Takanani on elämänvaihe kakkosena, nyt seurustelen vapaan miehen kanssa, menneen kokemuksen perusteella haluaisin nyt sanoa sanaseni kaikille niille jotka vielä voivat pelastaa itsensä toisen naisen kohtalolta! Muutos kakkosesta ykköstyttöystäväksi on tehnyt minulle tämän: stressi on kadonnut, itsetunto noussut, sydän on eheä ja täynnä rakkautta, tulevaisuus täynnä valoa ja toivoa, kaikki ystävät ja sukulaiset näkevät meidän rakkautemme, mitään ei tarvitse salata eikä hävetä.
Kakkosena kuvittelin että koin nuo samat tunteet, mutta totuus on se, että kahdelle naiselle itsensä jakava mies aiheuttaa vain stressiä, polkee naisten itsetunnon (hän voi kehua että olet kaunis ja seksikäs, muttet kelpaa vaimoksi kuitenkaan!), särkee toistamiseen kakkosen ja vaimon sydämet jahkailullaan, eikä rakasta todellisuudessa ketään muuta kuin itseään. Olin täysin RIKKI ukkomiehen salarakkaana, enkä ymmärtänyt sitä kun olin tottunut kipuun, ikävään, odottamiseen ja pettymyksiin.
Kun kohtaatte unelmienne sielunkumppanin joka on varattu, sanokaa hänelle että eroaa tai katoaa elämästänne, ei mitään muuta vaihtoehtoa! Vain se on oikein, kaikki muu on itsepetosta, petturuutta, kärsimystä kaikille osapuolille ja myös tulevaisuuden onni on tahrattu, kuka ikinä sen petturimiehen viimein itselleen saa. Uskokaa nyt, jokaista teitä odottaa rakkaus, joka ei perustu petokseen, etsikää sitä ja ohittakaa ukkomiesten ansat. Minä uskoin etten koskaan löydä rakkautta ja yhtä ihanaa miestä jos kiellän tämän ukkomiehen, mutta löysinpäs, ja uusi rakkaus on tuhat kertaa ihanampi - ja vapaa.
Eihän mikään onni välttämättä kestä ikuisesti, mutta päivääkään en tästä vaihtaisi salarakkaana viettämiini päiviin.
Kakkosena kuvittelin että koin nuo samat tunteet, mutta totuus on se, että kahdelle naiselle itsensä jakava mies aiheuttaa vain stressiä, polkee naisten itsetunnon (hän voi kehua että olet kaunis ja seksikäs, muttet kelpaa vaimoksi kuitenkaan!), särkee toistamiseen kakkosen ja vaimon sydämet jahkailullaan, eikä rakasta todellisuudessa ketään muuta kuin itseään. Olin täysin RIKKI ukkomiehen salarakkaana, enkä ymmärtänyt sitä kun olin tottunut kipuun, ikävään, odottamiseen ja pettymyksiin.
Kun kohtaatte unelmienne sielunkumppanin joka on varattu, sanokaa hänelle että eroaa tai katoaa elämästänne, ei mitään muuta vaihtoehtoa! Vain se on oikein, kaikki muu on itsepetosta, petturuutta, kärsimystä kaikille osapuolille ja myös tulevaisuuden onni on tahrattu, kuka ikinä sen petturimiehen viimein itselleen saa. Uskokaa nyt, jokaista teitä odottaa rakkaus, joka ei perustu petokseen, etsikää sitä ja ohittakaa ukkomiesten ansat. Minä uskoin etten koskaan löydä rakkautta ja yhtä ihanaa miestä jos kiellän tämän ukkomiehen, mutta löysinpäs, ja uusi rakkaus on tuhat kertaa ihanampi - ja vapaa.
Eihän mikään onni välttämättä kestä ikuisesti, mutta päivääkään en tästä vaihtaisi salarakkaana viettämiini päiviin.
Vastaukset 127
Vanhimmat
Tiedätkös kun joillekin sopii se kakkoseksi ryhtyminen. Minulle se ei ole mitään suostumista mihinkään. Takana jo kohta kuusi vuotta eikä loppua näy. Minulle vain sopii tuollainen osapäivämies, ei häiritse liikaa elämääni, mutta on kuitenkin tavattavissa kun seuraa kaipaan.
Okei teitä tunteettomia on, mutta silti luette uskottomuuspalstaa, eli kyllä se kakkosuus vaivaa kuitenkin mieltä.
No voi sentään. Mielestäsikö ei voi käydä keskustelupalstoilla vaikka jokin asia ei koskisi itseä? Minä käyn vaikka missä palstoilla.
Ja miten kakkosena olo tekee toisen tunteettomaksi?
Minä olen kakkonen, ja pysyn siinä suhteessa nimenomaan siksi, että olen erittäin vahvasti tunneihminen. Sekä minulla että ukkomiehellä on tunteet vahvasti mukana.
Minua ei ole kakkosuus vaivannut. Kahdesti olen ollut kakkonen ja miehet eronneet takiani. Eli tulin sitten ykköseksi. Eka kakkosesta olen eronnut minäkin, toka kakkosen kanssa on jo 18 yhteistä vuotta vietetty.
Ja uskokaa pois, minulla on tunteet.
Onko ihananpaa, kuin olla vapaa nainen! Kokemuksia erilaisista parisuhteista on, mutta minulle sopii tämä; saa milloin haluaa, mitä haluaa.
Anteeksi,
jos tunteettomana ihmisenä loukkasin sinun todistettuja(?) tunteitasi.
Miten määrittelelet, kellä on tunne-elämää ja kuka saa osallistua palstan keskusteluihin?
ei kaikki kärsi
Ihan sillai sinua ei vaivaa yhtään että makaat toisen miehen kanssa, kunhan vaan saat mitä olet hakemassa. Miehen täytyy olla tollo, kun pitää kahta naista, ja tolloa touhua sinultakin että olet näyttänyt painavan omaan päähäsi että se on ihan ok, siis ei ajatustakaan sille naiselle jonka miehen kanssa lumputat, miksi mies ei jätä vaimoaan , se kun kulkee luonasi tyhjennyksillä, ja sinä otat vastaan kun se ei häiritse sinua yhtään.
Kyllä sitä jo nykyaikana pitäisi olla ihminen niin paljon viisas että näkisi missä asemassa on ja sanoisi EI tälläiselle tohvelille , sillä vaikea uskoa että se on mitään rakkautta, kun kerran vaimo on kotona, ja odottaa miestään kotiin sinun luotasi. Säälin sinua, sillä sinä et näytä omaavan moraali käsityksiä, vaan vehtaat ihmisen kanssa joka on luvannut usollisuutta vaimolleen ja sinä olet vaan hyvikin tyytyväinen asiaan. Jos olisit minun mieheni kanssa vehdannut niin et halua edes tietää miten siinä olis käyny.
Minua ei kyllä vaivaa että mies on varattu. Minunkin mielestäni mies on tollo kun kahta naista pitää. Mutta se, ettet sinä ymmärrä tekojani ei tarkoita ettenkö minä olisi asian kanssa sujut.
Ja miksi ihmeessä mies jättäisi vaimonsa?
Ja kukas rakkaudesta on puhunut jotain?
Sääliä saa jos haluaa, en sitä tosin tarvitse.
Kaikki kun vaan ei halua elämässä samoja asioita.
Minulle oikeasti riittää seura sillointällöin ja samalla vielä hoituu moni muukin asia sivussa. Taulut ja peilit tulee seinille. Pyöränrengas paikattua ja paljon muuta arkiaskaretta. Petitouhujakin ei läheskään aina harrasteta kun nähdään, jos molemmat haluaa niin sitten tietty.
Just meni nappiin tuo taulujen ja peilien kiinnitys. :D Kattolamppujakin olen saanut paikoilleen.
Minullekin riittää seura silloin tällöin. En halua miestä kokonaan omaksi. Pitkästä oikeasta parisuhteesta on kyllä myös kokemusta. Tämän varatun kanssa menossa viides vuosi. Heillä ei ole yhteisiä lapsia joten en loukkaa ainakaan heitä.
Sorry,
vastasin, mutta sinua Marjukka en edes huomannut, miksiköhän?
Ehkäpä oma kielenkäyttösi on alle kaiken arvostelun. Mikset käyttäisit kieltäsi
esimerkiksi oman miehesi iloksi, hänelläkin on varmasti ihan maistuvia lähikohteita, tuntemattomien ihmisten sijaan. Nam!
Marjukka,
eikö se sinun tossumiehesi osaa itse päättää, missä tyhjentää pussinsa?
Jos vaikka kerran annat sen lumputtaa tai tumputtaa sinun kanssasi? Yllätät tossumiehesi extremetempuilla? Ettei sinun taas korkeine moraalikäsityksinesi kanssa tarvitse hoitaa itse itseäsi?
Surullista että lähes kaikki kommentit kannattaa kakkosuutta ja kannustaa siihen. No, itsepähän pilaatte elämänne, onneksi pääsin itse irti siitä helvetistä.
No kas kukas se täällä!!! :D :DD
"Surullista että lähes kaikki kommentit kannattaa kakkosuutta ja kannustaa siihen. No, itsepähän pilaatte elämänne, onneksi pääsin itse irti siitä helvetistä."
Minä olen hyvin tyytyväinen siihen että olen kakkonen. Ei ole miestä lojumassa nurkissa,senkin olen kokenut ja voin kertoa että tämä olotila on paljon parempi. Menköön rauhassa vaimonsa ja kersojensa luo, saanpahan olla rauhassa. Tulee sitten taas kun mieli tekee.
Minäkin ex kakkosena olen aivan samaa mieltä aloittajan kanssa. Salasuhde on sairastuttava ja vie elämästä jotain arvokasta. On jotenkin kamala ajatella mihin kaikkeen suostuin aikoinani ja miten alas joiltakin osin menin. Tyydyin odottamaan ja sain palkaksi vain murusia kun mies reissasi vaimonsa kanssa pitkin maailmaa. Ja minä hölmö vain odotin.
Nyt minulla on mies, joka ei ollut varattu. ja miten upeaa elämä nyt onkaan. Voimme mennä minne tahansa, voin myös kertoa mitä haluan ja saada sen! Se tuntuikin alussa niin kummalliselta, että minä sain asioita joita toivoin. Ei tarvitse odotella, että vaimon työlistat, lasten harrastukset ja miehen aikataulut sopivat niin, että minulle jää kulma jostain iltapäivästä. Sitä vain jotenkin sokeutu ja alkoi pitää kaikkea sitä epämielyttävää normaalina.
Siskot! Oikea rakkaus on jotain muuta kuin piilossa lymyilemistä! Pistäkää mies valitsemaan, älkää jääkö millään muilla ehdoin. Jos ei voi rakastaa päivänvalossa, se ei ole sen arvoista.
Exkakkonen oikeassa myös, kiitos sinulle kirjoituksestasi. Tuli mieleeni myös seikka, että ei tarvitse olla nöyryytettävänä enää missään kun tuollaisen salasuhteen lopettaa. Kurjaa, kun aina joku haksahtaa joksikin aikaa tällaiseen ansaan.
Kaikille se salasuhde ei ole sairastuttava, ei pidä yleistää asioita koskemaan toisia ihmisiä jos ne tietyllä tavalla itse otttaa ja kokee. Tietysti jo sinulla on epärealistisia haaveita toista kohtaan ja odotuksia, ymmärtää hyvin sairastuvaisuuden. Vaan kaikissa suhteissa ei kyse tuollaisita asioista.
Vaikka mies on varattu, voimme mekin mennä minne haluamme, minäkin voin kertoa mitä haluan ja jopa realiteetit huomioon ottaen saada sen, aivan kuten jos mies olisi vapaa.
Jos oma elämä on täynnä elämää, ei kerkiä toista oottelemaan, joskus se mies oisi liiaksikin tuppaamassa meille.
Harmi jos asia oli sinulle epämiellyttävä, miksi ihmeessä jatkoit jos noin oli. Itse en jatkaisi jos kärsisin tai tekisin itseäni vastaan jotakin.
Olen samaa mieltä, kakkosnaisen osa on säälittävä. Itse olin sellaisessa vuosia. Enää en käsitä miksi. Mies oli täysi huijari, kylmä, laskelmoiva bisnesjohtaja. Tapailin häntä silloin tällöin. Olin aivan koukussa. Lomat ja viikonloput hän vietti perheensä kanssa. Tuskin missään kävimme yhdessä. En voinut soitella hänelle. Suhde oli täysin sairas. Hassuinta tässä on se, että en ollenkaan edes hyväksy pettämistä ja salasuhteita. Jotenkin miehen kieroilun vuoksi ajauduin tilanteeseen, josta en enää omin voimin päässyt pois. Jotenkin koen, että tilanteeni oli samalainen kuin naisilla, joita myydään seksiorjiksi ja pidetään vangittuna bordelleissa. Minun vankilani oli henkinen.
Mielestäni rikoslaissa pitäisi olla sanktioita koskien salasuhteita. Siis varattu salasuhteen aloittaja voitaisiin saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Kuka kannattaa?
"Hassuinta tässä on se, että en ollenkaan edes hyväksy pettämistä ja salasuhteita."
Miten niin et hyväksy, kun kerran toimeenpanet salasuhteen?
Aivan ihanaa,
olla salasuhteissa, kun kaikilla osapuolilla on systeemi hallinnassa . Itselläni neljä miestä, homma toiminut jo vuosia hyvin.
Lähde Kyy,
anteeksi, mutta olen täysin eri kannalla. Ehkä omassa mielessäsi kuvittelit ns. seurustelevasi miehen kanssa, vaikka olit vain tilapäistä seksiseuraa.
Mikäli et vuosien varrella saanut edes kysyttyä mieheltä, missä mennään, syy on valitettavasti omasi. Et saa korvauksia nuoruudestasi ja menetetyistä vuosista mistään.
Tuli vain mieleen, onko tässä maassa paljonkin tyhmiä naisia, jotka vielä nykypäivinä seurustelevat odotellen naimista, vihkimistä.
Jos yhtään lohduttaa, samaan aviovaimojensa pettäjien ansaan olen mennyt minäkin. Niinhän ne kaikki ukkomiehet tekee...
Miten niin nöyryyttävää? Olen avioliitossa, mutta kyllä me salarakkaankin kanssa voimme liikkua ihan julkisesti.
Mitä pitäisi hävetä? Julkisilla paikoilla liian intiimeitä kosketuksia, mikäli joku tuttu sattuisi näkemään.
Kakkonen ei todellakaan aina hyväksy salasuhteita. Varattu mies voi olla todella kiero ja pääsee luikertelemaan naisen elämään. Ja sitten tunteet vievät. Sehän on ihan aivojen kemiaa. Toiset jäävät koukkuun helpommin ja pahemmin niinkuin kaikkeen muuhunkin kuten huumeisiin, alkoholiin, tupakkaan jne.
Ap on ihan oikeassa! Kiitos aloituksestasi ja onnea sinulle ja elämällesi!
En yhtään epäile etteikö kakkosena oleminen ole raskasta. Pidän kuitenkin vahvasti osapuolia, etenkin naista aliarvioivana ajatusta, että mies käy vain "tyhjennyksellä" salarakkaansa luona. Ensinnäkin molemmat siinä saavat, ja salarakkauden kokeneena miehenä voin vielä sanoa, että on ihan paskapuhetta, että kyse olisi vain seksistä. Salasuhde voi parhaimmillaan olla niin elämää suurempaa, että sitä ei voi käsittää kuin moisen täyttymyksen kokenut.
Ihan kaikki ei saa. Osaa alkaa inhottamaan, kun vaimo soiittaa ja saa kuunnella miten sitä kohdellaan. Ei ole kyse vain seksiä, kyllä sen kaiken kokenut vaimokin ymmärtää. Mitä se sitten onkaan. Elämää suurempaa? Ehkä juuri sitä. Tavallinen elämä ja onnen pipaleet on niin vähäistä mutta arvokasta.
Riippuu varmaan miehestä onko pussiheikki vai antaako aikaa kakkoselle. Kuitenkin moni on aina vaimonsa puolella ja edelleen suhteessa...
Kokenut mies tietää, että ei kestäisi avioliittoaan ilman kakkosta. Kakkonen on se pönkkä, joka pitää miehen pystyssä, että tämä jaksaa ykkössuhteensa. Seksistä on kyse vain alussa, mutta se muuttuu pian muuksi. Uskon, että moni petturi pettää juuri siitä syystä, koska tarvitsee tukea kestääkseen avioliittonsa. Naiset pettävät samasta syystä. Seksi on ylimääräinen bonus salasuhteessa. Jos kakkonen on sinkku, niin kannattaa irroittaa itsensä tukihenkilön osasta jos suinkin kykenee.
Aivan, kakkosnaisen kannattaa irrottaa itsensä tukihenkilön osasta. Jollei nainen siihen itse pysty, olisi hyvä, että hänellä olisi joku läheinen henkilö, joka kerta kaikkiaan keinolla millä hyvänsä katkaisisi suhteen varattuun mieheen. Itse olisin ollut hyvin kiitollinen, jos tällainen tosi ystävä olisi pelastanut minut suhteesta varattuun mieheen.
Millä ihmeellä joku ystävä pystyy sellasta tekemään, jos kakkosesta itsestään ei ole siihen!?
No omalla kohdallani olisi auttanut se, kun joku olisi soittanut varatulle miesystävälleni ja kertonut, miten väärin hän tekee ns. seurustellessaan minun kanssani. Ja olisihan tätä häntäheikkiä voinut hieman jopa uhkailla kaikenlaisilla ilmiannoilla vaimolle, työpaikalle (katastrofi) jne. Kyseessä oli mies, joka on tunnekylmä hyväksikäyttäjä, mutta maine on erittäin tärkeää.
Kyllä ystävistä voi olla tällaisissa tapauksissa tosi paljon hyötyä. Olenkin nyt pestannut yhden läheisen ihmisen em. keinoin katkaisemaan miessuhteeni, jos se jälleen osoittautuu edellisen kaltaiseksi. Tosin uskon, että toista kertaa varatun kanssa seurustelu ei ole mahdollista. Jotain olen oppinut.
Tämä osui varsin lähelle totuutta. Tässä kuviossa tosin molemmat salasuhteen osapuolet ovat sekä ykkösiä että kakkosia, molemmilla pitkät avioliitot ja omat erilliset elämät, ei niitä lähdetä purkamaan kevyin perustein. Vähän niinkuin ystävyyttä etuuksilla, kumpikin tietää tilanteen eikä odota enempää. Hyvää tukihenkilöyttä on takana jo vuosia eikä kummankaan avioliitto olisi kestänyt vaikeimpia aikoja ilman - no, harrastuksia.
Näin meilläkin. Ja homma toimii.kumpikaan ei vaadi toiselta mitään mitä ei voi itsekään tehdä .toivon Kyllä että joskus voimme olla oikeasti yhdessä. Mutta jos niin ei käy niin näinkin on tavallaan hyvä. Kun tietää että se toinen on aina olemas ja tukena.
Miksi et itse luovu ylimääräisistä miehistäsi? Oletko harkinnut katkaisuasemaa riippuvuudestasi?
Niin sen kakkosen kanssa vietetään se laatuaika ja perheelle ei jää kuin se arkirutiini. Jos pantaisiin kakkosen samaan paikkaan eli elämään sitä arkirutiinia, silloin ei enää varmasti olisikaan mitään hohtoa.
Kyllä te olette aika pakoja kun menette sen laatuajan antamaan jollekin hustrulle tai häntäheikille, kun se oma rakas puoliso niin mielellään kokisi sen kanssanne. hieman järjestelyä kotiasioisa ja voitte livahtaa vaikkapa kerran kuukaudessa yhdessä viettämään laatuaikaa, ei tarvitse perhettään riivat noilla kakkosen luokse menemisen valheilla.
Ihan varmasti puolisi viettää samanlaista laatuaikaa kanssanne, kun siihen annetaan mahdollisuus.
Mitä pitäisi katkaista? Olen melko tyytyväinen. Pari lisää?
Kukaan ei ole ylimääräinen, enhän minä niitä kaikkia joka päivä tai edes viikko tapaa.
Miksi elämästä ei saisi nauttia?
Hyvä Sveen Tuuva, Ei minulla ole mitään ylimääräisiä miehiä. Olen ihan vain yhden miehen nainen ja tosi uskollinen sellainen. Sellaisiakin vielä on, yllätys, yllätys. Siunausta elämääsi.
Totta että joku kakkonen voi lopettaa. Mutta eivät kaikki löydä miestä kovin äkkiä, jos ollenkaan. Olen 30 eikä luotettavaa oikeaa ole tullut vastaan. Kaikista pahinta jos omanikäinen mies valehtelee että on vapaa ja yrittää pitää kakkosena. Yksin on silti arvokkaampi olo, vaikka yksinäisyys jäytäisikin.
Kun ollut kakkosen roolissa jo jonkin aikaa, reilun vuoden, ja oikeasti rakastaa miestä ja tunteet ovat molemmin puolisia ja on todella hyvä olla yhdessä, siitä on vaikea lähteä vaikka olisikin sellainen olo, että ei enää jaksaisi olla "vain" kakkonen. Tavallaan toisaalta myös uskoo siihen, että joskus asiat ovat toisin, joskus mies vielä eroaa. Hän ei lupaile kuuta taivaalta vaan ihan realistisia ajatuksia eroamisesta ja toisaalta sen vaikeudesta.
Itse en ole koskaan pitänyt siitä, että suhteemme on "salainen", että on mukamas jännää tavata salaa tms. Olen aina kaivannut nimenomaan sitä, että saisi elää ihan tavallista arkea sen miehen kanssa, tutustua hänen ystäviinsä, tavata ihan missä vain ihan milloin vain. Nyt kun olen nähnyt hänen "kakkosenaan" koko vuoden kierron, minua on alkanut painamaan myös se, että hän viettää kaikki lomat ja juhlapäivät vaimonsa kanssa, ei minun.
Eli kaikki kakkoset eivät suinkaan nauti jännityksestä ja salaisista hotelliöistä vaan kaipaavat sen miehen kanssa "koko paketin", eli arjen ja juhlat - elämää sellaisena kuin se on!
Kunpa se olisikin helppoa.Päästää irti. Mutta kun rakastaa. Ja uskoo. Ja toivoo. Ja on hyvä olla. En minäkään halua olla kakkonen, mutta en myöskään uskalla päästää irti. Ainakaan vielä. Mitä jos menetän siinä elämäni rakkauden?
Ettekö te pöljät tajua, että jos se rakas ukkomiehenne eroaa vaimostaan ja valitsee teidät ja alkaa elää kanssanne sitä kaipaamaanne arkea, niin vuosien kuluessa hän alkaa kyllästyä teihinkin ja etsii taas salaista seikkailua. Usein se pettävä ukkomies pakenee juuri avioliittonsa tylsää arkea salasuhteeseen. Jos salasuhde muuttuu arjen kumppanuudeksi, se menettää pettäjän silmissä hohtonsa ja pitää etsiä uusi salasuhde. Näin on käynyt erittäin monillle. Miksi olette noin yksinkertaisia?
Varmaan samasta syystä kuin sinäkin yleistät ja laitat kaikki samaan laatikkoon!
Varmaan samasta syystä kuin sinäkin yleistät ja laitat kaikki samaan laatikkoon!
Se on kuitenkin karu totuus eikä totuus aina miellytä. Se, että poikkeuksia joskus löytyy, ei kumoa tätä tosiasiaa. Mutta aina löytyy niitä kakkosia, jotka kuvittelevat olevansa se ukkomiehen suuri rakkaus, jota hän tietenkin kohtelee eri tavalla kuin ex-vaimoaan. Enemmistö heistä on väärässä. Mutta eiväthän nämä salasuhteilut miehiltä edes onnistuisi, elleivät naiset, sekä ykköset että kakkoset, olisi niin huijattavissa. Kyllä pettävät ukkomiehet tietävät tarkkaan, mistä narusta pitää vetää.
Olet kuplassa. Näet miehen hyvässä valossa. Hän on ihana, vaikka viettää lähes kaiken vapaa-aikansa perheensä kanssa. Sinä olet yksin. Herää!!!! Hän ei aidosti välitä sinusta tai jos välittääkin jollain tasolla, sinun onnellisuutesi ei kuitenkaan ole niin tärkeää kuin se, että hänellä arki rullaa ja kulissit pysyvät kasassa.
Ainut oikea teko tässä olisi jättää mies heti ilman sen kummempia selityksiä. Jos hän on viisas, hän ymmärtää kyllä, miksi lähdit. Jos hän oikeasti välittää sinusta, hän tulee takaisin eronneena miehenä.
Älä anna miehen viedä enää yhtään vuotta elämästäsi. Hän on selkärangaton pelkuri ja peluri.
Varmaan löytyy sekä naisissa että miehissä kakkosia jotka kuvittelee olevansa se varatun suuri suuri rakkaus.
Minä en kuvittele. Siksi olenkin kakkonen ettei tarvitse olla kenenkään ykkönen. Mies ei huijaa minua. Jos joku huijaa niin se olen minä. En halua suurta rakkautta vaan piristystä silloin tällöin.
Ja sinua ei häiritse se, että miehellä on se ykkösensä?
Ei häiritse koska en häntä ottaisi elämänkumppaniksi. Muutenkaan ei ole "tilausta" elämänkumppanille.
No mutta, sehän on ihan oma valinta, haluaako olla salarakas, kakkonen, nykykielellä. Mikäli ei miehen kanssa pysty edes perusasioista keskustelemaan, kannattaa unohtaa koko juttu.
Useimmat miehet haluavat vain salarakkaan, eivät uutta perhekuviota.
Jos löytyy tarpeeksi tyhmiä naisia, tämäkin kuvio pyörii.
Olet siis sitä mieltä, että jos nainen on tyhmä, hänelle voi tehdä mitä vain? Eikö se ole aika outoa ajattelua? Jos ihminen ei ole kykenevä pitämään puoliaan, hyväksikäyttävä osapuoli tekee mielestäni rikoksen huijaamalla häntä.
"Usein se pettävä ukkomies pakenee juuri avioliittonsa tylsää arkea salasuhteeseen."
Tuo on kyllä aivan totta. Tuolleen se munkin salainen suhde tekee; vaimo on tylsä, ruma, arkipäiväinen ja lapset ilkeitä marisijoita. En yhtään ihmette jos etsii vieraan naisen seuraa. Mulle merkitsee nimenomaan se hyvin paljon kun käy vaan ja menee takaisin kotiinsa. En edes halua liikkua hänen kanssaan missään. Hän tarpeellinen ainoastaan seksissä, ei muussa. Vapaita miehiä en halua, he luulevat että ensimmäisen kerran jälkeen seurustellaan vakituisesti mitä en nimenomaan etsi, vaan hetken hupia. Varattu mies sopii siihen vallan mainiosti.
Olen elämässäni ollut petetty ja se kakkonen. Kakkoseksi ajauduin itse omasta valinnastani ja petetyksi jouduin. Eipä niillä sitten paljon muuta eroa ollut. Huono olo jäi molemmista. Kakkosena minulla oli lähes kahden vuoden suhde mieheen, jonka uskoin olevan se oikea minulle. Mutta koko ajan hiersi se ajatus, että olisin halunnut enemmän. Niitä ihan arkisia asioita kuten kauppareissuja, kinastelua kukosäätimestä ja yhdessä siivoamista. Juhlapyhät vietin yksin vanhempienieni kanssa ja niistä muodostui aika ahdistavia aikoja. Toivoin kuitenkin koko ajan, että jonain päivänä asiat muuttuvat ja voimme elää yhdessä sitä arkeakin. Mutta jälkikäteen ainakin minä tajusin, että minua piti siinä asemassa hyvin pitkälle juuri se toivo. Kun erostamme oli kulunut aikaa, aloin tajuta, että rakkautta oli lopulta ollut mukana aika vähän ja suurin tunne oli ollut toivo jostain oikeasta jossain tulevaisuudessa. Ne olivat täysin hukkaan heitettyjä vuosia.
Nyt petettynä en syytä kakkosta, sillä tiedän, miten koukuttavaa sellainen toivon odottaminen on. Siinä tilanteessa ei oikeasti näe muuta kun sen, mitä itse haluaa nähdä. Todellisuus taaksepäinkatsottuna näyttäytyy ihan toisena. Vaikka minulla oli omat menot, ystävät ja harrastukset niin kaikki meni sen mukaan, mikä aikataulu sopi miehelle. Hän meni siis kaikessa minun ohitse. Ja oli jälkikäteen kipeää huomata, miten itse antoi sen kaiken tapahtua. Salasuhteissa on joku kummallinen elementti, joka saa ihmiset toimimaan hieman kummallisesti. Sitä hyväksyy asioita joita ei koskaan muulloin hyväksyisi. Ainakin minä tunsin oloni jälkikäteen hyväksikäytetyksi. Samalla tavalla kun tunnen oloni nyt petettynä.
Pettäjä on se, joka vetelee ihmisiä narusta mielensä mukaan. On narun päässä sitten puoliso tai kakkonen, niin samassa veneessä ovat.
Tosin osa kakkosista haluaa vain mukavaa seksisuhdetta ilman tunteita. Minä en ollut sellainen, ja varmaan sen takia asia oli jälkikäteen niin kipeä.
Sen olen oppinut, että vain itseensä voi luottaa, ja silloinkin täytyy olla varovainen, että joku toinen ei vie kuin pässiä narussa.
Päästin irti kun oli pakko, jäätiin melkein kiinni ja ukkomies halusi panna poikki. Seurustelen nyt vapaan miehen kanssa, mutta vaikka kaikki aloittajan kuvaamat onnen palaset ovat ulottuvillani, rakastan edelleen sitä varattua miestä. Mieluummin olisin taas hänen salarakkaansa, kärsisin kaikki ne mustasukkaisuuden tunteet kun hän on vaimonsa kanssa, koska saisin silti onneni muruset tuolta ihmiseltä, jonka kanssa tiedän olevani "kotona". Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvata, tätä surua siitä, etten häntä voi saada, en myöskään voi kuvailla.
Tuo on kyllä tosi osuvasti kuvattu, että "hänen kanssaan tiedän olevani kotona". Juuri niin minäkin tunnen. Toisen kanssa on vaan niin hyvä ja helppo olla.
Täällä parisee kovasti kakkoseksi ryhtyneet, misiköhän. Ap on päässyt eroon tuosta ahdistavasta suhteesta ja nauttii, mutta monta näyttää olevan kyttääjän paikalla ja varmasti tunkemassa vällin, jotta ero syntyisi. Kakkonen on julma, sillä monestihan perheessä on myös lapsia, ajatteleeko kakkonen koskaan lasten kohtaloa.
Totta että pahin on se pettäjä, paljon puhutaan tuosta miesten pussijen tyhjentämisestä, kuinka olleellinen mieheille on. Tskun pettäjä todella rakastaa yhtään ketään, hän vain rikkoo jostakin syystä kaiken. Mielensä on jo niin täysin rikkonut, että hän vain leikkii toisten tunteilla, mitä on kostoako jostakin, jota luultavasti kukaa muu ei ymmärrä, pettäjä on omien ajatustensa vanki ja karkuri.
Hän ei ansaitsisi yhtäkään kumppania, ei ykköstä, ei kakkosta ei kolmosta ei yhtään mitään.
Kun joku puhuu, että kotona ei saa tai on läheisyyden puute, tosiasiassa monestikaan nin ei ole, on aivan oman aivotoiminnan harha, Kukaan ei voi jatkuvasti olla panopuuhissa.
Kyllä olen senverran miehiä tavannut, että tiedän heillä olevan tuon oman vehkeensä ja aivojen välillä aikamoinen ristiriita, silloin kun alkaa tuolla kolmannella kävellä, silloin on paljon päässä vialla. Ihan varmasti särkyy liitoo, eikä lapsilla ole miehen elämässä mitään virkaa, mutta valitettavan totta se on myös naisten keskuudessa suureneva asia, onko heistä tullutkin miehiä.
Kysyisinkin näiltä pettäjiltä olivatpa nyt miehiä tai naisia, mitä oikein ajattelvat tulevasta elämästä ja lastensa elämästä, mikä kumman vietti vie, sillä eihän se ole sen kummenpaa toisellakaan ihmisellä kuin toisella, miksi koti ei enää merkitse yhtään mitään. Mikä tekee kaiken tyhjäksi. Ei se koskaan voi olla puoliso, se on varmaa, mutta varmasti väsyy jos toinen luuhaa aina muualla.
Minä olen nähnyt kyllä toisen puolen pettävästä miehestä; sen, että lapset ovat kaiken keskipiste ja vaikka rakkaus liitossa on kuollut ja puolison kanssa lähes paha olla, niin lasten vuoksi pidetään perhe koossa. Onnen hippuja itseä varten haetaan sitten kakkosen sylistä.
Eli ei se aina ole niin, että pettävä mies ei ajattelisi lapsiaan. Kyse voi ollakin miehestä, joka ei ole koskaan elämässään ajatellut itseään ja nyt yrittää sitten vähitellen opetella sitä, mutta lapset ajavat silti luonnollisesti kaiken edelle, eikä mies keksi tai löydä sopivaa ja oikeaa väylää rakentaa elämänsä siten, että voisi itsekin olla onnellinen niin, etteivät lapset joutuisi pahasti kärsimään.
Olen hieman toista mieltä myös siitä, että pelkän kodin takia en minä ainakaan roikkuisi kulisseissa. Toki, jos liitossa on lapsia, pitää ajatella lasten etua, mutta lasten etu ei ole vanhempien rakkaudeton liitto. Jos toinen tai molemmat kokevat, ettei parisuhde aviopuolisoon riitä, niin yleensä silloin on jokaisen kannalta parempi, että erotaan.
Ja lapsethan ovat juuri se paras tekosyy, millä mies perustelee liittoon jäämistään kakkoselle. Lapseni on minulle se tärkein maailmassa, ja kakkonen odottaa vaikka maailman tappiin saakka. Tosiasiassa liitto on aivan tavallinen liitto, johon mies hakee jännitystä ja kipinöitä kakkosen sylistä. Useinhan vanha tylsä liitto saa seksiinkin aivan uusia ulottuvaisuuksia, kun mies saa kakkosesta uutta virtaa. Kiitos vanhan liiton uudesta kipinästä kuuluu kakkosille!
'Taas sitä saa' on aivan oikeassa, että petturi tarvitsee kakkosensa kestääkseen elämää ykkösen kanssa. Erota ei tosiaankaan voi lasten, talon, asuntovelan, kesämökin, tappouhkausten yms. vuoksi ja mitä näitä nyt uutisissakin on ollut. Siinä tilanteessa jos missä, ihminen tarvitsee kakkosen syliä. Kun petturi saa kokea intohimoa ja ymmärrystä kakkosen luona, niin kestää seksin kotonakin.
Hmmm, kyllä meillä ainakin mies vonkaamalla vonkaa seksiä kotona. Eikä siinä ole mitään kestämistä, vaimonkin kanssa voi nauttia seksistä, vaikka te kakkoset haluaisitte muuta kuvitellakin.
Pettäjä vastaa;
olen naimissa, kahden lapsen äiti, saan seksiä kotonakin, joskus päivittäin, välillä harvemmin, mutta käyn vieraissa, koska se on niin hauskaa. Ei mitään tarvetta iskeä uutta miestä, vain vaihtelun vuoksi. (ja se on niin väärin, naiset ei saa pitää mitään hauskaa)
Kysyisin; keneltä se on pois, jos ihmiset harrastavat sitä keskenään, huvikseen.
(vrt. ihmistyövoimaa ei myydä, ks. naapuritalon rafla ja raksa)
En odota tulevasta elämästä mitään ihmeellisempää., vain onnellisuutta ja rakkautta, mitä annan ja saan koko ajan.
Omat lapseni ovat jo isoja, miehelläni on pitkiä työpäiviä, ehdin hyvin tapailla kerran-pari viikossa sinunkin miestäsi.
Muutaman tapaamisen jälkeen hän kertoi saaneensa suuseksiä enemmän, kuin koko avioliittonsa aikana.
Ihmettelen, miten voi olla yhdessä, mikäli mielenkiinnon aiheet , halut, eivät kohtaa?
minulle tuli avioero kun paljastui vuosien salasuhde puolisolla, sitten tapasin eron jälkeen varatun ja olin niin katkera omasta erostani, et ajattelin mitä väliä vaikka mies varattu onkin..
tunsin kyllä syyllisyyttä, ja oli todella ahdistavaa välillä, mutta hän oli minulle kuin oljekorsi, et pääsin erosta yli..
koskaan en halunnutkaan et aiheuttaisin haittaa hänen perheelleen, oli vaan hyvä, kun sai kertoa miehelle erotukaa ja tavallaan niin pääsin erosta yli..
Vaikka ketju ei varsinaisesti mua kosketakaan, koska olen se petetty vaimo(parka), niin on ollut hyvä lukea tämä ketju läpi. Kerrankin asiallista ja rehellistä puhetta monilta kakkoseksi joutuneilta. On varmaan aika vaikea tajuta tätä, mutta jotenkin tämän ketjun avulla olen saanut lohtua omaan kurjaan olooni. Petettynä on niin monet kerrat tuntunut, että minut on muserrettu muiden pitäessä hauskaa. On ollut hyvä tajuta, että surua on ollut myös siellä aidan toisella puolella enkä ole tässä tragediassa ainoa kärsivä osapuoli. Tämän palstan kirjoituksia lukiessa on niin monta kertaa tullut hirvittävä ihmetys sen vuoksi, että ihan vain huvikseen otetaan ukkomies, koska se sattuu juuri sillä hetkellä sopimaan. ja se on tuntunut niin pahalta, että minut rikotaan, jotta joku saa huvituksensa.
Kiitos teille, jotka rehellisesti kerroitte tunteistanne ja pettymyksistänne. En ole vahingoniloinen enkä tyytyväinen, että teihin on sattunut. Mielestäni kukaan meistä ei ole ansainnut sitä. Tunnen sen sijaan, että taidamme olla yhdessä tässä kauheassa sopassa.
Kiitos myös sinulle, että kerrot miltä sinusta tuntuu asiat vaimon perspektiivistä. Minua myös ahdistaa ykkösten ja kakkosten taistelut tällä palstalla, pyritään vaan kilpaa toisiamme satuttamaan, vaikka kaikkiin varmasti sattuu. Voimia ja nopeaa eheytymisen aikaa sinulle!
Nimenomaan, rikki olen vaikka olen kakkonen ja naimisissa. Toisaalta olen myös tullut itse petetyksi. Kyllä hattuan nostan niille, jotka pystyvät vuosia olemaan naimisissa ilman, että kumpikaan millään lailla pettää.
Ei millään pahalla, mutta minusta aloittaja on hiukan tekopyhä. Nyt kun hän itse on suhteessa vapaan miehen kanssa, hän yhtäkkiä kritisoikin pettämistä ja kakkosena oloa. Aiemmin perheellinen ukkomies kelpasi hyvin. Mistä tämä mielenmuutos oikein johtuu? Johtuisiko siitä, että nyt ykkösnaisena ollessaan hän pelkää itsekin tulevansa petetyksi ja siksi tahtoo nyt kertoa kaikille, ettei kakkosuus kannata. Ettei vaan kukaan alkaisi hänen nykyisen miehensä kakkoseksi. Toisaalta se olisi ihan oikein, jos aloittaja saisi maistaa omaa lääkettään.
Tuli kuule ihan sama mieleen.
No onpa typerä kommentti. Luepa ap:n postaus uudelleen, jos on lukemisen ymmärtämisen taitoa niin valaistut.
Kyllä ap on tajunnut jotain tosi olennaista ihmissuhteista, aidosta välittämisestä ja rakkaudesta. Kiitos ketjusta ap.
Katkeruutta? Miksi toivot naiselle pahaa?
Varatulla miehelläkin on joku osuus, tuskin kukaan nainen sitä väkisin vie?
Varattu mies on tietysti päävastuussa salasuhteesta. Vapaa nainen tietysti etsii kumppania. Miten hän nyt varattuun törmäisi ja hänen kanssaan suhteen aloittaisi, ellei varattu mies itse haluaisi?
Asioista kannattaa puhua juuri oikeilla nimillä ja laittaa vastuu juuri oikeaan kohteeseen. Siten ilmiö alkaa saada oikeat puitteet ja voidaan alkaa keskustella siitä, mitä asialle voitaisiin tehdä. Nythän on niin, että varattujen miesten tekemisiä kohdellaan silkkihansikkain. Niin ei pidä tehdä. Salasuhteet pitää jyrkästi tuomita. Se saattaa hieman vähentää ilmiötä.
Tottakai pettäjä on päävastuullinen. Olkoon mies tai nainen. Tuskin sitä kukaan tosissaan kiistääkään. Mutta ei pettäjän petoskumppanikaan ole puhdas pulmunen, jos tietoisesti aloittaa suhteen varatun kanssa. Molemmissa siis vikaa. Pettäjässä tietysti enemmän, mutta ei se kakkonenkaan mikään rehellisyyden perikuva ole. Jos tämä kielletään, suljetaan silmät tosiasioilta eikä se auta asiaa.
On se kumma että aina kun kakkosten osasyyllisyys nostetaan esille, joku alkaa vääristelemään asiaa niin, ettei pettäjää muka ollenkaan pidetä syyllisenä. Vaikka kukaan ei sellaista väitäkään.
miehet on helppo saada seksillä,mutta siskot kuka haluaa jatkuvaa velvollisuusseksiä? jos elämässä kohokohta on miehelle,kun käydään saunassa/suihkussa ja nussitaan ja sinä huokailet,että kohta pääsee katselemaan telkkaria. onko silloin suhde kunnossa?
Huomasin äsken, kun taas selittelin ja perustelin yhdelle ystävälleni, miksi edelleen "suostun" olemaan kakkonen ukkomiehelle, että kummallekohan yritin enemmän perustella, hänelle vai itselleni?! Se tuntui jotenkin typerältä; ne syyt, joita erroin, miksi mies ei ole vielä eronnut tai miksi minä edelleen odotan ja jatkan suhdetta. Toivon ja yritän luottaa. "Mutta kun rakastan", perustelen aina. "Kun meidän on niin hyvä yhdessä". Hmm, onko mikään rakkaus sen arvoista, että joutuu jo pitämään omia perustelujaan typerinä?! ikö yhtä syvää rakkautta voi löytyä sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa voi oikeasti olla, eikä vain ukkomiehen ja hänen vaimonsa aikataulujen mukaan?!
Taas kerran katson itseäni peiliin ja totuutta silmiin. Kerta kerralta tiedän varmemmin, että minun on repäistävä itseni irti, koska mies kyllä jatkaa tässä niin pitkään kuin annan hänen jatkaa.
Tai vaimo antaa hänen jatkaa. Jos vaimo kyllästyy miehensä sekoiluun, niin sinä saat jämät.
Usein vaimolla ei vaan ole rohkeutta siihen.
Yhtä vähän kuin miehellä jättää vaimoaan.
Olen nyt ollut erään ukkomiehen "kakkosena" reilun vuoden. Kaipaan tavallista arkea hänen kanssaan. Kuten moni on täällä sanonutkin, minäkään en saa kiksejä salailusta tmaa. vaan minun on vaan hyvä olla hänen kanssaan. Siksi haluaisin pois kakkosen roolista, elääkseni yhdessä hänen kanssaan. Kun on nähnyt vuoden kierron tässä niin, että hän on ollut elämässäni, on alkanut ahistamaan se, että vaikka meillä on miten ihana ja hyvä olla yhdessä, missaan kaikki lomat, juhlappyhät ja viikonloput hänen kanssaan. Työviikoilla on helppoa järjestäää yöpoissaoloja kotoa, mutta ei tietenkään lomilla tai viikonloppuisin. Se on alkanut sattumaan...
>Minä olen ollut kakkosena 4 v.3 kk ja olen onnellinen. Kakkonen (Reima) tutustutti minut hänen kaveriinsa joka piti olla vapaa. Mites kävi ,selvisi kallekin oli varattu. Vietimme yhteisen saunaillan Kallen mökillä siellä saunottiin ja nautiskeltiin alkoa. Saunaan mentiin porukalla ja alasti. Suutelin lauteilla Reimaa jolloin hän kuiskasi korvaani ,että voisitko sinä hoitaa Kallelle meidän kulut.
Purin häntä korvasta ja sanoin, ei minulla ole kuin pankkikortti mukana.Jolloin Reima sanoi anna kallelle pillua. Katsoin häntä pitkään ja hän iski silmää merkiksi. Rehellisesti sanoen olin halunnutkin kallea alusta alkaen. Kalle laittoi
kätensä rinnoille ja alkoi hivellä niitä. Otin hänen kalun käteen ja aloin hiljaa hivelemään kalua ja eloahan siihen tuli.
Käännyn kallen haaroihin ja aloin tekemään liikettä jotta kalu nousisi paremmin. Kalle levitti haaroja ja laittoi makuulle. Imin hirveästi ja aivan kiimassa kunnes hän laukesi. Reima laittoin kätensä pilluuni ja alkoi hellimään
sieltä.Kalle pyysi takkahuoneeseen ja sängylle makaamaan ,menin siihen.
Kalle tuli nuolemaan minun pillua ja Reima oli etupuolella jolloin sain hänen kalunsa suuhun. Kalle nuoli todella ihanasti ja minulta tuli ,mutta niin tuli Reimaltakin.
Lähdimme saunaan ja aloimme uuden rakastelun. Oli ihana kokeilla monesta eri asennoista ja jokaiseen reikään. Kalle paljasti ,että hänkin on aviossa ja kaksi lasta ja kolmas tulossa. Reima kysyi voisiko kallekin tulla tähän SALARAKASTELU RINKIIN. Enhän minä voinut kieltää semmoista. Kallen sanoi vaimonsa olevan raskauslomalla ja 5.4.2012 pitäisi synnyttää. Kysyin missä vaimosi on työssä. Yllätys oli suuri kun hän ilmoitti.Hän on samassa työpaikassa kuin minä ,toisella osastolla. En voinut yhdistää kun heillä on eri sukunimi.
Sanoin kallelle ,että ei sitten tunneta toisiamme ,ettei hän ala epäillä. Kalle kysyi saako hän käydä luonasi kun vaimo on laitoksella vastasin ,tottakai.
Heh,heh,heh.
Naurattaa myös. Tuon kirjoitti joku vanhemman puoleinen mies tai nainen, kukaan nykyään sano, että raskauslomalla tai laitoksella...
Mullekin yllätys oli suuri, että tämä luuska osaa kirjoottaa.
En koskaan kuvitellut olevani kakkonen, enkä edes koskaan kuvitellut että avioliittoni päättyy, näin kuitenkin kävi molemissa asiossa.
Erosta on yli kolme vuotta ja olen ollut "kakkonen" vuoden. Mies on ollut ihastunut minuun kolmekymmentävuotta, yhteisistä kouluajoista lähtien.
Olisi valmis eroamaan. En vain voi enkä halua muuttaa elämääni tällä hetkellä. En itseni enkä lasteni takia. En vielä halua esitellä lapsilleni ketään jotka he kokisivat kilpailijoiksi ja kuitenkin toinen kakskymppinen toinen teini-ikäinen. Olen yrittänyt irtiottoa kolme kertaa, ja aina palataan yhteen. Aina ennen arvostelin pettureita ja toisia naisia enkä ois halunnut koskaan syödä näitä sanojani, niin vain kävi. Vaikea sanoa kuka meistä kolmesta on eniten petetty, sen tosin tiedän että kaikilla on vaikeaa, vaikka vaimo ei minusta tiedä eikä tule koskaan edes tietämään mikäli se minusta riippuu. Surullista.
Sitä voi sanoa onnettomuudeksi, kun nainen rakastuu ukkomieheen. Se on kamala kohtalo ja helvetillinen kokemus. Mielellään sitä rakastuisi vapaaseen mieheen, mutta kun rakastuminen ei ole järjellä määrättävissä. Ap:llä on todella syytä juhlaan, kun rakastui vapaaseen mieheen ja löysi onnen ja pääsi irti suhteestaan ukkomieheen. Onnea ap:lle. Kunpa kaikille kakkosille kävisi yhtä hyvin.
Juttu nyt vain on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että jos miehen ja naisen parisuhde on kaikinpuolin hyvä ja toimiva, ei mies haikaile kakkosia.
Usein olen kuullut ukkomiesten tilityksiä, esim. kuinka vaimo on sängysssä lahna (silloin, kun harvoin sinne eksyy) eikä pidä huolta itsestään eikä juuri kodistakaan.
Kysyn vain, ketä miestä tällainen nainen kiinnostaa, jos tarjolla on päinvastoin toimivia naisia.
Niin että miettikääs petetyt naiset käytöstänne!!!
Pitäkää se ukkokultanne kaikinpuolin tyytyväisenä, niin kyllä se kotona pysyy.
Näin se vain menee.
Höpö, höpö. Menet sitten maailman yksinkertaisimpaan kusetukseen. Mieheni pettää vaikka olen hyvännäköinen, melkoinen vonkale sängyssäkin ja kodista pidän hyvän huolen. Minä voitan kakkoset mennen tullen ihan missä tahansa vertailussa. Toisille miehille ei vain riitä yksi nainen.
Kolmelle pisteelle: Miehesi varmaan pettääkin juuri siitä syystä, että olet hyvännäköinen ja muutenkin hieno nainen. Hän pettää sinua siksi, että pelkää menettävänsä sinun kiinnostuksesi itseensä. Hän tällä tavalla yrittää saada mielenkiintosi pysymään. Uskollinen mies saattaisi joutua tilanteeseen, jossa hänen tarpeensa sinuun olisi liian iso, ja sinua alkaisi ahdistamaan alituinen vonkaaminen etkä enää tahtoisi hänen kanssaan seksiä ollenkaan.
...ja sinulle riittää pettävä mies!
Joo, on todella olemassa sellainen ryhmä ihmisiä, sekä miehiä että naisia, joille ei riitä yksi kumppani. Tällaiset suhteet ovat varmasti tosi haastavia, jos parisuhteen toinen osapuoli kärsii siitä, että kumppanilla on muitakin suhteita. Toiset toimivat näissä tapauksissa hyvin avoimesti, mikä on varmasti hyvä tapa toimia. Yksi tähän ilmiöön liittyvä juttu on se, kun ihminen elää samassa taloudessa monen kumppanin kanssa.
Tunnen liikaa sisaruutta toisia naisia kohtaan että voisin ryhtä ukkomiehen kanssa mihinkään afääreihin. kunnioitan heidän liittojaan olivat ne kuinka epäonnistuneita tahansa. Siinä on aina kaksi näkökulmaa ja vielä mahdollisuus sanavalinnoilla välittää haluamaansa tarinaa.
Olen todellakin mieluummin sinkkuna. vain vapaalla sinkkumiehellä (suhteensa lopettaneella) olisi minun kanssani mahdollisuus. plussaa olisi se että mies on sitotunut mahdollisten lastensa elämään.
Asiaa.. ihan totta. Varatun miehen "pauloihin" ei kannata jäädä eikä alkaa värkkään.. Jos meinaa että päättää suhteesa tai on eroamassa ja sanoo että sinä oot se elämäni rakkaus ja sun kans tahdon jatkaa, mutta kappas sitten tuleekin niin että oltaisko vain ystäviä että ei ole valmis uuteen suhteeseen.. minulle mies niin sanotusti valehteli ja nöyryytti.. muutenki mies oli narsisti.. ikävä tapaus, jota en toivo kenenkäään "vapaan" sinkkunaisen kokevan..
Peli menee suurimman pahiksen ehdoilla. Säännöt ovat yksinkertaiset, se voittaa jonka kantti kestää eniten valehtelua, kaksoiselämää, kulisseja. Joskus se voi olla se ukkomies, joskus se toinen nainen. Ja ihmiset, joskus se voi olla se rouva kotona, joka tietää, mutta joka maksaa elintasostaan ja ehjästä kodistaan tietämisen tuskan.
Rakkaat kauniit ihanat kakkosnaiset. Jättäkää ne pelkurimiehet. Ukkomies (yhtä hyvin naimisissa oleva nainen), joka pitkään jatkaa kakkossuhdetta on tosi paha pelkuri. Ansaitsette parempaa!
voi että, kyllä salarakkaana olo on parasta mitä tiedän....saan aina prhaat palat miehestä..ei tarvi laittaa ruokaa, ei pyykätä..eikä kattoo sen naamaa päivästä päivään...mies tekee työnsä ja palaa pikku vaimonsa luokse passuuttamaan itteensä...ja minä saan elää niin kuin poikamiestyttö..ei velvollisuuksia...varmaan saan viettää taas munarikkaan pääsiäisen salarakkaana....ihanaa. ja toivon ettei mies koskaan eroaisi vaimostaan...koska se paska kaatuis mun elämään sitten kympillä...saan olla itsekäs....jihuu
musta on ihan sama mitä kukakin ajattlee.. kun vaan minä saan ilmasii ulkomaanmatkoja.. osaan leikkii sen aikaa vaikka rakastunutta.. huijaan huijaan... mitä ovat niin täysin tolloi kaikki avioliitosa olevat.. maksakoon hölmöydestään... ja paljon paljon rahaa
Kyllä kannattaa. Saan lahjoja, matkoja, risteilyitä, ja silti saan elää ihan omaa elämääni. Silloin tällöin olen hänen ja hän minun.
Turha kutsua maksetuksi naiseksi, ei ole kuin hän, teen töitä ja maksan elantoni ja asuntoni ihan itse. Muu on plussaa:)
Kuuluukin,kuka oikeastaan on se kakkonen? Ainakin minä nautin hyvästä seksistä.
hyvä hyvä minä myös..sanoi pikku sonni =o) kermat päältä..eikä tartte miettiä sukkien yms pesuja..
kuulehan ..elämässä on tilanteita joissa esim puolison paha sairaus tms estää normaalin avioelämän ja intiimin läheisyyden mutta kun toisilla ihmisillä on velvollisuudentunne niin korkealla että hoitaa aviopuolison loppuun asti ja . nämä seksuaaliset tarpeet ovat kaikille nisäkkäille ihan perustarpeita ja ei se oma käsi vuosia jaksa ketään kiinnostaa. niin joskus voi kaksi samanlaisessa elämäntilanteessa törmätä toisiinsa. siitä voi kehkeytyä hyvinkin antoisa niin fyysiset psyykkiset kuin emotionaaliset tarpeet tyydyttävä suhde, toki siinäkin tulee kiintymys toiseen ja jopa rakastumien. Kuitenkin kun kumpikin tiennyt alusta alkaen mikä on homman nimi niin ne yhteiset hetket kantavat raskaan arjen yli ja näin jaksaa taas hoivata sen sairaan puolison ja asiat, elämässä on niin paljon asioita joihin ei voi ottaa jyrkkää kantaa koska asioilla on aina kaksi tai useampi puoli. ja kaikesta on vain otettaava se oppi minkä elämä tarjoaa..ja kun itse voi hyvin voi ympäristökin hyvin. joten annetaan kaikkien kukkien kukkia.. toisina ja kolmansinakin naisina ja miehinä, elämä on tarkoitettu opittavaksi ja nautittavaksi.
Hei MaMagdalene
Olen ukkomies jolla oli "kakkonen". Suhde päättyi jokin aika sitten. "kakkonen" joka ei ollut minulle mikään kakkonen päätti suhteemme erittäin kipeällä tavalla juuri hetken ennen yhteiselomme alkamista.
Kirjoituksesi kolahti minuun vahvasti, ja nyt alan ymmärtämään myös kakkosen tunteiden tuskaa. Nämä kertomasi jahkailut, ikävät ja odottamiset. Olen omalta osaltani ollut aiheuttamassa juuri näitä asioita. Koitan nyt hieman kuitenkin puolustaa itseäni.
Suhde alkoi sattumalta. Alussa ehkä vain molemminpuolista kiinnostusta ja hauskanpitoa. Nautimme toistemme seurasta. Juttu eteni ja tunteet muuttui ihastumisesta rakkaudeksi, ainakin minun osaltani. Luulin sen olleen molemminpuolista. Ainakin niin minulle kerrottiin ja vakuutettiin.
Tilanne eteni siihen että juteltiin yhteisestä tulevaisuudesta, yhteenmuuttamisesta, kaikesta mukavasta. Lähdin elämään unelmaa mukana. Kovetin tunteeni vaimoa kohtaan, olin häntä kohtaan ilkeä, välinpitämätön. Hain vain tilaisuutta jossa olisimme vaimon kanssa sopineet erosta, ja olisin saanut aloittaa "uuden elämän" rakastamani naisen kanssa.
Tälläistä lopullista erotilannetta ei ehtinyt tulemaan. En uskaltanut, jahkailin viedä asiaa eteenpäin. Olin henkisesti todella loppu. Uskoin että minua todella odotetaan toisaalla, ja kotona en viihtynyt pätkääkään. Pakenin työasioihin, kaikkeen sellaiseen jossa olisin saanut asian edes hetkeksi mielestäni. Rakastin "kakkostani" aivan järjettömästi. Kuitenkin samalla epäröin koska emme olleet tutustuneet ehkä kokonaan kuitenkaan.
Tutustuin "kakkosen" lapsiin. Mietin mitä kaikkea kivaa teemme yhdessä uusioperheenä. Asuin vaimon kanssa, mutta elin ajatuksissani kokoajan unelmaa.
Kunnes.. Ei mua tarvittukkaan. Olinhan naimissa, varattu. Minut voi lempata ulos yhtähelposti kuin sammuttaisi valot katkaisijasta. "kakkonen" kohtasi vapaan miehen, ja siihen jäi ukkomies. En osaa sanoa miten pahaolo on ollut hänellä, ettei asiasta voinut keskustella.
Ainoa asia mikä harmittaa on se että annoin itseni oikeasti Rakastua tähän "kakkoseen".
Elän itse paraikaa kakkosena tällaisessa suhteessa. Rakastan tuota ukkomiestä aivan mielettömästi, enemmän kuin ketään koskaan, mutta hän vain jahkailee, pelkää ottaa ratkaisevaa askelta. Kuvaa tilannettaan juuri tuuollaiseksi kuin sinä. Ja minä olen hänelle kertonut, miten tosissani hänen kanssaan olen, joten hän kyllä voisi luottaaa siihen. On tutustunut lapsiinkin, koska haluaa luoda heihin turvallisen suhteen "sitten kun aloitamme yhteisen elämän". Mutta milloin se "sitten kun" on?
Yhtäältä toivon, että mies vihdoin uskaltaisi erota, jotta voisimme aloittaa yhteisen elämän, ja toisaalta toivon tapaavani ihanan vapaan miehen, joka veisi minulta jalat alta, koska muutoin en usko pystyväni ukkomiehestä irrottautumaan. Miksi irrouttautuisin, koska rakastan häntä ja uskon tunteiden olevan molemmin puolisia. Eli voi hyvin olla, että kakkosesi oikeasti, syvästi rakasti sinua (ja rakastaa edelleen), mutta jossain vaiheessa sitä vaan tulee kiintiö täyteen, sillä harva haluaa elää ikuisesti kakkosena. Kun tuollainen tilanne jatkuu riittävän pitkään, niin sanat eivät enää riitä vaan kakkonen kaipaa ukkomiehen taholta myös tekoja.
Mä ymmärrän, että sä olet päättömästi rakastunut ukkomieheen. Mutta mä en ymmärrä sun enkä edellisen kirjoittajan kohdalla sitä, että esitellään lapsille naimisissa oleva ihminen tulevana perheenjäsenenä. Eikö tuollaisten esittelyjen aika olisi vasta sitten, kun toinen on todella vapaa? Vasta sitten, kun toinen on oman eronsa käsitellyt loppuun, elänyt hetken itsekseen, ilman uutta puolisoa. Vai ihanko suoraan se toinen hyppää edellisestä liitosta sun kanssasi asumaan? Voi lapsiparkoja.
No huh huh. Mikä sinä säälittävä kusipäinen ilmaiseksi antava vosu olet vaatimaan mitään tekoja? Olet saanut sitä mitä olet tilannutkin, ukkomiehen.
Tää on naisen kirjoittama. Vähän enemmän yritystä edes provoiluun...
Kerran pettää pettää toistekin vaikka kakkosesta nousisi ykköseks olet kohta taas kakkonen. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen vaikka se sukupuoli elin on kaikilla sama. Näin miehenä sanon että se mikä siellä hameen alla on on kuin autossa ratti. Jokaiselta se löytyy mutta runko on eri. Itse en ainakaan tyydytä itseäni yhtään sen paremmin pumppaanko mä omaa kultaa vai sitä vierasta pettämällä. Olen ollut salarakkaana ja naisen erottua miehestään alkoi hän makaamaan lähes jokaisen mies tuttavansa kanssa vaikka väitti rakastavansa minua. Jos löysin jonkun tuli hän mustasukkaiseksi ja jos mulla ei ollut ketään ei häntä kiinnostanut ja kehui kumppaneillaan. Lopputulos on se että pettäjä on aina pettäjä vaikka lupautuisi olemaan sinulle uskollinen valehtelee hän aina.
Tätä olen joskus ihmetellyt; miten omaa vaimoaan pettävä mies kuvittelee minun olevan uskollinen hänelle? Miehet haluavat "omistaa" monta naista?
Varattujen kanssa peuhaavat naiset eivät tajua sitä, että tulee päivä, kun itse ovat naimisissa/parisuhteessa, että miltä se tuntuu, jos se mies siitä sitten ottaakin itselleen sen toisen naisen, jonka kanssa peuhaa. Ja yhtäkkiä onkin kakku kiepsahtanut niin päin, että sinä olet itse se petetty "tekstareiden tonkija" sielä kotona. Kieroilu,valehtelu ja salailu kostautuu AINA. Yleensä juuri niin, että saa itse tuntea saman. Ei kannata ylimielisenä haukkua ykkösiä, kuten näillä kakkosilla on tapana,koska aina saa elämässä tekemänsä pahan takaisin. Se, jos mikä on varmaa. Pahuus ei pötki pitkälle, aika ajoin luonto hoitaa takaisin.
Kovin näköalatonta tuo että pitäisi olla joko salasuhteessa tai vain yhden kanssa. Paljon parempi kun on sovittu miten muiden kanssa ollaan ja avataan suhdetta niin, että voidaan kolmansia ja neljänsiä ottaa mukaan perheeseen. Itse en kyllä kuuna päivänä enää suostuisi mihinkään mustasukkaiseen monogamiahelvettiin.
Juuri näin. Yleistymään päin on tuollaiset helpommat variaatiot. Ehkä vielä helpommat sitten tulevaisuudessa, kunhan tämä trendi on katsottu. Eläintenkin kanssa voi elää, ne ei sano vastaan mitään. Ilmankos kerrostalotkin on kaupungeissa täynnään eläimiä. Kohta enemmän kuin ihmisiä ;)
Uskottomuutta on siksi niin paljon, kun kaikki naiset tappelevat suunnilleen samoista miehistä. Moni sinkkunainen tai eronnut rouva haksahtaa ukkomieheen kuulema siksi, etteivät löydä muka vapaata miestä. Mutta sehän ei ole totta. Suomi on täynnä vapaita yksinäisiä miehiä, jotka eivät käytännössä kelpaa kellekään. Varsinkin maaseudulla heitä on paljon. Eivätkä suinkaan kaikki heistä ole juoppoja tai mielenterveysongelmaisia. Joukossa on ihan raittiita mukiinmeneviä miehiä, mutta naisten mielestä heistä puuttuu "se jokin". Moni yksinäinen mies on päätynyt itsemurhaan, koska eivät vuosien etsinnästä huolimatta löydä kumppania. Ja samaan aikaan naiset tappelevat verissä päin niistä "hyvistä" miehistä ja varastelevat niitä toinen toisiltaan. Mutta ovatko ne oikeasti hyviä miehiä ja tappelun arvoisia, jos kerran pettävät?
Onnittelut aloittajalle! Ihanaa, että elämä voi saada noin hyvän käänteen.
Sitten sellainen kysymys, että onko sallittua laittaa tänne ihan nimiä? Haluaisin laittaa näkyville erään varatun miehen nimen varoitukseksi kaikille. Hän etsii vapaita naisia suhteeseen kanssaan lupailemalla nopeasti yhteenmuuttoa jne. Mitä seuraamuksia siitä on, jos nyt vaan räväytän tämän keski-ikäisen miehen nimen tänne? Tai kuinka tarkat tuntomerkit voin antaa, että paljastelu pysyy siinä rajoissa, että minulle ei aiheudu mitään seuraamuksia? Mies pitäisi joka tapauksessa pysäyttää. Pettänyt vaimoaan eri naisten kanssa jo vuosikymmeniä. On siis tapapettäjä. Keinoina naisten hankintaan ilmoittelu eri treffipalstoilla.
Nimet kehiin ja siinähän kärsit sitten herjaamisen seuraukset. Tuolla on linkit millä voi ilmoittaa asiattomat viestit eteenpäin. Vaikka asia ei minua koske millään muotoa niin ärsyttää tuollaiset katkerat pennut jotka täällä avautuu. Pääse pettymyksistäsi irti ja unohda menneisyys. Kostaminen ei auta vaan kärsit siitä lopulta itse enemmän.
Kyllä nimet esiin puhuu asiaa. Olisi oikein, että pettäjät pantaisiin vastaamaan tekosistaan. Tosin siinä kannattaa paljastan tutkia tarkoin, ettei paljastamisesta ole hänelle mitään seuraamuksia. Kannattaa siis olla varovainen. Olisihan se kurjaa, jos ensin on joutunut varatun miehen ansaan ja sitten vielä saa kärsiä siitä, kun ilmiantaa kelmin. Se ei kyllä mahdu oikeustajuuni. Sinulla taitaa olla oma lehmä ojassa.
Kerro ensin oma nimesi.
Ehei tietenkään minun nimeä. Pettäjä on syyllistynyt mielestäni rikokseen ja nimi tulisi mielestäni julkaista. Onko epävarma olo ;)
Ei ole epävarma olo. Ei koske mua milläänlailla. Tasapuolisuuden nimissä vaan allekirjoitus ja omalla nimelläsi, kiitos.
Olet aivan väärässä, hahahhhhaaa Petturi ja valehtelija pitää saada tuntemaan tekonsa seuraukset. Jos asiasta tulee julkinen, se on jo jonkinlainen muistutus siitä, että mitä vaan ei voi tehdä. Sen sijaan uhria pitää suojella kaikin keinoin, jotta hän voisi jatkaa elämäänsä mahdollisimman tasapainoisena.
Ovatko miehet todella niin tyhmiä vai onko heillä ns. niin surkea moraalinen mielikuvitus (eivät ymmärrä tekojensa seurauksia jne.), että he jotenkin näkevät naiset, joita he huijaavat, osallisina rikoksiin? Uskomatonta. Tämähän on tietysti yksi keino päästä syyllisyydestä.
Näen varattujen miesten harjoittaman sinkkunaisten viettelyn seuraukset naisten kannalta vakavina. Mielestäni nainen saattaa näissäkin tapauksissa ns. uhriutua eli joutua tilaan, jossa ei enää kykene toimimaan omaksi parhaakseen. Tässäkin ketjussa on useampi viesti, joka kertoo juuri tästä. Nainen ei pääse pois varatun miehen seurasta, vaikka varmaan ymmärtää, että tilanne on toivoton.
Harmi kun en ole juristi, vaikka tuplamaisteri olenkin. Voisin alkaa ajaa huijattujen naisten oikeuksia.
Kuvaat kauniisti rakkautta ap. Onnenne kestäköön hamaan tulevaisuuteen!
Nimi vaan julki. Tai edes nimikirjaimet ja mistä päin. Vastuuseen tuollaiset petturit.
Ei kakkonen ole aina nainen,minäkin olen yh mies ja olen vapaa mutta kakkonen jo useamman vuoden ajan.Yrittänyt lopettaa monesti mutta..... ei ole vielä onnistunut,ehkä pikku hiljaa tai sitten ei.
Kuinkahan paljon mahtaa olla sinkkumiehiä kakkosina verrattuna sinkkunaisiin jotka ovat kakkosina? Voisipa nämä kakkoset löytää toisensa! Olisi yhteiset raastavat kokemukset, joissa voisi saada toinen toisiltaan vertaistukea. Sinkkukakkoset voisivat tehdä yhteisiä ryhmäretkiä juhlapyhinä ja lomillaan ja viikonloppuisinkin. Saattaisi monelle avautua tällä tavalla uusi elämä, ja saattaisivat rakastua johonkin toiseen riutuvaan kakkosparkaan. Siitä seuraisi sekin hyöty, että ykköset saisivat pitää ne pettävät puolisonsa ominaan tiiviissä tarkkailussa.
Sinkkumiehiä on kakkosena erittäin harvoin. Pettävien naisten kakkoset ovat yleensä itsekin varattuja. Korkeintaan sinkkumiehet harrastavat yhden illan juttuja varattujen naisten kanssa. Johtuu siitä, etteivät vapaalla jalalla olevat parisuhdetta etsivät sinkkumiehet koskaan huolisi miestään pettävää naista paitsi tilapäiseen panosuhteeseen. He eivät kuvittele epärealistisesti, että nainen olisi toisenlainen heidän kanssaan kuin ex-miehensä kanssa. Toisin kuin naispuoliset sinkut, jotka epätoivoisesti haluavat sen pettävän miehen itselleen ja kuvittelevat, että heidän kanssaan mies toimii toisin.
Minulla kävi hieman samansuuntaisesti, sillä erolla että sydämessäni on edelleen vahvoja tunteita ukkomiestä kohtaan, vaikka olen nyt suhteessa vapaaseen mieheen. En tiedä mitä tästä tulee, olen niin sekaisin kaikesta uudesta ja kuitenkin vielä kiinni vanhassa!
Tarinani: ukkomies on sielunkumppanini, mutta ei voi erota vaimostaan koska kaikki tuomitsisivat hänet, he menivät ihan vasta saman katon alle ja samalla mies alkoi pettää uutta vaimoa kanssani. Hän varmaan kuolisi häpeästä jos vaimo ja suku saisi tietää hänen salasuhteestaan. Uskomatonta, eikö? Voin vain arvailla miksi hän otti vaimon ja rakastajattaren yhtä aikaa, millainen mies hän todella on.
Melkein jäimme kiinni, joten ero tuli äkkiä. Periaatteessa olisin voinut ottaa pihalle potkitun petturin omakseni, koska häntä rakastan, mutta tiedän että mies olisi teeskennellyt ettei tunne minua, koska hän ei ikinä myöntäisi että uusi liitto meni heti karille toisen naisen vuoksi, hänelle roolit ja kulissit ovat kaikki kaikessa, tahraton "hyvä" mies. Hän valehteli itsensä viattomaksi vaimon silmissä, ettei riitaista eroa tulisi, katosin hänen elämästään.
Kaikki tuo salailu, kieltäminen, syyllistäminen... käsitin miten huonosti rakastamani mies oikeasti kohteli minua. Ja millainen hirviö hän on vaimolleen tekopyhyydessään! Siitä huolimatta meillä oli yhdessä ihanaa, kun kaikki muu katosi ympäriltämme. Minäkin tunsin olevani "kotona" vain tuon miehen kanssa. Ero hänestä oli kuitenkin yllättävän helppo, koska tunsin niin suurta vihaa ja loukatuksi tulemisen tunnetta, kun rakas kielsikin minut kuin pelkuri.
Vihan laannuttua myönsin rakastavani häntä edelleen, toivoin että hän eroaisi ja tulisi luokseni joskus. Sillä aikaa vahvan seksiviettini tyydyttämiseksi otin itselleni "panokaverin", miehen jonka kanssa oli tarkoitus ylläpitää säännöllistä seksielämää, ei siis laastarisuhdetta, jossa tunteet on pelissä. Mutta nyt nautin tästä suhteesta enemmän kuin pitäisi, emme ole sielunkumppaneita, mutta kerrankin saan tarpeeksi seksiä, valitettavasti täytyy myöntää että kaverini mieskunto on verraton verrattuna 41v ukkomieheen. Lisäksi voimme viettää aikaa ihmisten silmien alla kuin pariskunta, hän nukkuu vieressäni useita öitä, taidan olla luisumassa ihan oikeaan suhteeseen tämän miehen kanssa. Jos rakastun, toivon että hänkin rakastuu, sillä yksipuoliset tunteet ovat hirveintä maailmassa.
Rehellisesti sanottuna en siis enää tiedä olisinko sittenkään onnellinen ukkomiehen uutena ykkösenä, hänen puutteensa ja tunnekylmyytensä korostuvat kun vertaan häntä kaveriini, minun seksuaalisuuteni kukoistaa nyt ja en tiedä haluanko luopua tästä enää. Se rakkaus mitä tunnen, ehkä sen olisi järkevintä kuolla nyt.
Otsikko voisi olla älkää suostuko ykkösiksi, jos mies pettää, ja älkää suostuko kakkosiksi.
MaMagdalene:
Olen Kanssasi samaa mieltä Ikinä ei pidä olla se kakkonen!...
Tämäkin alkoi jo joskus vuonna 2005 Mies oli silloin avoliitossa.. lupauksia tuli PALJON! kunnes meni kiloihin, tuli lapsi,toinen,naimisiin menivät,ja kolmas lapsi! Itse asiassa näin mieleen tulikin että jokaisen lapsen kohdalla olin kai joku seksilelu? ku herraa alko taas enemmän kinnostamaan ja tätä jatkui nyt vuoteen 2011 asti.. Ja toivon että jäi viimeseksi näkemiseksi! Vaikka Rakastin tätä miestä YLI KAIKEN! Se tuhos mun sydämmen! Mutta paremaksi! osaan oikeasti rakastaa mun ihan uutta vapaata miestä joka oli 6vuotta ollut sinkku.. ja tuntuu että mun 6 vuotta meni hukkaan murehtimiseen kun oisin voinu jo silloin löytää tän mun oikean
Sanotaan, että suomalainen nainen on vahva. Tässä olisi nyt näytön paikka. Ei anneta varatun miehen viedä sydäntämme. Mies saattaa käyttää moninaisia keinoja naisen viettelemiseen, mutta hänen ansaansa ei pidä mennä. Ei mies naista ajattele, ei. Hän ajattelee vain omaa nautintoaan. Jos hän huomioi naista, sekin tapahtuu vain sen takia, että nainen olisi halukkaampi, suostuvaisempi eli mies etsiin aina, muista aina, vain omaa nautintoaan.
Tuo ylläoleva ei siis koske kaikkia miehiä, mutta pettäviä varattuja miehiä se koskee kaikki tyynni. Pettävä mies on jotenkin rassukka, mutta siitä huolimatta häntä ei pidä kohdella kuten rassukkaa, vaan laittaa hänet ajattelemaan omaa toimintaansa. Se puolestaan saadaan aikaan esim. siten, että mies torjutaan totaalisesti. Kun jää yksin, joutuu pohtimaan, mitä tuli tehtyä ja miten tästä eteenpäin.
Nainen ansaitsee aina oikean rakkauden, sellaisen miehen rakkauden, joka ei jaa itseään kenelle vain milloin vain. Itsekuri on osa vastuullista käyttäytymistä. Pettävällä ei ole itsekuria. Hän antaa tilaisuuden tehdä varkaan ja syyttää sitten vielä olosuhteita huonosta käyttäytymisestään.
Älkää suostuko ykkösiksi pettävän miehen kanssa.
Sanos muuta. Pettävät miehet voisi laittaa jonkinlaiseen reservaattiin, jossa he voisivat elää keskenään ja muistella aikaa, jolloin heillä oli laajat metsästysmaat. Voi sitä itkun määrää siellä iltanuotiolla, kun miehet muistelisivat kaikkia naisia, joita he elämänsä aikana ovat takaa-ajaneet. Niin muistoja vain. Mutta rajansa kaikella, nyt sitten loppuelämä tarvekalujen vuolentaa reservaatissa. Joskus voisi sitten sinne järjestää joitakin naisturistimatkoja. Naiset voisivat pähkäillä, mitä ihmettä he joskus näkivät näissä miehissä. Siinä tarvittaisiin vilkasta mielikuvitusta.