Stefan Wallinin mukaan hänen luopumisellaan RKP:n johtajuudesta ei ole mitään tekemistä Dragsvik-kiistan kanssa. Tähän voi uskoa siinä kuin puolustusministerin taannoiseen väitteeseen siitä, että Tammisaaren varuskunta säilytetään vain sotilaallisista syistä.
Kaikkia varuskuntia joudutaan pohtimaan uudelleen jo ensi vaalikaudella. Koko puolustuspolitiikkaa on tällöin valmisteltava koettua demokraattisemmin. Kaikkea ei pidä kääriä jännittävän "sotasalaisuuden" vaippaan. Varuskunnissa on punnittava strategisten seikkojen ohella muun muassa peruskorjausten tarvetta ja harjoitusalueiden läheisyyttä, mutta myös kieli- ja aluepolitiikkaa. Oma varuskunta on rakas myös Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.
Suomenruotsalaisuudelle Dragsvik-kiistasta tuli rasite. Se voi tulla vastaan varuskuntaratkaisujen ohella vaikkapa koulujen kielenopetuksessa. Eikä vain perussuomalaisten suunnalta.
Suomenruotsalaiset tahot puhuvat "kieli-ilmaston kärjistymisestä". RKP tekee näin aina vaalien lähestyessä. Epäilemättä primitiivisiä möläyksiä on silti päässyt ainakin aiempaa helpommin julkisuuteen. Tietenkin internetissä.
Kauhistelun rinnalla suomenruotsalaisten kannattaisi pohtia asennoitumistaan suomenkielisiin. Wallin tuomitsi jopa sanan "kielipolitiikka". Hufvudstadsbladetissakin se myönnettiin asialliseksi termiksi. Kesällä 2013 tulee kuluneeksi 150 vuotta kielipolitiikan ydinratkaisusta eli Snellmanin kieliasetuksesta. Vasta se teki suomen Suomessa tasa-arvoiseksi.
Itsetutkiskelu kannattaisikin alkaa historiakuvasta. Suomenruotsalaiset soimaavat yhä 1930-lukua, jolloin Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Urho Kekkonen kumppaneineen ajoi aitosuomalaisuutta.
Suomenkielisten valtaosa on ajat sitten tunnustanut entisajan liioittelut. Suomenruotsalaiset jakavat sen sijaan edelleen Freudenthal-mitaleja johtavan rasistinsa kunniaksi.
"Itäruotsalaisen" opin mukaan suomenkieliset ovat alempaa rotua. Vielä äsken Paul Lillrank väitti, etteivät he ole luoneet koskaan mitään. Kuitenkin Suomen ainoa "täysi" tiedenobelisti A.I. Virtanen oli suomenkielistä sukua. Ja joutui hankkimaan maatilansa Sipoosta bulvaanin avulla.
Ruotsin kieli on tärkeä osa Suomen kansallista perintöä. Se säilyy parhaiten, kun siilipuolustuksesta ja syyttelystä siirrytään ennakkoluulottomaan keskusteluun ja yhteistyöhön.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2012033115397927_pk.shtml
Kaikkia varuskuntia joudutaan pohtimaan uudelleen jo ensi vaalikaudella. Koko puolustuspolitiikkaa on tällöin valmisteltava koettua demokraattisemmin. Kaikkea ei pidä kääriä jännittävän "sotasalaisuuden" vaippaan. Varuskunnissa on punnittava strategisten seikkojen ohella muun muassa peruskorjausten tarvetta ja harjoitusalueiden läheisyyttä, mutta myös kieli- ja aluepolitiikkaa. Oma varuskunta on rakas myös Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.
Suomenruotsalaisuudelle Dragsvik-kiistasta tuli rasite. Se voi tulla vastaan varuskuntaratkaisujen ohella vaikkapa koulujen kielenopetuksessa. Eikä vain perussuomalaisten suunnalta.
Suomenruotsalaiset tahot puhuvat "kieli-ilmaston kärjistymisestä". RKP tekee näin aina vaalien lähestyessä. Epäilemättä primitiivisiä möläyksiä on silti päässyt ainakin aiempaa helpommin julkisuuteen. Tietenkin internetissä.
Kauhistelun rinnalla suomenruotsalaisten kannattaisi pohtia asennoitumistaan suomenkielisiin. Wallin tuomitsi jopa sanan "kielipolitiikka". Hufvudstadsbladetissakin se myönnettiin asialliseksi termiksi. Kesällä 2013 tulee kuluneeksi 150 vuotta kielipolitiikan ydinratkaisusta eli Snellmanin kieliasetuksesta. Vasta se teki suomen Suomessa tasa-arvoiseksi.
Itsetutkiskelu kannattaisikin alkaa historiakuvasta. Suomenruotsalaiset soimaavat yhä 1930-lukua, jolloin Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Urho Kekkonen kumppaneineen ajoi aitosuomalaisuutta.
Suomenkielisten valtaosa on ajat sitten tunnustanut entisajan liioittelut. Suomenruotsalaiset jakavat sen sijaan edelleen Freudenthal-mitaleja johtavan rasistinsa kunniaksi.
"Itäruotsalaisen" opin mukaan suomenkieliset ovat alempaa rotua. Vielä äsken Paul Lillrank väitti, etteivät he ole luoneet koskaan mitään. Kuitenkin Suomen ainoa "täysi" tiedenobelisti A.I. Virtanen oli suomenkielistä sukua. Ja joutui hankkimaan maatilansa Sipoosta bulvaanin avulla.
Ruotsin kieli on tärkeä osa Suomen kansallista perintöä. Se säilyy parhaiten, kun siilipuolustuksesta ja syyttelystä siirrytään ennakkoluulottomaan keskusteluun ja yhteistyöhön.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2012033115397927_pk.shtml
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.