Eli takana on puolentoista vuoden ajan kestänyt suhde joka päättyi pari kuukautta sitten. Suhde alkoi hyvin, mutta nopeasti muuttui mun osalta vaan sellaiseksi että pidin kyllä tästä naisesta, mutta mitään suurempia tunteita ei tullut enkä siis kohdellut häntä parhaalla mahdollisella tavalla. Saatoin tehdä niin että kun hän tuli kylään tein vaan omia juttujani enkä satunnaisista huominosoituksista huolimatta antanut tarpeeksi hellyyttä tai muita asioita mitä hän halusi. Välitin kyllä hänestä ja annoin ehkä myös väärin ymmärtää että tunnen samoja tunteita mitä hän tunsi - hän siis oli aivan rakastunut muhun.
Pari kertaa tän suhteen aikana me erottiin tyyliin päiväksi mun toivomuksesta, mutta koska hän otti sen aina niin raskaasti en pystynyt kuitenkaan lopullisesti sanomaan että tää on nyt tässä vaan jatkettiin taas suhdetta niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lopulta siis erottiin 2kk sitten mun aloitteesta, mutta tällä kertaa hänkin oli sitä mieltä että ehkä tää ei oo sitä mitä hän suhteelta haluaa. Päätettiin pysyä ystävinä, pidettiin jonkin verran yhteyksiä ja satunnaisesti sekstailtiin. Ero oli mulle sillon aika helppo koska en missään vaiheessa ollu rakastanu tätä naista, mutta hänelle se kuitenkin oli raskasta ja muutaman kerran siitä mulle puhuikin.
Nyt tässä onkin käynyt niin, että parina viime viikkona mä oon alkanu vähitelle kaipaamaan häntä ja tajuumaan kuinka paljon hyviä asioita hänessä on ja ne huonotkaan ei ole niin huonoja mitä aiemmin kuvittelin, myöskin sen kuinka huonosti häntä kohtelin ja miten haluaisin tehdä asiat paremmin. Pikkuhiljaa tunteet on kasvanu ja nyt musta oikeasti tuntuu että rakastan häntä ja haluisin hänet takaisin.
Olen nyt ottanut tämän asian puheeksi hänen kanssaan ja vuodattanut kaikki mahdolliset tunteet siitä, että asiat olisivat nyt toisin jos hän pystyisi vaan ottamaan sen riskin. Kaikki mun puheet selvästi liikutti häntä, mutta teki silti mulle selväksi, että rakkauden tunteet mua kohteen on historiaa. Hän on hiljattain tavannut uuden miehen josta hän pitää ja koska on niin heittäytyvää tyyppiä tuntuu olevan jo näinkin nopeasti aika ihastunut. Väitti myös kivikovaa että tällä uudella miehellä ei ole mitään merkitystä tämän asian kanssa ja eikä myöskään sillä että meidän ystävät eivät oikeen pidä siitä että ollaan yhdessä. En kuitenkaan usko sitä.
Hyväksyisin tän tilanteen jos siihen ei liittyisi niin paljon asioita mitkä luo mulle uskoa että hänellä silti on tunteita ja että vielä voitaisiin palata yhteen. Ensinnäkin hän sanoi mulle vielä kuukaus sitten että edelleen rakastaa mua, voiko tunteet oikeasti muuttua kuukaudessa näin nopeasti? Hän on myöskin aika vaikea ihminen siinä mielessä, että seurustelu hänen kanssaan voi olla todellakin valtaosalle maailman miehistä turhauttavaa kunhan vaan tämä mies on huomannut minkälainen ihminen hän on. Niin on käynyt hänen aikasemmissa suhteissa ja näin kävi myös mulle sillonkun oltiin yhdessä. Lisäksi, pari päivää sitten kun "juhlistettiin" meidän uutta ystävyyttä ja sitä että ollaan nyt jätetty meidän suhde taakse kun niin annoin olettaa, ilta päättyi siihen että (humalassa tosin) harrastettin seksiä ja hän vielä kertoi mulle kuinka paljon pitää meidän seksistä ja sanoi mua jopa kullaksi. Kuitenkin seksin jälkeen hän sanoi että tää oli vaan seksiä. Aamulla vielä uusi kierros, mutta sitten häntä selvästikin harmitti se että on tavallaan pettänyt tän uuden miehen luottamuksen vaikka mitään parisuhdetta ei vielä olekkaan ja se juttu on vasta tapailuasteella. Tästä episodista on nyt pari päivää ja hän on edelleen sitä mieltä että haluu olla mulle vain kaveri.
Pitkä tarina, mutta jostain syystä mulla on sellanen tunne että hän vieläkin rakastaa mua, vaikka toisin väittääkin. Ehkä se, että hänellä on nykyään tosi kiireinen elämä ja tosiaan tämä uusi mies, tuo sitä tunnetta että hänellä on nyt asiat hyvin eikä halua ottaa mun kanssa enää riskiä. Mutta mitäs sitten jos tää uus suhde kariutuukin niinkuin mä tiedän että ennen pitkää tapahtuu. En tiedä kuinka kauan siihen menee, mutta tiedänpähän kuitenkin. Laukasisiko se pettymys sitten ne ajatukset että mitä jos hän haluisikin mut takas? Me ollaan vielä nuoria (18 ja 19v) joten me kummatkin ollaan vielä kokeilunhaluisia eikä välttämättä tiedetä mitä elämältä halutaan, mutta mua vaan pelottaa se että jos ja kun pysytään hyvinä ystävinä hän tajuaa vasta monen vuoden päästä rakastavansa mua ja mä en sillon enään anna vastakaikua.
Kannattaako mun nyt tyytyä ystävän rooliin ja odottaa että se juttu loppuu? Vai onko nyt asia oikeasti niin että juna meni ohi ja mun täytyy hyväksyä se asia.
Oikeita mielipiteitä ja neuvoja kiitos.
Pari kertaa tän suhteen aikana me erottiin tyyliin päiväksi mun toivomuksesta, mutta koska hän otti sen aina niin raskaasti en pystynyt kuitenkaan lopullisesti sanomaan että tää on nyt tässä vaan jatkettiin taas suhdetta niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lopulta siis erottiin 2kk sitten mun aloitteesta, mutta tällä kertaa hänkin oli sitä mieltä että ehkä tää ei oo sitä mitä hän suhteelta haluaa. Päätettiin pysyä ystävinä, pidettiin jonkin verran yhteyksiä ja satunnaisesti sekstailtiin. Ero oli mulle sillon aika helppo koska en missään vaiheessa ollu rakastanu tätä naista, mutta hänelle se kuitenkin oli raskasta ja muutaman kerran siitä mulle puhuikin.
Nyt tässä onkin käynyt niin, että parina viime viikkona mä oon alkanu vähitelle kaipaamaan häntä ja tajuumaan kuinka paljon hyviä asioita hänessä on ja ne huonotkaan ei ole niin huonoja mitä aiemmin kuvittelin, myöskin sen kuinka huonosti häntä kohtelin ja miten haluaisin tehdä asiat paremmin. Pikkuhiljaa tunteet on kasvanu ja nyt musta oikeasti tuntuu että rakastan häntä ja haluisin hänet takaisin.
Olen nyt ottanut tämän asian puheeksi hänen kanssaan ja vuodattanut kaikki mahdolliset tunteet siitä, että asiat olisivat nyt toisin jos hän pystyisi vaan ottamaan sen riskin. Kaikki mun puheet selvästi liikutti häntä, mutta teki silti mulle selväksi, että rakkauden tunteet mua kohteen on historiaa. Hän on hiljattain tavannut uuden miehen josta hän pitää ja koska on niin heittäytyvää tyyppiä tuntuu olevan jo näinkin nopeasti aika ihastunut. Väitti myös kivikovaa että tällä uudella miehellä ei ole mitään merkitystä tämän asian kanssa ja eikä myöskään sillä että meidän ystävät eivät oikeen pidä siitä että ollaan yhdessä. En kuitenkaan usko sitä.
Hyväksyisin tän tilanteen jos siihen ei liittyisi niin paljon asioita mitkä luo mulle uskoa että hänellä silti on tunteita ja että vielä voitaisiin palata yhteen. Ensinnäkin hän sanoi mulle vielä kuukaus sitten että edelleen rakastaa mua, voiko tunteet oikeasti muuttua kuukaudessa näin nopeasti? Hän on myöskin aika vaikea ihminen siinä mielessä, että seurustelu hänen kanssaan voi olla todellakin valtaosalle maailman miehistä turhauttavaa kunhan vaan tämä mies on huomannut minkälainen ihminen hän on. Niin on käynyt hänen aikasemmissa suhteissa ja näin kävi myös mulle sillonkun oltiin yhdessä. Lisäksi, pari päivää sitten kun "juhlistettiin" meidän uutta ystävyyttä ja sitä että ollaan nyt jätetty meidän suhde taakse kun niin annoin olettaa, ilta päättyi siihen että (humalassa tosin) harrastettin seksiä ja hän vielä kertoi mulle kuinka paljon pitää meidän seksistä ja sanoi mua jopa kullaksi. Kuitenkin seksin jälkeen hän sanoi että tää oli vaan seksiä. Aamulla vielä uusi kierros, mutta sitten häntä selvästikin harmitti se että on tavallaan pettänyt tän uuden miehen luottamuksen vaikka mitään parisuhdetta ei vielä olekkaan ja se juttu on vasta tapailuasteella. Tästä episodista on nyt pari päivää ja hän on edelleen sitä mieltä että haluu olla mulle vain kaveri.
Pitkä tarina, mutta jostain syystä mulla on sellanen tunne että hän vieläkin rakastaa mua, vaikka toisin väittääkin. Ehkä se, että hänellä on nykyään tosi kiireinen elämä ja tosiaan tämä uusi mies, tuo sitä tunnetta että hänellä on nyt asiat hyvin eikä halua ottaa mun kanssa enää riskiä. Mutta mitäs sitten jos tää uus suhde kariutuukin niinkuin mä tiedän että ennen pitkää tapahtuu. En tiedä kuinka kauan siihen menee, mutta tiedänpähän kuitenkin. Laukasisiko se pettymys sitten ne ajatukset että mitä jos hän haluisikin mut takas? Me ollaan vielä nuoria (18 ja 19v) joten me kummatkin ollaan vielä kokeilunhaluisia eikä välttämättä tiedetä mitä elämältä halutaan, mutta mua vaan pelottaa se että jos ja kun pysytään hyvinä ystävinä hän tajuaa vasta monen vuoden päästä rakastavansa mua ja mä en sillon enään anna vastakaikua.
Kannattaako mun nyt tyytyä ystävän rooliin ja odottaa että se juttu loppuu? Vai onko nyt asia oikeasti niin että juna meni ohi ja mun täytyy hyväksyä se asia.
Oikeita mielipiteitä ja neuvoja kiitos.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olet niitä perustyyppejä, niitä joiden kanssa seurustelua jokainen nainen katuu.
Sinä et ole kiinnostunut tuosta naisesta. Syy miksi luulet haluavasi hänet takaisin on pelkästään se, että hänellä on uusi.
Sinun kaltaisesi tekevät aina sitä. Kun nainen löytää uuden miehen, niin yllättäen sinulla herääkin näitä "tunteita" jotka sitten kuolevat, jos nainen valitsisi sinut uudelleen.
Jos häntä oikeasti rakastat, sinä jätät hänet rauhaan ja annat hänen tavoitella onneaansa, koska sinä et hänelle pysty onnea antamaan. Et nyt etkä koskaan.
Opi virheistäsi äläkä tee niitä uuden naisen kanssa.
Ei sillä uudella ole niin paljon tekemistä tän asian kanssa. Olin jo kertomassa hänelle kuin paljon häntä rakastan ja sain vasta sen jälkeen tietää että tapailua on ollut.
Ei varmasti, uskottele sitä vaan itsellesi.
Kyllä sen huomaa jo tuosta tyylistä millä puhut hänestä. Moitit hänen asenteesta, olet kuin kaikkitietävä sen suhteen että hän tulee varmasti eroamaan.... että tämä nainen muka varmasti vuosien päästä huomaisi rakastavansa sinua.. Kuulostaa melko itserakkaalta puheelta.
Vaikka nainen saattaisikin sinua rakastaa, hänen tekonsa puhuvat sen edellä. Hän EI halua rakastaa sinua, hän haluaa unohtaa sinut ja löytää sellaisen vierelleen, joka häntä oikeasti arvostaa ja rakastaa.
Ei kannata humalassa tehtyjä asioita niin täydestä ottaa, silloin meistä jokainen heittäytyy siihen hetken huumaan ja sanoo ja tekee kaikkea, mitä ei oikeasti tarkottaisi.
En siis ole noita "perustyyppejä" vaan nuori mies joka ei vielä vuosi sitten tiennyt mitä naisessa arvostaa ja mitkä asiat on mulle oikeasti tärkeitä.
Mua hänen asenne, tempperamenttisuus, omistushalu ja muut asiat ei enää haittaa, mutta jokainen mun ystäväkin on todennut kuinka vaikea ihminen hän on. Se on fakta ja tää nainen on itsekin todennut sen ja tiedostaa sen. Hän on myös erittäin mustasukkaista tyyppiä ja tällä uudella miehellä on tusinoittain kauniita naisystäviä, jos mulle siis suutittiin täysin kerran kun tapasin mun yhden naispuolisen kaverin mikä siis muuttaisi asioita niin paljon että tää uus mies pystyis tarpeeks hyvin vakuuttamaan että mitään peliä ei heidän kanssaan ole.
Pidän sitä eroa vaan todennäköisenä, mutta en tarkota sitä silleen pahalla.
Sun asenteesi vain näyttää yhä enemmän ja enemmän sitä, miten sinä todellakin olet noita perusäijiä jotka jatkuvasti tekee tota "ollaan yhes eiku ei olla eiku ollaan".
Puhumatta siitä, että jos sinä oikeasti häntä rakastaisit, niin silloin sinä odottaisit. Silloin se olisit vihdoinkin SINÄ joka odottaa tätä naista ja sitä, että tämä nainen tajuaisi "rakastavansa ja haluavansa" olla kanssasi.
Mutta sinä jo ensimmäisessä postauksessasi jo totesit, että oma kiinnostuksesi lopahtaisi. Ja niin se tulisi myös lopahtamaan vaikka olisit suhteessa hänen kanssaan.
Jos oikeasti haluat olla jotain muuta kuin player, niin kuten sanoin, anna naisen mennä ja jää itse odottamaan. Jos sinä häntä rakastat ja hän sinua ja te olette luodut toisillenne, te kohtaatte vielä.
Mutta vaikuttaa enemmän siltä, että sinä haluat vain saada hänet myöntämään että hän rakastaa sinua ja olla kanssasi. Sen jälkeen mielenkiintosi lakkaisi sataprosenttisesti.
"Sinun kaltaisesi tekevät aina sitä. Kun nainen löytää uuden miehen, niin yllättäen sinulla herääkin näitä "tunteita" jotka sitten kuolevat, jos nainen valitsisi sinut uudelleen."
Ai menet sitten yleistämään, että koskee kaikkia?
Noin yksinkertaista asiahan ei ole, mutta jos nainen (tässä tapauksessa) on noin yksinkertainen niin oikeestaan ihan oikein meni.
Siinä olet oikeassa, että kun niitä tunteita/ hellyyttä ei ollut aiemmin niin tuskin niitä löytyy nytkään.
Sitähän mä juuri tässä mietinkin että onko se odottaminen oikea ratkaisu.. Olen kuitenkin niin kärsimätön ihminen että vaikka oon tässä jo pari päivää tienny et odottaminen taitaa olla se ainoo oikea vaihtoehto nii se vaa mun kohdalla tuntuu niin pahalta kun joka päivä haluaisi että asiat tapahtuis nyt.
En siis tarkoittanut et kiinnostus lopahtaa ajan myötä, sitä kun ei ikinä tiedä. Mutta jos siihen menee vuosia että tää nainen antaa merkkejä siitä että tunteita jälleen olis mun voi olla aika vaikea suhtautua siihen asiaan, asiat olis vaan niin helpompaa tapahtua nyt eikä myöhemmin, jos ne ikinä niin tapahtuis.
Mielenkiintoa riittää, siitä se ei jää kiinni.
Ehkä mä olin vähän epäselvä ja harhaan johtava mun ekassa postaukses. Meillä siis oli hellyyttä mistä molemmat piti, mutta hänen luonteeseen kuuluu se et sitä hellyyttä pitää osottaa monta kertaa päivässä. Sitähän on vaikea tehdä säännöllisesti jos ei oikeasti rakasta, mutta kun nyt rakastaa.
Sen uuden merkitys ei edelleenkään ole niin iso, jos en edes tiennyt koko ihmisestä ennen tätä koko asiaa.
Sellasen käsityksen se nainen nyt vaan on saanut, että haluat vain valloittaa hänet siltä uudelta ja sitten taas jättää.
Tää voi pitää hyvinkin osittain paikkaansa, mutta sitä mä tässä oon yrittäny pohtiakkin että miten saada hänet vakuuttumaan siitä et asiat ei oo niin?
Joo aloittajan tapauksessa aivan turhaa hommaa ja miksi haluaisi hänet takaisin kun ei aiemminkaan ollut välittänyt?
Eriasia olis jos olisitte molemmat olleet rakastuneita ja ero olisi tullut jostain muusta syystä.
Nyt vaikuttaa tosiaan, että olet vain mustasukkainen ja miksi??
ei vakuuta,kasvakaa lapset vielä
Kyllä noi voi kädä vanhemmalleki, riippuu ehtiikö ekana sanomaan et kaipaa, vai ehtiikö se toinen sanomaan et sill on uus.
Juurikin näin, mä en oo varma kuin paljon se uus oikeasti vaikuttaa vaikka hän väittää että ei vaikuta, mutta se nyt oli täysin sattumaa että tää uus oli tullu just puoli viikkoa kuvioihin mukaan ennenkun mä kerkesin sanoa yhtään mitään. Paremmalla tuurillä eli ilman uutta hän vois ottaa mut vielä asteen vakavemmin ja oikeasti harkita yhteenpaluuta.
Asia on siis niin että oon kokoajan välittäny mutta en vaan tarpeeks hyvin tiedostanu. Enkä siis ollut mikään kusipää hänelle, vaan meillä oli muuten ihan hyvä suhde ja hän sen tossa pari päivää sitten sanoikin, mutta ymmärrän että on varmasti hänelle ollut raskasta kuitenkin tietää kokoajan että oma mies ei välitä niin paljon kuin itse välittää hänestä.
Ei ole varmaankaan mitään uutta ihmisille tajuta asioita jälkeenpäin.. Eikä sillä uudella nyt paljon merkitystä mulle, tää koko juttu olis ihan samanlainen oli tätä uutta tai ei.
Varmaan se uus merkkaa tottakai ja siks sä oot ku tulisillahiilillä ku pelkäät menettäväs.
Kuule mieti ny tarkkaan välitätkö hänestä vai et? Jos et välitä ja kuitenkin sanot niin, teet väärin ja oot pas*atyyppi!
Mä en ihan pienestä ala välittämään.. Tiedän mitä mä tunnen ja se on hassua kuinka monet täällä olettaa eri tavalla.
Jos mulla olisi sellane fiilis et yhteenpaluun jälkeen mua alkais taas ärsyttämään ne vanhat jutut ja mielenkiinto lopahtaa en olis ikinä ottanu tätä asiaa esille. Mut tosiaan uskon ettei näin oo ja oon aidosti kiinnostunu hänestä sellasena kun hän on.
Me oletamme sen takia, koska me olemme monet nähneet sinun tyyppiset ihmiset käyttäytyvän tuolla tavalla... jotkut meistä ovat joutuneet sen jopa kokemaan.
Jos olisit yhtään vähemmän itsekkäämpi, sinä antaisit hänen mennä.
Näinhän se varmasti on, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa. Ja myönnän että olen itsekäs, mutta se siitä.
Otan siis edelleen neuvoja vastaan jos kenelläkään on niitä että miten hänen saisi vaikka rakastumaan muhun uudelleen, se voi viedä kauankin aikaa sillä ei ole väliä mutta jotain sellaista mitä en ole vielä itse tullut ajatelleeksi olisi kiva kuulla..
Mutta toisaalta ethän sinä häntä tunne joten et voi tietää minkä tyyppinen ihminen hän on?
Jos luokittelee ihmiset johonkin tiettyyn lokeroon, sen perusteella, että on itse joskus pettynyt on varmaan vaikea luottaa keneenkään?
Rakkauteen kuuluu tietty itsekkyys, tiedät varmaan?
Jos oikeesti rakastaa, on vaikea antaa rakkaansa mennä.
Niin mäkin sen ajattelin, että tää itsekkyys ei välttämättä oo huono asia. Se et oon valmis tekemään asioita mitä en normaalisti tekis kellekkään on mulle jo merkki siitä et ihan jostai pienestä jutusta ei ole kysymys.
Mä opin tuntemaan tän naisen läpikotaisin ja tiedän hyvin paljon hänestä. Ymmärrän jos monet tuomitsee mut esim. sillä et oon sitä mieltä et kovin monet miehet ei häntä kestäis pidemmän päälle, mutta jos mä itse kertoisin tänne ne kaikki negatiiviset asiat hänessä olisitte varmastikin näin nopeasti ajateltuna samaa mieltä. Mutta se ei muuta myöskään sitä asiaa et oon kiintyny tähä ihmisee ja oppinu arvostaa häntä sellasena kun hän oikeesti on.
On helppo tunnistaa tietyt tyypit ihan pelkästään siitä, miten he kertovat tarinat. Tämä tyyppi on jo heti aloituksessa antanut selväksi sen millainen hän on ja pelkästään näillä vastauksillaan yrittää saada itseään jotenkin parempaan valoon tai "ettei tarkoittanut mitä kirjoitti" huupaa.
Tämä kyseinen tyttö on jo joutunut nyt kokemaan ties millaista helvettiä tämän miehen kanssa. Jos nyt ajatellaan yhtään tämän tytön parasta, niin silloin tuo tyttö pitäisi saada kauaksi tästä tyypistä. Ei tämä tyyppi tuo hänelle onnea.
Jos oikeasti rakastaa vilpittömästi, niin silloin halutaan sen rakastetun parasta. Jos rakastaa itsekkäästi, silloin halutaan heitellä sitä "rakastamisen" kohdetta ees-taas.
ei välttämättä enää koskaan mitenkään. On asioita, joita ei paikata, kun ne on rikottu. Luottamus on yksi mikä rikkomisen korjaamisen jälkeenkin on aina vähintään säröillä. Aika eikä enää mikään auta, jos nainen on saavuttanut tietyn kyllästymis/pettymispisteen, jonka jälkeen paluuta ja kiinnostumista vanhaan ei ole eikä tule enää koskaan, ei ole haluakaan siihen.
On asioita, mitkä pitää ajatella aikanaan. Ja virheitä, jotka ovat osa elämää ja joita ei saa tekemättömäksi. Suhdejutut on sellaisia, ettei naisen tunteiden kanssa harjoitella. Ja ota huomioon, että hänkään ei ole enää sama ihminen kuin aikaisemmin. Kumpikaan ei ole enää se ihminen, mistä on lähtemään puhtaalta pöydältä suhteeseen. Parempi että molemmat etsii uuden ja nuolee haavansa ja oppii virheistään ja unohtaa nuoruuden mokansa.
Mun mielestä sun pitäisi nyt ottaa etäisyyttä tähän naiseen. Jos hän rakastaa sinua vielä niin kyllä hän palaa. Muuta et mielestäni voi enää tehdä. Saattaa olla että hän nauttii siitä että olet hänen pihdeissään, siksi tuo etäisyyden ottaminen saattaisi saada hänet haluamaan sinut. Älä soita hänelle ja jos lähettää txt-viestejä niin vastaat vaan lyhyesti hymiöitä käyttäen kuin kaikki olisi ok ja hienosti :)
Hmm kiitos vastauksesestas, tätä mä varmastikin tuun tekemään ainakin osaksi.
Puhuttiin nyt hänen kanssaan vähän lisää ja halusin tehdä heti selväksi et oon ollu viime aikoina vähän sekasin ja pahottelin sitä et oon nii paljo selitelly sille asioita ja yrittäny liikaa.. sanoin et oon nyt tyytyväinen et ollaa kavereita.
Hän kuullosti heti ilosemmalta ja alkoi mulle juttelemaan enemmän eikä niin että mun piti kysellä. Sanoi myös ihan itse että haluanko mä että hän soittaa mulle myöhemmin.
Mitäköhän tästä pitäisi siis ajatella? Asia taitaa olla nyt juurikin niin että hän oli vähä kyllästyny muhu mut nyt ku tietää et oon taas enemmä oma itteni haluu olla yhteyksis, kuitenkaan ei niin että me puhutaan kokoajan negatiivisista asioista.
Taitaa olla iloinen sen takia koska haluat olla kavereita etkä enenpää. Kyllä nyt ketä tahansa adistaa olla jonkun kanssa, joka haluaa enemmän kuin kaveruutta.
Sano hänelle ettei ole hyvä idea olla nyt hetkeen niin läheisiä kavereita koska hänellä on uusi ja te olette juuri eronneet. Se sitten saa hänessä jotain ajatuksia aikaiseksi, ehkä ei.
Niinhän se varmasti on. Pidättäydytään nyt sitten sillä linjalla ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Voikohan toi oikeasti toimia? Tai pitäisiköhän mun vaan antaa hänen hoitaa pääasiassa nyt vaikka pari viikkoa yhteydenotot? Kun mulla tulee semmonen fiilis että jos kokonaan blokkaan sen nii meidän ystävyys vois kärsiä. En kuitenkaan halua että meidän välit menee missään välissä poikki, jos meistä ei ikinä enää tuu paria haluun kuitenkin et ollaan tiiviisti tekemisissä. Sen verran samanlaiset jutut meillä on ja viihdytään hyvin toistemme seurassa etten raaski sellaista ihmistä riskeerata pois mun elämästä.
niin sinä haluat niin. Hän ei välttämättä halua olla "tiiviisti tekemisissä". Sinun mielestäsi "on samanlaiset jutut ja viihdytte", hänen mielipiteensä tietää vain hän. Sinun mielestäsi ystävyytenne vois kärsiä, hänen mielestään suhteenne voi olla ollut metsässä jo ajat sitten tai sitten ei. Sinä kuulostat aikamoiselta sanelijalta ja pistät ajatuksia tytönkin päähän omiesi lisäksi.
Mies ei ajattele noin, hyvä "sdrhsryweryerg" vaan suoremmin.
Naiset ajattelevat noin, osaavat ehkä juonitella tuolla tavalla ja niin päin se toimiikin.
Miehen pitää olla aktiivinen, muuten nainen ajattelee tämän miehen iskeneen jo uuden naisen!
Sen takia tuo tehoaakin naiseen! Naisen kuuluu tuossa tilanteessa pelätä menettävänsä miehen. Nainenhan jo tietää miehen tunteista.
Voi tehotakin, mut mies ei sitä tiedä/ymmärrä ja siks..
Samalla tapaahan sunkin tunteet heräsivät vasta kun olitte kunnolla erossa. Ihminen on sellainen että alkaa vasta sitten miettiä mitä on menettämässä kun ero on tapahtunut. Tuo on mielestäni ainoa keino saada selville rakastaako hän sinua vai ei.
Tässä kohtaa mies ja nainen hieman eroavat toisistaan..
Molemmat kyllä saattavat alkaa kaipaamaan, mut nainen vaikka rakastaisikin ei voi sitä näyttää koska epäilee miehen vaikuttimia.
Mies (luontonsa mukaisesti) taas näyttäessään tunteensa ajaa naisen yhä kauemmaksi.
Ikuinen ongelma, joskus harvoin nainen voi tehdä poikkeuksen..
Sinä "numeronumero" nimimerkillä varustettu voit painua vittuun. Olet kuin tietäväsi asioista jotain mutta todellisuudessa taidat olla niitä "perustyyppejä" ketkä kakkulat silmillä yrittää antaa ihmisille pahan mielen sen takka ettet itse voi saada naista. Kuule asia on nyt niin että tämä nainen sanoi rakastavansa minua ja me ollaan suunnittelemassa ensimmäistä yhteistä ulkomaanmatkaa. Onneks en kuunnellu sua. Mee jonnekki mualle pilaamaan ihmisten elämää.
Mihin sä tarvitset parisuhdetta? Ikävä äitiä?
Mikset voi ottaa seksiä kuten tuo nainenkin - vain seksiä. Miksi ottaisit parisuhteen ongelmat elämääsi, kun voit saada seksiä useammalta naiselta?
Nyt pallit takas ja siirryt seuraavaan naiseen.