Romanttiset puheet turn-off?

Se on yleisempää kuin luulet. Tuollaiset puheet ahdistavat monia naisia helposti, usko tai älä. Ainakin suhteen ensimmäisinä kuukausina kannattaa olla tarkkana noiden kanssa vaikka tunteet olisivatkin siinä mitassa. Ihastuminen ja rakastuminen on erikseen, ja oikea rakastuminen on sitä että arvostaa toisen hyviä puolia vähän niinkuin parhaan mieskaverin. Mieti jos hän olisi mies mutta älä mieti homolla tai lepertelytavalla. Kannattaa mielummin pikkuhiljaa antaa toisen avata tunteitaan ja avata omiaankin sitä mukaa kun toinen kuuntelee. Voi olla tosi turhauttava prosessi. Parempi olla täysin vilpitön, ei kannata sanoa noita asioita vaan jos tahtoo pitää toisen lähellään. Ei se mitään jos on sanonut mutta se ei ole riittävä syy. Anna asioiden mennä omalla painollaan ja pienin askelin.

Kaikki ei toimi niinkuin elokuvissa.

Kunhat et vie romanttisia puheita ällölässytys puolelle. Jos rakastamalleen ihmiselle ei pysty sanomaan että rakastaa tätä, niin on korvien välissä vikaa.

Aivan varmaan on olemassa ihmisiä jotka eivät välitä romantiikassa. Niin miehiä kuin naisiakin.

"Samat sanat", aika kylmää. :D
Olen nuori nainen ja kyllä mua alkaa ahdistaa, jos mies hyvin vähäisen tuntemisen jälkeen osoittaa liiallista kiintymystä. Siis sellainen mies, josta ei ole vielä ihan varma haluanko olla hänen kanssaan pitempään. Mieluummin pitää vähän välimatkaa aluksi.

Sitten jos on todellisesta ihatuksesta kyse, niin ei hänen huomion osoituksensa häiritse millään tavalla. :D Liika on kuitenkin liikaa.

Mieti millä tasolla suhteessanne olette. Jos vielä vähän pohdiskelette tahoillanne sitä onko tämä nyt se juttu, ei kannata olla yhtään ällö romanttinen. Mieluummin toteat asiat viileästi niin kuin ne ovat. "Olet mukava ihminen ja sun kanssa on aina helppo olla."

Vain homot ja alkoholisoituneet kitaranrämpyttäjät puhuvat hunajaisia ja sokerisia. Tosimies ei paljoa lässyttele, naiset voi lässyttää toisilleen jos siitä on puutetta.

jos olette suhteenne alkutaipaaleella eikä tyttöystäväsi ole sanonut rakastavansa sinua, todennäköisesti ei ole "varma" vielä eikä halua loukata sanomalla mitään tyyliin "kiitos". minulle naisena oli vaikea sanoa rakastavansa, mutta sitten se vain pulpahti ulos. ja nyt vieläkin vuosien jälkeen saa joskus vain kuiskattua. minun on helpompi sanoa että tässä on hyvä olla tai vain rutistaa.

voisiko hän osoittaa rakkautensa teon? minulle ainakin merkitsee enemmän teot kuin lepertely, rakkausrunot yms. ---kaikkea voi sanoa, mutta teot osoittavat ne! jos olette olleet jo pitempään yhdessä eikä hän etkä ole saanut mitään vastakaikua tunnustuksiisi, otappas asia ihan vaan esille :)

ällölässytys sen sijaa on totaalinen turn-off. ja se sitä paitsi pilaa seksuaalisen latauksen suhteesta. minä en ainakaan halua olla söpö tytteli vaan hottis aikuinen nainen! samaan kategoriaan menee nenä/otsapusut.

On toki sellasisia ihmisiä, jotka eivät pidä romantiikasta, tosin minä en lukeudu heihin. Alkaisi kyllä ahdistaa, jos mä rakastan sua -puheita alkaisi tulla liian aikaisin suhteessa, tai jos sitä tulisi vaikkapa joka päivä, edes useasti viikon sisällä.
Kannattaa aloittaa "lepertely" pikkuhiljaa, ja voithan jossain vaiheessa varovasti kysyä, pitääkö nainen tuollaisista puheista.. Kyllä jokainen varmaan haluaa joskus kuulla rakkaudentunnustuksen.

Miulla ja miun avomiehellä on ihan oma tapa sanoa rakastavamme toisiamme. Ei olla mitenkää yltiöromanttisia, eikä TODELLAKAAN katsella mitää romanttisia elokuvia vaan aina toimintaa.
Minnuu esim. ällöttää, jos toinen on kokoajan hokemassa, et "mie rakastan sinuu, rakastatko sie minuu?" no tossa vaiheessa yleensä olen sanonu takaisin, et "tottakai rakastan. Kyl mie sit kerron, jos asia muuttuu" :) ja tällee kummatkin meistä on tyytyväisiä. Enkä odota kukkasia tai suklaarasioita mieheltäni, koska ei ole hänen tapaistaan tehdä mitää sellaista.. suukotellaan kyllä paljon ja nii kuin yleensä seurustelusuhteissa toimitaa. :) Normaali parisuhde.

Joo, minä olen nainen joka en ole lainkaan romanttinen. Laitoin juuri toiseen ketjuun kysymyksen, että mitä romanttisuus tarkoittaa, kun en edes ole varma siitä. Olen huono ilmaisemaan tunteitani, miehessä ensi alkuun ilmenevä liiallinen herkkyys ei olisi sytyttävää jaan turn off. Mutta ihmiset ovat erilaisia, varmasti sinullekin löytyy sopiva nainen. Tai sitten voit hiljaisesti opettaa nykyistä tyttöystävääsi pärjäämään tuollaisessa paremmin.

Vinkkini sinulle: Älä tee sitä ryhtymällä itse yltiöromanttiseksi ja liikatunteelliseksi, vaan sopivissa tilanteissa sano jotain, että tiedätkö mistä pitäisin, tykkäisin siitä ja siitä. Sellainen pyyntö tai ohjeistus vaikuttaisi minusta rohkean miehekkäältä, ja varmaan mielelläni yrittäisin seurata ohjetta ja oppia toimimaan siten toisin. Eli itsevarmasti neuvoen/pyytäen, ei omalla esimerkillä liiallisesti hempeillen, mikä voi tuntua naisesta epämiehekkäältä.

En voi sietää mieheni päivittäisiä rakkausviestejä ja sitä että hän kutsuu minua hunajaiseksi. Mitä enemmän lässytystä tulee, sitä vähemmän kykenen vastaamaan näihin rakkaudentunnustuksiin. Eli liika on aina liikaa.

Riittäisi vähempikin, vaikkakaan ihan ilmankaan en haluaisi jäädä. Kohtuus siis tässäkin.

Kyllä minä ainakin tykkään kun minulle puhutaan kauniisti.
Joskus se voi vain tulla yllättäen mutta jokainen aikuinen ihminen osaa varmasti vastata siihen jollakin sopivalla tavalla.
En ole itse mikään hirmu lässyttäjä kuten ei ole miesystävänikään, mutta pienet sanat ja kehut tuntuvat aina kivoilta ja on myös kiva puhua romanttisesti rakkaalle.
Minulle sanoja tärkeämpää on läheisyys, se että saan olla toisen kainalossa, sivellä kättä, vatsaa, selkää tai miesystäväni hiuksia.
Kun saan takaisin silityksiä, rapsutuksia tai vaikka "vain" tiukan rutistuksen syliin olen onnellinen.

kun exä oli armeijassa tuli häneltä joka ilta kilometrin mittainen viesti aina sitä samaa hössötystä. Mä rakastan sua lässynlää. Ja jos en sanatarkasti
vastannut hänelle niin tuli kamala riita. Vuoden hän intissä vietti ja jossaki vaiheessa kopioin vain hänen viestinsä ja vaihdoin nimien paikkaa.
Väsyin siihen ainaiseen lässyttämiseen, se meni todellakin yli ja pahasti.
Joka päivä piti hokea monta kertaa "mä rakastan sua" mutta vaikka hän kuinka sitä hoki se ei näkynyt normaali elämässä mitenkään.
Erittäin töykeä ja epäkunnioittava ihminen, ajatteli vain ja ainoastaan omaa parastaan ja eli siivellä. Kun kaksi vuotta oltiina suttu yhdessä virallisesti laitoin äijän kävelemään. Koko sen ajan hän oli mulle kyllä vain kaveri kuka maksoi puolet vuokrasta...
Liika on aina liikaa, sanoin kerran hänelle että ilmoitan sitten kun asiat muuttuu ja hän suuttui siitä ihan silmittömästi. Ei ollut helppo suhde se.

Ei muuta väliä kunhan mies sanoo sen aidosti mitä sitten sanoo! Jos hänen luonteelleen ja tyylilleen ei käy romanttiset lulitukset, niin sitte on todella parenpi, että ei yritäkkään suoltaa mitään sellaisia. Jokainen tyylillään, mutta olkaa sellaisia kun olette jo siitäkin syystä, että se todellinen luonne tulee pitemmän päälle kuitenkin selville ja saattaa tuottaa hämmennystä ja pettymyksiäkin....Minä en henkilökohtaisesti niistä hempeilyistä niin välitä ja mieheni onkin sellainen aito, suomalainen...vähän jörrikkä, mutta puhelias kyllä muuten!

Itse en niin puheista välitä, melkeinpä alkaa ahdistamaan. Ehkä sen takia koska sanat merkitsee, mutta teot todistaa. Oma mies kun sattuu puhumaan suurimman osan ajasta ihan puuta heinää, sen on itsekkin myöntänyt, nii en sitten paljon hellistä puheista välitä. Enemmän merkkaa eleet, katseet ja teot. :) Varsinkin katseet, niitä kun on vaikeampi valehdella :) Olen hyvin konservatiivisesta ja pidättyväisestä suvusta niin kai se sieltä jostain myös kumpuaa. Välittäminen on osoitettu sillä että pidetään toisesta huolta. Siis pidetään huolta että lapsilla on taloudellinen itsenäisyys taattu tulevaisuudessa. Rahalla meillä osoitettiin 'rakkaus'.