Mitäh tehdä? Olen 22 vuotias nainen ja olen jo tässä vaiheessa tälläisen parisuhdeongelman edessä, olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa 2.5 vuotta. Yhdessä olemme asuneet vajaan vuoden verran. Muuttaessani hänen luokseen kaikki oli hyvin, meidän suhteessamme oli kiihkeyttä ja perhosia vatsassa. Minä en tuntenut täältä ko pikkupaikkakunnalta ketään joten hän vietti aikaa kanssani. Pikku hiljaa suhteemme on valahtanut alaspäin..hän ei enää huomioi minua samalla tavalla. Seksielämämme on aivan lopahtanut..emme ole harrastaneet seksiä pariin kuukauteen. Olemme kyllä puhuneet siitä useampaan otteeseen mutta suurempaa hyötyä siitä ei ole havaittavissa. Hän on harrastustensa parissa illat ja yöksi hänen tullessa viereeni minä jo nukun.. Hän on kiinnostuneenpi käymään baarissa nykyään joka viikonloppu ja suututtaa minut tullessaan vasta aamutunteina kotiin. Olen mustasukkainen luonteeltani ja tästä usein riitelemme. Monena viikonloppuina olemme suunnitelleet tekevämme yhdessä jotain mukavaa jotta saisimme taas sen kaiken toimimaan ja yhteyden mutta hänelle onkin aina kehittynyt muita menoja (lähinnä kavereiden kanssa ryyppäämistä) jotka ovat menneet sen edelle. Tuntuu ettei hän enää jaksa panostaa suhteeseemme tekemällä kanssani mitään.. ei seksiin eikä edes leffareissuun..Hänen kanssaan on hauskaa ja turvallinen olla, mutta olemmeko vain tottuneet toisiimme.. Olisiko minun syytä harkita eroa? Hän on itkettänyt minua monia viikonloppuja..
Mikä avuksi...
epäröivä
3141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisi. Miehes on kyllästynyt seurustelemiseen eikä jaksa panostaa ja ryypiskely kiinnostaa enemmän
Tarvitsen kipeästi omaa elämää, kavereita ja vaikka lemmikin. Ero voi pelottaa ja olla kivulias, mutta ajan myötä se helpottaa aina. Selvästi poikaystävän seura on tuonut sinulle tukea ja turvaa (ei hätää, niin kävi minullekin, en todellakaan tuomitse) uudella paikkakunnalla, jolloin ei ole ollut tarvetta luoda sitä omaa tukiverkkoa. Miehesi nyt kuitenkin haluaa ryypätä jne. joten hänkin alkaa näemmä jo vältellä suhdetta. Katso itseäsi silmiin, oletko oikeasti onnellinen? Itsenäinen? Näetkö itsesi _onnellisena_ tämän miehen kanssa 10 vuoden päästä? Meininkinne kuulostaa jo nyt siltä että se on menossa edelleen vain alaspäin ja se suru, mikä erosta tulee, on paljon pienempi kuin se, että väkisin jatkatte vielä vuosia ja sitten homma romahtaa. Olet niin nuori että et välttämättä edes tunne itseäsi vielä, saatika että tunsitko itseäsi suhteenne alkuaikoina. Mieti asioita, kyllä elämällä on paljon parempaakin annettavaa ja pärjäät kyllä yksinkin, minäkin pärjään! Tsemppiä!
*Tarvitset kipeästi omaa elämää, tarkoitan. Tarvitsen juu minäkin, mutta se ei nyt liity mihinkään :D