olen ollut suhteessa nykyisen mieheni kanssa jo yli 10 vuotta. Suhteemme alussa mieheni petti minua ja annoin tämän hänelle anteeksi, koska rakastin ja rakastan hän edelleen. Alun sekoilun jälkeen hän pyhästi lupasi, että ei enää koskaan tekisi minulle mitään sellaista, sanoi oppineensa läksynsä. Sen jälkeen kaikki olikin mallillaan kunnes pari kuukautta sitten sain selville, että hänellä oli ollut taas jotain säätöä jonkun tapaamansa naisen kanssa. Asian selvittyä hän jälleen vakuutteli rakkauttaan minua kohtaan ja ehkä sanon jo itsekkin annoin asian olla liian helposti. Minun olisi pitänyt keskustella asiasta hänen kanssaan enemmän....mutta hölmö kun olin en sitä tehnyt. Ongelmani onkin seuraavanlainen....en saa tätä tapausta mielestäni vaan vatvon ja vatvon asiaa miltein joka päivä. Kaikki mitä hän tekee tuntuu että hän pettää taas. Tuntuu että pääni leviää kohta enkä voi asialle mitään. Onko jollain jotain neuvoa jolla saisin pääni sisälle rauhan ja selvyyden siitä onko mieheni minulle rehellinen vai valehteleeko hän taas.
pettääkö
vainoharhainenko???
6224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä alkaa petoksella, päättyy petoksella.
Minä petin miestäni suhteen alussa. Humalassa sekoilua. Kadutti hirveästi ja vannoin, että en enää ikinä tee sitä, siitä tapauksesta on ainakin kymmenen vuotta ja olen pitänyt sanani. Tosin olen lopettanut kokonaan alkoholin käytönkin ja muutenkin arvot ovat toiset. Tahdon vaan keroa, että ei se aina ole niin, että petturi on lopullisesti ja aina petturi. En enää tekisi sellaista missään tapauksessa. Olen saanut luottamuksen takaisin.
Saanko ihan tyhmästi kysyä, että mitä väliä? Sanot että rakastat edelleen, haluat siis olla hänen kanssaan. 10 vuotta sitten oli ja sitten se meni, jos mies pettää kerran 10 vuodessa, niin eikö ne 10 vuotta sitten kai ole sen arvoisia? Ilmeisesti, koska olette niin kauan yhdessä olleet ja sinulla on ollut tieto alusta saakka, että hän siihen kykenee. Kuten tilastojen mukaan noin 80% ihmisistä. Niin, pitkässä suhteessa suurin osa ei vain ihastu toiseen, vaan jopa pettää. Mutta mitä sitten? Sinun miehesi hän nyt on ollut, ei se toinen ollut edes uhka. Ohimenevä joku mikälie hetken huuma. Sinä olet se joka siinä on 10 vuotta ollut.
Onko suhteenne hyvä? Ilmeisesti, koska sanot, että rakastat edelleen. Et kai sinä huonosti kohtelevaakaan rakastaisi.
Jos teillä on kaikki ok, on läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä ja mikä ikinä hänellä onkaan, ei ole sinulta pois, niin mitä sitten? Ota rennommin siis niiltä osin, jos se ei ole sinulta pois, hän ei ole tosissaan sen toisen kanssa, olis sitä tai ei.
Tarkoitan tällä alulla, että älä stressaa niin paljon, älä ota itseesi, älä pidä itseäsi heikoilla olevana: sinä olet se, joka siinä oikeasti on. Se on sinun miehesi, ja todennäköisesti myös sinua rakastaa. Kun teet tämän itsellesi selväksi, pystyt keskustelemaan asiasta ilman hysteeristä kimitystä.
Ehkä olitkin siis viisas kun et jäänyt jauhamaan ja jankuttamaan. Jos mikä saa toisen kaikkoamaan, se on kaunan kantaminen ja jatkuva jankuttaminen.
Jos joku saa suhteen huononemaan, se on vainoharhainen epäily, kyttääminen ja viulun kielen kireänä oleminen. Sillä et siis saavuta totuutta, et parempaa suhdetta etkä mitään muutakaan. Teet itsesi onnettomaksi, ja mies voi silti pettää. Lakkaa siis se osuus, mihin voit takuulla vaikuttaa. Voit ainakin olla onnellisempi, keskustella järkevämmin, et stressaa, nukut yösi ja lakkaat vatvomasta turhaan.
No niin, sitten keskusteluun. Ok, te siis olette kuitenkin luvanneet olla uskollisia. Kun saat itsesi rauhoittumaan ja tajuat, että kaikki on kunnossa, voit ottaa asian puheeksi. Kertoa miltä sinusta tuntuu. Olet luvannut antaa menneen anteeksi, joten älä jauha siitä yhtään enää. Se on ihan sama pettikö hän sinua alussa vai ei. Sinä lupasit jo 10 vuotta sitten antaa anteeksi ja antaa asian olla, koska rakastat. Petätkö sinä siis sanasi? Se oli ja se meni, lopeta heti sen raahaaminen. Oikeastaan sillä ei ole mitään tekemistä edes koko aloituksesi kanssa: sinähän olet antanut anteeksi, ja rakastat. Joten se siitä. Jos vedät menneen mukaan, sinä teet väärin.
Ja nykyhetkestä et siis tiedä. Totuus on siis se, että nyt on se mitä käsitellään, ja sinä et siis tiedä mitään todellista. Sinä vain epäilet. Nyt on nyt.
Kun tajuat tämän, kysyt, kuka se hänen tapaama nainen on. Jos hän on ystävä, hänet voi myös esitellä sinulle: kaverit voi esitellä avoimesti. Joten sinä voit hänet tavata, ja kun te tunnette, hänen on kovin vaikea pettää. Tehän olette tuttuja. Ja sinä toivottavasti reilu ja mukava. Jos häntä ei voi esitellä, voit tiedustella miksi ei, ja kertoa, että se antaa epäluotettavan kuvan. Salaisia kavereita ei kuitenkaan pitäisi olla.
No, keskustelussa kuitenkin kahdestaan miehesi kanssa, voit kertoa nykyhetkestä, että sinua pelottaa. Tunnet itsesi epävarmaksi ja mustasukkaiseksi. Vatvot asiaa päässäsi ja pelkäät pääsi leviävän. Voisitteko te olla hetken aikaa enemmän yhdessä = vahvistaa suhdettanne ja läheisyyttänne... Kerro että edelleen rakastat miestäsi.
Älä syyttele, älä jankuta. Älä vedä mennyttä mukaan. Älä luule tietäväsi asioita mitä et tiedä. Älä pelkää sitä mikä ei ole vielä tässä. Älä stressaa asioilla, mitä et voi hallita kuitenkaan (=muut). Puhu omasta puolestasi. Ehdota ratkaisua. Ole rehellinen nykyhetkestä.
Ja sitten.
Päätä. Rakastatko miestäsi kaikesta huolimatta. Oli mitä oli, rakastatko miestäsi ja onko hän sinun miehesi? Jos vastaus on kyllä, niin tulkoon mitä tulee ja olkoon mitä on, sinun tehtäväsi on keskittyä teidän väliseen suhteeseenne ja hoitaa sekä nauttia siitä.
Eikä keskittyä luuloihin, menneeseen, vainoharhaan, toisiin naisiin, suhteen riitauttamiseen, omaan sekoiluusi, jne. jne. => tuli mitä tuli, teet vain itsestäsi onnettoman sillä. Ennen aikojaan. Se ei vaan auta mitään.
Ehkä käykin niin, ettei sinun tarvitse olla onneton. Aika näyttää. Mutta miksi tehdä siitä ajasta ikävää, kun se selviää kuitenkin?
Kiitokset ihan alkuun neuvoista..rakastan häntä todella paljon ja siksi tämä asia sattuu aika paljon. Haluan avoimen ja rehellisen suhteen, itse olen avoin ja rehellinen en ole koskaan valehdellut hänelle mistään asiasta. Miksi hän valehtelee minulle??? rakastaako hän minua?? yritän kovasti päästä asian yli ja toivottavasti onnistun, mutta haluan jollain keinoin tietää onko hän rehellinen minulle. Ja tämä hänen tapaamansa nainen ei todellakaan ole mikään ystävä...pikemminkin ehkä ihastus tai jotain. Sen vain tiedän että hänkin on naimisissa ja uskoisin että hänen miehensä ei näistä kiemuroista tiedä mitään, eikä asia siltä osin minua kiinnostakkaan. Mieheni käyttäytyy jotenkin salaperäisesti tai sitten vain kuvittelen asioita...enkä uskalla kysyä tai puhua hänelle, koska pelkään että pilaan todella hyvät välimme sillä. Mutta kuntämä asia vaan vaivaa ja vaivaa. Meillä oli n. 6kk sitten todella suuria ongelmia, ero oli todella lähellä, mieheni sanoi että ei enää rakasta, mutta en halunnut antaa periksi vaan taistelin ja saimme asiat selvitettyä. Samalla päätimme että v.2012 on onnellisuuden vuosi kun 2011 menetin paljon ja tuntui että elämä on vaan epäonnea täynnä menetin rakkaan äitini ja olen vasta 28-vuotias, muutenkin työ hommat menivät päin persettä ja kuin pisteenä i:n päälle menetin rakkaan koirani loppuvuodesta 2011. Olisin hajonnut täysin jos olisin menettänyt miehenikin. Kuitenkin päätöksestämme huolimatta helmikuussa 2012 tuli ilmi tämä "pettäminen". ja sitä oli jatkunut noin 4kk. huh huh!!!
Miten joku voi rakastaa pettäjää. Jos rakastaa pettäjää niin ei tiedä itse mitään rakkaudesta!?
hän on kaikin puolin hieno ihminen muuten. hellä ja huomaavainen, eikä varmasti sano mitään loukkaavaa. Joskus kyllä itsekin mietin miksi rakastan edelleen? en ole tuohon vielä vastausta löytänyt. Kaipa hänessä on niin paljon muuta hyvää. en tiedä enää mitään!! Hän vakuutti minulle että mitään sekstailua tai muutakaan fyysistä ei ole tapahtunut, mutta kuinka voisin uskoa kun en oikein luota häneen. Hän petti luottamukseni alussa ja kesti toooodella kauan ennen kuin aloin luottaa häneen uudelleen ja nyt taas tämä.