Mikä ihme siinä on kun aina oletetaan että me ehditään joka puolelle tekemään taksvärkkiä muiden luona vain sen takia että meillä ei oo lapsia? On meilläkin omakotitalo ja mökki hoidettavana, ei oo kukaan tähän mennessä tarjoutunut meille huoltotöitä tekemään, kaksistaan aina teemme kaiken.
Ei meilläkään oo kuin viikonloput ja kesälomat, pitäiskö antaa omien töiden seisoa ja antaa oman talon ja oman mökin rapistua kun heiluis sisarusten ja vanhempien töissä kaikki vapaa-ajat? Nytkin ollaan jo oltu soittelemassa maireita puheluita että mitä aiotte tehdä lomilla, ajelkaa hei meillepäin... Joo mutkun ollaan huomattu jo monet kerrat ettei meihin edes oteta yhteyttä saati kutsuta minnekään ellei ole jotain remppaa tiedossa. Ei oikein hirveesti tee mieli "lomailla" semmosten luona.
Ei meilläkään oo kuin viikonloput ja kesälomat, pitäiskö antaa omien töiden seisoa ja antaa oman talon ja oman mökin rapistua kun heiluis sisarusten ja vanhempien töissä kaikki vapaa-ajat? Nytkin ollaan jo oltu soittelemassa maireita puheluita että mitä aiotte tehdä lomilla, ajelkaa hei meillepäin... Joo mutkun ollaan huomattu jo monet kerrat ettei meihin edes oteta yhteyttä saati kutsuta minnekään ellei ole jotain remppaa tiedossa. Ei oikein hirveesti tee mieli "lomailla" semmosten luona.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Saman huomannut, eli kun yksin asun ja elän, ei pyydetä kylään muuten vaan, vaan aina kun tarvitaan apua?
Jopa tervetulleeksi toivotetaan silloin, kun on suuremmasta avusta kyse.
Voi, nyt osuit oikeaan. Lapsettomista tulee HETI lapsellisten kotiorjia. Monet lisääntyneistä käyttäytyy vielä niin, että näinhän se kuuluu mennä.
"Olen marttyyrivanhempi, kärsikää minun kanssani."
Se loppuu siihen kun et mene tai jos menette jollekkin sukulaiselle niin ette tee mitään tai vailitatte selkäkipua tai muuta mutta paras tapa kun seuraavan kerran joku ehdottaa jotain remonttihommaa että kyllä käy muttä 50€ tunti niin loppuu kyselyt että silleen. Ne pyynnöt ei lopu muuten jos niitä ei itse lopeta ja teette selväksi että on omakin talo ja kesämökki. Itse pidän kunnossa vanhan äitini mökin mutta hommat teen oman aikataulun mukaan mutta minulla on käyttöoikeus että silleen.Viime viikonloppuna kävin vähän puitakaatamassa että on vuoden päästä valmiina takkapuita kun ne nyt on kaadetta ja kesän alussa pilkotaan niin kesällä 2013 ovat kuivia poltettavaksi.
Mutta mistä se jatkuvan töihin pyytämisen röyhkeys oikein sikiää? Eikö ihmisillä ole mitään omaa tajua?
Totta hemmetissä kaikki sukulaisemme tietävät että meillä on oma talo+mökki hoidettavana eikä olla varakkaita, että ketään ulkopuolista ei ole varaa maksaa vaan täytyy itse pärjätä 95 % kaikissa töissä. Johonkin on pakko ottaa ammattiapua esim. vaihdettiin pannu, siihen menikin hirveästi rahaa.
Peräänkuulutan siis että ihmiset vähän ite järkeilisivät että "kehtaakohan noita nyt TAAS pyytää kun just viimeksi kun olivat meillä kylässä niin koko aika meni töissä".
Miksi ihmiset on niin pönttöjä että täytyy melkein kuva piirtää eivätkä silti tahdo tajuta. Ei kai täällä nyt enää mitään ihan metsäläisiä olla sentään.
Jotkut säästävät rhaa ja yrtittävät teettää talkoilla kaikki hommat jos saavat sukulaisia tekemään ja yksi hyvä tapa on että lupaat tulla ja päivää ennen tau muutamaa tuntia ennen perut tulemisen niin loppuu pyynnöt nopeasti.
Joo toi voiskin toimia, on vähän ilkeä tapa mutta jos mikään muu ei auta niin täytyy kokeilla!
Tähän ketjuun oli pakko kertoa oma tarinani.
Minun ensimmäinen teini-iän ammattini oli kampaaja. Minua ei koskaan kutsuttu mihinkään kylään ihan vain siksi että olisi haluttu tavata, sakset piti aina ottaa mukaan. Tuttavat perustelivat että "Saat kato harjotella, se on tärkeetä että harjottelee!" Monessa paikassa oli ihan sattumalta myös naapurin rouvia ja kummin kaimoja yhtäaikaa käymässä kun minä saksieni kanssa sinne menin.
Ja niinpä osattiin vielä näyttää tympeää naamaa kun perin pienen korvauksen työstäni. Kuluihan siihen bensaa, kallista aikaa ja aineitakin kun lähdin näille "kylästelykäynneille".
Seuraava ammattini oli kondiittori.
Anoppi keksi järjestää kahvikutsut ja oli suunnitellut että minä tulen hänen luokseen leipomaan ja olen koko päivän kaatelemassa kahvia vieraille. Sanoin että voinhan tietysti tullakin mutta en keskellä viikkoa kun olen töissä. Anoppi leimahti täysin, pyöritteli silmiään ja sanoi että "No hyvänen aika, etkai sinä nyt niin korvaamaton keittäjä sielä ole, käsket sen pomos laittaa päiväksi sen keittolan kiinni!"
Myöhemmällä aikuisiällä allergiat pakottivat jälleen koulun penkille, valmistuin psykologiksi ja siinä ammatissa toimin. Ihme ja kumma, kukaan ei ole vaatimassa minulta mitään apuja eikä orjatöitä ;)
Vaikka nyt jos koskaan sinusta lienisi hyötyä, sellaisille ihmisille ei psykologi ois pahitteeks...
moni on röyhkee, eivätkä edes näytä kiitollisuuttaan vaikka ois kuinka auttanut. aika tuttua on...
Me asutaan mieheni kanssa kerrostalossa. Edullista, vaivatonta asumista ilman pihatöitä. Remonttia teemme keskenämme ajan kanssa.
Mutta..... entäpä muu perhe. On aivan pakko ollut muuttaa omakotitaloon. Remonttia tehdään kutsumalla kaikki mukaan. Joka hetki vaivataan jos jotakin työtä tekemään. Meillä lapsettomilla on ilmeisesti täysi velvollisuus passata näitä vauvakuumeen saaneita, jotka eivät sitten hurmoksessaan enää selviäkään omista haaveistaan suuresta talosta, urasta ja perheestä.
Miksi kaikki tarvitsee saada toisten kustannuksella. Eikö vain voisi tyytyä vähempään.... Ei jaksa ymmärtää.
Minulla yksi nuoruuden kaveri ja kerran kun oltiin rallireissussa kertoi ette ole mikään omakotitaloasua koska siinä on hommis mukaman niin paljon niin tekijämiehenä keroin miten hommat etenee eli yhtenä kesäsnä maalaat talon niin korkealle kun maasta yletät ja seuraavana kesänä pikkutelineiltä ja niin edelleen ja jos rahaa löytyy niin soitta maalausliikkeeseen niin maalaus hoituu mutta maksaa akkiseltään 5000€ että silleen. Se monesti henkilöiden jutuista heijastuu kun ei aluperin oel ymmärretty mitä hommia omakotitalossa asuminen edellyttää. Itse asun rivarissa ja tässäkin hommia riittää mutta itse tykkään tehdä ja pitkälle viikonlopuksi mökille ja haus´kaa on kun pääsee uimaan ensimmäistä kerran tänäkeväänä.
Ei me ainakaan omista töistämme valiteta vaan siitä kun joittenkin mielestä me kumminkin kerkiäsimme myös heidän töihin! Ja ilmaseksi tietenkin. Kyllä me tiedetään lapsuudesta asti mitä omakotiasuminen on ja mökkiläisyys, ettemme mitenkään tietämättömyyttämme omaa kämppää ym hankkineet. Ei kuitenkaan ole tullut mieleemmekään että me voisimme jatkuvasti ruinata muita töihin meille. Kyllä näissä riittää vaikka joku firma olis töissä muutaman vuoden. Oomme kyllä aikoneet selvitä ite kun kerran olemme nämä hankkineet. Mutta toisten kiinteistöihin ei oikein aika eikä voimatkaan sit enää riitä.
"Seuraava ammattini oli kondiittori.
Anoppi keksi järjestää kahvikutsut ja oli suunnitellut että minä tulen hänen luokseen leipomaan ja olen koko päivän kaatelemassa kahvia vieraille. Sanoin että voinhan tietysti tullakin mutta en keskellä viikkoa kun olen töissä. Anoppi leimahti täysin, pyöritteli silmiään ja sanoi että "No hyvänen aika, etkai sinä nyt niin korvaamaton keittäjä sielä ole, käsket sen pomos laittaa päiväksi sen keittolan kiinni!"
Tästä repesin ;). Toivottavasti sulla oli siihen hyvä vastaus.
Siskollani on sama ongelma (kampaaja/meikkaaja), oon sanonut monta kertaa että kehtaa vaan pyytää asianmukainen korvaus. Ite en kehtais olla maksamatta.
En ymmärrä tota itkun aihetta!!!
Jos teitä ei kiinnosta niin ette mene, se siitä ja sillä sipuli! En ole kovinkaan vaikeaa sanoa että nyt ei pysty, kun on omatkin hommat tekemättä ja piste.
Kuulostaa tutulta! Kälyni miehineen on juuri tuollainen, isovanhemmat ovat saaneet jopa sairauskohtauksia auttaessaan heitä väsyksiin asti. Mutta ei, jatkavat vain imemistä.