Yhteiskunnan loinen tässä hei. Olen 27-vuotias, ja jos lasken siviilipalveluksen, muutamat kesätyöt ja parin "oikean" työpaikan yhteen, tulee minulle työvuosia ehkä noin kolmisen vuotta. Minulla on ammattitutkinto, josta ei ole kovinkaan suurta hyötyä kenellekkään. Taidealaa... Yritin äskettäin kouluttautua oikeisiin töihin, hankin osatutkinnon aikuisopiston metallialalta. Mutta tämäkään ala ei sitten jaksa kiinnostaa minua. Enkä välttämättä saisi töitäkään, kun kokemusta on varsin vähän.
Olen siis ollut työttömänä enemmän kuin töissä. Se on minulle joskus häpeällistä, mutta koitan olla ajattelematta sitä liikaa. Pisin työ kesti reilut 8 kuukautta, kunnes lopetin sen. Se oli kolmivuoroista tuotantotyötä, jossa oli oltava nopea ja tarkka. Koska kyseessä oli ensimmäinen oikea työpaikkani, otin siitä aikamoiset paineet, ja pian aloinkin tuntemaan itseni ja koko työn turhaksi. Mitä se kyllä olikin. Mutta voin sanoa tietäväni mitä raskas työnteko on. Ja tätä nykyä edelleen haen tuotantotöihin, vaikka minusta kaikki tuntuu vaan niin turhalta. Haluaisin vain maksaa opintolainani pois ja lähteä jonnekin kauas. Tällä hetkellä maksan sitä kelan tuistani. Muutenkin minusta kelan asiakkaana oleminen on jotenkin vähemmän noloa kuin sossun luukulla käyminen.
Mutta olen silti taakka yhteiskunnalle, enkö? Minusta ei ole mitään hyötyä. Minulla ei ole suuriakaan kunnianhimoja enää. En halua taloa tai autoa tai lapsia. Enkä koskaan halua pukea kravattia kaulaan. Haluaisin kyllä löytää elämälleni jonkin suunnan, mutta kaikki on vaan niin turhan tuntuista. Olen harkinnut vapaaehtoistyöntekijäksi lähtöäkin. Mutta onko silläkään mitään merkitystä loppujen lopuksi. Miksi auttaa jotakuta elämään sellaisessa helvetissä, kuin mihin Afrikan lapset syntyvät. Tai istuttaa puita, kun kuitenkin heti vieressä kaadetaan jalkapallokentän kokoinen alue metsää samantien. Ajatukseni lähti nyt vähän harhailemaan, pointtini taisi olla se, että koen että olen turha, ja vähän kaikki muukin tuntuu turhalta. Niinpä siis elelen kelan rahoilla, toisten rahoilla. Jos menen aamupäivästä kauppaan, pelkään että siellä liikkuvat ihmiset tietävät minun olevan työtön. Siksi ajattelenkin, että hehe minulla on tänään iltavuoro, siksi olen liikkeellä tähän aikaan... Te, jotka kustannatte vaatimattomat elinkustannukseni, haittaako se? Antaisin kyllä takaisin, jos tietäisin mitä haluan tehdä elämälläni. Vai pitäisikö minun laittaa itseni narun jatkoksi, jotten olisi verovarojen tuhlausta?
Olen siis ollut työttömänä enemmän kuin töissä. Se on minulle joskus häpeällistä, mutta koitan olla ajattelematta sitä liikaa. Pisin työ kesti reilut 8 kuukautta, kunnes lopetin sen. Se oli kolmivuoroista tuotantotyötä, jossa oli oltava nopea ja tarkka. Koska kyseessä oli ensimmäinen oikea työpaikkani, otin siitä aikamoiset paineet, ja pian aloinkin tuntemaan itseni ja koko työn turhaksi. Mitä se kyllä olikin. Mutta voin sanoa tietäväni mitä raskas työnteko on. Ja tätä nykyä edelleen haen tuotantotöihin, vaikka minusta kaikki tuntuu vaan niin turhalta. Haluaisin vain maksaa opintolainani pois ja lähteä jonnekin kauas. Tällä hetkellä maksan sitä kelan tuistani. Muutenkin minusta kelan asiakkaana oleminen on jotenkin vähemmän noloa kuin sossun luukulla käyminen.
Mutta olen silti taakka yhteiskunnalle, enkö? Minusta ei ole mitään hyötyä. Minulla ei ole suuriakaan kunnianhimoja enää. En halua taloa tai autoa tai lapsia. Enkä koskaan halua pukea kravattia kaulaan. Haluaisin kyllä löytää elämälleni jonkin suunnan, mutta kaikki on vaan niin turhan tuntuista. Olen harkinnut vapaaehtoistyöntekijäksi lähtöäkin. Mutta onko silläkään mitään merkitystä loppujen lopuksi. Miksi auttaa jotakuta elämään sellaisessa helvetissä, kuin mihin Afrikan lapset syntyvät. Tai istuttaa puita, kun kuitenkin heti vieressä kaadetaan jalkapallokentän kokoinen alue metsää samantien. Ajatukseni lähti nyt vähän harhailemaan, pointtini taisi olla se, että koen että olen turha, ja vähän kaikki muukin tuntuu turhalta. Niinpä siis elelen kelan rahoilla, toisten rahoilla. Jos menen aamupäivästä kauppaan, pelkään että siellä liikkuvat ihmiset tietävät minun olevan työtön. Siksi ajattelenkin, että hehe minulla on tänään iltavuoro, siksi olen liikkeellä tähän aikaan... Te, jotka kustannatte vaatimattomat elinkustannukseni, haittaako se? Antaisin kyllä takaisin, jos tietäisin mitä haluan tehdä elämälläni. Vai pitäisikö minun laittaa itseni narun jatkoksi, jotten olisi verovarojen tuhlausta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.