Olen 27v mies, jolla on elämä aika hyvällä mallilla. Ihmissuhteissani on kuitenkin puutteita ja tämä asia painaa mieltäni. Ihmissuhdeverkostoni on melko kapea ja kaipaisin hyviä kavereita lisää siis sellaisia joidenka kanssa voisi viettää aikaa enemmänkin. Minulla on kolme hyvää kaveria, joka on tietenkin parempi kuin ei mitään. Kahdella heistä on tosin omia juttuja ja kiireitä. Toinen on naimissa ja toinen avoliitossa. Heitä näen vaihtelevasti. On minulla harrastuskavereita ja heidän seurassaan viihtyy, mutta heistä ei ole saanut juuri niitä hyviä kavereita. Enemmän minua mietityttää ja askarruttaa tyttöystävän puute. Kaipaisin tyttöystävää. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Harrastusporukassa on sekä tyttöjä että poikia ja meillä on tosi hyvä yhteishenki. Esimerkiksi jotkut tytöistä halaavat joskus ja se tuntuu tosi mukavalta. Nämä tytöt ovat tosi mukavia, mutta valitettavasti ovat kaikki jo varattuja.
En ole koskaan seurustellut edes lyhyesti ja olen saanut joiltain tytöiltä tylyä kohtelua. Muutaman vuoden kokeilin nettideittejä, mutta sen lopetin pari viikkoa sitten. Totesin, että sieltä on aika mahdotonta löytää tyttöystävää. Siellä on sellaisia tyyppejä, jotka eivät oikeasti ole hakemassa yhtään mitään. Sitten on sellaisia, jotka hakevat jotain täydellisyyttä, mitä ei ole edes olemassakaan eli vaatimukset ovat pilvissä. Olen kyllä kohdannut nettideiteissä mukaviakin tyttöjä. Olen jotain kuusi kertaa ollut treffeillä. Kahta tyttöä tapailin jonkin aikaa, mutta niistä ei loppujen lopuksi syntynyt mitään. Toisen kanssa olimme liian erilaisia ja toinen halusi olla vain kaveri. Ehkä on ollut myös vähän niin, että en ole oikein osannut viedä asioita eteenpäin. Nämä kaksi tyttöä olivat kuitenkin sellaisia positiivisia kokemuksia. Sitten nettideiteissä on ollut monia sellaisia, jotka lopettavat viestittelyn kuin seinään, vaikka ovat edellisessä viestissä kehuneet, että vaikutan mukavalta ja fiksulta ihmiseltä ja sellaiselta johon he haluaisivat tutustua. Monien kanssa viestittely on päättynyt kuvan vaihtamiseen, vaikka ensin on kehuttu suurin piirtein maasta taivaaseen.
Olen muutenkin menestynyt naisten kanssa melko huonosti. Samoissa opiskelupiireissä pyöri pari mukavaa tyttöä, joidenka kanssa tuli juteltua jonkin verran ja tiesin heidän olevan sinkkuja. Molemmat vaikuttivat mukavilta ja fiksuilta. Yritin lähestyä molempia ensin kaverimielessä. Meillä oli yhteisiä luentoja ja kysyin molemmilta, että mentäisiinkö yhdessä luennon jälkeen syömään, kun olisi mukava saada lounasseuraa, niin ei tarvitse yksikseen syödä. Kumpikaan ei ole tämän jälkeen moikannut, eikä edes vilkaissut. Molemmat kohtelevat minua kuin roskaa. Minulla on pari tyttökaveria, joidenka kanssa tulee käytyä syömässä silloin tällöin, eikä heidän mielestään siinä ole mitään ihmeellistä. En sitten tiedä, että onko ero siinä, että nämä ovat varattuja.
En ole koskaan seurustellut edes lyhyesti ja olen saanut joiltain tytöiltä tylyä kohtelua. Muutaman vuoden kokeilin nettideittejä, mutta sen lopetin pari viikkoa sitten. Totesin, että sieltä on aika mahdotonta löytää tyttöystävää. Siellä on sellaisia tyyppejä, jotka eivät oikeasti ole hakemassa yhtään mitään. Sitten on sellaisia, jotka hakevat jotain täydellisyyttä, mitä ei ole edes olemassakaan eli vaatimukset ovat pilvissä. Olen kyllä kohdannut nettideiteissä mukaviakin tyttöjä. Olen jotain kuusi kertaa ollut treffeillä. Kahta tyttöä tapailin jonkin aikaa, mutta niistä ei loppujen lopuksi syntynyt mitään. Toisen kanssa olimme liian erilaisia ja toinen halusi olla vain kaveri. Ehkä on ollut myös vähän niin, että en ole oikein osannut viedä asioita eteenpäin. Nämä kaksi tyttöä olivat kuitenkin sellaisia positiivisia kokemuksia. Sitten nettideiteissä on ollut monia sellaisia, jotka lopettavat viestittelyn kuin seinään, vaikka ovat edellisessä viestissä kehuneet, että vaikutan mukavalta ja fiksulta ihmiseltä ja sellaiselta johon he haluaisivat tutustua. Monien kanssa viestittely on päättynyt kuvan vaihtamiseen, vaikka ensin on kehuttu suurin piirtein maasta taivaaseen.
Olen muutenkin menestynyt naisten kanssa melko huonosti. Samoissa opiskelupiireissä pyöri pari mukavaa tyttöä, joidenka kanssa tuli juteltua jonkin verran ja tiesin heidän olevan sinkkuja. Molemmat vaikuttivat mukavilta ja fiksuilta. Yritin lähestyä molempia ensin kaverimielessä. Meillä oli yhteisiä luentoja ja kysyin molemmilta, että mentäisiinkö yhdessä luennon jälkeen syömään, kun olisi mukava saada lounasseuraa, niin ei tarvitse yksikseen syödä. Kumpikaan ei ole tämän jälkeen moikannut, eikä edes vilkaissut. Molemmat kohtelevat minua kuin roskaa. Minulla on pari tyttökaveria, joidenka kanssa tulee käytyä syömässä silloin tällöin, eikä heidän mielestään siinä ole mitään ihmeellistä. En sitten tiedä, että onko ero siinä, että nämä ovat varattuja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
JATKOA ALOITUKSEENI
Tytöt ovat kehuneet minua mukavaksi, fiksuksi, hyväkäytöksiseksi ja huumorintajuiseksi. Olen hyvässä kunnossa, koska urheilen melko paljon. Mikään lihaskimppu en tosin ole. En polta ja alkoholia käytän sopivasti. Olen sosiaalinen, mutta hiukan ujo ja epävarma. Huumorintajua löytyy, mutta aina huumorini ei tunnu toisille ihan aukeavan. En ole mikään naisten naurattaja, mutta kyllä minäkin aina välillä saan seurassani olevan tytön nauramaan. Riippuu varmaan aika paljon henkilöstä, eikä tietenkään kaikkia voi miellyttää ja kaikkien kanssa ei synkkaa yhtä hyvin. Joskus minulla on vaikeuksia keksiä mitään sanottavaa esim. treffeillä. Välillä tulee sellaisia tilanteita, että en oikein keksi mitään puhuttavaa, vaikka melko puhelias olenkin. Jotenkin en osaa toimia naisten kanssa.
Jotenkin on tullut sellainen olo, että huono menestykseni naisten kanssa johtuu ulkonäöstäni. Kasvonpiirteeni eivät ole täysin normaalit johtuen lievästä vammasta. On pari tyttöä kyllä sanonut minua söpöksi. Uskon vahvasti, että ulkonäöstäni tyttöystävän puute johtuu ja tähän viittaa myös se, että nettideiteissäkin viestittely päättyi monesti kuvan vaihtamiseen. Tyttökaverini ovat sanoneet, että löydän varmasti tyttöystävän, mutta jotenkin on vain tullut sellainen olo, että en minä tyttöystävää löydä. Tämä asia vaivaa mieltäni jatkuvasti ja vähän masentaakin. Minulla on sellainen ongelma, että en ole viime aikoina oikein tutustunut uusiin ihmisiin. Ihmissuhdeverkostoni on aika vakiintunut ja se on melko pieni, joten sieltä ei apua löydy. Näiden hyvien kavereideni kautta ei tutustu uusiin ihmisiin. Kaikki tuntemani mukavat tytöt ovat jo varattuja. Ajattelin yliopistoon tullessani, että täällä väkisinkin tutustuu uusiin ihmisiin, koska väkeä on kuin pipoa. Samalla löytäisin tyttöystävän. Niin ei vain käynyt. Nyt opinnot ovat loppumassa ja on iskenyt asian suhteen toivoton olo. Jos ei opiskelijaelämässä tutustu, niin miten sitten työelämässä?
Olisiko myös jotain neuvoja, jos sattuisin törmäämään johonkin mukavaan sinkkutyttöön. Miten kannattaisi toimia ja lähestyä? En oikein osaa jutella vieraammille tytöille tai olla heidän kanssaan. Olen tullut vähän araksi. Miten saisin tytön kiinnostumaan minusta ja mitä jutella hänen kanssaan? Tytöt tuntuvat pitävän minua mukavana kaverina, mutta siihen se jää. Mistä tytöt tykkäävät? Osaan kyllä olla hauskakin ja saan tyttökaverini joskus nauramaan, mutta toiset eivät taas ymmärrä juttujani ollenkaan. En ole sellainen verbaalitykki kuin jotkut. Esimerkiksi harrastusporukassa on muutamia sellaisia poikia, joilta tulee jatkuvasti sellaista juttua, että tytöt ovat ihan myytyjä. Missä tutustuisi mukaviin tyttöihin, jotka eivät olisi niin pinnallisia ja jotka eivät katso pelkästään ulkonäköä? Baareissa en oikein viihdy, kun siellä on aika vaikea jutella, kun musiikki on monesti niin kovalla, että toista ei kuule. En haluaisi luovuttaa, mutta välillä tekee mieli.
Muakin on kehuttu mukavaksi ja hyväksi mieheksi mut selän takana ne samat kehujat on haukkunut kun eivät uskalla naamatusten mitään sanoa. Olen ikuinen luuseri joka ei koskaan naa tyttöystävää eikä edes ystäviä. Yksinään vietän koko elämäni.
Ei kannata stressata ulkonäöstä. Mäkin näytän varmaan monen mielestä vähän erikoiselta persoonallisen kävelytyylin takia, eikä monikaan halua mitenkään välttämättä tutustua muhun. Mutta kun olen elämäni aikana ollut monien naisten kanssa tekemisissä, niin aina jonkun kanssa ystävystyy, joko enemmän tai vähemmän. Ei mullakaan ole mitään "vakiomestaa" kavereiden löytämiseen, vaikkakin opiskeluaikana sain eniten kavereita, kun opiskeltiin yhdessä.
Mä en stressaa kavereiden tai naisystävän saamisesta. Luotan siihen, että tapaan normiarjessa aina välillä kiinnostavia henkilöitä ja katselen rauhassa, miten kaveruus etenee. Ja sen olen huomannut, että on ehdottomasti parempi olla yksin kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa ei tunnu mukavalta. Huomaan katseesta tai hymystä, kannattaako jonkun kanssa yrittää ystävystyä vai ei.
Täältä on näköjään turha odottaa vastauksia ja neuvoja
Minäkin luotan siihen et voitan lotossa 7 oikein viel joskus. On yhtä todennäköistä saada tyttöystävä kun voittaa lotossa.
Sanoisin että et ole varmasti ainut, joka tuntee samalla tavalla kuin sinä. Mitään neuvoja en suoranaisesti osaa antaa mutta sen voin kertoa että suurin osa tytöistä arvostaa, sitä että olet oma itsesi. Ei kaikkein tarvitse olla mitään naurattajia, jotka saavat toiset koko ajan nauramaan. Ihminen jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja ymmärtää sinua, nauraa jutuillesi olivat ne muiden mielestä hauskoja tai ei.
Jokainen on erilainen, kaikki nauravat vähän eri asioille. Toisilla ihmisillä on täysin erilainen huumori, mikä toimii joskus ja toisaalta joskus taas ei. Ymmärrän ongelmasi kun sanot olevasi muiuten puhelias mutta uusine tyttöjen seurassa tuntuu ettet oikein keksi mitään sanottavaa. Itselläni on monta kertaa sama ongelmia kun tapaa uusia poikia. Haluaisin keskustella heidän kanssa normaalisti mutta en vain saa sanottua mitään. Hymyilen vain ja saatan olla hiljaa, vaikka ajattelen että pitäisi sanoa jotain. Kuin tutustun ihmisiin, olen puhelias ja kuuntelen mielläni ihmisiä mutta samalla tavalla annan myös heille jotain itsestäni.
Itse olen muutaman kerran seurustellut, toinen jutuista oli omasta puolestani vakavaa. Meillä meni hyvin, mutta äkkiä mikään ei ollutkaan hyvin. Poikaystäväni vain sanoi että on parempi erota, hän sanoi että syy ole minussa enkä ole tehnyt mitään väärää. En sen enempää ala sitä puimaan mutta sen jälkeen itsetuntoni tippui ja tuntui että ei minusta ole mihinkään. Ystävien kesken olin kuitenkin se iloinen itseni, päätin omistaa kaiken ajan itselle tärkeille ihmisille eli ystävävilleni, jotka olivat ja tulevat olemaan tukenani.
Vähän kerraallaan kun alkoi päästä erosta yli, niin itsetunto alkoi taas parantua. Olen edelleen sinkku, välillä kaipaan todella läheisyyttä ja rakkautta. Toisaalta haluan kovasti uskoa, että kun on oikea aika tapaan sellaisen pojan jonka kanssa on alusta asti helppo olla. Tulee sellainen olo että toiseen osaa luottaa, haluaa kertoa toiselle asioita, joita muuten ei kerro ihan kaikille.
Haluaisin sanoa, että älä luovu toivosta. Itse olen sitä mieltä, että ulkonäköä tärkeämpää on sitä mitä löytyy ihmisen sisältä, koska se kertoo kaikista eniten ihmisestä ja luonteesta. Itse haluan poikaystäväksi sellaisen, joka todella välittää ja rakastaa minua, kohtelee minua sen mukaisesti eikä pidä minua itsestäänselvyytenä, arvostaa minua samalla tavalla kuin minä häntä. Vaikka olisi kuinka hyvännäköinen mutta kohtelee toista huonosti, valitsisin mieluummin sen joka ei olisi ehkä niin hyvännäköinen. Kauneus on aina karsojan silmissä.
Sen perusteella mitä olet kirjoittanut itsestä, sanoisin että vaikutat oikeasti mukavalta ihmiseltä joten olen varma että tule löytämään vielä tyttöystävän, joka osaa arvostaa sinua :)
Itse kuulen usein myös, kuinka ystäväni sanovat että olen ystävällinen, mukava, iloinen ja toki myös pojat ovat sanoneet samaa. Joskus osa ihmettelee, että olenko todella sinkku. En tiedä miksi ja se yllättää minut aina välillä mutta yleensä uudet tuttavuudet jäävät vain kavereiksi.
Olisin toivonut osaavani antaa enemmän jotain neuvoja mutta koska tsestäni tuntuu etten osaa edes itse käyttäytyä aina noissa tilanteissa ja mietin paljon mitä tekisin, en osaa paljon neuvoa. Toivottavasti viestistäni oli kuitenkin jotain hyötyä.
Olen samaa mieltä rehellisen kanssa, että on parempi olla yksin kuin sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole mukava olla. Se päättyyi vain huonosti ja sattuu molempiin. Ei kukaan halua olla yksin mutta olen sitä mieltä että jos on toisen kanssa niin silloin täytyy oikeasti välittää toisesta ja viihtyä toisen seurassa.
Tiedän itse kokemuksesta, kuinka pahalta tuntuu kun sanoo asioita ja antaa toisen luulla jo enemmän. Sitten äkkiä kertookin ettei ole vielä valmis mihinkään, että on vielä asioita selvitettävä entisen tyttöystävän kanssa ja että lähtee hänen luokseen. Se satuttaa todella paljon, itselle tulee sellainen olo että en merkinnyt toiselle mitään vaan autoin häntä pääsemään vain toisesta yli. Sen takia itsestäni on tullut todella varovainen poikien suhteen, koska en halua kokea samaa uudestaan. Itse haluan olla varma, että toinen on tosissaan asian suhteen.
olen 57 vuotias ukkeli nais seura on kiven alla on onneksi auto, mutta se ei ole nainen,. vanhoja juoppo ämmiä en halua kokea ,kiva juttu kaveri ilman mitään tuhmia juttuja,liikuntaa ja semmosta yksin olo kamalaa,onko semmoiset muka kamuja kun ottavat yhteyttä että saavan auto kyytiäPASKAT.
Noo, riippuu ny vähän siitä vamman laajuudesta, että onko koko naama vino, puuttuuko ylähuuli vai mitä? Toinen on sisäänpäinkääntyneisyys, arkuus, masentuneisuus ja negatiivisuus.
Olen saanut uuden ystävän hiljattain. Hänellä myös jonkinasteinen kehitysvamma. Hän ei osaa puhua ja hän kuolaa jatkuvasti. Suun hallinta on jotenkin kateissa. Hänellä on täysin normaali ja hyvä mies. Erona on, että tämä vammainen ystävä on todella hauska ja hyväsydäminen ihminen, vammastaan huolimatta ulospäinsuuntautunut ja ottaa kiinni ulkomaailmasta. Kommunikointimme ei ole kovin tehokasta aina, kun minä en osaa viittomia, mutta pärjäämme. Kuulo hänellä on hyvä, joten minä vain arvailen mitä hän tarkoittaa. Joskus pitää kirjottaa, jotta ymmärrän, mutta väliäkös tuolla. Hänestä huokuu elämänilo, vaikka varmasti on kohdannut vaikeita aikoja elämänsä varrella. Vaikeudet ovat tehneet hänestä vain paremman ja vahvemman ihmisen, uskoisin niin.
Pointti on, että ulkonäöstä ja muista puitteista huolimatta elämäniloinen ja -janoinen ihminen kiinnittää huomiota ;)
" Mies löysi lampun, jonka henki lupasi yhden toiveen. Haluaisin käydä Hawajilla. Mutta koska pelkää lentämistä ja inhoan laivoja, rakenna minulle silta sinne, sanoi mies. En pysty tekemään sellaista, sanoi henki. No opeta minua ymmärtämään naisia. Haluatkos siihen siltaan kaksi vai neljä kaistaa, vastasi henki."
Jos tyttöystävän löytämiseen olisi joku yksinkertainen ratkaisu, se olisi jo patentoitu ja sitä myytäisiin tv-shopissa kalliilla hinnalla. Valitettavasti näin ei ole. Tunnen poikia, jotka on erittäin sosiaalisia ja itsevarmoja, mutta eivät seuruste. Kahden ihmisen välillä kolahtaa, sitä sanotaan kemiaksi. Mitä sillä hetkellä tapahtuu, niin sitä ei ole tiede tähän mennessä selittänyt.
Viestistäni paistaa huono itsetunto. Sen nostamiseen täytyy panostaa. Tee asioita joista pidät. Hanki uusia harrastuksia, erityisesti sellaisia joissa on paljon naisia, esim tanssi tai ratsastus. Väkisin ei kannata yrittää, silloin otat vain turhia paineita ja koko juttu alkaa tuntua teennäiseltä. Ajattele pikemmin etsiväsi uusia tuttavuuksia.
Tällä keskustelupalstalla on huono purkaa ajatuksiaan, sen sijaan opiskelijoiden tukikeskuksella on hyvä foorumi
http://www.nyyti.fi/palvelut/nettiryhmat/keskustelut-2011-2012/alue:33/
" Onni ei tule etsien, vaan eläen" Hyvää pääsiäistä
t: Ikuinen sinkkutyttö, 27-vuotta (ikinä en ole seurustellut)
Niin ei varmaan kannata aloittaa tanssimista tai ratsastamista, jos ei oikeasti pidä tanssimisesta tai ratsastamisesta. Kyllä se varmaan paistaa läpi, jos ei kiinnosta. Ja alkaa vatuttamaan entistä enemmän, jos tekee jotain mistä ei tykkää, eikä silti löydy naista.
Valitettavasti omat harrastukset on aika urheilupainotteisia ja on aika vaikea törmätä tuntemattomiin naisiin esim. lenkillä ja sekajoukkueet joukkuepeleissä taas aika harvinaisia. Pitäis kiinnostua jostain taiteellisemmasta, jossa pyöris enempi naisia mutta kun ei niin ei. Kyllä sitä kaikenlaista on koittanu miettiä muutaman vuoden ajan, muttei oikeen mitään sopivaa oo osunu mieleen. Joogaan keran meinasin mennä ihan läpällä, mut en sit kuitenkaan sentään kehdannu. Oisin ollu ehkä vähän susi lampaiden vaatteissa :)
Itsetunnon kohotus ei kyllä ole ihan yksinkertainen juttu, ainakaan jos se johtuu yksinäisyydestä. Siihen vaivaan ei oikein auta kuin uusien ihmissuhteiden löytäminen. Itse en ainakaan usean vuoden aikana ole keksinyt mitään niin mielekästä tekemistä, joka poistaisi yksinäisyydestä aiheutuvan kurjuuden ja elämän turhuuden tunteen. Elämä ei vain tunnu miltään ja millään ei oikein ole merkitystä.
Mutta joo. S24 ei oo ehkä ihan maailman "ystävällisin" yhteisö, jossa keskustella. Täytyypi lukasta tota linkkiä jossain vaiheessa.
Ite 28w ikisinkkumies. Kyllähän meitä löytyy muitakin kuin AP ja sinä. Ja vaikeempaa se uusien ihmisten tapaaminen tuntuu olevan, mitä vanhemmaks tulee.
joku saman ikäinen neiti sievänen saattaisi ollaolet fiksu,, olen mimmi olisi poikaa ,lahdessa on kauniita naisia vaikka kuin ,mutta kun ei niin ei57 vuotias viriili äijä.
Turha opetella mitään maneerisia käytöstapoja sen toivossa että joku ihastuisi. Se, että on oma itsensä riittää. Eli tee asioita joista nautit. Hyvä olo välittyy ulospäin ja vetää puoleensa oikeanlaista seuraa! Eli älä mieti "mitähän tuo haluaisi kuulla minun sanovan.." ym. vaan "mitä minä haluan sanoa.." Jos olet yliopiston käynyt niin ajatuksenjuoksussasi ja itseilmaisussa tuskin ylitsepääsemättömiä puutteita on.
Jos oma ulkonäkö tuottaa epäilystä niin sinun pitää keksiä siihen joku ratkaisu. Vain sinä tunnet ja tiedät mikä toimii omalla kohdallasi. Jotkut esim. osaavat kääntää puutteen osaksi charmiaan vaikka vitsailemalla epäkohdistaan.
Useinhan on niin että miehet jotka on kilttejä, mukavia, hyviä kuuntelijoita ja kaikki muukin on aina ok, niin mikä jää uupumaan on karisma. Ei sen mitään suuria tarvitse olla, mutta jos on ihan "hajuton ja mauton" niin eihän sellasessa seurassa jaksa olla:D
Myös mielikuva itsestään saattaa olla eri kuin miltä vaikutat ulospäin. Helpoin esimerkki nyt vaikka valokuva jossa kuvanottohetkellä itse luuli hymyilevänsä mutta ilme onkin jotain ihan muuta..Ehkä vitsisi ei naurata, koska muut eivät ole tajunneet että vitsailet. Mutta toisaalta tollasia ei kannata jäädä murehtimaan. Jokainen tulee torjutuksi monta kertaa, mut se on ihan hyvä! sillonhan sitä kehittyy ja oppii.