Kysymyksiä ja ihmetystä

hah hah, tutulle kuulostaa. olen siinä uskossa että kumppani vielä löytyy. mutta voi sitä tuskaa kun parisuhteessa ei "ymmärretä" ollenkaan... oikein erityisesti tuo liian erikoinen, liian tavallinen kosketti.

Mahtaako sellaista sielunkumppania ollakaan? Itsekin olen ajatellut noin, että olen vähän outo taviksille, liian tavis friikeille.

Kaikille tähän kirjoittaneille:
Kun löytyisi edes se vähiten väärä näitten materialististen muotibloggaajien joukosta.

"Olen liian erikoinen taviksille ja liian tavallinen friikeille,"

Tämä on kyllä aika hyvin sanottu, lienee aika monen ongelma? Toisaalta sellaisia ihmisiä pitäisi olla sitten vapaanakin paljon ja voisivat pariutua keskenään...

kiinnostusta on täällä päässä muuhunkin kuin tavisten ykköshaaveeseen=talo/asuntolaina, yhteiset lapset, auto ja kultainen noutaja sekä s-bonuskortti

En erityisemmin pidä ihmisistä, viihdyn omissa oloissani.Työni on pääasiassa ihmisten kanssa tekemisissä olemista, joten feikkaan sosiaalista sujuvasti. Uuvuttavaa se on silti.
Mistä löytäisin toisen samanmoisen?
Ei jaksaisi tilittää omasta elämästä ja päteä saavutuksillaan "me ostettiin sitäsuntätä tai me matkailtiin sielsuntääl tai mun mies sitä sun tätä mun lapset sitä sun tätä jne"

Millaisen kumppanin tahtoisitte? Mitä se hlökohtaisesti teille tarkoittaisi?
Älykäs, vahva henkinen yhteys, keskusteluhaluinen, uskollinen, lojaali, luotettava, kunnollinen. Parhaimmillaan unelmissani kumppani tarkoittaisi rakkautta, sitoutumista, yhteisiä unelmia, yhteistä arkea, molemmin puolista toistemme tukemista, perhettä.

Tahtoisitteko samanlaisen kumppanin kuin itse olette?
Täytän omat vaatimukseni myös itse. Jos tarkoitat luonnetta, kumppanina pitkällä aikajänteellä minulle toimisi varmaan hieman itseäni introvertimpi (E tai I) intuitiivinen (N) ihminen.

Oletteko vain valtavirtaa ajatuksinenne ja toimintoinenne? Harmaata massaa 24/7? Oletteko yhtään outoja?
Kaikki on suhteellista, myös outous. Olen monessakin suhteessa hyvin tavallinen, mutta monessa toisessa suhteessa kaikkea muuta kuin valtavirtaa.

Onko teille olemassa mitään muuta syytä pariutua kuin seksuaalinen tyydytys?
Rakkaus, kumppanuus paljon muutakin.

"Millaisen kumppanin tahtoisitte?"
- Mukavan

"Tahtoisitteko samanlaisen kumppanin kuin itse olette?"
- En, sillä jo pelkästään sukupuolen pitäisi erota.

"Mitä se hlökohtaisesti teille tarkoittaisi?"
- Ai, niin mikä?

"Oletteko vainvaltavirtaa ajatuksinenne ja toimintoinenne?"
- Osittain

"Harmaata massaa 24/7?"
- Joo, tai ainakin 23/7


"Oletteko yhtään outoja?"
- Jonkun verran

"Oletteko ostaneet heimonne vaatteilla ja harrasteilla(kuulutteko pop vai heavykulttuuriin jne)"
- Citymarketista ja sen sellaisista paikoista olen osatanut. En kuuntele juuri ollenkaan musiikkia, joten vaikea vastata tuoton.

"Osaatteko oikeasti ajatella popkulttuuria kauemmaksi tai median unohtaen?"
- Eteen vai taakse päin? Taaksepäin ehkä.

"Oletteko mitään ilman tavaroitanne?"
- Kyllä varmaan muutaman päivän selviäisin hengissä ilman tavaroitani, vaikka en mikään Rambo olekkaan.

"Onko teille olemassa mitään muuta syytä pariutua kuin seksuaalinen tyydytys?"
- Eipä niitä tule oikein muuta mieleen. Jos olisin tosi, tosi, köyhä, niin ehkä voisin mennä rikkaisiin naimisiin, tai jos olisin huonossa kunnossa, niin ehkä voisin mennä lapsien takia naimisiin.

"Tiedättekö edes millaista on olla oikeasti erikoinen ja erilainen"
- Kyllä suunnilleen, sillä jokainenhan on oikeasti vähän erilainen ja erikoinen.

"kun sitä sielunkumppania ei oikeasti koskaan löydy."
- Eipä tuo nyt omaan korvaan kuulosta mitenkään erikoiselta.

Aika harva kykenee sivuuttamaan kaiken mediamyllerryksen jota ajatteluamme ja halujamme muokkaa, täytyy olla pirun vahva että siihen kykenee. Kyllä, sellaisen kumppanin löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Kutsukaamme tätä kaikkea kulttuuriksi?