kirjoitit, että et voi vastata vaimojen puolesta yleensä. Ainakin onnistuit kirjoittamaan juuri sen mitä itsekin ajattelen. Taitaa varmaan moni muukin petetty olla samaa mieltä.
Tässä kirjoituksessa on pointtia petetyn näkökulmasta, niinhän se on että ei ihmisiä voi laitta mihinkään kategoriaan. Kaikki on yksilöitä ja ajattelee omalla tavallaan asioista ja kaikki kunnia sille. Omasta elämästähän tässä on kyse.
Pettäjä ei rakasta pettämäänsä ihmistä. Ikävä kyllä se vain on niin. Toki sanoja voi sanoa mutta teot merkitsevät.
Pettikö miehesi pahasti, oliko monen vuoden kestävä rinnakkaissuhde? Mietin, että mikä ero on sillä, jos pettää parin kertaa, tai on pitkäaikainen suhde toiseen, jossa ainakin jossain määrin on tunteita mukana.
Kukas tänne on käynyt plussia napsutteleen? vanha tuttuko liikkeellä?
Voihan sitä omaa paremmuuttaan uskotella noinkin, plussia napsutellen. :-D
En tiedä rakastaako nekään jotka ei petä? Rakkaus on vähän laajempi käsite kuin seksi..Tiedän ainakin yhden joka ei petä eikä silti rakasta.
sinä kirjoitat rakkaudesta ja alkuperäinen avioliitosta.
Älä sotke käsitteitä. Pettäjä tuskin rakastaa kumpaakaan vaan haluaa pitää useamman kun yhden.
Oletteko miettineet sitä, että se onkin mies, joka haluaa pitää ykkösen, eikä haluakaan kakkosta? Voiko se mitenkään olla vaihtoehto?
Kyllä se voi, useinkin. Vaikka kuinka vannookin rakkauttaan kakkoselle, haluaakin sitten pitää perheensä, vaimonsa. Rakastaa myös vaimoaan ja lapsiaan.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta näinkin käy.
Se, miten vaimo siihen suhtautuu, onkin sitten jokaisen perheen sisäinen asia. Joko jää ja katselee aikansa/onnistuu tai ei onnistu tai pistää kuitenkin miehen pihalle. Kuinka usein se sitten onkaan loppupeleissä näin.
Kakkoset, maailma ei ole mustavalkoinen.
Tiedän, että tästä saan rapaa niskaani kommenteilla "pettää sinut kuitenkin, ehkä pettää jo nyt", mutta mitä mies tekee kakkoselle? Pettää myös häntä koko ajan myös oman ykkösensä kanssa. Ei missään perheessä niin tunteettomia olla, että mitään ei yhdessä tehtäisi, ei ainakaan sellaisissa, joissa tällaisia salasuhteita joudutaan salaillen harrastamaan. Kyllä siellä harrastetaan perheen kesken kaikkea, jutellaan puolisoiden kesken kaikenlaista, jaetaan iloja ja murheita, ollaan sängyssä, matkustellaan yms. Muutenhan jos tätä ei olisi, ei se olisi normaalia perhe-elämää ja siinä vaiheessa vaimo jo tietäisi, että toinen nainen on olemassa. Mutta paljastuminen tulee aina jotenkin toista tietä...
En usko, että kovin moni vaimo "roikkuu" - enemmän tuntuu, että se kiinni jäänyt mies jää siihen roikkumaan, eikä halua lähteä. Usemmiten vaimo tekee sitten ne ratkaisut, kun aika on kypsä.
Niinpä. Kun käry käy, niin moni mies rukoilee ettei vaimo jättäisi. Kun kerta on paljastuttu, niin miksi ei sitten siitä voisikin samalla lähteä kakkosen matkaan. Ei lähde, koska ei halua. Loppupelissä vaimo, perhe ja yhteinen elämä merkitsevät enemmän.
Kysymys kuuluukin, miksi merkitsevät? Lapset tietenkin menevät kaiken edelle, mutta se vaimo vaan on niin helppo siinä, hoitaa huushollin eikä sillä tuossa tilanteessa todistetusti ole munaa varjella itsekunnioitustaan, niin miksipä ei jäisikin. Sen toisen kanssa voi jatkaa taas enemmän savun hälvettyä, tai jos se hermostuu niin hankkia uusi pantava.
Kyllä kuulkaa ap on ihan oikeassa, kynnysmattoja olette te jotka jäätte pettämisen jälkeen.
Minä en jäänyt, ja olen onnellinen siitä!!!
Niin rukoilevat, sen jälkeen kun käryn käytyä mies ryntää kakkosen luokse mutta kakkonen ei huolikaan petollista miestä. On vain halunnut pitää tämän kanssa hauskaa. Mitä muuta mies voi siinä tilanteessa tehdä kuin jäädä tylsänä pitämänsä vaimon ja rakastamiensa lasten luokse?
Kynnysmatto on se joka niin kokee olevansa ei se jonka sinä sanot olevan. Joku vaimo kokee olevansa kynnysmatto vaikka sitä ei petetä ja joku kokee olevansa rakastettu vaikka sitä petetään. So? Jokaisella on oma kokemuksensa asiasta ja muiden on vaikea siihen mitään sanoa.
ja mies odottaa vähän aikaa että tilanne rauhoittuu samalla silmäilee tulevia kohteita.
Vaimo ei tunnista ja vaimo vastaa, mä olen niin samaa mieltä teidän kanssa, kiitos näistä järkevistä sanoista ja tsemppiä teille! t. samassa tilanteessa elävä.
Kerronpa teille.
Joskus seurustelumme alkutaipaleilla mies petti minua. Se tuli kuin salama taivaalta, maailmani romahti.
Kostin. Sain hiukan "hyvitystä" ja tasoitusta. Sittenhänelle tuli noita kertoja muitakin ja jäi kiinni, joka kerta "annoin anteeksi" kun toinen anelemalla itki, mutta kunnioitus liittoon hävisi iäksi.
Nykyään 20v ja muutaman lapsen jälkeen minä olen se pettäjä, petän aina kun on mahdollisuus (tarpeeksi mielenkiintoinen tyyppi).
Elän kostolle, mies saa toimia maksajana, makselee tässä kuluja puoliksi, käytän siin häntäkin vain hyväkseni. Menettelee paremman puutteessa.
Sounds like a happy marriage! Olet varmasti todella onnellinen!!!
Vihdoinkin järjen ääniä tällä palstalla. Joillain ihmisillä tuntuu puuttuvan elämästä kaikki harmaan sävyt, asiat ovat joko tai. Usein tilanteissa on kuitenkin vähintäänkin montaa väriä, jolloin ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa ratkaisua tai tapaa toimia. Silloin on kuunneltava itseään ja toista, käytävä läpi omassa mielessään se, mitä elämältään haluaa ja milloin voi hyvin ja on onnellinen. Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan.
Hyvää kevättä teille vahvat ja viisaat naiset!
Samaa mieltä! Nyt on viisaita ja ihania naisia asialla. Kiitos, että jaksoitte kirjoittaa ja toitte vähän suhteellisuudentajua haukkujen ja kiistelyn keskelle.
;)
Katsele ja kuuntele ympärillesi. Parisuhde ja avioliitto merkitsevät ihmisille joskus kaikkea muuta kuin lämmintä ja läheistä ihmissuhdetta. Kun lapset ovat pieniä, talo juuri pystytetty, kesämökki ja huvipursi ostettu, niin pettävällä puolisolla ei ole niin väliä, se on pieni sivuseikka. Jos mitään näistä ei ole, puhumattakaan, että puoliso on työtön tai sairas, kumppani tuskin sietää uskottomuutta. Tosin "rakkaus" alkaa usein repeillä ilman 2. suhdettakin, jos kumppani on pitkään työtön yms. Sellaista se on, tuo "rakkaus"...
Katsele ja kuuntele ympärillesi. Parisuhde merkitsee joskus myös sitä, että toista rakastaa virheistä ja puutteista huolimatta. Tosi rakkaus kyllä kestää pienen huojunnankin. Aika harvalla on ne talot, mökit, huvipurret ostettuna. Kerrostalo-osaketta meillä maksellaan. Ei siinä ole syytä pysyä yhdessä. Jotain muuta täytyy olla.
Sellaista on minun rakkaus.Ehkä tyhmää ja jonkun mielestä hyväuskoista, mutta sellaista se rakkaus joskus tuppaa olemaan. Järjellä hoitelen niitä muita asioita.
Sama täällä. Yhdessä ollaan vaikka ei ole edes sitä kerrostaloasuntoa. Oikeassa olet, tyhmältä se varmaan ulkopuolisesta tuntuu. Rakkaus on kuitenkin joskus sitä hölmöä rakkautta.
Ja taas tänne tuli kakkoset riehumaan ja haukkumaan vaimoja jotka keskusteli asiallisesti kuinka ei miehen aidan toiselle puolelle hyppiminen hetkauta.
Mieheni ei ole tautinen enkä minäkään, niin, olen myös gynen tarkistuksissa ja testeissä käynyt.
Yksinkertaista mutta totta, perhe elää omaa elämää, kakkonen odottaa jotain muuta.
Ja taas lähdetään pääsiäiseksi mökille, mihin sinä kakkonen silloin menet; puhelimen ääreen ilmeisesti odottamaan jotakin hömppä, rakastan jne viestiä mieheltä.
Uskomattomia selityksiä syistä pysyä yhdessä miehen kanssa.
siis vielä uskomattomia on ne kakkosen, kolmosen ja nelosten selitykset miksi roikkuvat näissä niiiiiiiin petollisissa ukkomiehissä. Haukkuvat vaimoa joka ei jätä miestä kun saa tietää, mutta eivät miestä joka ei halua jättää vaimoa kakkosen takia vaan roikkuu siinä kurjassa avioliitossa. Siis ukko joka kertoo skeidaa kakkoselle ja kakkonen nielee kaiken kuran ja toivoo vaimon tekevän sen ratkaisun että ukko tulisin hänen luo. Useimmilla vaimoilla on ihan € mielessä mutta kakkonen nielee sen "rakkauden tähden". Mutta JOKAINEN tekee sen valinnan mikä on HÄNELLE ITSELLE PARAS vaihtoehto, siinä ei kuule muut paina paskaakaan. Ei ukolla ei akalla eikä myöskään kakkosella. Joten pata kattilaa soimaa.
En tiedä mitkä olisivat parempia syitä pysyä yhdessä kuin moni yllämainittu on kirjoittanut. Rakkaudesta ja yhteydentunteesta, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Rakkauden lisäksi kun on sitä kiintymystä toiseen, niin se tekee suhteesta sellaisen, että se ei niin herkästi hajoa. Mikähän syy olisi sitten riitttävä? Jos sitten jätetään se rakkaus ja side puolisoiden välillä pois? Rahasta ei kukaan oikeasti jää.
Kun on pitkään yhdessä ollut ja elämää rakentanut ja omaisuutensa tienannut niin ei siinä suhdetta hetkauta suuntaan eikä toiseen joku kakkosnainen, niitä tulee ja menee, kaikki muu on pysyvää. Kyllä sitä ennemmin haluaa sen saavuttamansa elintason säilyttää jo lastenkin takia kuin erota ja alottaa taas kaikki alusta. Se vaan tuntuu nyt joillekin olevan niin vaikea hyväksyä, puhutaan itsekunnoituksesta ym. Siinä sitä sitten ollaan sen itsekunnioituksen kanssa pulassa kun pitää selittää lapsille miksei enää voi jatkaa rakasta harrastustaan tai minne hävisi mopo tai skootteri, miksei enää matkusteta ulkomaille, mihin loppuivat laskettelureissut. Kyllä voin sanoa, että se itsekunnioituskin on ihan yliarvostettua. Kaikki on vaan minä minä minä ja unohdetaan muut.
"selittää lapsille, mihin hävisi mopo tai skootteri tai miksei lähdetä reissulle..." . Joopa joo, minä selitän ennemmin lapsille, miksi ei lähdetä keväällä etelänlomalle kuin sitä, miksi isi on aina niin pitkään "töissä", miksi äiti itkee niin paljon, tai miksi äiti ja isi ei koskaan edes halaa.
Mutta prioriteettinsä kullakin. Uskallanpa kuitenkin väittää, että jos jommalla kummalla puolisoista on toinen, on liitossakin jotain niin paljon pielessä, että lapsetkin sen huomaavat. Mutta kai se sitten on joillekin helppoa ummistaa siltä silmänsä ja korvansa ja uskotella itselleen, että kun viedään lapset lomalle tai ostetaan mopo niin he kuvittelevat öidin ja isin olevan onnellisia yhdessä.
Äti itkee? No voihan se itkeä aikansa, mutta sitten kun laittaa asiat tärkeysjärjestykseen on edellä mainittu ryhdikäs lopputulos. Itsekunnioitus on oikeasti yliarvostettua ja varsinkin kun sen kuulee kakkosen suusta.
Minusta aikuisten asiat, kuten äidin tai isin "kakkonen" eivät todellakaan kuulu lapsille! Mutta jos asiat vaikuttavat perheeseen nin paljon, että se näkyy, esimerkiksi miehen uskottomuus vaimon itkuna, niin silloin se on ehdottomasti lapsille haitallisempaa pitää niitä kulisseja pystyssä kuin erota. Lasten tunnemaailman perustaa ei muutamalla etelänmatkalla kannatella!
Ei kukaan itke ikuisesti. Minäkin olen lopettanut jo. Itkeviä kehoitan rohkeasti nostamaan päänsä pystyyn. Ei uskottomuus johdu uskollisesta puolisosta. Pienten lasten äidillä on tietysti vaikeampaa, kun eronneena joutuisi lapsista pitämään huolta yksin ja heikossa taloustilanteessa.
Kulissit on vanha sana. Koti ja perhe. Isäpuoli ei ole kenenkään lapsen ilo. Vielä harvempi mies haluaa lapsipuolia.
Äiti itkee sen aikansa, se kestää että siitä selviää mutta kun selviää on jo paljon vahvempi ja taatusti katsoo asioita täysin eri silmin kun aikaisemmin ja siksipä juuri tämä ns. itsekunnioitus on ihan yliarvostettua. Elämässä pitää selvitä niin ettei oman itsekunnoituksen takia hajoita puolta maailmaa ympärillään. Toisilla se on mahdotonta ja siksi ero on ainoa ratkaisu toisilla taas ei ole ja kaikki kunnia siitä myös. Ja miten niin ei puolisot ole läheisiä, ihan niinkuin olisi vain musta ja valkoinen. Ei kyllä maailmassa on muitakin sävyjä ja jotkut vaan pääsee yli.
Minä valitsin ennemmin kasvattaa kolme alle kouluikäistäni yksin kuin katon alla kodissa, jossa lasten isä tarvitsee itselleen toisen naisen minun lisäkseni.
Nyt pystyn nostamaan pääni pystyyn, pettävän miehen pettämisen hyväksyvänä puolisona olisin vain varjo itsestäni.
"jotkut vaan pääsee yli". Onko ylipääsemistä se, että hyväksyy oman miehensä pitävän rinnakkaissuhdetta avioliiton ohessa? Onko ylitse pääsemistä se, että hyväksyy sen, että oma mies rakastaa toista naista ja rakastelee tämän kanssa useamman kerran viikossa? Onko se ylitse pääsemistä, että oma mies reissaa myös sen toisen naisen kanssa, josta lapsetkin tietävät? Onko ylitse pääsemistä hyväksyä kaikki tuo ja uskotella, etteivät lapset tajua mistä on kyse?!
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Silloin kun alettiin olemaan yhdessä, ei naista isketty rahalla. Ei tänäänkään. Kiitos siitä, että olen sille sokea.
En minä sinua väheksy. Ei ole helppoa kasvattaa pieniä lapsia yksin.
Rakkautta mieheltä joka pan** muita? Aivan. Ei kovin luotettava selitys miehen puolelta -naiset toki rakastavat. Tähän mennessä... joku sanoi ettei välitä jos mies pettää, vaikea uskoa sitäkään. Tai että pelkkä rakkaus ei olisi kantava asia, vaan muut seikat rahasta yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ymmärretään siis miehen itsekästä Jormaa ja "voi voi pientä miespoloa kun se niin pettää"... Joku ei pelännyt tautejakaan tuolla. Mielenkiintoisia seikkoja tulee esiin, ellei joku provoa täällä keskustelijoiden joukossa. Miksi vaimo saattaa nauttia jos kakkonen särkee sydämensä? Sitä en ihan ymmärrä, enkä toisinpäin. Miksi vaimo ja mies "liittoutuvat" ikäänkuin omalle puolelleen? Kuka puolustaa sellaista kakkosta joka tahattomasti on joutunut tilanteeseen. Ehkä muitakin.
Pettämisen syistä on tullut luettua kyllä, ja pelimiehistä.
Kyllä minä selitin lapsille ettei äidillä ole ihan kaikkeen varaa mielummin kun miksi äiti ja isi ei enää halaile ja edes istu sohvalla vierekkäin. Lapset huomaa kaiken ja esittäminen on typerää.
Minun lapset oli 12, 5 ja 3 vuotiaat. Muutettiin vuokrataloon ja laskettiin rahat tarkkaan mihin on varaa. En todellakaan usko lasteni saaneen mitään traumoja siitä ettei enää tehty etelänmatkoja. Lapsista kasvoi hyvin järkevästi ajattelevia ja viikkorahat opittiin jopa joskus säästämään tärkeempiä hankintoja varten.
Me oltiin oltu mieheni kanssa yhdessä eron aikaan oltu jo 20vuotta. Nuorina lukiolaisina alettiin seurustelu. Itse en huomannut mitään vikaa avioliitossamme, mutta nyt kun täällä olen lukenut uskon kyllä että varmaan olin elänyt ihanaa perhe-elämää kuin unessa. Kaikki oli niin hyvin kotoa katsoen.
Mitään ei puuttunut. Minulta eikä lapsilta.
Vaikka erosin ei lasten harrastukset jääneet mihinkään. Lasten isä maksaa harrastuksista johtuvat kulut.
Meillä on yhteishuoltajuus ollut ja molemmat osalistuu lasten vaatteisiin ja harrastuskuluihin. Kaiken muun maksan minä.
Ainakin olen huomannut, että tämä on jopa lähentänyt lapsia kun joskus joutuvat syuunnittelemaan yhdessä mitä tehdään eikä ihan kokoajan ole mahdollisuuttakaan eikä varaa ihan kaikkeen.
Olen ylpeä vanhempi ja luotan etten tehnyt väärää ratkasua erotessani.
Mutta huomattavasti helpompaa kuin pettävän miehen vaimona!
Näyttää siltä että vaimot todellakin ovat materialisteja ja tragiromantikkoja. Kulissit ja menneet ihanat ajat muistoissa ovat tärkeämpiä kuin uskollisuus, rehellisyys ja tieto siitä, että riittää kumppanilleen ainoana naisena. Itse en mene ikinä naimisiin, koska haluan vain rakkautta, intohimoa ja seksiä, omaisuutta ja lapsia en ole koskaan halunnut, eli meitä naisia on ainakin kahta eri tyyppiä. Voitte ilkkua että kaltaiseni kelpaa vain kakkoseksi, mutta parempi niin, kuin olla "vaimomateriaalia", mikä merkitsee juuri tuota tulevaisuuden petettyä marttyyria nukkekotiarkea pyörittämässä kulisseissaan, kun mies on rakastajattaren sylissä.
Et sitten ilmeisesti lukenut kunnolla kaikkia vastauksia, mutta ilman minkäänlaista kokemusta siitä mitä on olla pitkässä parisuhteessa on ihan turhaa kenenkään vailla velvoitteita olevan tulla arvostelemaan niitä jotka ovat päätöksensä tehneet ja sen vielä perustelleet. Ja vielä huomautus: Ei tarvitse olla naimisissa ollakseen pitkässä parisuhteessa!!! En myöskään ymmärrä mistä ihmeen kulisseista puhut, taidat olla niitä ihmisiä joille rakkaus on ihan yliarvostettua. Jotenkin toivoisin että kaltaisesi kasvaisivat aikuisiksi. Ja tiedoksi, että intohimo ei kestä ikuisesti, seksi ehkä kyllä ja hiukan siinä voi sitä rakkauttakin olla. Ja lisäksi tuo naisten kategorioiminen siihen, että ovatko vaimoja ja vai eronneita vai vapaita tuntuu myös aika ajattelemattomalta. Kaikki naiset ovat erilaisia.
Olen ollut ukkomiehen "kakkonen" kohta pari vuotta. Kulissiliitto, niin miehen kuin vaimonsa suusta olen tämän kuullut. Tai siis, että lasten ja "kokonaisuuden" takia ollaan yhdessä. Mies on kertonut lapsillekin, että hänellä on toinen, mutta vaimo on kääntänyt lapset isää vastaan; tiedä mitä on kertonut heille, mutta lapset uhkailevat välien katkaisemisella, jos isä ottaa äidistä eron.
Vaimo sanoo minulle, ettei haluaisi edes miestä enää, mutta haluaa pitää hänet, ettei menettäisi miestään minulle. Hän sanoo tietävänsä, että miehensä rakastaa minua, mutta sanoo myös tällä tavalla haluavansa tehdä meidän elämästämme yhtä kurjaa kuin hänenkin on. En arvostele häntä. Enhän edes tunne häntä. Olemme nähneet kerran ja jutelleet kahdesti puhelimessa. Ja toiminhan itsekin väärin seurustelemalla ukkomiehen kanssa.
Kerroin oman tilanteeni vain siksi, että syynsä on kullakin. Vaimo kertoo, että vaikka heillä ei ole juurikaan seksiä ja suudelleet eivät ole vuosiin, puhumattakaan kädestä kiinni pitämisestä tms. hellyydestä, jota mies haluaa mutta hän ei, vaimo haluaa pitää kiinni yhteisestä kodista ja lukuisista ulkomaanmatkoista. Ja siis siitä, ettei häviä toiselle naiselle.
Tiedän, mies tekee itse päätöksensä ja "vain nössö antaa vaimonsa pompotella", mutta lisäksi kyse on vastuuntunnosta perhettä ja lapsia kohtaan. Ehkä myös siitä, ettei hän "rakasta minua tarpeeksi" erotakseen. Sanoo rakastavansa, sanoo eroavansa, kun aika on kypsä, ja emme siis ole salapari vaan vaimo, ystävät ja perheemme tietävät meistä. Minä en pystyisi vaimona jatkamaan tuollaisessa liitossa, mutta ehkä ne kulissit sitten ovat hänelle maailmansa keskipiste. Loputtomiin tämä tilanne ei tule jatkumaan.
Olin naimissa, olin ollut mieheni kanssa jo parikymmentä vuotta ja meillä on kolme lasta. Rakastuin naimisissa olevaan mieheen ja erosin miehestäni. Itse en voinut elää "vain-tyytyväisenä", kun näin että toisenlaisen ihmisen kanssa voisin olla oma itseni ja todella onnellinen.
Siksi en ymmärrä, miten kukaan vaimo haluaa tyytyä semi-tyytyväiseen. Ja jos ajattelee tilannetta, jossa oma aviomies viettää viikoittain aikaa toisen naisen sylissä, niin en vain tajua, miten mikään talo tai mökki tai matka voi olla sen arvoista.
Vaikka minulla on lapsia, ja oli se omakotitalo ja kesämokki ja vuotuiset etelänmatkat, niin jos miehelläni olisi ollut toinen, jonka kanssa olisi edelleen jatkanut suhdetta sen tultua ilmi, en ikinä olisi voinut jatkaa sellaista liittoa. Joillekin avioliitto näyttää edelleen tänä päivänäkin olevan vain instituutio. MInulle se on parisuhde ja jos parisuhteen kantavat voimat kuolevat, niin se on sitten siinä. MInä en halua antaa lapsilleni sellaista mallia parisuhteesta, jossa tarvitaan ulkopuolista ihmistä tuomaan jotain mitä omassa liitossa ei ole.
Hyvin sanottu! Onneksi joillain vaimoihmisillä on pokkaa toimia eikä vain jäädä kynnysmatoksi!
Luin kyllä, eikä mielipiteeni muutu, selitysten taustalle tiivistyy materia ja tunneside (silmissäni tragiromantiikkaa, koska uskottomuus päätää rakkauden ikävästi, tahraa sen loppuelämäksi). Kaikki persoonat ovat erilaisia, mutta vaimot ovat taatusti oma rotunsa, "vaimous" on vieläkin kulttuurissamme asema ja arvonimi, johon te turvaatte, toivotte että toinen nainen arvostaa asemaanne ja sen vuoksi jättää miehenne rauhaan. Valitettavasti nykyään vaimo ei ole este, vaan pelkkä hidaste suhteelle. Monet jää hidastamaan ihan kiusallaan, kun muuta eivät voi.
Vapaa tietää ettei toista voi omistaa, rakkaus ei ole minulle yliarvostettua vaan se on se vähimmäistaso, jolla elän. Arvostelen kyllä niitä jotka tyytyy vähempään, koska minusta rakastettu nainen on kaksi kertaa niin onnellinen, kuin pelkästään rakastava, mutta onhan se hienoa että uskottomuuden uhrit tekevät monen ukkomiehen arjen mukavaksi, kasvattavat terveet lapset rakkaudettomassa kodissa jne. On hyvä ettette tiedä paremmasta, koska silloinhan elämänne olisi kärsimystä.
Ei millään pahalla, mutta mieti sanomiasi vähän.
>MInä en halua antaa lapsilleni sellaista mallia parisuhteesta, jossa tarvitaan ulkopuolista ihmistä tuomaan jotain mitä omassa liitossa ei ole. >
Käärme puri häntäänsä? Etkö sinä juuri tehnyt sen.
En, minä lopetin sellaisen liiton, jossa olisin tarvinnut ulkopuolista ihmistä. En halunnut itselleni kakkosta enkä halunnut pettää lasteni isää.
Jos minua tarkoitit, niin olen samaa mieltä kuin aurinkopaistaakyllä. MInäkin erosin ennemmin miehestäni kuin olisin ottanut itselleni "kakkosen", juuri siksi, etten antaisi lapsilleni mallia parisuhteesta, jossa "oma ei riitä".
Älä ihmeessä mene naimisiin jos todellakin odotat vain intohimoa, seksiä ja rakkautta sillä se aika menee ohi n kolmessa vuodessa ja arki on sitten paljon muutakin. Suurin osa odottaa just noita eikä ihme että erotaan kun ekat kriisit tulee ja toinen osoittautuukin ei niin täydelliseksi. Arki se tuppaa muuttamaan sinua itseäsikin etkä tule todellakaan näkemään kumppaniasi samoin kuin alkuhuumassa vaikka kuinka haluaisit. Katsos alkuhuumassa sen miehen pieraisukin on intohimoa mutta 7 vuoden päästä se ei todellakaan ole sitä ja sinäkin näytät miehesi silmissä ihan eri ihmiseltä.
Vaihda kolmen vuoden välein miestä niin toi sun toive voi toteutua tai muuta odotuksiasi hieman realistisemmiksi. Et tule koskaan olemaan se ainoa nainen äläkä kuvittele sitäkään että se miehesi tulisi olemaan sinullekkkaan se ainoa mies. Vaikka ette hilluisi vieraissakaan niin joudut kyllä tekemään valintoja välillä periaatteidesi vastaisesti ja muuttamaan toivelistaasi ihan koko ajan. Asiat vaan menee niin ja siihen on syytä asennoitua kun aloittaa parisuhteen sillä se jos joku on taitolaji.
Huonolla tuurilla olette pätkäsuhteissa eläviä sinkkuja lopun elämänne. Ymmärrän, että yritätte panostaa uuteen suhteeseen, mutta se on heikolla pohjalla. Ette edes tiedä miehen huonoimpia puolia. Itsekkyys on ikävä, jos se toimii sinua vastaan. Välinpitämättömyys on yksi tavallisimpia. Kohteliaasti valehteleminen toinen. Asioiden salaaminen kolmas.
Entä se seksi. Esileikit esimerkiksi? Jos et enää ole valmiiksi "valmis", mies ihmettelee ääneen miksi et ole liukas, eikä osaa tehdä asialle itse mitään. Mikään ei vie sen paremmin haluja. Myöskään humalaisen tuntitolkulla kestävä touhuaminen ei tunnu mukavalta, (sitten jos saatte toisenne ja elätte tiiviisti yhdessä). Ihmisten pitäisi miettiä mitä ne haluavat. Voin kertoa, että asiat on melko mukavasti näinkin. On helpompaa ja perhe ja koti pysyvät koossa.
No huh.. kyllä teillä joillakin naisilla menee parisuhteissa ankeasti! Kyllä minä pidän seitsemän vuoden suhdetta melko pitkänä, erottiin siitäkin ystävinä kun intohimo oli sammunut ja haluttiin molemmat rakastua uudelleen johonkin toiseen. Niin tapahtui. :) Voin ihan hyvin olla myös pitkiä aikoja yksin, se opettaa olemaan riippumaton ja vahva kun on aika seisoa tienristeyksessä omilla jaloillaan.
Mutta onnea vaan teille vaimokkeille jotka sitoudutte pettäviin pierumiehiinne loppuelämiksenne, polkunsa ja onnensa kullakin.
Ennemmin sitten vaikka yksin kuin huonossa suhteessa, petoksen keskellä, valheelle perustuvassa liitossa!
Mitä hienoa on olla riippumaton ja seisoa omilla jaloillaan ? Ei täällä tarvitse olla eikä ainakaan parisuhteessa tarvitse olla. Eikö parisuhteessa eletä toinen toistansa tukien ja vilpittömästi voin sanoa olevani kumppanistani riippuvainen. Hienoa kun on joku josta saa olla riippuvainen! Minä en haluaisi seistä vain omilla jaloillani mutta olen kyllä senkin vaiheen elänyt. 18 vuotta edellistä suhdetta (miehellä suhde parhaaseen ystävääni alkumetreillä silti kolme lastakin tehtiin enkä kadu anteeksiantamistani) ja viisi vuotta yksin ja 6 vuotta nykyistä suhdetta. Yksinelämisellä oli tarkoituksensa ja mukavan yksinolon vaihdoin vielä mukavampaan kaksinoloon mutta yhtä lailla parisuhteessa saa joustaa ja tehdä kompromisseja ja intohimot vaisunee. Päätin eron jälkeen että seuraavan kanssa sitten pitää näin ja niin mutta tosiasiassa monta päätöstäni olen pyörtänyt ja intohimot on muuttaneet muotoaan. Muutama kriisi on työstetty ja anteeksiantoa on harjoiteltu enemmän kuin koskaan. Se vapauttaa kun siihen pystyy. Pierut on pikkuasioita, isompiakin on joutunut kestämään mutta vielä kaikki on ollut sen arvoista =). Oma valinta.
En kertonut hyviä puolia. Myös niitä on paljon. Seksi ei toimi johtuen uskottomuudesta.
Niin, eikä tainnut toimia ennen uskottomuuttakaan. Kuten ei keskusteluyhteyskään. Ja miestäsi et ole koskettanut vuosiin muutoin kuin seksin yhteydessä. Jos sinä et kaipaa hellyyttä, se ei tarkoita, että olisi väärin jos miehesi kaipaa.
Mieheni saa aina hellyyttä ja tukea. Sitä hellyyttä ja tukea olisin itsekin tarvinnut, vaan eipä ollut antajaa. Myötämäet kyllä kestää, muttei vastamäkiä- Älä kehtaa syyttää minua. Mieheni ei ole erityisemmän hyvä keskustelemaan. Osaahan se sanoa, että kotona on yhtä helvettiä, jos jotain vähän vaaditaan. Ihan oikeesti, asiat ei ole aina ihan niin kuin kakkoset luuleet. Tuskin se kotona niin hyvin viihtyisi.
Todella hienoa kun olet oivaltanut itsenäisyyden merkityksen.
Olen myös nyt ollut yksin ja asunut yksin 4v ja näutin täysillä joka hetkestä.
Saan miestä aina kun tarvitsen, saan myös aina apua esim naapureilta kun tarvii jokin hyllyn ruuvailu seinään tai taulu, en ole sitä varten tosiaankaan tarvinnut koko miestä omaksi. Lainaan muilta. Erosin petturimiehestäni ja olen todella tyytyväinen. Mieheni meni ensin yhteen asumaan kakkosnaisensa kanssa, mutta sitä kesti vajaan vuoden. Mies on nyt yksin asuja kuten minäkin.
Lapset muuttivat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. ja yksi lapsista ulkomaille joten nyt on todellinen rauha ilman mitään turhaa hälinää.
Olen jutellut muutamien ystävättärieni kanssa erostani, koska olen ystäväpiirissämme ainoa sinkku nyt. Joillakin on ero takana mutta heti uusi kumppani. Yhdellä ei kuulemma tulisi mieleenkään asua yksin, ei omasta mielestään osaisi eikä pärjäisi. Siksi hän mielummin sietää hakkaavaa miestäänkin, on edes joku. Outo tapa ajatella minulle. Minä jätin mieheni toisesta pettämispaljastuksesta heti. 2lapsista muutti alkuun minun mukanani, nyt opiskelevat jo muualla. Aikuinen todellakin pärjää jos haluaa. Jokaisen oma päätös, lapset on tekosyy.
Kyllähän siinä pettävässä pierumiehessä pitää jotain tosi ihanaa olla kun se kerran kelpaa muillekin.
Kaunis ja viisas vaimo on niinkun uusi auto.
Ilman rahaa sitä ei saa. Ajanmyötä alkaa autokin samoin kun vaimo rapistumaan, autoonkin kiintyy ja tuttua on mukavaa ajaa. Naista ei viitsisi ottaa uutta kun vanha on helppoa pitää tyytyväisenä. Jos siinä joku helma hiukan on roikahtanut on se silti tuttu ja toimii edes.
Kauniimman varmaan löytäisi jos viitsis etsiä, mutta kun itselläkin jo on ohjaus kankee ja öljyymistä enemmän kun tarpeeksi taidan tyytyä vanhaan, pääsen vähemmällä vaivalla ja rahaaki säästyy.
Naisen haaveita, mies vaihtaa uuteen autoon kahden vuoden välein, vanha alkaa ahdistaa, pelottaa että kaveri väheksyy ja sitten naapuri laittaa uuden auton niin pakko se on vaihtaa omakin. :)
Olen kuullut "ukkomieheni" vaimon suusta suoraan, että on miehensä kanssa enää vain siksi, ettei halua "hävitä miestään minulle"! Kun miehensä kuuli tämän, liitto loppui samantien.
Tuo on varmasti monella vaimolla yksi tärkein syy. Etenkin, jos tilanne on niin ku meillä, että olen häntä ja miestään 15 vuotta nuorempi! Ihan varmasti otti vaimolle koville, kun mies jätti hänet vuokseni. Aina vaan pahemmaksi kävi, kun menimme naimisiin ja saimme lapsen.
Ja sinä kyllästyt pian lastesi jälkeen vanhaan mieheen, kun et saa enää niin paljon huomiota, kun liitto lakastuu. Historia taas toistaa itseään: piti saada joku väkisin ja sitten valtaa alakulo mielen, kun ei se elämä niin hohdokasta ollutkaan. Ehkä otat rakastajan ja historia toistaa itseään. Herätys.. hei haloo.
Yleensä se menee niin että kakkosille on tärkeämpi asia sen vaimon olemassaolo kuin itse mies. Sinkkumiehen kanssa ei saa samaa voittajan fiilistä. On aina hivelevää kun on haluttavampi kuin joku toinen nainen ..eli se vaimo..vielä hienompaa jos mies on valmis jättään koko perheensä vain minun takiani!!! Minun täytyy olla niiiin ihana! Kiitos vaimolle olemassaolostasi.
Tässä on pointtia, näinhän se menee. Eihän kukaan täysjärkinen nainen ryhdy kakkoseksi jos ei siitä jotain sairasta tyydytystä saa. Helvetin huonolla itsetunnolla varustautuneita naisia.
Harva ryhtyy tietoisesti kakkoseksi, siis että haluaa nimenommaan olla kakkonen! Usein siinä käy niin, että rakastutaan ja on vaan todella hyvä olla yhdessä.
Ja ainakin minä kakkosena olen siitä kinkkisessä tilanteessa, että rakastan miestä ja hän rakastaa minua, muttaminun onn paha mieli hänen vaimonsa ja lapsiensa puolesta. Toisaalta siksi, että heidän liittonsa ei ole sellainen kuin avioliiton soisi olevan ja lapsetkin sen ovat huomanneet. Toisaalta siksi, että vaimo tietää meistä, mutta yrittää vielä pitääperheen koossa. Ja kolmanneksi, koska tiedän, että se liitto tulee päättymään, huolimatta siitä tuleeko minusta ja miehestä koskaan paria, mutta jos tuleekin, niin lapsille se on aluksi kova paikka. Olenkin sanonut miehelle, että jos me ryhdymme parisuhteeseen, olen varautunut siihen, että menee vuosia ennen kuin hänen lapsensa suostuvat olemaan edes samassa huoneessa kanssani. Ja juuri lasten takia olen vannottanut miestä hoitamaan nämä kuviot niin, ettei hän ainakaan sotke välejään omiin lapsiinsa.
Onhan tuollaisiakin kakkosia, mutta onpa niitä rakastuneitakin... eiköhän jokainen tarina ole omansa? Tätäkin ketjua kun lukee, ei tiedä itkisikö vai nauraisiko kun naiset eivät tajua ettei kahta samanlaista tarinaa ole.
Jos joku haluaa elää pettävän puolison kanssa, antaa elää - ei se ole muilta pois. Ehkä siltä kakkoselta. Mutta hänkin on kakkonen vapaaehtoisesti, ei kukaan pakota siihen. Jos tyytyy kohtaloonsa, antaa tyytyä.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi ykkönen ja kakkonen tappelee samasta pettävästä miehestä? Jos mies ei jätä kumpaakaan, minä ainakin jättäisin sen miehen (ja jätinkin). Tappelemaan en moisesta alentuisi. Kyllä mies valinnan tekee jos on rakkautta mukana, pelimies pitää mielellään molemmat.
Totta, tyydytystä pitää saada, mutta harvalle se tulee vaimosta, tai kuten te kuvittelette, pahan mielen tuottamisesta vaimolle. Kyllä nainen on siinä suhteessa siksi, että saa tyydytystä siltä mieheltä ja usein rakastuu tähän.
ookko pöljä vai vielä päljempi, jätä toisten miehet rauhaan se ei kuulu sinulle olet vain riesä hänen elämässään.
Tuntuipa taas todellakin riesalta, kun mies ajoi kolme tuntia suuuntaansa voidakseen viettää kaksi vuorokautta kanssani. Kun kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä, kaupassa, teimme yhdessä ruokaa, saunoimme, rakastelimme, katsoimme elokuvaa... Hänellekin se tuntui olevan todella tuskaa. Siksi hän varmaan tulee taas huomenna luokseni!
Ootahan vähän aikaa kun mies alkaa kyllästymään sinuun tai alat vaatia enemmän tai kärähdätte vaimolle. Sitten et ole kuin pelkkä riesa.
Vaimo tietää meistä. Ja juuri taas kerran puhuimme siitä, miten järjestää elämämme niin, että voisimme olla oikeasti parisuhteessa. Joten teoriasi menivät kyllä ainakin noiden osalta nyt hukkaan.
Kuulostaa minun mieheltä. Hän taas kertoi, ettei halua asua kanssasi, muttei myöskään loukata sinua. Me keskustelemme yhä kepeämmin nykyään. Hän arvosti asennettani sinua kohtaa. Pyydämme toisiltamme nykyisin anteeksi. Tänään hän ilmeisesti tajusi, etten hankaloita tahallaan hänen menojaan. Onneksi sattumalta asia tuli ilmi. Ei olisi tullut edes mieleenikään. Taisit yrittää kuiskia hänen korvaansa tahallasi pahansuopaisuutta. Olet itse sellainen. Minä olen oikeasti reilu, mutta sinä et.
lopulta vaimo kiittää kakkosta, kun kakkonen halus miehen ja sai eli tasan menee..
Voihan se ollakin niin. Minusta vaan tuntuu, että saan pitää sen jos haluan. Ei mitään uutta ja ihmeellistä taivaan alla. Menneet sukupolvet on nähneet saman. Sellaista tämä elämä on.
Ja taas tätä samaa roskaa: miksi kakkonen haluaisi miehen jonka tietää pettävän? Luuletteko etteivät naisetkin osaa vain pitää hauskaa. Jouduin itse vääntämään ukkomiehelle käryn käytyä rautalangasta etten tätä halua enkä ole koskaan rakastanut. Taisi olla kova paikka. Tämän jälkeen jäi sitten vaimon luokse.
Pidä hauskaa mut älä tee sitä muiden kustannuksella. Sairas taidat olla tai tunnevammainen.
Kakkonen tietää miehen pettävän vaimoaan. Kyllä. Mutta siitä ei vielä voida vetäää, koskaan, suoraa johtopäätöstä, että mies pettäisi myös kakkosta! Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?
Jos mies röyhtäisee aterian päätteeksi, vedättekö siitä johtopäätöksen, että hän röyhtääisee aina syötyään? Jos mies kävelee kerran tai kaksi punaisia päin, käveleekö hän aina?
Ehkä, miettikää kerrankin, että ehkä syyt pettämiseen vooivat löytyä siitä avioparin välisestä suhteesta. Että jokin siinä suhteessa ei enää ole niinn kuin pitäisi, niin kuin on ollut. Jos suhteessa on onnellinen, ei petä, eikä ainakaan pidä pitkää rinnakkaissuhdetta. No, en yleistää, mutta useimmiten.
Jotkut pettävät varmasti aina ja kaikkia, mutta eivät kaikki, eivätkä varmasti edes enemmistö.
Pettäähän se mies kokoajan kakkosta vaimonsa kanssa. Tosin sitähän ei kakkoselle kerrota. Ja mitä kakkonen sitten pettämisestä välittäisi, hänhän ihan vapaaehtoisesti jakaa miehen toisen naisen kanssa, niin miksi ei sitten jatkossakin.
MIten niin mies pettää kakkosta vaimonsa kanssa?! Jos se on jonkun kakkosen mielestä pettämistä, että viettää avioelämää vaimonsa kanssa niin sitten on, mutta en ymmärrä, kuka kakkonen näin ajatelisi! Kyllä minä tiedän, että tapailemani ukkomies harrastaa vaimonsa kanssa seksiä istuu sohvalla katsomassa elokuvia tai käy ulkomaanmatkoilla, mutta ei hän minua sillä petä.
Todella kaukaa haettu ajatus minusta.
Se varmaan häiritsee enemmän niitä kakkosia joilla on toiveita yhteisestä tulevaisuudesta pettäjämiehen kanssa. Toiveita siitä että vihdoin ja viimein toteuttaa lupauksensa ja eroaa. Sitä voikin sitten joutua odottamaan pitkään.
Vaimoja arvostellaankin että he jakavat miehensä mutta samoin kakkonen jakaa miehen. Kakkonen tekee sen jo tietoisesti alusta asti (jos valitsee miehen ja tietää tämän olevan naimisissa) ykköselle selviää useimmiten vasta myöhemmin että on tullut jaattua mies toisenkin naisen kanssa. Jos tässä kohtaa ykkönen päättää jatkaa tietoisesti yhteiseloa miehen kanssa joka käy vieraissakin on vaimo tyhmä ja itsekunnioitusta vailla? Sen sijaan kakkonen ei sitä ole?
Toki, sitä minäkin toivon, mutta en silti koe, että hän pettää minua vaimonsa kanssa. Kyllä se häiritsee tai harmittaa, mutta ei kakkonen voi minusta sanoa, että mies pettää häntä vaimonsa kanssa.
Onhan se ihan eri asia perustaa perhe ja ottaa asuntolainaa ja päättää jakaa koko elämänsä sellaisen miehen kanssa johon ei voi luottaa kuin vain viettää vapaa aikaa ja pitää hauskaa ja panna sellaisen miehen kanssa. Pettävät miehet kelpaavat kakkosille vain hauskanpitoon. Jos vaimolla on järkeä hän ei tuollaisen miehen kanssa elämäänsä enää jakaisi.
Kai nyt vaimokin voi siinä kohtaa jatkaa muilla perustein kun että se enään perustuisi luottamukseen tai yhteiseen elämän jakamiseen? Vaimohan punnitsee juurikin ne perusteet siinä kohtaa. Josko vaimo sitten käyttää ne hyvät puolet mitä vielä on samoin kuin se kakkonenkin? Mies kelpaa varmasti vielä johonkin tarpeeseen jos sitä ei heitetä pihalle. Vaimo voi myös pitää hauskaa eikä se aina kai tarkoita panemista?
Aika vahvasti yleistetty kakkosten sanomaksi tuo, täälläkin moni on kertonut, kuinka on tapellut miehestä. Ei kai tarvitsisi tapella, jos kerran vain hauskanpito ajatuksena?
Kaikissa avioliitoissa on ongelmia. Silti kaikki eivät petä, vaan monet yrittävät ratkaista ongelmat muulla tavalla. Pettäminen on pettämistä, siitä on lähdettävä.
Vaikka uskottomuudesta saatetaan nykyisin puhua rinnakkaissuhteena kuin kännykän rinnakkaisliittymästä, se ei oikeasti ole vain kepeä ”tuli vähän hölmöiltyä” -juttu vaan parisuhteen maanjäristys.
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Pettäjä-rikkoo-rakkauden/875/
Luin tuon jutun ja aloin miettimään sitä aspektia, että pettäjäkin on "rikki" ja tarvitsisi usein vähintään yhtä paljon keskusteluapua / tukea kuin petettykin. Tässä varmaan halutaan mennä juuri niiden asioiden juurille, että miksi pettää, ovatko tekijät itsessä vai parisuhteessa ja ne on käsiteltävä, että olemassa oleva suhde voisi vielä eheytyä tai ettei veisi samoja ongelmia uuteen suhteeseen.
Tähän juuri pohjaan sen, että pettäjä ei pakosti ole aina pettäjä. Usein syyt ovat siinä parisuhteessa; eivät niinkään syyt pettämiseen, sehän on aina pettäjän oma päätös, mutta siihen, ettei hän ole enää onnellinen liitossaan ja hakee ulospääsyä. Jos sitten käy niin, että hän rakastuu "kakkoseensa" ja kokee oikeasti löytäneensä jotain hyvää ja kaunista, jonka uskoo kestävän, ulkopuoliset kovin helposti tuomitsevat tällaisen suhteen. Pettäjän ystävät sanovat, että "et sinä oikeasti voi olla rakastunut", ja kakkosen ystävät sanovat, että "ei mies sinua oikeasti rakasta eikä se koskaan eroa puolisostaan". Hmm, ulkopuoliset niin helposti määrittelevät tällaisten suhteiden laadun ja luonteen. Jos pettäjä käsittelee asiat, jotka ovat johtanet hänet valitsemaan tämän tien, uskon, että uusi suhde voi hyvinkin kestää ja olla täynnä rakkautta. Mutta jos hyppy uuteen suhteeseen on ainoastaan ulospäääsy, eikä sen taustalla vaikuttavia asioita käsitellä, silloin liikutaan heikoilla jäillä.
Olen itse kakkonen, ja suhteeni ukkomieheen on kestänyt reilun vuoden. Keskustelemme paljon siitä, miksi olemme tässä tilanteessa, millaisia me olemme ja millaisina itsemme tai toisemme tämän suhteen myötä näemme. Keskustelemme siitä, mitä toivomme tulevalta ja mitä pitää tehdä, että sinne päästään. Me tunnemme itsemme, ja tunnemme melko hyvin jo toisiammekin. Juuri siksi, koska olemme hyvin avoimesti keskustelleet alusta asti kaikesta. Siksi uskonkin, että kunhan asiat saadaan otettua askel askeleelta, saamme yhdessä rakennettua kestävän parisuhteen.
Piti vielä kommentoida tohon artikkeliin liittyen, että parisuhteen kriiseissä, etenkin uskottomuudessa, on kaiken keskiössä keskustelu, avoimuus ja MOLEMPIEN HALU ja sitoutuminen liiton korjaamiseen ja kriisin läpi käymiseen.
Jos mies pettää, sanotaan että hän koittaa provosoida vaimoaan toimimaan niin, että hän voisi kompensoida uskottomuudesta johtuvaa syyllisyydentunnettaan johtuvaksi ja oikeutetuksi vaimonsa käytöksen perusteella. Vaimo taas saattaa sanoa, ettei halua uskottomuudesta huolimatta erota, mutta ei kuitenkaan anna pettäneelle miehelleen minkäänlaisia mahdollisuuksia hyvittää tekoaan ja paikata suhdetta. Tiedän, ettei se ole varmasti helppoa ja voi ottaa useita vuosia, mutta jos vaimo rupeaa täysin kylmäksi ja "jättää miehen yksin", ei se ole tapa yrittää rakentaa liittoa uudelleen. Molempien pitää haluata ja sitoutua liiton korjaamiseen, muutoin siitä ei tasan tarkkaan tule mitään.
Sivusta olen tällaista seurannut; vaimo sai tietää meistä, mies sanoi ettei aio luopua minusta, vaimo toivoi ettei mies lähtisi. Mies jatkaa suhdetta kanssani, sanoo vaimolleen rakastavansa minua, joten hän ei omalta osaltaan ole situtunut liiton korjaamiseen, vaikka kotona edelleen asuukin ja arkea pyörittää siinä missä ennenkin. Vaimo ei halua miehen lähtevän, mutta on sanonut, ettei hänkään jaksa enää liiton hyväksi mitään tehdä. Liitto on lopussa, mutta silti eroprosessin vireille laittaminen vaan ottaa pitkän liiton jälkeen aikansa. Ehkä, jos molemmilla olisi ollut oikeasti halu sitoutua liittonsa korjaamiseen he olisivat voineet onnistua, mutta tuo ei ollut se tapa. Jos minulta kysytään, ratkaiseva liike oli jo siinä kohtaa, kun vaimo sai tietää suteesta ja pyysi miestään katkaisemaan välit minuun, ja mies sanoi, ettei halua eikä pysty eikä aio sitä tehdä. Sen sijaan kertoi vaimolleen olevansa lähdössä minun ja lasteni kanssa viikonloppulomalle jne.
Jännä että kun nainen harrastaa seksiä ja ylläpitää sivusuhdetta rakastamatta, hänet leimataan tunnevammaiseksi, mutta mieheltä hyväksytään kevyesti sama ja puolustellaan jopa.
Vähän puhut, mutta asiaa. Eikö naisella edelleenkään ole lupaa nauttia hyvästä seksistä miellyttävän miehen kanssa siviilisäädystä huolimatta? Mä ainakin teen niin eli olen tunnevammainen. On se kumma, että lapsiani ja muita läheisiäni silti pystyn ja osaan rakastaa. Onkohan mulla miehen aivot ja sydän :).
Ootko ikinä miettiny sitä, että voisi harrastaa sitä seksiä vapaiden miesten kanssa. Nimiteltäisköhän silloin tunnevammaiseksi? Tää on kaikki ihmisten asenteista kiinni ja sen mukaan sitä lokaa niskaansa saa.
Selailin jonkin verran ketjua ja se saa minut todellaa surulliseksi.
Tässä naiset kiistelevät petollisesta miehestä. Monestihan se on, että se ykkönen oikea aviovaimo ei tiedä yhtään mitään tämän kakkosen olemassaolosta. Joten kakkosen on aivan turhaa melskata asiosita ja toinenkin syy on olemassa. Perheessä saattaa olla yhteisiä lapsia, siinä tilanteessa ykkönen voi joutua miettimään asioita aika paljon laajammalta kantilta eli lapsienkin elämää ajatellen. Hän on valmis kestämään mieheltään tuota alistamista ja inhottavuutta , jotta lapsilla olisi koti jossa on äiti ja isä. Sillä kovin monesti nämä isät kuitenkin haluavat sitten kotona jotenkin hyvittää karkureissujaan ja ovat ihan hyviä isiä lapsilleen.
sinä kakkonen sitävastoin odotat, että olet sijalla yksi ja mies hylkää kaiken entisen vuoksesi, et pysty näkemään että miehellä on se perhe ja lapset, jotka ovat hänen lihaansa ja vertansa, asiat eivät ole helppoja.
En ymmärrä naista joka alkaa elää kakkosena perheelliselle miehelle tai naiselle, se on väärin niin sinua kohtaan kuin tuota perhettä kohtaan. Kukaan ei saa koskaan olla vaatimassa toisen eroamasita ja lapsien jättämistä. Vaan kun melkein aina eroissa on se kakkosen haaskapiru määräilemässä.
Odottaisin naisten välillä niin suurta solidaarisuutta, että ei kukaan nainen lähde kakkoseksi. Sinulle kakkonen päästessäsi ykköseksi voi käydä samoin, että olet pian kakkonen, miksi annatte miehille mahdollisuuden tähän hirvreään leikkiin kanssanne. Petturi kun saa saaliinsa, viehätys lakkaa ja taasen on aloitettva saalistus.
Jotenkin olisi saatava tämä toiminta loppumaan ja sehän loppuu, kun kukaan ei koskaan lähde kakkoseksi.
KATSOKAA YMPÄRILLE: vai heikot ja taloudellisia asioita ajattelevat naiset joilla ei ole tarpeeksi rahaa ja voimaa jäävät yhteen häntäheikin kanssa.
Rakkautta siinä ei ole tippaakaan, vaikka raukat täällä kuinka yrittävät puolustaa itseään kun antavat käsitellä itseään noin.
Mies joka pettää toistamiseen on riippam u n a jolla ei ole m u n a a lähteä, luuseri on loppujen lopuksi. Kunnon mies kun rakastuu ei pelaa härskiä peliä, kunnon mies ei lähde edes hakee toista, mutta kun avioliitossa ei ole molemminpuolista rakkautta tai huono seksi lähtee sitä kunnon mieskin hakemaan.
Ei mene kauan kun nuo tekojaan jäämisestä puolustavat vaimot täällä itkevät, että: miksi en lopetttanut ennemmin?
Tiedän sivusta seuranneena. Näin se on.
Hui miten katkeraa kirjoitusta...Sivusta seuranneella..
Happamia on pihlajan marjat sanoi kettu.
Ymmärrän, kokemuksen syvä rinta ääni puhui, käsi kirjoitti kun kirpas sisintäsi.
Tuo on totista totta, truethinks. Jos mies on pettänyt, ja vielä pahempi, ollut suhteessa, se toistuu. Avioliitto on tuhoon tuomittu. Pettävä mies on päässyt makuun,,,,,,kun pöly laskeutuu, pettäminen jatkuu. Minua huijattiin, vakoilin ja epäilin, ja ei savua ilman tulta. Ihanaa oli aloittaa OMA ELÄMÄ ilman epäilyä, parempi yksin lasten kanssa kuin miehen joka ei sua rakasta oikeesti.
Hoh. Olisit voinut Hyväksyä sen sellaisenaa. Vanhanaikaista tuo kunniasi. Siksi suomessa erotaan niin paljon ja turhan takia. Moni katuu äkkinäisiä päätöksiään. Ihastus kestää aikansa. Jos olet ihastunut koskaan itse, niin tiedät että harmittaa, kun toinenkin ihminen voi tuntua niin ihanalta. Kun huuma on ohi, niin helpotuksesta huokaisee ettei tullut rikkoneeksi liittoaan.
Höpö höpö sanon minä. Jos mies pettää, ihastuu ja ehkä rakastuukin, niin hän ehkä voi myöhemmin olla helpottunut, jos sai pitää liittonsa. Mutta en ymärrä, miten ja miksi kukaan petetyksi tullut vaimo (tai mies) huokaisisi myöhemmin helpotuksesta, että eo tullut rikottua liittoa?! Kaikkin tärkein on rikottu jo siinä kohtaa kun on pidetty toista oman puolison rinnalla ja vielä salattu tämä kaikki siltä omalta puolisolta.
Samat sanon, kuin joku muu. Usko jo.. Rakkaus ja ihastus katoaa, ihminen näkee omat heikkoutensa ja oman liittonsa vahvuudet. Riittää, että molemmat ei hörhöile samaan aikaisesti
Uusi ja upea, vai elämää nähnyt ja kunnostettu pinta. Kumpaa arvostat enemmän?.
Arvostan aitoutta, rehellisyyttä, toisen kunnioittamista, luottamusta. Jos pettäisin miestäni tai hän minua, en voisi jatkaa hetkeäkään sellaista liittoa, huolimatta lapsistamme ja kaikesta yhteisestä historiasta. Pettäminen rikkoo luottamuksen ja rehellisyyden, joka on parisuhteen kantava voima.
Minä olen seurannut aivan aitiopaikalta, nimittäin omassa elämässä.
Olen aivan toista mieltä, meillä oli erokin tulossa mutta kun käytiin läpi elämäämme niin kävikin toisin päin.
Ja nyt on kulunut 5 ja puoli vuotta tuosta eikä petturuutta ole enää tullut.
On rahaa ja on totisesti voimaa olla yhdessä.
Niin, mutta kun on oltu niin pitkään ja mies tehnyt sitä samaa aina, niin ei voi sanoa että se olis sen kantava voima. Joku muu juttu se on..
Anteeksi vaan, mutta jos miehesi on pettänyt lähestulkoon alusta asti, niin mikä ihme voi olla niin vahva kantava voima, että otat sen kaiken vastaan?!
Eihän sinunkaan tarvitse olla pettävän miehen kans, voithan sinäkin lähteä suhteestanne pois, mikäs pakottaa kakkos naisen lähtemään..välittäähän kakkonenkin miehestäsi.
Kuules, jos kuvitellaan, että sulla oliskin mies ja takana parikymmentä vuotta liittoa hänen kanssaan. Mahdollisesti lapsia ja yhteyistä omaisuutta. Lähtisitkö ihan helposti tuttua ja turvallista elämää muuttamaan vain sen takia, että toinen joskus käy vieraissa? Menettäisit kaiken, joutuisit aloittamaan kaiken alusta. Oliskos helppoa? Pystyisitkö siihen?
Mitä mä olen sivusta seurannut, niin kyllä ne, jotka paasaa, että pitää heti erota kun toinen pettää, ovatkin niitä, jotka kuitenkin jäävät liittoon pettämisen paljastuttua. Veikkaan, että niin kävisi sullekin.
Mun mielestä ei osoita minkäänlaista vahvuutta laittaa heti lusikoita jakoon, kun pettäminen paljastuu. Asia pitää käsitellä pariskunnan keskenään. Tehdä ratkaisu yhdessä ja sitä ratkaisua on muiden turha tulla päivittelemään. Elämä pettävän puolison rinnalla lienee painajaista. Joka siitä yli pääsee, selviää aika monesta vaikeasta tilanteesta elämän varrella. Olipa ratkaisu mikä tahansa.
Mä olin mun avioliitossa se petturi. Puoliso yritti antaa anteeksi ja liittoa yritettiin jatkaa oikein tosissaan. Puhuttiin ja riideltiin. Saimpa haukkujakin niskaani ja ne olin tietenkin ansainnut. Meidän ratkaisu oli loppujen lopuksi ero. Minun kannaltani ehkä helpoin ratkaisu. Mutta kukaan ei voi ainakaan syyttää, ettei olisi yritetty parantaa asioita.
Sinkkuna ja ulkopuolisena on niin helppoa olla ehdoton. Muistathan nuo ajatuksesi ja ohjeesi, kun itse retkahdat varattuun mieheen? Ettet ala mihinkään varatun kanssa. Nimittäin vannomatta paras.
Minä olin sitten varmaan ihan luuseri, laitoin lusikat jakoon samantien kun sain selville että mies petti. 3 lasta mukana nuorin 2v lähdettiin ja kaiken jätin taakseni. En ole kaivannut miestä joka minua piti niin helppona että voisi kohdella ihan miten huvittaa. Avioliitossa oltiin 18vuotta ja mammonaa yhdessä hankittu. En ole kaivannut tavaraa ympärilleni, uskon että saan kaiken tarpeellisen hankittua itsekkin. Minunkin mieheni yritti selitellä ja estää jopa väkisin uhkailemalla ja lapsiin vetoamalla, kuitenkin lähdettiin. En hyväksy pettämistä. En hyväksy puolison ylimielistä kohtelua. Avioliitossa pitää olla luottamus ja kunnioitus ehdoton.
Sä olet tehnyt ratkaisun, joka ei varmasti ollut helppo kuitenkaan. En tarkoittanut ketään luuseriksi haukkua. Peräänkuulutan vaan sitä, että miksi aina ollaan neuvomassa, että jätä se. Niinkuin tuo ap tekee. Helppo se on sinkkuna huudella, että miksi et lähde, jos puoliso pettää.
Mun mielestä tässäkin keskustelussa on kerrottu hyvin paljon syitä, miksi ei erota. Aivan ymmärrettäviä ja arvostettavia perusteluita. Mä olen ehkä jäävi puhumaan näistä, kun itse olin se pettäjä. Voin kyllä rehellisesti myöntää, että vaikka rakkaus liitossa oli loppunut, hain vieraalta mieheltä sitä, mitä en kotoa ollut vuosiin saanut, niin silti muakin pelotti lopullinen ero. Merkit siihen, että liitto oli pelkkää pa---skaa, oli ilmassa jo vuosia. En tiedä, oliko miehellänikin vieraita naisia vuosien varrella. Luultavasti, koska uusi nainen esiteltiin lapsille pari viikkoa eron jälkeen.
Siltikin, jokainen tekee oman itsensä näköisen ratkaisun. Niitä ratkaisuja pitää toisten kunnioittaa, ei arvostella ja ihmetellä. Mullakin elämä on ollut tiukkaa taloudellisesti eron jälkeen. Mutta koen nyt olevani onnellinen ja sinut itseni kanssa. Lottovoitto olisi löytää mies, joka rakastaa mua omana itsenäni, kaikkine vikoineni. Sitä mä mietin, että jos näin kävisi, niin pettäisinkö taas jossain vaiheessa? Se on mun pahin vikani, joten lienee parasta pysytellä ihan itsekseen. Nauttia seksistä silloin kun siihen tulee tilaisuus.
Sulla on hyvät ja arvostettavat periaatteet. Pidä niistä kiinni.
Meillä mies pettää silloin tällöin (n. kerran kahdessa kuussa, uskoakseni saman naisen kanssa). Asia raastaa minua kyllä jonkin verran, mies ei tiedä että minä tiedän. Elän asian kanssa, enkä edes kovin ajattele asiaa. Jos joskus minulle tulee tilanne että haluan etsiä jännitystä elämääni jostain muualta, sallin sen itselleni.
Olemme olleet naimisissa jo 14 vuotta, meillä on kaksi ihanaa lasta, seksielämä sujuu ja nautimme toistemme seurasta, emmekä kovinkaan riitele. En halua eroa, sillä rakastan miestäni ja tiedän että hänkin rakastaa minua. Uskon että miehelläni on jokin neljänkympin kriisi ja hakee jännitystä muualta. Toivon, että se loppuu aikanaan. Eroa en halua, sillä lapsilleni hän on täydellinen isä, ja hyvä aviomies jos pettämistä ei oteta laskuun. Sellainen on meidän perhe kulissien takana.
eikö koskaan tule mieleesi harrastaessanne seksiä, että miehesi tekee juuri samoja asioita sen toisen naisen kanssa ja ehkä jopa jotain erilaillakin. Suutelee, silittelee, hellittelee sitä toista naista ja se kaikki pitäisi olla oikeasti varattu vain sinulle - vihitylle vaimolle.
minulla tuli nuo ajatukset aina, joten erottava oli. En kestänyt sitä näkymätäntä mutta olemassa olevaa kolmatta henkilöä aviovuoteessamme.
Ihana sama minulla. Varsinkin, kun tiesin, ettei uskottomuus ole miehelle satunnaista vaan puolitoista vuotta jatkunut rinnakkaissuhde naiseen, jota hän sanoo rakastavansa. Vaikka halusin yrittää, vaikka kai yritimmekin, niin emme voineet välttää eroa.