Olen monesti ihmetellyt tätä palstaa lukiessani, kuinka varatun kanssa tietoisesti suhteeseen ryhtyvät sinkut kehtaavat pokkana väittää, että en minä tässä mitään väärää tee. Että minä olen vapaa ja voin olla kenen kanssa huvittaa. Sehän on selvää itsepetosta. Tottakai se on väärin ja ilkeästi tehty, että alkaa tieten tahtoen suhteeseen perheellisen ihmisen kanssa. Kyllä noin käyttäytyvät tietävät sen sisimmässään itsekin, vaikka näsäviisaasti muuta väittävät. Se ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että se pettävä osapuoli on suurin syyllinen ja se, joka ratkaisevasti toimii väärin. Mutta henkilö, joka tietoisesti ryhtyy pettäjän petoskumppaniksi eikä piittaa vähääkään hänen puolisostaan ja lapsistaan, toimii myös väärin ja itsekeskeisesti. Sehän on ihan selvä. Joka muuta väittää, valehtelee itselleen. Kyllä ihmisen oikeudentajussa on jotain vikaa, jos osallistuu pettämiseen, salailuun ja valehteluun ilman että omatuntoa kolkuttaa. Niin pettäjillä kuin heidän "salarakkaillaan". Ja kuten kaikki tiedämme, eivät nämä pettäjät ja salarakkaat voisi sietää, jos joku tekisi heille samoin. Sekin jo kertoo aika itsekkäästä elämänasenteesta. "Minä saan varastaa, mutta minulta ei saa varastaa".
Oikeudentajussako vikaa
kun ei piittaa?
51406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Itsepetos on maailman yleisin urheilulaji :).
Mutta miksi lähtevät? Moni lähtee, koska oikeasti uskoo että mies eroaa... eikö moni uusi suhde ala näin? Jos nainen tietäisi varmasti, että mies vain pettää ja leikkii molempien naisten kanssa, tuskin lähtisi! Kyllä moni salarakas perääntyykin kun silmät aukeavat.
Eli mies yleensä kaiken pahan alku.
No onhan nainenkin tyhmä, jos alkaa seurustella miehen kanssa, jonka jo ennalta tietää petolliseksi. Vaikka mies eroaisikin ja nainen saisi tämän miehen itselleen, niin onko sekään pidemmän päälle hyvä? Suhde, joka perustetaan rikotun perheen raunioille ja joka saa alkunsa petoksesta, on melkoisen riskialtis. Se on ihan eri tilanne kuin suhde, joka alkaa rehelliseltä pohjalta.
Mitäs tyhmää siinä on? Eihän sitä suhdetta tarvitse alunperinkään ikuiseksi ajatella. Voi laittaa ukon pellolle jos saman touhun alkaa. Ja kyllä ihan jokainen suhde on melkoisen riskialtis. Ja eihän se ukkomiehen ja kakkosnaisen suhde ole välttämättä millään lailla epärehellinen heille alkujaan. Molemmat tietävät tilanteen missä mennään. Eihän se jollekulle muulle epärehellinen vaikuta heidän suhteeseensa, vaan se mitä he ovat keskenään toisillensa.
Niin että ei mitään väliä, vaikka muutama perhe siinä matkan varrella hajoaa. Ja totuus on, että petoksella alkanut suhde on riskialttiimpi kuin muut suhteet. Se tosiasia ei itsepetoksella muutu miksikään.
Varmasti on näin, mutta ei petoksesta johtuen vaan siitä, etteivät osapuolet ehkä käsittele eroon johtaneita syitä kun aloittavat samantien uuden suhteen.
Mutta silti, jos kaksi, vaikkakin molemmat tai toinen heistä tahoillaan naimisissa olevaa ihmistä tapaa, tutustuu ja rakastuu, niin toisinaan siitä syntyy myös jotain kaunista ja kestävää. Sitä voi olla kaksikymmentä vuotta naimisissa jonkun kanssa, joka on sen aikaa sinulle erittäin hyvä, mutta kumpikaan ei ole enää sama ihminen kuin 20 vuotta sitten ja joskus vain kasvetaan eri suuntiin tai se puoliso ei enää vuosien jälkeen olekaan sinulle sopiva.
Jotkut jäävät suhteeseen vaikka eivät enää pidä sitä tyydyttävänä, jotkut uskaltavat lähteä siitä. Tapaa sitten uuden tai ei.
Täytynee tunnustaa ettei minua kiinnosta perheiden hajoamiset mitenkään. Annan kunnianosoitusta perheen vanhemmille jos eroavat elleivät ole elämäänsä tyytyväisiä. Miksi ihmeessä kitkuttaa yhdessä jos muuta yhteistä ei enään ole kuin velat ja lapset? Hukkaan elämänsä heittävät silloin.
Tuosta riskialttiudesta vielä, mitä väliä sillä oikeasti on kuinka riskialtis joku suhde on?
Ja mistähän itsepetoksesta mahdat puhua?
"Mitäs tyhmää siinä on? Eihän sitä suhdetta tarvitse alunperinkään ikuiseksi ajatella. Voi laittaa ukon pellolle jos saman touhun alkaa."
Elämä on rajallinen. Sehän siinä on ongelmana.
Jos tuhlaa hyvät vuoden petturin kanssa niin kyllähän se sitten vituttaa kun naama on elähtänyt ja kulahtanut eikä saa enää kunnon äijää.
"Molemmat tietävät tilanteen missä mennään."
Ideaalimaailmassa kakkonen tekisi tietoisesti riskiarviot ja hyväksyisi ne. Käytännössä itkee ja raivoaa kun joutuu petetyksi. Tunteille kun ei mahda mitään.
Elämä on rajallista , todellakin, ja sehän antaa elämälle arvon. Ja juuri siksi sitä ei kannata tuhlata kehen tahansa kanssa. Mutta mitkä ovat elämän hyvät vuodet? kirjoituksestasi tulee mieleen että vain ne kun olet vielä nuori (ja tästä johtuen voit saada hyvän äijän) ?????
Voi hyväönen aika sentään. Ajattelevatko kaikki sentään että jokainen nainen haluaa saada itsellensä sen kunnon äijän? Minä en koskaan meinaa itselleni äijää ottaa, se ei ole elämässäni mitenkään päällimmäisenä. Elän omaa elämääni ilman omaa äijää. Eikä se häiritse mitenkään.
Surettaa vain toisten puolesta jos elämän hyvät vuodet perustuvat naaman elähtäneisyyteen. Mielestäni hyvät vuodet jopa vasta alkavat kun naama on elähtänyt, sillin osaa antaa monelle muulle tärkeämälle asialle arvoa elämässä kuin toisten ulkonäölle.
Kuka minkää perheen kanssa tapailee, ei kukaan.
Jos jollakin perheellä menee huonosti pitääkö syyllinen kipikapi löytää jostain perheen ulkopuolelta?
Koittakaa selvittää riitanne ja ongelmanne perheen kesken älkääkä ulkopuolisia syyttäkö.
Vaikka ei olisikaan kakkosta tai rakastajaa niin silti perheis on ongelmia jotka voi jotenkin liittyy vaikka naapurin Mattiin, silti Matti on ulkopuolinen eikä sitä kiinosta paskaakaaan teidän riidat.
Eihän tuo kovin iso rikos ole.
Luvaton käyttöönotto ei edes lievä kun käyttöönotettava suorastaan tyrkyttää itseään. Eiköhän tässä ole kyseessä vain kahden aikuisen hauskanpidosta joka ei aiheuta varinaista haittaa.
Hauskanpitoa ei muuallakaan rikoslaissa ole säädetty rangaistusta.
Tämä oikeustajusta.
Moraali onkin sitten ihan toinen juttu.
Tai sitten ensin. mies esittää olevansa sinkku. Sitten kun paljastuu ettei olekaan niin alkaa selittely että puolison kanssa on avoin suhde ja ollaan vain kämppiksiä eikä ole seksiä jne. Pettäjä on ainoa syyllinen ja ainoa joka tietää faktat mutta ne salaa.
kukaan ei varasta toista ihmistä, kyllä se pettäjä haluaa toista,silloin kun pettää ja nykyisinhän on helppo erota, jos ei halua elää pettäjän kanssa..
Ei tässä kukaan väittänytkään, etteikö pettäjä ole suurin syypää tilanteeseen. Mutta ei se kakkonenkaan ihan syytön ole. Jotakin se kertoo ihmisestä, kun tuolla tavalla käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan.
Jos pettävä osapuoli ei itse arvosta omaa suhdettaan pätkän vertaa ryhtyessään pettämään, miksi tämän kolmannen osapuolen pitäisi? Siinä saa helposti semmoisen kuvan, että se parisuhde siellä jossain ei ole tälle petturille juuri minkään arvoinen, mikä tavallaan helpottaa niitä syyllisyyden tunteita, joita tämä vapaa sinkku saattaisi tuntea.
Eiköhän kaikissa ole jotain vikaa, ei ketään petetä vaan pettämisen ilosta.
Varmaan suurin syyllinen tilanteeseen on vaimon ja miehen välisessä kanssakäymisessä. Kakkonen vaan tekee helpommaksi sille puolisolle jolla on kovempi paine löytää nopeasti helpotusta.
Toi helpotushan voi olla muutakin kun panoa se voi olla vaikka hellyyttä halauksin tai juttuseuraa yksinäiselle.
Minä tarkotan vaan ettei yksin kakkosta voi syyttää kun kaikki mausteet sopassa lopputulokseen vaikuttaa.
Tottakai on tosi, että jos suhde ei toimi niin siitä lähdetään hakemaan uutta . Mutta jos toinen aviopuoliso sairastaa eikä sen vuoksi kykene toimimaan niinkuin häneltä odottetaan ja kuitenkin tiedetään, että tilanne on ohimenvää niin voiko siinä sanoa että syy on kummassakin. Kun mies lähtee vieraisiin eikä ala odottelemaan vaimon paranemista.
Ala odottelemaan??
Miun eukko sairastui sairauteen josta ei koskaan
voikkaan parantua!
Siinäpä saisikin odotella.
Jos toinen parantumattomasti sairas niin asianhan voisi sopia miten toimitaan.
Tiedän useammankin tapauksen jossa syöpääsairastava puoliso antoi luvan mennä.
On tietenkin luvansaajan moraalista kysymys odottaako vai lähteekö?
Aviopuolison kun pitäisi kuitenkin seistä tukena loppuun asti, niinhän vihkivalassa luvataan.
Kakkoset on luku sinänsä. En edes viitsi kommentoida noin ala-arvoisia ihmisiä.
Mutta. Mielestäni on paskapuhetta, että aina olisi vikaa miehen ja vaimon väleissä, tai vaimossa. Kyllähä se tosiasia on, että se vika löytyy tuon petturin korvienvälistä. Ei siitä mihinkään pääse.
kyllähän se vika on vaimon ja miehen välisessä suhteessa ei siitä nyt mihinkään pääse, ei mikään liitto tai suhde mene rikki yksipuolisen ongelman vuoksi, on sitten eriasia jos toinen osapuoli ei koe mitään ongelmaa olevan ja on onnelinen liitossaan tai suhteessaan mutta kauppaan tarvitaan aina kaksi, olen ollut muutaman viikon käymättä tällä saitilla mutta edelleen sama asia täällä päällimmäisenä
" kakkonen on syypää kaikkeen, vienyt mieheni pakottamalla suhteeseen, on moraaliton ilkiö tms." ja kukapas se on se puhdas pulmunen....???
että te naiset jaksatte
Oli mitä oli vaimon ja miehen välisessä suhteessa, niin pettäminen on aina pettäjän yksipuolinen päätös. Siitä ei voi syyttää muuta kuin pettäjää. Avioliiton ongelmat eivät oikeuta pettämiseen, kun muitakin ratkaisukeinoja on. Ratkaisu ongelmiin voi löytyä vain suhteen sisältä, eikä jostain salapanosta. Kakkosen osuus on olla rikoskumppanina.
tarkista asenteesi leikkii syyttäjää, onnea valitsemallasi tiellä, se päättyy kyllä jyrkänteeseen tuolla asenteella jossa on todella korjaamista
Pettäminen ei ole milloinkaan oikein. Kukaan ei halua tulla petetyksi. Ei se pettäjä ja kakkonenkaan, vaikka itse tekevät muille niin. Vaikka miehen ja vaimon välillä olisi ongelmia, se ei oikeuta pettämistä. Avio-ongelmat tulee hoitaa muilla tavoin. Jokaisella parilla on omat kriisinsä, mutta pettäminen ja valehtelu on silti väärin. Siihen eivät selittelyt ja verukkeet auta yhtään.
Miksi muuten aina, kun kakkosten osasyyllisyys otetaan esille, joku vääristelee ja kääntää asian heti niin, että vain kakkosia syytetään kaikesta ja kumppanin väkisin viemisestä? Eihän oikeasti kukaan niin edes väitä. Ei kukaan kiistä, etteikö pettäjä ole se päävastuullinen. Mutta se ei tee kakkosesta viatonta. Molemmissa on syytä. Ei olisi kysyntää, ellei olisi tarjontaa ja toisaalta päinvastoin. Omaa syyllisyyttä ei pääse pakoon sillä, että joku on vielä suurempi syyllinen.
No eikös ole kiva sitten, että sinä kakkonen voit olla ratkaisu jonkun toisen avioliiton ongelmiin ja olet täysin puhdas pulmuska. Hyvää matkaa sullekin riippumaan kolmanneksi pyöräksi!
en ole kakkonen
Samaa mieltä. Joko keskusteluyhteys ei toimi, seksuaaliset tarpeet eivät kohtaa, rakkaus on kuollut tms.; joka tapauksessa jotain siinä miehen ja vaimon välisessä suhteessa ei ole tasapainossa niin kuin avioliitossa "kuuluisi" olla.
Toisaalta kyse voi olla myös pettäjän "korvienvälistä", mutta eikö tällöinkin "syytä" ole miehen ja vaimon välisestä suhteesta, jos se petettävä osapuoli sallii pettäjän käyttäytyä nin kuin "korvienväliongelma" sanelee.
Pettäjä tekee väärin, kyllä, ja kakkonen moraalisesti epähyväksyttävästi, mutta on petetyn valinta jääkö hän pettäjän kanssa liittoon vai ei.
Jos kakkonen on vapaa niin silloin on mun mielestä aivan sama vaikka ryhtyiskin suhteeseen varatun miehen kanssa. Jos vielä tiedostaa sen että suhde voi mennä syteen niinkuin tosin voi mennä vapaankin miehen kanssa, niin mitä sitten?
Jokainen vastaa itse itsestään. Ei ole kakkosen ongelma tai syytä jos mies pettää ykköstään. Ei näillä asioilla ole mitään tekemistä oikeudentajun kanssa.
siisai sinulla oli siis sitä peräänkuuluttamaani parisuhdeälyä, oikeustaju ja suhdesessiot eivät kuulu samaan pataan
Niinpä. Katsotaan, kun jonakin päivänä olet itse se petetty. Mahdatko ajatella enää noin?
miksi ajattelit että olen tällähetkellä suhteessa?
Olet tai et, niin tuskin sinäkään pitäisit petetyksi tulemisesta. Ja kyllä pettäminen ja oikean ja väärän taju kuuluvat yhteen. On kypsymätöntä väittääkään muuta.
Vaikka tulisin petetyksi en kuuna päivään syyttäisi siitä ketään muuta kuin miestäni. Minua ei edes kiinnostaisi toinen osapuoli koko jutussa. Lähinnä kysyisin itseltäni mitä en ole huomannut suhteessamme olevan puutetta kun mieheni kokee tarpeen pettää?
Tuo juuri ihmetyttää, ei huomata suhteen olevan finaalissa. Ei vaistota miehen pettämistä. En usko tai jos noin on niin ei ole enää paljoa yhteyttä.
Vaikka kaikki kakkoset poistettaisiin maailmasta ei se poistaisi ongelmia pariskuntien väliltä. Pettäminen on pakotie kun ei muutenkaan osata asioita saada oikeille urilleen, kakkonen ja pettäminen helpottaa oloa.
Varmasti useinkin ne ongelmat lakaistaan maton alle. Saattaa olla jopa niin, ettei molemmat avioliitoissaan huomaa, että mitään ongelmaa edes on.
No siinäpä se! Pettäminen on pakotie. Eli olipa se ongelma nyt sitten mikä tahansa, pakenee pettäjä sitä ongelmaa ja sen käsittelyä sivusuhteeseen. Lopultahan tuo vain lisää niitä ongelmia, jotka eivät ilman käsittelyä häviä mihinkään. Ystäväni mies petti juurikin tuolla tavoin. Kun jäi kiinni, alkoi selittelemään ettei asiat ole hänen mielestään ollet hyvin. Ystäväni ei ennen tuota ollut kuullutkaan kys. asioiden olevan miehelle ongelma. Eli kannattaiskohan kuitenkin opetella käsittelemään niitä ongelmia ennen kuin hankkii niitä lisää.
Sinä !!!!! sen sanoit. Mä en käsitä miksi syyt vieritetään kakkosen niskoille?Kakkonenhan ei ole ollut elämässä sitä elämää ykkösen ja tämän puolison kanssa, eikä ole siis ollut aiheuttamassa niitä ongelmia jotka ovat aiheuttaneet tavalla tai toisella sen, että suhteeseen kakkosen kanssa on pitänyt ryhtyä.
Kakkosen syyttääminen on vain syyn vierittämistä syyttömälle osapuolelle. Kyllä se avioliitto on ollut kaput jo ennenkuin kakkonen on ilmestynyt kuvioihin. Tämä on tosiasia, jota te ykköset ette ilmeisesti halua uskoa.
En mä usko, että kaikki liitot, joissa on pettämistä, olisivat huonoja. Edes pettäjä ei aina ajattele olevansa huonossa suhteessa. Joillekin (yleensä miehille) ei vaan riitä se oma puoliso. Hakee vieraista vähän jännitystä elämään ja ehkä erilaista seksiä kuin kotona saa tai uskaltaa toiselle antaa tai ehdottaa. Rakastaakin puolisoaan.
Eli noissa tapauksissa vika lienee vain pettäjän omassa päässä, ei parisuhteessa.
Aiheeseen kannattaisi perehtyä vähän paremmin eikä vain huudella siitä kuka siihen on syyllinenja kuka ei. Eniten se kuitenkin sattuu siihen jota petetään:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Pettäjä-rikkoo-rakkauden/875/
Tässä se sanotaan -Parisuhteen pahimmat kipupisteet ovat usein niissä kohdissa, joita ihminen ei suostu näkemään.-.
Varmaan tämän kaikki itsekkin ymmärtää, ei vaan halua myöntää edes sitä, että jotkin asiat on niin vaikeita ettei niistä halua puhua. Eikä kaikkea itsestäänkään halua myöntää.
Kaikissa avioliitoissa on ongelmia. Silti kaikki eivät petä, vaan monet yrittävät ratkaista ongelmat muulla tavalla. Pettäminen on pettämistä, siitä on lähdettävä.
– Vaikka uskottomuudesta saatetaan nykyisin puhua rinnakkaissuhteena kuin kännykän rinnakkaisliittymästä, se ei oikeasti ole vain kepeä ”tuli vähän hölmöiltyä” -juttu vaan parisuhteen maanjäristys.
Uskottomuus voi olla yhden illan heilahdus tai elämäntapa, josta ei pääse eroon, mutta aina se loukkaa yhteiselämän peruslupausta: sitä, että olemme toisillemme rehellisiä.
On vain yksi syyllinen: pettäjä. Turha puhua muuta.
Siitä samaa mieltä, että jos lähtee johonkin valehtuluun mukaan, on osasyyllinen. Toisaalta jos ei tunne koko vaimoa, niin mielestäni jokaisella on oikeus olettaa että aikuiset ihmiset itse valitsevat moraaliset toimintatapansa. Mistä sitä tietää millaiset välit kelläkin on suhteessa, esim. avoin suhde, jossa on ok olla muidenkin kanssa. En minä kaupan kassalla myyjänäkään ala varmistelemaan kaljanostajilta että eihän sinulla vain ole alkoholiongelmaa.
Kyllä se niin on että jokainen vastaa itse suhteestaan ja rehellisyydestään siinä, turha etsiä syyllisiä ulkopuolelta, tai se on loputon tie. Petturi löytää aina uuden maailman miljardeista naisista, heitä kaikkia et ehdi haukkua joten paras valita ukkonsa tarkemmin.
Paras valita ukkonsa tarkemmin......mitäköhän tällä tarkoitat, pitääkö tehdä joku testi vai millä tavalla se selviää. Otetaan vaikka suhde joka on kestäny 20 vuotta ja sitten näiden vuosien jälkeen tapahtuu se pettäminen. Millä tavalla sen olis voinu tietää tossa suhteen alkuvaiheessa, kerropa se.
Eiköhän se ole niin että ihmiset muuttuu ajan saatossa, joillekin tulee ikäkriisi tai muuten vaan kyseenalaistetaan koko homma. Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin koko homma on kiinni sen pääkopasta joka lähtee pettämään. Keinoja löytyy asioiden selvittämiseen, mutta toiset ei niitä halua käyttää vaan pakenee.
Jokaisessa tapauksessa kannattaa syyllisten sijasta etsiä ratkaisuja ongelmiin. Mikäli tyytyy syyttelyyn ja osoitteluun, se vain pahentaa tilannetta entisestään.
Ihme asenne. Jos se "petetty" on itselle tuntematon, niin miksi hänestä pitäisi tällaisessa välittää? Elämä on taistelua, vahvin voittaa ja luuserit nyyhkyttää.
Tyypillinen pettäjän ja kakkosen asenne. Paitsi sitten, kun itse tuleekin petetyksi. Silloin asenne kummasti muuttuukin.
Ihme asenne on itselläsi, onko sitä pakko mennä kolmanneksi pyöräksi vaikka Suomi on täynnä vapaita poikamiehiä.
Toi sun kommenttis on niin monesti kuultu jo aiemminkin ja ihmettyttää että mitä hittoa teet täällä jos sua ei liikuta tuntemattomien tunteet. Pakko oli kuitenkin päästä "soppaa" hämmentämään.
entäs kun pettäjä pettääkin puolisonsa ystävän kanssa. Missä silloin vika ja kuka on syyllinen?
Tuli ex ja ex ystäväkin kaupanpäälle.
Tähän kaikkeen täytyy lisätä, että todella voin allekirjoittaa sen, että pettäjällä on ongelmia itsensä kanssa varmasti ainakin jollain tasolla, kun lähtee pettämään. Varsinkin, kun on kyseessä pidempiaikainen salasuhde.
Emotionaalisesti kypsä ihminen käsittelee ongelmansa keskustellen ja jos ei saa asioilleen vastakaikua, tekee myös itse päätöksiä ja lähtee epätyydyttävästä suhteesta. Ei lähde pettämään, vaan käsittelee yhden suhteen kerrallaan.
Itse olen katsonut tässä liki vuoden verran miestäni, jonka pettäminen tuli ilmi viime keväänä. Päätimme yrittää yhdessä eteenpäin.
Nyt vain alkaa tosiaan huomaamaan sen, että ihminen, joka on vuosia salaillut suhdettaan ja valehdellut kaikenlaista, ei vain pysty olemaan valehtelematta. Mielummin valehtelee, kuin kohtaa vaikeita asioita silmästä silmään. On sääli huomata, että ei tunne enää ollenkaan omaa puolisoaan ja myös sääli siinä mielessä, että tietää hänen jääneen jollekin lapsenomaiselle tasolle henkisesti, kun ei pysty asioita suoraan sanomaan. Vaan hakee ratkaisua valheen kautta. Mutta valheella on kuitenkin lyhyet jäljet.
Itselle on tullut nyt aika kiittää ja kumartaa itseni ulos tästä suhteesta. Olen enemmän arvoinen, kuin että jäisin kuuntelemaan valhetta valheen perään, arvaamaan, onko puhe nyt totta vai valetta.
Ei se ole ihmisarvoista elämää. Sen ymmärrän nyt. Mutta 17 vuotta saman ihmisen kanssa on pitkä aika ja välitän toki miehestäni edelleen. Ja säälien mietin myös sitä, että hän ei ole oppinut mitään. Luultavasti tekee samat virheet seuraavassakin suhteessaan. On se sitten se "vanha" kakkonen tai joku uusi, mutta ei hän kykene vaikeiden asioiden kommunikaatioon. Siinä haastetta seuraavalle naiselle...