Aidonperään

Minkä ikäinen olet?

"Olen kokenut raskauden". Joo, ihan kuin olisit ainut nainen maailmassa joka on tullut raskaaksi. Myös jokaisella vähän nätimmällä tytöllä on ollut joku stalkkeri. Ja kyllä ne miehet käyttää hyväksi jos annat käyttää. Kuulostat dramaqueenilta. Taidat olla alle 22 v? Tunnen sun kaltaisiasi pikkumuijia, jotka ripustautuu ja tukeutuu kiltteihin miehiin. Mies ei sitten kehtaa jättää eikä muutenkaan olla rehellinen, koska pelkää että sulla hajoisi pää. Ei kauhean hyvä lähtökohta suhteelle. Eli suosittelen sitä terapiaa, niin saat vähän näkökulmaa asioihin ja lakkaat valittamasta ja pelkäämästä. Sitten kun pystyt pää pystyssä kulkemaan omin jaloin, moit alkaa miettiä sitoutumista.

Oletko kertonut nykyiselle miehellesi menneisyydestäsi? Se on varmasti ensimmäinen tapa päästä yksi askel eteenpäin. Ei kannata välttämättä kaikkea leväyttää heti esiin, mutta tämä nykyinen voisi ymmärtää sinua paremmin, jos kertoisit ja samalla saisit itse aikaa "sopeutua" siihen, että hyviäkin miehiä on olemassa:).

Terapiaan meno ei todellakaan ole tabu enää! Sehän on jopa muoti-ilmiö. Joten, jos luulet sen auttavan niin kokeile ihmeessä. Monesti, kun asioista juttelee ja saa uutta (vaikka ammattimaistakin) näkökulmaa, saa myös kontrastia asioihin.

Ihmisiä, joiden kanssa kemiat natsaavat on aika harvassa. Ei siis kannata hukata yhtäkään!

Ok, kiitän!

Oikeastaan sinänsä kannattaisi, että vaikka tunnet ylpeyttä, se on valheellista: selkeästi et ole selvinnyt ja selvittänyt. Joten en ymmärrä mitä ylpeyttä siinä sinänsä on, eiköhän se ole enemmän suojakeino. Ei ole häpeä hakea apua.

Etenkään kun et voi kaataa kaikkea vanhaa roskaa ja traumaa uuden kumppanin niskaan ja odottaa hänen olevan virheetön parantaja. hÄnenkin vikansa tulevat vastaan, ja huonoilla kokemuksilla saattaa pelot hyökätä esiin. Sitten niitten takia saatat luulla tilannetta pahemmaksi kuin mitä se on, liioitella, suojata itseäsi yliagressiivisesti jne. ja pilata koko suhteen lopulta.
Kuitenkin, halusit myöntää sitä tai et, sinä olet valinnut aikaisemmat kumppanisi jostain syystä. Eikä se ole aina muiden vikaa. Se voi olla että vuosien hyväksikäyttö olikin kyllä osittain... Niin. Sinun valintasi. Jos et pysty ottamaan vastuuta omista valinnoistasi jäädä, pitää huono mies, suostua, tulla raskaaksi tms. jäät uhriksi. Uhriudut etkä toivu, ala luottamaan siihen, että sinä pystyt toipumaan, seisomaan omilla jaloillasi eikä sinun tarvitse pelätä pettymyksiä niin kovin.

Muista tosiasiat. KUKAAN ei tule koskaan olemaan kaikkea mitä haluat. Se on fakta. Koska oletko sinä kaikkea mitä joku toinen voi kuvitella haluavansa? Oletko täydellinen? Oletko unelmaa? Nimittäin, sinä olet sen suhteen toinen osapuoli ja ihan yhtä paljon ihminen. Useimmiten pettureiden uhriksi joutuvat satuihin uskovat, koska se auervaara-esitys menee läpi. Koska valitaan uskoa uniin. Mutta joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää. Tarkoitan että suhde voi olla hyvä ja rakkautta on myös realistisesti. Ei kenenkään, siis sinunkaan, tarvitse olla unelma, elämää suurempi tai kaikkea mitä toinen haluaa. Se on helpotus. Se voi helpottaa noita muurejasikin. Ei se mitään, jos et pysty heti täysillä heittäytymään, koet inhimillisesti pettymystä vanhoista, tarvitset terapiaa toipuaksesi, haluat rakentaa ihanaakin suhdetta hitaasti. Olet vain ihminen ja niin on se vastapuolikin. Hyvä niin.

Raskaus oli kuitenkin myös sinun valintasi, se mitä sille tapahtui. Mies ei halunnut ja muka jälkeenpäin halusikin: tajuat kai itsekin, että helppohan se meidän on aina kun asiat eivät ole enää mahdollisia. "Kyllä mäkin olisin voittanut, jos oisin kisannut" niin varmaan. Osaat siis nyt jo jättää semmoisen miehen höpinät omaan arvoonsa: hyvä jos et saannut lasta sellaisen tuuliviirin kanssa! Jos ei kolmekymppinen mies edes tajua että abortti on lopullinen päätös, niin tuskinpa se tajuaa muutakaan. Siis te rakastitte aikanne ja nyt on hyvä päästää hänet menemään, hyvällä ja pahalla. Sinulle on nyt muuta.
Ja voit lohduttaa, että jos sinulla olisi ollut ihan pahin vauvakuume ja pakko saada lapsi, olisit kokenut sen maailman tärkeimmäksi juuri silloin: sinä olisit pitänyt sen kaikesta huolimatta. Ehkä siis surusta huolimatta, tämä oli parempi tie.

Vaikeaan menneeseen on myös syynsä. Pitkällä, syvällä, muissa ja sinussa. Onnettomia sattumia, huonoa tuuria, asioiden johtamisia toisista toisiin, valintojakin, virheitä. Semmoista se on, yritä hieman miettiä asioita useammalta kantilta. Sillä on asioita, mihin me voimme vaikuttaa... Ja sitten niitä, mitkä vaan pitää niellä. Ei juuri sinua kohtaan ole tehty suurempaa vääryyttä kuin tässä maailmassa muitakaan kohtaan. Et sinä ole mennyt pilalle, etkä ole viallinen. Joku toipuu keskitysleiristä, sinä nyt tästä. Sellainen tämä maailma on. Olisi voinut sattua pahemminkin, tulla stalkkaaja, josta et saa tilaisuutta enää toipua. Joten. Olet elossa, sinulla on toivoa.