Aina sanotaan että "kerran pettäjä, aina pettäjä", mutta tuleeko salarakkaina olleista sinkuista myös pettäjiä tulevaisuudessa? En tiedä onko nämä normaaleja tunteita joita kaikki naiset kokee, vai onko minussa jotain vikaa. Olen siis ihanassa suhteessa vapaan miehen kanssa, kaikki on niin kuin pitäisi olla, rakastan ja haluan häntä, mutta silti minulla on myös tunteita entiseen ukkomiesrakkaaseeni. Ja tässä on se juju: minusta tuntuu että pystyisin pettämään miestäni, koska totuin salailuun ukkomiehen kanssa, tunnen hänet, tiedän hänestä kaiken ja tiedän että seksi olisi vain seksiä hyvän vanhan kaverin kanssa, hetkellinen paluu siihen salattuun elämään jota elimme, ei mitään muuta.
No nyt taas tuntuu etten voisi elää salaisuuden kanssa jos pettäisin miestäni. Toivottavasti tämä on vain kriisi. Olen silti varma että salarakkaana oleminen teki minusta erilaisen ihmisen, arvoni ovat häilyvät ja tunteeni ja haluni vapaamielisemmät kuin ikiykkösillä. Tai sitten olin jo sellainen, ja siksi suostuin kakkoseksi.
No nyt taas tuntuu etten voisi elää salaisuuden kanssa jos pettäisin miestäni. Toivottavasti tämä on vain kriisi. Olen silti varma että salarakkaana oleminen teki minusta erilaisen ihmisen, arvoni ovat häilyvät ja tunteeni ja haluni vapaamielisemmät kuin ikiykkösillä. Tai sitten olin jo sellainen, ja siksi suostuin kakkoseksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No puhu vain omasta puolestasi...
Olin aikoinaan jonkin aikaa ukkomiehen salarakas. Lopetettiin yhteisestä sopimuksesta ihan "nätisti" ja se siitä. Tapasin sitten nykyisen mieheni, vapaan kuin taivaan lintu - eikä ole tullut pieneen mieleenikään häntä pettää! Arvosta sitä, mitä meillä on niin korkealle, etten tuhlaa aikaani joutavan päiväisiin vatulointeihin sinun tyyliisi - tämän sanon siksi, että aiempi ukkomies on kyllä "kysellyt perään", mutta mitään niin ihmeellistä hänessä ei ollut, että alkaisin nykyistä parisuhdettani vaarantamaan! Minun arvoni eivät siis alkaneet "häilyä", vaan palasivat entiselleen... Poikeus vahvistaa säännön.
Kumpi on sääntö ja kumpi poikkeus? Siihen ei liene yksiselitteistä vastausta. Uskon, että aloittajan "ongelma" ei ole kuitenkaan niin harvinainen kuin NoMoreSecrets antaa ymmärtää.
Minulla on ollut liittoni ulkopuolisia suhteita (tarkoitan pitkäaikaisia), joissa on ollut kyse isoista asioista, mutta jotka ovat päättyneet, koska... no eihän salasuhteet oikein ikuisia voi ollakaan. Huomasin ensimmäisen jälkeen kummakseni, että kynnys lähteä moiseen uudelleen oli oleellisesti matalampi. Vaikka tiesin suhteen riskit, niin halu kokea ylimaallisia fiiliksiä (ja hei, en tarkoita vain seksiä) kävi ylivoimaiseksi. Kun olen tiedostanut toisen osapuolen tajuavan, että minusta ei ole hänelle lopulliseksi suhteeksi, olen antanut palaa.
Viimeisimmän suhteen päättymisestä on vuosi. Paluuta siihen ei enää ole, vaikka en vastaankaan pistäisi (vrt. aloittajan viesti) jos tilanne avautuisi. Uutta on kuitenkin vireillä :)
Olen jotenkin addiktoitunut tähän peliin. Tämä on elämäni. Elän sen. Ja kannan sitten mahdolliset seuraukset, joista ei-toivottavin on se, että kakkosesta tulisi ykkönen ja nykyisestä ykkösestä entinen.
Pettäjä sanoo aina, että on valmis kantamaan seuraukset.
Mutta ajatteleekohan hän oikeasti ihan kaikkia seurauksia? Niitä seurauksia, joita aiheutuu läheisille - puolisolle, lapsille, muille sukulaisille. Ei se ole vain kahden kauppa, kun on naimisissa, ei siinä loukata pelkästään sitä puolisoa.
Tai ajatteletko, että olet valmis kantamaan seuraukset (tarkoittaa - ottamaan eron) jos jäät kiinni. Sitäkö se seurauksien kantaminen on?
Tiedätkö oikeasti, mitä paljastuminen aiheuttaa?
Jos et, toivon, että osaat jättää pelisi tähän tai jättää heti perheesi rehellisesti. Älä tee sitä, että pelaat peliäsi kunnes jäät kiinni ja kun korttitalo hajoaa, se hajoaa kunnolla ja kovaa. Seurauksia et vielä osaa arvatakaan!
Ei siinä kärsi pelkästään petetty, ei pettäjälläkään sen jälkeen helppoa ole. Sen voin kertoa. Tai sitten täytyy olla todella paatunut, että kestää kaiken sen, mitä paljastuminen tuo tullessaan.
Yleensä pettäjä, olipa kakkonen tai varattu, omaa tietyntyyppisen ajatusmaailman, jossa parisuhdetta ei arvosteta. Pettäjä ei arvosta omaansa eikä toisten parisuhteita eli ei pidä sitoutumista tärkeänä. Varsinkin sellaiset, jotka tarkoituksellisesti tekevät syrjähypyn ja useamman kerran ovat sellaisia "aina pettäjiä". Kyllä kirjoituksestasikin huokuu tuo arvomaailma.
Ihmiset, joilla on terve itsetuntoja jotka ymmärtävät ihmissuhteita, lopettavat aina meneillään olevan suhteen ennen kuin aloittavat uuden. T'ällaisia fiksuja ihmisiä on yllättävän paljon.
Ei kaikista ei tule pettäjiä ja jotkut pettäjät voivat myös muuttua, kuten minä. Minä taasen en halua enää sitä itseni pettämistä elämääni. Tottahan toki sen jokainen pettäjä tietää miten hommaa pyöritetään. Minullakaan sillä ei pahemmin väliä ollut, millään ei ollut mitään väliä. Nyt on. En halua enää sitä samaa itseni halveksuntaa takaisin. Olen sanoutunut irti kaikenlaisesta elämän valheesta ja petturuudesta. Toki päästelen valkoisia valheita kuten me kaikki. Mutta inhoan valehtelua, sanon kaikkia aina suoraan ja kauniisti jos totuus ei vastapuolelle sovi niin se on tasan hänen ongelmansa. Paljon kuulee tätä ettei ihmiset viitsi sanoa totuutta,koska pelkäävät toisen ihmisen reaktiota, se reaktio on minulle aivan sama. Inhoan kieroilua, valhetelua, toisen selän takana pelaamista.
Kysen on minusta itsestäni. En halua enää sitä valheiden verkkoa ja muka ihanaa ja menevää elämääni takaisin. Ukkomieheen en koske, ennemmin mätänen koko ikäni yksin.
Kun ihmisen on pakko, silloin on pakko muttaa oma käytöstään ja pistää esim. lapset etusijaille elämässään. Oman itsensä halujen tyydyttämisen nujertaminen vaatii pientä henkistä nöyrtymistä. Vasta sen jälkee voi ihminen muuttua, sen on mahdollista.
Jokainen on vapaa tekemään omat päätöksensä. Jos on päättänyt olla koskematta ukkomieheen, niin fine. Paitsi että näin pitkään eläneenä, olen oppinut että jos johonkin elämässä pitää suhtautua kyynisesti niin sanontaan "ei koskaan". Olen löytänyt näitä sanojia sylistäni :D
Ja kyllä minä olen miettinyt seurauksia, joita voi seurata, kun elää tavallani. Olen osan seurauksista jo kokenutkin. Kaipa minä joskus rauhoitun. Tai sitten en ;)