Pyörtyminen / nolostuminen / häpeä / hyperventilaatio

Nainen_87_ kirjoitti:

Kaikki alkoi siitä töissä kun menin erään johtajan huoneeseen. Ovea avatessa nimetön jotenkin kai nyrjähti (?) tai venähti. Paperit putosi käsistä ja kipu oli aika lamaannuttava. Sormikaan ei liikkunut, tai en uskaltanut sitä kunnolla liikuttaa kun siihen sattui. No tämä mies kuitenkin ryntäsi tuoliltaan heti siihen luokseni ja kysyi mitä tässä tapahtui. Siinä tuskissani sopersin sormeni kohtaloa. En tiedä unohdinko siinä kaiken keskellä hengittää tarpeeksi (?) kun alkoi päässä vähän heilua ja silmissä sumeta (vai johtuiko kivusta?). Taisi tulla kylmä ja hiki sen perään. Viimeinen juttu minkä muistan oli se kun sanoin, että pyörryttää. Tämä mies oli onneksi siinä vieressä siis ollut ja ottanut minut kiinni ennen kun rymähdin lattialle. Kohta havahduin lattialta ja hän piti päätäni sylissään. Minua tietysti heti alkoi nolostuttaa siinä ja nousin nopeasti ylös. Kun olin pystyssä niin minua alkoi ahditamaan ihan hirveästi. Tuntui etten saa henkeä ja huulet ja sormet tuntui tunnottomilta, tai niitä siis pisteli. Hätäännyin siinä vielä enemmän kun ei minulla ennen tuollaisia oireita ollut. Hyperventilaatiota kenties?? Hengitin nopeasti ja taisin jo itkuakin siinä vääntää. Pelotti ja ahdisti paljon. En tarkalleen muista kaikkea, mutta mies oli avannut ikkunaa ja laittanut minut istumaan ja oli minun edessä ja piti päätäni käsillään itseensä päin ja käski minun puhua hänelle ja hengittämään rauhassa samaan tahtiin kuin hän. En tiedä miksi tuollainen minulle tuli? Voiko se tulla uudestaankin? Ahdistaa pelkkä ajatuskin uudesta "kohtauksesta". Voiko tuollaisia jotenkin ennakoida ja saada ne loppumaan ajoissa? Ja sitten se häpeä tai nolouden tunne mikä aina tulee kun kohtaan tuon miehen. Enhän minä tietenkään sille mitään voinut kun pyörryin ja hyperventiloin, mutta noloa se silti on!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä