laiffi

Mitä tehdä? Äiti pilaa elämäni manipuloimalla seläntakana. Järkkäilee asioita mielensä mukaan. ja haluaa nöyryyttää, kun saa usein tahtonsa lävitse, enkä jaksa tapella hänen kanssaan. Miksi se ei elä omaa elämäänsä tai keksi mielenkiintoista tekemistä itselleen. Olen mielestäni aikuinen jo, ikää 21v. Otanko selvän pesäeron ja muutan tosi kauas. vai mitä pitäisi tehdä. Alkaa jo rasittaan. Ollut jo 7vuotta tosi hankala tapaus. oon yrittänyt joustaa ja venyä, mutta rajat on jo alkanut tulla vastaan.
Katselin asuntosivuja ja hän huomasi sen. Arvatkaa, sainko tuntea nahoissani sen. Haluaa pitää kiinni, ja yrittää tietenkin torpata asunnon hakuni. Vaikka asunkin jo toisessa kämpässä, mutta haluan etäämmälle. Sais vähän omaakin elämää.
12158
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Muuta vit..tuun sieltä äidin helmoista.

Äänestä
  • Pitääkö muuttaa maailman ääriin. Pitääkö se napanuora katkaista aina karateiskulla. Eikö helpompi tapa auta.

    Sitten joku muu äitihahmo alkaa holhota. Mikä minussa on vikana, kun vedän puoleeni holhoavia äitihahmoja.

    En pidä itseäni aivan avuttomana. Ehkä tarkoituksellisen hitaana.

    Äänestä

  • surusilmä kirjoitti:

    Pitääkö muuttaa maailman ääriin. Pitääkö se napanuora katkaista aina karateiskulla. Eikö helpompi tapa auta.

    Sitten joku muu äitihahmo alkaa holhota. Mikä minussa on vikana, kun vedän puoleeni holhoavia äitihahmoja.

    En pidä itseäni aivan avuttomana. Ehkä tarkoituksellisen hitaana.

    Ja luulenkin, että sitoutumiskammoni onkin peruja siitä, että en saa tilaa hengittää.
    Heti alkaa käskytys, jos pysähtyy ja sumpliminen.

    Äänestä

  • surusilmä kirjoitti:

    Pitääkö muuttaa maailman ääriin. Pitääkö se napanuora katkaista aina karateiskulla. Eikö helpompi tapa auta.

    Sitten joku muu äitihahmo alkaa holhota. Mikä minussa on vikana, kun vedän puoleeni holhoavia äitihahmoja.

    En pidä itseäni aivan avuttomana. Ehkä tarkoituksellisen hitaana.

    Kun seuraavan kerran muutat niin suomessakin saa osoitteen salaiseksi ja viahdat puhelinumeron salaiseksi että silleen niin äitisi ei sinua läydä mistään ja tapaat vain silloin kun sinille sopii. Hesarissa oli muutama vuosi juttu kun äiti ei ollut saanut 7v yhteyttä tyttäreensa kun hän oli muuttanut niin ei kertonut ä'idilleen mittään ja kaikki tiedot salaisiksi niin äiti yritti julistaa kuolleksi niin tytär otti poliisiin yhteyttä ja sanoi että hengissä ollaan mutta hänen äidilleen ei saa antaa mitään tietoja hänestä koska aikoinaan puuttui liikaa aikuisen lapsensa elämään.

    Äänestä

  • mk kirjoitti:

    Kun seuraavan kerran muutat niin suomessakin saa osoitteen salaiseksi ja viahdat puhelinumeron salaiseksi että silleen niin äitisi ei sinua läydä mistään ja tapaat vain silloin kun sinille sopii. Hesarissa oli muutama vuosi juttu kun äiti ei ollut saanut 7v yhteyttä tyttäreensa kun hän oli muuttanut niin ei kertonut ä'idilleen mittään ja kaikki tiedot salaisiksi niin äiti yritti julistaa kuolleksi niin tytär otti poliisiin yhteyttä ja sanoi että hengissä ollaan mutta hänen äidilleen ei saa antaa mitään tietoja hänestä koska aikoinaan puuttui liikaa aikuisen lapsensa elämään.

    Tuntuuhan toi aika uskomattomalta. Miksi on niin vaikea löytää sopivaa rajankäyntiä, kanssakäymistä. Aletaan omimaan niin helposti toista ihmistä ja sen elämää. Siltä se välillä tuntuu.

    Ongelma ei kuitenkaan ratkea ihan kokonaan, koska sitä vetää puoleensa näitä holhoavia äitihahmoja, jotka dominoivat. Olen varmaan sen suhteen jo sokeutunut ja urautunut, etten enää näe kokonaisuutta ja lääkettä siihen.

    Enhän voi kokonaan sulkea tiettyä ihmisryhmää pois elämästäni sen vuoksi. vaikka olen välillä ottanut rivakan pesäeron.

    Äänestä

  • surusilmä kirjoitti:

    Tuntuuhan toi aika uskomattomalta. Miksi on niin vaikea löytää sopivaa rajankäyntiä, kanssakäymistä. Aletaan omimaan niin helposti toista ihmistä ja sen elämää. Siltä se välillä tuntuu.

    Ongelma ei kuitenkaan ratkea ihan kokonaan, koska sitä vetää puoleensa näitä holhoavia äitihahmoja, jotka dominoivat. Olen varmaan sen suhteen jo sokeutunut ja urautunut, etten enää näe kokonaisuutta ja lääkettä siihen.

    Enhän voi kokonaan sulkea tiettyä ihmisryhmää pois elämästäni sen vuoksi. vaikka olen välillä ottanut rivakan pesäeron.

    Olen ollut isän tyttö ja äitisuhteet on sitten kulkeneet siellä jossain.
    Vaikka olen minä äitiäni varsinkin hänen vanhennuttuaan pitänyt viisaana, mutta vähän etäisenä.

    Äänestä

olet aiuinen nainen,mä olin 2vuotiaan lapseni äiti sun iässä ja tuntuu hassulta lukea että äitisi on niin kiinni sussa ja sä annat sen kupata itseäsi.hanki kovuutta luonteeseen,älä kerro kaikkea-ja sano vaikka tekstareinettä lopeta toi solhoaminen ja kontrollointi! muuta vaan ettäämmäksi.hae kirjaston koneelta kampää,jos äiti on niin sairas että tunkee asioitas rikollisesti esiin.äidilläsi on tyhjää,eikö hänellä ole kumppania tai ystäviä? jessus sentään,kumpa tuntisin sut niin voisin jeeata sanallisesti koska et itse kykene. mä olen päässyt hurjista mieskavereistanikin eroon,osaan pitää puoletani ja tarvittaessani ottaa viranpmisiin yhteyttä!

Äänestä

käy tosiaan kirjaston koneilla hakemassa asuntoja ja sähköpostissa jos äitisi on saakelin utelias akka,kasva ulos äitis otteestasi,iso muijake

Äänestä

noh,tuliko puput pöksyyn kun neuvoja alkoi tulla vai pelkäätkö tyranniäitiäsi niin paljon että säpsähdit ja vaikenet.äitisi on vaarallinen henkilö pilaamaan ihmisten asiat,kandee lähtee nykimään ja sanoaa että hanki oma elämä jo vihdoinkin,eikä mitään turhia lätistelyjä.kuules tämä maailma on kova paikka ja täällä täytyy opetella pitämään puolensa.minäkin yksinhuoltajana jouduon pitämään puoliani kiusaajilta ja arjen taistoissa-joten jos et itse opi puolustamaan itseäsi-kuka sitten?

Äänestä
  • Ei tullu pupupöksyyn. En vaan aina pääse tai haluu 24h/7pv/12kk nettiin tai se johtuu siitä että tulen nettiriippuvaiseksi helposti. Kai sitä vikaa on sit itessäkin. Taidan olla helposti läheisriippuvainen ja otan sitten välillä irtiotot.

    Olin joskus aiemmin nettiriippuvainen enkä sitten sen jälkeen ollut 5v netissä. nyt yritän uudelleen kohtuudella. Pitää olla muutakin elämää. Ja tilaa hengitellä.

    Puolustaminen tahtoo olla sitä, että se ei sitten tee kenellekkään hyvää. Kun sitä alkaa kunnolla tekeen.

    ehkä se murkkuikä tuli nyt sitten käytyä omalla tavallaa, vaik ei ihan oman äidin kanssa.Sillä kun on ikää, eikä aina raaski. Sitä olis toivonnu voivansa käsitellä ajallaan nää napanuorajutut sun muut kiinnikkeet. Aina joku paikka remppaa.

    Äänestä

muuta pois äidin luota

Äänestä

vanhemmiten vanhemmat saattavat pitää lapset lähellään yksinäisyyden pelossa heittäytymällä kivuliaiksi ja ties mite,mutta kun sulla on tuota riippuvaisuus taipumuksia,niin kannattaa mennä puhumaan ammatti-ihmiselle,tilaa terveyskeskukseen aika lekuriin ja lähete psykologille,hän näkee ammattilaisena irtaantumis prosessiin avaimet,hellällä kädellä.lopputuloksena saattaa olla että oma itsenäisyytesi hidastuu,henkinen vahvuus sekä oman elämäsi täyttäminen muulla kuin äidillä.jos vaika tapaat mieluisan kumppaniehdollaan ,niin äitisi saattaa puuttua seurustelualämääsi,ja keroa kovin mielipiteitään saadakseen takaisin sinut valtaansa.nyt on kyse vallankäytöstä ja olet altistunut siihen.se voi olla vahingollista.aloita itsenäisyys prosessi ihan vaan vaihtamalla salasanastoja,älä kerro kaikkea ja tekemisiäsi.olet aikuinen nainen! täysakka jo,vaikka nuori.mitä enemmän olet äitisi vaikutuspiirissä,oma tahtosi ei pääse tulemaan kunnoslla mikä voi aihuettaa että jatkossa oma itsesi on hakusassa ja elämäsi ihmiset.hienoa että olet päässyt nettikoukusta,läheisriippuvaisuuttakin on eri muodoissa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


surusilmä kirjoitti:

Mitä tehdä? Äiti pilaa elämäni manipuloimalla seläntakana. Järkkäilee asioita mielensä mukaan. ja haluaa nöyryyttää, kun saa usein tahtonsa lävitse, enkä jaksa tapella hänen kanssaan. Miksi se ei elä omaa elämäänsä tai keksi mielenkiintoista tekemistä itselleen. Olen mielestäni aikuinen jo, ikää 21v. Otanko selvän pesäeron ja muutan tosi kauas. vai mitä pitäisi tehdä. Alkaa jo rasittaan. Ollut jo 7vuotta tosi hankala tapaus. oon yrittänyt joustaa ja venyä, mutta rajat on jo alkanut tulla vastaan.
Katselin asuntosivuja ja hän huomasi sen. Arvatkaa, sainko tuntea nahoissani sen. Haluaa pitää kiinni, ja yrittää tietenkin torpata asunnon hakuni. Vaikka asunkin jo toisessa kämpässä, mutta haluan etäämmälle. Sais vähän omaakin elämää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu