Hei,
olen nyt ollu koko suhteen ajan ihastunu ystävääni. Olen aina yrittäny poistaa ajatuksia ihastuksesta itsestäni ja olla uskollinen (mitä olen ollutkin). Meidän suhteessa toimii niin moni asia tosi hyvin. Hyvä huumorintaju, samankaltaisia haaveita ja luonteenpiirteitä, loistava asunto jne. Mutta nyt kun näin ihastukseni pitkästä aikaan nyt perjantaina, tajusin että en rakasta enää miestäni ja olen palavasti rakastunu ihastukseeni. Ihan hirveä ajatus, en haluaisi tuntea näin, mutta en pysty sille mitään.
Tunnen, että parisuhteemme on mennyt ystävyyden puolelle. Seksiäkään ei enää harrasteta enää kuin tosi harvoin ja minullakaan ei tee enää mieli. Se "jokin" on kuollut.
Olen miettinyt vaihtoehtoja. Ihastustani en pysty saamaan, tästä olen aika varma, mutta ihastukseni myötä olen pystyny katsomaan parisuhdettani uusin silmin ja se on pistäny ajatteleen onko tässä mitään järkeä. Tuhlaan toisen ja itseni aikaa pysymällä suhteessa (?).
Mitä minun kannattaisi tehdä? Olen tästä tilanteesta ihan paskana, sillä miehessäni ei ole sinänsä mitään vikaa ja hänen halailu ja muut tuntuu nyt vaikealta vastaanottaa. Olisi helppoa vaan poistaa ihastuksen tunteet kokonaan. Olisipa se vaan mahdollista.
Haaveilen myös sinkkuelämästä päivittäin. Ensimmäinen sana joka tulee suhteestamme mieleen on "ansassa".
Kiitos kuin luitte!
olen nyt ollu koko suhteen ajan ihastunu ystävääni. Olen aina yrittäny poistaa ajatuksia ihastuksesta itsestäni ja olla uskollinen (mitä olen ollutkin). Meidän suhteessa toimii niin moni asia tosi hyvin. Hyvä huumorintaju, samankaltaisia haaveita ja luonteenpiirteitä, loistava asunto jne. Mutta nyt kun näin ihastukseni pitkästä aikaan nyt perjantaina, tajusin että en rakasta enää miestäni ja olen palavasti rakastunu ihastukseeni. Ihan hirveä ajatus, en haluaisi tuntea näin, mutta en pysty sille mitään.
Tunnen, että parisuhteemme on mennyt ystävyyden puolelle. Seksiäkään ei enää harrasteta enää kuin tosi harvoin ja minullakaan ei tee enää mieli. Se "jokin" on kuollut.
Olen miettinyt vaihtoehtoja. Ihastustani en pysty saamaan, tästä olen aika varma, mutta ihastukseni myötä olen pystyny katsomaan parisuhdettani uusin silmin ja se on pistäny ajatteleen onko tässä mitään järkeä. Tuhlaan toisen ja itseni aikaa pysymällä suhteessa (?).
Mitä minun kannattaisi tehdä? Olen tästä tilanteesta ihan paskana, sillä miehessäni ei ole sinänsä mitään vikaa ja hänen halailu ja muut tuntuu nyt vaikealta vastaanottaa. Olisi helppoa vaan poistaa ihastuksen tunteet kokonaan. Olisipa se vaan mahdollista.
Haaveilen myös sinkkuelämästä päivittäin. Ensimmäinen sana joka tulee suhteestamme mieleen on "ansassa".
Kiitos kuin luitte!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koettu.
Minäkin olin ihastunut ystävääni, tein päätöksen jättää väljehtyneen silloisen suhteeni ja koettaa onneani tämän ystäväni kanssa... en ole katunut sekuntiakaan sen jälkeen valintaani.
Minulla on hieman samankaltainen tilanne. Erona vaan se, että minulla olisi mahdollisuuksia saada ihastukseni ja että olemme harrastaneet seksiä, vaikka olenkin parisuhteessa toisen kanssa. Olemme seurustelleet liki kolme vuotta, joka on melko pitkä aika ja siinä ajassa on oppinut tuntemaan toisen aika hyvin. Mietin, että pitäisikö minun uhotaa ihastukseni ja keskittyä vain nykyiseen parisuhteeseen, mutta se voi olla hieman vaikeaa, koska minua on alkanut ahdistaa mieheni läheisyys kamalasti! Seksikin on alkanut tuntua sellaiselta pakkopullalta. Olen miettinyt kanssa, että mitä tehdä..Tälläistä ei viitsisi jatkaakkaan kovin kauaa. Olen kauan jo harkinnut, että jättäisin nykyiseni, mutta en uskalla! Mitä, jos ihastukseni ei haluaisi parisuhteeseen minun kanssani, tai se ei toimi? Haaveilen myös itse sinkkuna olemisesta..Tässä kaikessa on vain niin monta muttaa!
Viestisi kuulostaa hyvin samankaltaiselta, tosin en ole pettäny miestäni. Juttelin mieheni kanssa ja sain kerrottua nämä asiat. Olen tästä helpottunut, mutta samalla suhteemme vaikuttaa hieman horjuvalta nytten.
Ehkä tämä pelastaa suhteemme tai sitten se koituu sen kohtaloksi, mutta ainakin minun ei tarvi valehdella miehelleni.
Katsotaan miten käy. Tsemppiä sinullekkin!
Enpä jatkaisi nykyisenkään kanssa, jos olisin jo harrastanut seksiä toisen kanssa!!!!
Eiköhän se ole eron ja omaksi itsekseen kasvamisen paikka, valitan ja jaksamista. Olen itsekin juuri eronnut ja vaikka kaipaan exääni jatkuvasti, kahden parisuhteen ajan kestänyt ihastuskaan ei anna periksi. Tunteeni ovat ristiriitaisia ja siksi minun täytyy nyt hankkia itselleni elämään kaikkea muuta kuin suhde ja keskittyä vain oman elämäni rakentamiseen. Ei se toimimaton suhde olisi kuitenkaan tehnyt minua onnelliseksi ja ihastuksenkin kanssa parisuhteeseen ryhtyminen saattaa olla tyly herätys todellisuuteen, jos en oikeasti tunne häntä ja itseäni.
Tunteita tulee ja menee. Mieti ennemmin mitä nykyisestä suhteestasi on odotettavissa tulevaisuudessa ja kuinka paljon voit itse vaikuttaa tuohon suhteeseen. Mistä ratkaisusta tulet onnellisimmaksi pitkällä tähtäimellä (niin että kunnioitat mahdollisuuksien mukaan myös miestä/miehiä)?
Aloittajan viesti on kuin omasta elämästäni! Tilanne on juuri sama, paitsi että uskon että minulla olisi mahdollisuuksia ihastukseni kanssa, eikä oikein kunnolla hajua mitä teen. Mekin ollaan molemmat parikymppisiä, ja itse haluaisin lapsia viiden vuoden sisällä. nykyisen kanssa tuskin jaksan koko loppuelämääni viettää, eli pitäisi vaihtaa nopeasti uuteen (kuulostipa kamalalta, mutta karkeasti sanottuna, näinhän se on)