”Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa. Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona.” (1. Moos. 9:20–22)
Kuten me näemme, kuinka joskus pyhät ihmiset lankeavat, niin ei kuitenkaan meidän pidä siitä loukkaantua, saati olla vahingoniloisia taikka ylpistyä toisten heikkoudesta. Emme saa iloita siitä jos veli heikkoudessaan lankeaa syntiin, ja kuvitellen erheellisesti että muka olemme uskossamme vahvempia, viisaampia ja pyhempiä. Vaan meidän tulee sietää, peittää, myös kaunistella ja puolustaa langennutta, mikäli mahdollista ajatellen, että mahdolliset hairahdukset, joihin joku toinen on joutunut, itse saatamme joutua jonain toisena päivänä, kokemaan asian nöyryyttävänä tosiasiana. Me olemme yhtä ja samaa joukkoa ja kaikki yhdestä lihasta syntyneet, siksi opetelkaamme tätä Paavalin sääntöä: ”Joka seisoo, katsokoon, ettei lankea” (1. Kor. 10:12).
Vielä ymmärtämättömillä silmällä nuo veljekset katselivat juopunutta isäänsä. Heidän ajatuksensa oli tämä: Isämme on langennut, jääkö hän lankeemukseen mutta kuinkas onkaan,Jumala on ihmeellinen pyhissään. Hän antaa pyhien toisinaan langeta ja se olkoon meille lohdutukseksi, ettemme menettäisi toivoa, jos heikkouden synti meidät maahan kaataakin. Jumalan sanan antamaa viisautta Pyhässä Hengessä meidän tulee seurata eikä tuijottaa hamaan kaukaisuuteen huuli pyöreänä. Toisten ihmisten tekemät synnit eivät oikeuta meitä tuomitsemaan ketään, ei varsinkaan uskovaisia. ”Oman Herransa edessä he seisovat tai kaatuvat” (Room. 14:4). Jos sitten toisten sortuminen on meille kiusallista, onhan todella monia asioita, joita ei pidä puolustella eikä voikaan puolustella mutta varokaamme silti sitä tarkemmin, ettei itsellemme tapahdu mitään tällaista, mutta älkäämme tuomitko farisealaisten tavalla. Tässä näkyy selvästi perisynnin vika, että mekin tahdomme olla viisaita yli kohtuuden ja kiertelemme kokouksesta toiseen korvat kuulolla etsien sieltä oikeamielisyyden kiitosta, muiden tekemistä erheistä.
Kuten me näemme, kuinka joskus pyhät ihmiset lankeavat, niin ei kuitenkaan meidän pidä siitä loukkaantua, saati olla vahingoniloisia taikka ylpistyä toisten heikkoudesta. Emme saa iloita siitä jos veli heikkoudessaan lankeaa syntiin, ja kuvitellen erheellisesti että muka olemme uskossamme vahvempia, viisaampia ja pyhempiä. Vaan meidän tulee sietää, peittää, myös kaunistella ja puolustaa langennutta, mikäli mahdollista ajatellen, että mahdolliset hairahdukset, joihin joku toinen on joutunut, itse saatamme joutua jonain toisena päivänä, kokemaan asian nöyryyttävänä tosiasiana. Me olemme yhtä ja samaa joukkoa ja kaikki yhdestä lihasta syntyneet, siksi opetelkaamme tätä Paavalin sääntöä: ”Joka seisoo, katsokoon, ettei lankea” (1. Kor. 10:12).
Vielä ymmärtämättömillä silmällä nuo veljekset katselivat juopunutta isäänsä. Heidän ajatuksensa oli tämä: Isämme on langennut, jääkö hän lankeemukseen mutta kuinkas onkaan,Jumala on ihmeellinen pyhissään. Hän antaa pyhien toisinaan langeta ja se olkoon meille lohdutukseksi, ettemme menettäisi toivoa, jos heikkouden synti meidät maahan kaataakin. Jumalan sanan antamaa viisautta Pyhässä Hengessä meidän tulee seurata eikä tuijottaa hamaan kaukaisuuteen huuli pyöreänä. Toisten ihmisten tekemät synnit eivät oikeuta meitä tuomitsemaan ketään, ei varsinkaan uskovaisia. ”Oman Herransa edessä he seisovat tai kaatuvat” (Room. 14:4). Jos sitten toisten sortuminen on meille kiusallista, onhan todella monia asioita, joita ei pidä puolustella eikä voikaan puolustella mutta varokaamme silti sitä tarkemmin, ettei itsellemme tapahdu mitään tällaista, mutta älkäämme tuomitko farisealaisten tavalla. Tässä näkyy selvästi perisynnin vika, että mekin tahdomme olla viisaita yli kohtuuden ja kiertelemme kokouksesta toiseen korvat kuulolla etsien sieltä oikeamielisyyden kiitosta, muiden tekemistä erheistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kukaan ihminen ei kykene kulkemaan lattialankun ylitse, joutumatta syntiin. Jokainen geenimme on synnin saastuttama.
- Uudestisyntyneet ovat tästä hyvin tietoisia, ja ottavat sen kaikessa elämässään huomioon.
- uudestisyntymättömät eivät ole. Ja tästä syntyy hyvin tuntemamme tekopyhyys.
Ovatko sitten tämän palstan synnittömien geeneissä enkeliverta kun he niin keveästi puhuvat synneistä ja sanovat saaneensa voiman tai erikoisen armon että eivät tee syntiä kuin hyvin harvoin.