Psykiatria poliklinikka

Tietääkö kukaan??!???!?

No ainakin aluksi siellä keskustellaan. Polilla on myös päivätoimintaa tai päiväosastoakin. Yhdessä tuumin suunnitellaan mitä jatkossa sulle hyväksi

Kerran kuukaudessa pääset keskustelemaan psykologin kanssa 1 T ja omalääkärin vastaanotolla hän saattaa MÄÄRÄTÄ MIELIALALÄÄKETTÄ.

Sinulle pakotetaan lääkkeitä, jos et suostu ottamaan, niin lepositeisiin ja piikillä sitten. Kukaan ei välitä sinusta siellä.

Lähinnä lääkekokeiluita ja keskusteluapua.
Itselläni oli sellanen nuori typerä poika HUS Itä-Vantaan akuutti osastolla.
Kerran viikossa oli hoitaja tapaaminen ja satunnaisesti näkee sellasta epäpätevää svetlana lääkäriä. Palveluihin kuuluu myös sosiaalityöntekijä jos sellaiselle tahdot.
Ekana ne pumppaa sut täyteen lääkkeitä mistä saat sivuoireita luultavasti.
Sitten kuulet tyhmiä pakettiratkasuja ja kliseitä.
Ja ehdotuksia sairaalahoidosta luultavasti.
Itse lähinnä katkeroiduin todella huonosta ja välinpitämättömästä hoidosta..Eli enpä voi suositella tosin kaipa siitä joillekkin apua on kun on tollaset palvelut olemassa.
Nyt mietin parempaa ja lopullisempaa ratkaisua.

Lopeta ne lääkkeet tai saat todellisen masennukse

Riippuu varmaan paikasta.

Psykiatria ja psykiatrinen poliklinikka on paikka jossa hullut lääkitään hengiltä.

Minä ainakin käytän systeemiä hyväkseni omalla tavalla. Käyn toimistolla kerran pari kuussa juttelemassa höpöjä, lääkeet haen apteekista mutta en niitä todellakaan syö (mielenterveyslääkkeet; aagggghh mikä sana)

Vastineeksi tästä kaikesta saan toivottavasti jatkossa uudelleen koulutuksen eläkevakuutusyhtiön kustantamana.

Tämä nyt vaan on tämmöinen ikävä välivaihe ja se on pakko kestää. Kun on tarpeeksi hullu voi tuolla järjestelmässä pyöriä ihan hyvällä omallatunnolla.

Itse jouduin 24.7.2013 käymään siellä, yllätyin kun suostuivat kirjoittamaan rivatrillin 4 kuukaudeksi, jonka jälkeen tosin en ole saanut kyseistä lääkettä, koska siellä akuuttipsykiatrisella puhuttiin, että olisin valmis lopettamaan subutexin käytön, oon nyt lopettanut sen kuukauden ollu ilman, lääkkeitä en oo vieläkään vaan saanu takas, niin se lausunto muuttui matkalla ihmeelliseksi, että ostan muka kadulta lääkkeeni, ettei mulle saa määrätä niitä?? Aika ristiin meni vaan sovitun kanssa, ois ollut tärketä olla tukena sopiva lääkitys, voin vaikka sortua ilman sitä paljon helpommin, kun tuntuu ahistavan niin ettei henki kestä... Ei kovin hyvää kuvaa ainakaa itselle jäänyt, paitsi aluksi, kun uusivat kaikki lääkkeeni ilman ongelmia, ongelmat alkoivat, kun lopetin sen subunpaskan, eivät ottaneet h-klinikalle, koska en enää tarvii korvaushoitoo, terveyskeskuksessa väittävät, että pitäs mennä sinne saakelin akuuttipsykiatriselle taas, kun on jo terveys pilattu totaalisesti, syöpäkin alkoi oireilemaan pahasti sattuneesta syystä, ja kärsin päivittäin enemmän ja enemmän... yrittänyt monesti saadad ääntäni kuuluville lääkäreille, mutta eivät noteeraa, kun kerran musta on tehty ihminen joka ostaa lääkkeensä muka kadulta, kun en osta, niin jään aika tyhjän päälle vaan.. Kuolen kohta kumminkin pois, miksi pitää vaan kärsiä täällä jokapäivä siihen asti???

Kävin psykiatrian poliklinikalla joskus monta vuotta sitten juttelemassa sairaanhoitajan ja välillä psykiatrin kanssa. Aina tunnin kerrallaan. Yleensä kävin kerran viikossa, mutta yhdessä vaiheessa 3-4 kertaa viikossa. Hyödyllisiä ne käynnit varmaan olivat, mutta olen vain niin huono puhumaan asioistani, että en oikein osannut avautua siellä.

No masennuskin johtuu yleensä varinaisista syistä elämässä. Lääkkeillä yritetään vain peittää oireet ja niitten hirvittävä ylikäyttö on lääkeyritysten mieleen ja sponsoroimaa. Pitkään käytettynä olet sitten todella sekaisin tai kyvytön. Minulle ei ainakaan mitään suoraan puhuttu, psykologit vaan keskenään jorisevat.
https://www.verywellmind.com/long-term-effects-of-antidepressants-4158064
Kannattaa miettiä, mikä elämässä tekee masennuksen ja muuttaa elämää sitä mukaa.

Itse pari kertaa suljetulla osastolla olleena voinen todeta syvällä rinta äänen kokemuksella, että minä ainakin sain hyvää hoitoa siellä toki lääkkeitä saa paljon ja itsestään riippuu miten sua kohdellaan siellä jos olet siivosti niin saat hyvää palvelua, mutta jos käyttäydyt huonosti ja et noudata sovittuja sääntöjä tokihan hoitajat ovat vittumaisia sua kohtaan sama varmaankin pätee kaikilla osastoilla myös päiväosastolla luulisin siellä on tietyt rutiinit ja lääkäriä tapailet harvemmin mutta saat säännölliesti juttelet hoitajan kanssa ihan milloin tahansa jopa illalla siellä ei kysellä haluatko keskustella vaan siellä on pakko jutella ja jokainen kokee omalla tavallaan kaikki hoidot toisselle joku voi olla katkeraa myrkkyä kun taas toinen kokee hyötyvänsä hoidoista ei kaikki oo yks yhteen me ihmiset ollaan erilaisia ja tää pätee myös psykiatrisessa hoidoissa kaikki potilaat ollaa erilaisia ei kannata uskoo kaikkia kauhukertomuksia mitä katkerat hullut tänne kirjottelee

Itselläni on ollut 3 kk mittainen paketti, psykiatrisella poliklinikalla. Itse koin tämän erittäin hyödylliseksi kun olin niin ahdistunut. Kerran viikossa sain jutella hoitajan kanssa kahdestaan ja kävin myös poliklinikan tarjoamilla päivätoiminnoilla 2-4 kertaa viikossa. Töitä en todellakaan tämän aikana pystynyt tekemään, vaan yritin pitää kiinni normi rutiineista. (hampaiden pesu, syöminen vaikka se vastenmieliseltä tuntuikin, niin edes vähän kerrallaan pari kertaa päivässä ym) ja sain vähän muuta ajateltavaa kuin jatkuvat pelkotilat.

osastollekkin olisin lopulta päässyt, mutta päätin olla menemättä ja menin läheisteni luo "hoitoon". Joka oli mielestäni ihan hyvä ratkaisu.

Ensin siellä annetaan diagnoosi, sitten aloitetaan lääkekokeilut. Kokeilujen seurauksena saat neurotoksisen aivovaurion. Kaikki oireesi laitetaan mielisairauden piikkiin. Kärsimyksiäsi vähätellään ja sinulle kerrotaan, etteivät asiat ole niin huonosti kuin ajattelet niiden olevan. Jäät ongelmiesi kanssa yksin. Et saa ymmärrystä perheeltäsi, ystäviltäsi, etkä terveydenhuoltojärjestelmältä. Tämä skenaario on täysin mahdollinen.

On tullut joskus mieleen, kun aina halutaan muilta sitä ymmärrystä.
Pystyykö kukaan aivan tarkasti sanomaan, mitä pitäisi ymmärtää ?

Läheiset kyllä ymmärtävät, jos ja kun on vaikea elämäntilanne, ja kenties senkin kuinka ikävältä se ehkä tuntuu.
Mikä on se perimmäinen/syvin/sisin juttu, joka pitäisi ymmärtää ?
Kukaan ei voi tietää, jos ei ala puhua omasta sisimmästään, mikä aiheuttaa sen, että luulee, ettei kukaan ymmärrä tai välitä.

Läheiset ovat useinkin huolissaan, mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät läheisille sitten kuitenkaan puhu paljon mitään.
Läheiset kärsivät itsekin siitä, kun toinen voi huonosti.
Olisi äärettömän tärkeää, että vaikeistakin ajatuksista ja tunteista pystyisi puhumaan edes jollekin avoimesti.

Nyt on hetkesi netti poliisi psykiatrian käsityö ohjeet, Jenni nurkka vasesuri vielä on Nivala Tölli sukkia vailla.
Riitta Kekkonen

Onko kenelläkään kokemuksia Psykiatrian konsultaatiopoliklinikasta, meilahdessa?

Kyllä siellä sun on hyvä käydä, kun lukee näitä suntekstejä, olet kiihtyneessä mielen tilassa, psyk. Polilla asiat selviää!