Kaikki tietävät sodanjälkeiset kyyditykset Siperiaan mm.baltian maista ,jolloin kymmenet tuhannet myös jäivät sille tielleen. Monet perheet jäivät lopullisesti ilman isää. Mutta onko tämä kaikille tuttu juttu?
Leningradin juttu
Leningradin juttu tai tapaus oli sarja oikeudenkäyntejä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, jossa lukuisia merkittäviä kommunistipuolueen jäseniä mm. Nikolai Voznesenskia ja Aleksei Kuznetsovia syytettiin maanpetoksesta ja kiinnostuksesta muodostaa neuvostovastainen järjestö Leningradissa [1].
Tammikuussa 1949 Pjotr Popkov, Aleksei Kuznetsov ja Nikolai Voznesenski järjestivät Leningradin kauppamessut voimistaakseen sodanjälkeistä taloutta ja tuottamalla elintarvikkeita Leningradin asukkaille. Stalin tuli epäluuloiseksi kilpailijoidensa noususta, ja Stalinin lakimiehet ja poliitikot järjestivät sarjan syytöksiä tuhotakseen heidät[2].
Neuvostoliiton virallinen proganda hyökkäsi Leningradin kauppamessuja kohtaan hyvin valmisteluilla hyökkäyksillä.[3], väärillä todisteilla Moskovan valtiobudjetin käytöstä liiketoiminnan kehittämisessä Leningradissa. Vaikkakin budjetti ja talousmessut olivat normaalit ja lailliset, sillä oli Neuvostoliiton Valtion suunnittelu- ja hallintokomitean Gosplanin täysi hyväksyntä, Stalin päätti toimillaan turvata oman ankaran ja hajottavan diktatuurin, joka ei sallinut yhtään taloudellista ja poliittista kilpailua.[4]
Lopputuloksena oli, että vuonna 1950 Nikolai Voznesenski, Mikhail Rodionov, Aleksei Kuznetsov, Pjotr Popkov, Jakov Kapustin ja Pjotr Lazutin tuomittiin kuolemaan[5], väärillä syytöksillä Neuvostovaltion budjetin kavaltamisesta "sopimattomaan liiketoimintaan" Leningradissa, joka oli yhtä kuin Neuvostovastainen maanpetos. Heidät teloitettiin nopeasti ampumalla heitä aseella päähän, joka oli Stalinin kommunistihallituksen asettama kuolemantuomio Neuvostoliitossa. Yli 2000 Leningradin merkittävintä henkilöä poistettiin johtavista asemistaan. Joukossa oli tiedemiehiä, kirjailijoita ja opettajia, jotka joutuivat karkotetuksi, vangituiksi ja Gulagin työleireille. Heidän joukossa oli muun muassa Nikolai Punin[6].
Neuvostojohtajat korvattiin kaikissa kommunistipuolueen ja hallinnon johtotehtävissä Stalinille uskollisilla kommunisteilla.
On arveltu, että Stalin pelkäsi joutuvansa kilpailemaan vallasta häntä nuorempien ja kansan keskuudessa suosittujen johtajien kanssa, jotka olivat kunnostautuneet sankareina kaupungin saarrossa. Stalin suhtautui myös epäluuloisesti vanhoihin leningradilaisiin tovereihin, jotka olivat osallistuneet vallankumoukseen, kansalaissotaan, Zinovjevin teloitukseen ja oikeisto-oppositioon [7].
Kaikki syytetyt ja teloitetut rehabilitoitiin myöhemmin Neuvostoliitossa Hruštšovin aikana[ Rehabilitointi eli kunnian palauttaminen ei varmasti enää henkilökohtaisesti lohduta teloitettuja , mutta varmasti eläviä.
Leningradin juttu
Leningradin juttu tai tapaus oli sarja oikeudenkäyntejä 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, jossa lukuisia merkittäviä kommunistipuolueen jäseniä mm. Nikolai Voznesenskia ja Aleksei Kuznetsovia syytettiin maanpetoksesta ja kiinnostuksesta muodostaa neuvostovastainen järjestö Leningradissa [1].
Tammikuussa 1949 Pjotr Popkov, Aleksei Kuznetsov ja Nikolai Voznesenski järjestivät Leningradin kauppamessut voimistaakseen sodanjälkeistä taloutta ja tuottamalla elintarvikkeita Leningradin asukkaille. Stalin tuli epäluuloiseksi kilpailijoidensa noususta, ja Stalinin lakimiehet ja poliitikot järjestivät sarjan syytöksiä tuhotakseen heidät[2].
Neuvostoliiton virallinen proganda hyökkäsi Leningradin kauppamessuja kohtaan hyvin valmisteluilla hyökkäyksillä.[3], väärillä todisteilla Moskovan valtiobudjetin käytöstä liiketoiminnan kehittämisessä Leningradissa. Vaikkakin budjetti ja talousmessut olivat normaalit ja lailliset, sillä oli Neuvostoliiton Valtion suunnittelu- ja hallintokomitean Gosplanin täysi hyväksyntä, Stalin päätti toimillaan turvata oman ankaran ja hajottavan diktatuurin, joka ei sallinut yhtään taloudellista ja poliittista kilpailua.[4]
Lopputuloksena oli, että vuonna 1950 Nikolai Voznesenski, Mikhail Rodionov, Aleksei Kuznetsov, Pjotr Popkov, Jakov Kapustin ja Pjotr Lazutin tuomittiin kuolemaan[5], väärillä syytöksillä Neuvostovaltion budjetin kavaltamisesta "sopimattomaan liiketoimintaan" Leningradissa, joka oli yhtä kuin Neuvostovastainen maanpetos. Heidät teloitettiin nopeasti ampumalla heitä aseella päähän, joka oli Stalinin kommunistihallituksen asettama kuolemantuomio Neuvostoliitossa. Yli 2000 Leningradin merkittävintä henkilöä poistettiin johtavista asemistaan. Joukossa oli tiedemiehiä, kirjailijoita ja opettajia, jotka joutuivat karkotetuksi, vangituiksi ja Gulagin työleireille. Heidän joukossa oli muun muassa Nikolai Punin[6].
Neuvostojohtajat korvattiin kaikissa kommunistipuolueen ja hallinnon johtotehtävissä Stalinille uskollisilla kommunisteilla.
On arveltu, että Stalin pelkäsi joutuvansa kilpailemaan vallasta häntä nuorempien ja kansan keskuudessa suosittujen johtajien kanssa, jotka olivat kunnostautuneet sankareina kaupungin saarrossa. Stalin suhtautui myös epäluuloisesti vanhoihin leningradilaisiin tovereihin, jotka olivat osallistuneet vallankumoukseen, kansalaissotaan, Zinovjevin teloitukseen ja oikeisto-oppositioon [7].
Kaikki syytetyt ja teloitetut rehabilitoitiin myöhemmin Neuvostoliitossa Hruštšovin aikana[ Rehabilitointi eli kunnian palauttaminen ei varmasti enää henkilökohtaisesti lohduta teloitettuja , mutta varmasti eläviä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=CaWELx0ToCc
paskaa, että tuollaisen sian hallitseman ison läävän naapurina on Suomi joutunut selviämään.
Vo saatana...
Olisivat ensin pyytäneet lupaa Isä-Aurinkoiselta messujen järjestämiseen.
Stalin toimi kuten suvakki ikään. Kielsi vihapuheen itseään ja edustamiaan asioita vastaan ja kaikki jotka olivat eri mieltä, joutuivat vainon alle ja monet tuhottiin ilman oikeudenkäyntiä, edes muodolista..
Eikä tarvinnut edes olla eri mieltä. Riitti kun joku sai asian näyttämään siltä.
Stalin on kaikkien suvakkien esikuva.
Senkin vihapuhuja....!
Stalinilla oli tapana sanoa, että syyllinen on saatu kiinni, keksikää sopiva rikos.
Yleensä rikosnimike oli kansanvihollinen. Sellaisen kohtalo oli karu - niskalaukaus NKVD:n kellarissa.
Täällä ei tarvi rikosta pahemmin miettiä. Valikkoruudussa on jo valmiiksi sana "rasismi"jos ei erityisesti hae siihen mitään muuta.
Huomionarvoisinta on että Stalin oli monen nykyäänkin vallassa olevan päättäjämme sankari!
Eikä vasemmiston totalitarianhaluisuus ole kadonnut minnekään.