"Mä puhuin sulle aina siitä,kuinka kaunis sä oot,kun puhuit vääryyksistä maailman.." kuuluu radiosta..pitikö nyt sekin laittaa päälle..ja taas tulee kyyneleet..koskahan nekin ehtyvät?
Vuosi sitten tapahtui se,mitä en olisi koskaan uskonut itselleni tapahtuvan.Minä,poikalapsien äiti,naimisissa pitkään alkoholistin kanssa,ja päättänytkin pysyä kunnes poikani olisivat kasvaneet niin isoiksi,etteivät he enää olisi isää niin paljon tarvinneet..rakastuin ensi silmäyksellä.Tuo mies tuntui olevan kaikkea sitä,mitä mieheltä odotin,suoraselkäinen,rohkea,nautti samoista asioista elämässä kuin minä,herkkä,hyvä kuuntelija ja puhuja..Tarinamme oli kuin elokuvasta,hän koki minun suhteen samoin..emme uskoneet kumpikaan,että tällaista voisi ikinä tapahtua,hänkin naimisissa pitkään.
Kuvittelin olevani reilu miehelleni ja kerroin kokemattomana hänelle ihastumisestani heti,kun ymmärsin suhteeni laadun.Jonka vuoksi mieheni järkyttyi,tietenkin,hän ei koskaan olisi voinut kuvitella minun rakastuvan toiseen..Seurauksena se,että hän yritti kaikkensa,jotta jäisin..meni jopa AA-kerhoon,jonne häntä aikaisemmin ei saanut kirveelläkään uhaten.Olin aivan sekaisin..mitä tehdä,mikä on oikein?Minulle..pojille..miehelleni..rakkauden kohteelleni..pyysin aikaa järjestää ajatuksiani,joka päättyi siihen,että eräänä iltana mieheni meni totaalisesti sekaisin otettuaan viinaa lääkkeillä.Pakenimme hänen raivoaan,nyrkkejään,vihaa,ja saimme asunnon pienellä varoitusajalla.
Mieheni vihassaan teki elämämme helvetiksi..mutta poliisin puututtua asiaan,rauhoittui.Rakastettuni oli helpottunut,lähtihän hän vuoden kestävälle työmatkalle ulkomaille,ei tarvitsisi huolehtia minun hengestäni ja turvallisuudestani..Puhelinlaskumme olivat mahtavat..soittelimme moneen kertaan päivässä ja laitoimme tekstiviestejä täynnä rakkautta ja tulevaisuudetoiveita.Hänen vaimonsakin oli tietoinen minusta,surullinen ja raivoissaan..mutta he sopivat omien lastensa vuoksi eroavansa tuon työkomennuksen jälkeen.
No lopun varmaan arvaattekin.Hän ei enää ole varma,vajaa puoli vuotta komennuksen loppuun,että pystyykö hän sittenkään jättämään lapsiaan..minua hän rakastaa kuulemma elämänsä loppuun asti,rakastaa ja kaipaa,minun vierelläni hän on onnellinen,mutta..ei uskalla tehdä ratkaisua meidän elämämme puolesta.
Nyt olenkin huippurikki,yksin ja mietin,mikähän tarkoitus tällä kaikella oli?Syytän itseäni ja yritän keskittyä perusasioihin,syömiseen ja nukkumiseen. Ja löytää edes jonkinlaisen tasapainon.."Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä,mitä sen on väliä,kun olet niin lätkässä,että sinulle riittää kun hän tulee käymään edes silloin kun tykkää,vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä.." Niinpä. Ja taas tulee kyyneleet.
Vuosi sitten tapahtui se,mitä en olisi koskaan uskonut itselleni tapahtuvan.Minä,poikalapsien äiti,naimisissa pitkään alkoholistin kanssa,ja päättänytkin pysyä kunnes poikani olisivat kasvaneet niin isoiksi,etteivät he enää olisi isää niin paljon tarvinneet..rakastuin ensi silmäyksellä.Tuo mies tuntui olevan kaikkea sitä,mitä mieheltä odotin,suoraselkäinen,rohkea,nautti samoista asioista elämässä kuin minä,herkkä,hyvä kuuntelija ja puhuja..Tarinamme oli kuin elokuvasta,hän koki minun suhteen samoin..emme uskoneet kumpikaan,että tällaista voisi ikinä tapahtua,hänkin naimisissa pitkään.
Kuvittelin olevani reilu miehelleni ja kerroin kokemattomana hänelle ihastumisestani heti,kun ymmärsin suhteeni laadun.Jonka vuoksi mieheni järkyttyi,tietenkin,hän ei koskaan olisi voinut kuvitella minun rakastuvan toiseen..Seurauksena se,että hän yritti kaikkensa,jotta jäisin..meni jopa AA-kerhoon,jonne häntä aikaisemmin ei saanut kirveelläkään uhaten.Olin aivan sekaisin..mitä tehdä,mikä on oikein?Minulle..pojille..miehelleni..rakkauden kohteelleni..pyysin aikaa järjestää ajatuksiani,joka päättyi siihen,että eräänä iltana mieheni meni totaalisesti sekaisin otettuaan viinaa lääkkeillä.Pakenimme hänen raivoaan,nyrkkejään,vihaa,ja saimme asunnon pienellä varoitusajalla.
Mieheni vihassaan teki elämämme helvetiksi..mutta poliisin puututtua asiaan,rauhoittui.Rakastettuni oli helpottunut,lähtihän hän vuoden kestävälle työmatkalle ulkomaille,ei tarvitsisi huolehtia minun hengestäni ja turvallisuudestani..Puhelinlaskumme olivat mahtavat..soittelimme moneen kertaan päivässä ja laitoimme tekstiviestejä täynnä rakkautta ja tulevaisuudetoiveita.Hänen vaimonsakin oli tietoinen minusta,surullinen ja raivoissaan..mutta he sopivat omien lastensa vuoksi eroavansa tuon työkomennuksen jälkeen.
No lopun varmaan arvaattekin.Hän ei enää ole varma,vajaa puoli vuotta komennuksen loppuun,että pystyykö hän sittenkään jättämään lapsiaan..minua hän rakastaa kuulemma elämänsä loppuun asti,rakastaa ja kaipaa,minun vierelläni hän on onnellinen,mutta..ei uskalla tehdä ratkaisua meidän elämämme puolesta.
Nyt olenkin huippurikki,yksin ja mietin,mikähän tarkoitus tällä kaikella oli?Syytän itseäni ja yritän keskittyä perusasioihin,syömiseen ja nukkumiseen. Ja löytää edes jonkinlaisen tasapainon.."Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä,mitä sen on väliä,kun olet niin lätkässä,että sinulle riittää kun hän tulee käymään edes silloin kun tykkää,vaikka antaa paljon vähemmän kuin sinä.." Niinpä. Ja taas tulee kyyneleet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla rauhassa. Puolen vuoden kuluttua voi olla asiat aivan toisin.
Niinpä..Kunpa se olisikin niin yksinkertaista..Tällä hetkellä vain yksi päiväkin tuntuu ylivoimaisen vaikealta..saati sitten ajatella melkein kahden sadan päivän päähän..Mutta kuulemma näissä jutuissa auttaa vain aika.Klisee..mutta toivottavasti totta?
Sinulla on ainakin muutama hyvä asia elämässä, pääsit eroon juoposta miehestä ja sinulla on lapset.
Tämä rakastuminen naimisissa olevaan mieheen on jo toinen juttu. Kuinkahan paksu kirja siitä tulisi, jos kirjoitettaisiin kaikki syyt, mitä miehet ovat kertoneet siitä, että eivät voi juuri nyt erota. Tässä muutamia: lasten täytyy aloittaa koulu, lapset ovat murrosiässä, rippijuhlat, joku sukulainen vakavasti sairas, ylioppilasjuhlat, kihlajaiset, valmistumiset, häät, lapsenlapset jne. Ja aina kotona on pirttihirmu pihistelijä ja nukkuu sohvalla. Asia on vain niin, että suurin osa miehistä ei eroa, ennen kuin vaimo heittää pellolle.