vanha teksti, mutta täyttä asiaa:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Pojilta poistetaan yhä herkkyyttä kasvatuksen avulla/1135247456010
Miehistä tulee kusipäitä juuri siksi, että heiltä on poistettu herkkyys ja sen mukana empatiakyky.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Pojilta poistetaan yhä herkkyyttä kasvatuksen avulla/1135247456010
Miehistä tulee kusipäitä juuri siksi, että heiltä on poistettu herkkyys ja sen mukana empatiakyky.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Ihan hyvää asiaa tuo artikkeli. Mun mielestä herkkyys on vähän eri asia kuin empatiakyky. Toisaalta jos ei ole yhtään herkkyyttä, niin tuskin pystyy olemaan empaattinenkaan.
että "naismaisemmat" pojat ja poikatytöt on joissain tapauksisssa vahvempia kun uskaltavat olla erilaisia
Hyvä pointti. Ja yhtä paljon kuin teitä kiinnostavat nuo poikamaiset tytöt niin meitä naisia kiinnostaa nuo naismaiset miehet. Joten voi voi.
Eli ei kiinnosta naismaiset miehet?
Kyllähän poikatytöt kiinnostaa monia... varmaan myös "herkät miehet" joitakin naisia
Ei todella.
Kyllä se on huomattu, että naisia kiinnostaa keskimäärin enemmän naismaiset miehet kuin miehiä miesmäiset naiset.
Monet naismaiset miehet ovat jopa yt-miehiä.
Eli miehet ovat pinallisia ulkonäköön tuijottelijoita. Ihan hyvä syy jäädäkin yksin.
Eli myönnät siis että kiihotut juuri kusipäistä?
Tissittömätkö miehet on kusipäitä?
Naisillehan miehen pituus on jo pelkästään tärkeä asia, joten turha kitistä miesten pinnallisuudesta.
eli saastaa. Kyllä miehen pitää olla mies!
Kyllähän esimerkiksi muusikoissa ja taiteilijoissa ylipäätään on paljon herkkiäkin miehiä ja ainakin heille on ihan hyväksyttävää olla herkkiä, koska luovuuden edellytyksenä on se, että pystyt kuuntelemaan itseäsi, sisintäsi ja tarkkailemaan ympäristöäsi, jotta voit luoda jotakin uutta.
Sen sijaan esimerkiksi poliitikoissa tai vaikkapa yritysjohtajissa herkkyyttä voidaan pitää heikkoutena. Mahtaisikohan vaikka presidentiksi tai suuryrityksen johtajaksi päästä sellainen, joka itkeä tihruttaa vähän joka asiasta. Toisaalta ehkä tällaisessa asiassa pitää työminä jollakin tavalla kovettaa ja jättää se herkempi puoli yksityiselämää varten.
Niinpä. Eli nämä rokkarit onkin nyt sitten hyviä ja herkkiä miehiä. Sehän hyvä tietää. Varsinkin Pate Mustajärvi on oma suosikkini. Siinä sitten herkkä ja avoin kaunosielu.
Itse asiassa on olemassa joku tutkimuskin, jonka perusteella alkoholisoituneet ihmiset ovat keskimääräistä herkempiä (miehiä). Jotkut eivät uskalla olla oma itsensä, vaan heillä on karski machomiehen ulkokuori, jonka takana on piilossa herkkyys.
Tällä palstalla tuijotellaan ihan liikaa ihmisen ulkonäköä. Mistäs sinä tiedät, miten herkkä esimerkiksi Pauli "Pate" Mustajärvi on? Teetkö taas sen klassisen virheen, että tuijotat hänen karskia rokkarin ulkonäköä ja päättelet sen perusteella, että hänessä ei ole herkkyyttä tippaakaan?
Miksi sitten täällä joka ATM valittaa suureen ääneen kun naiset on rokkareiden perään? Nyt käännetäänkin kelkaa niin että ne on "hyviä ja herkkiä" miehiä. Pitäisitte edes jonkinlaista linjaa noissa puheissa niin voisitte olla vähän uskottaviakin.
Tässä on nyt vähän se ongelma, että täällä kirjoittaa monia ihmisiä mielipiteitään, ja kaikki eivät ole edes ATM:iä (omasta mielestään). Linjaa ei siksi voi odottaa, jossei lue jonkun tunnistettavan nikin kirjoituksia.
Se on huomioitava että kun on "vahva mies" niin sen aseman käyttö on vain miehen ominaista käytöstä, jopa dominoida muita heikompia.
Jos taas looserismies alkaa dominoida vahvempiaan, on kyseessä psykoottisuus ja väkivallan esiaste.
Mielestäni vaatii mieheltä ponnisteluja olla loner muttei looseri.
Kaikki perustuu siihen että olet hyvää pataa mahdollisimman kaikkien kanssa.
Koska sos.ala on naisten dominoivaa poikien luontainen käytös vääristyy jo usein tarhassa. On todistettavissa että juuri se malli kulkee kehityksenä aikuis ikään saakka. Hissukka poika suurella todennäköisyydellää jääkin sellaiseksi kun sitä kiusaamaan tullutta kovista vain torutaan. Eli kelkkan suuntaa ei korjata, vain vauhtia hidastetaan.
Mielestäni vaatii mieheltä ponnisteluja olla loner muttei looseri
Tätä tarkoitin just tolla että jotkut "erilaiset" eli vaikka "naismaiset" miehet tai poikatytöt ovat tosissaan muita vahvempia
Telkkarista tuli vähän aikaa sitten juttu ruotsalaisesta sukupuolineutraalista päiväkodista. Minulle tuli mieleen, että miten nämä tulevat herkät metroseksuaalit tulevat pärjäämään maskuliinisempien kanssaveljiensä kanssa naismarkkinoilla, kunhan tuosta vähän kasvavat.
Moni nainen kun edelleen pitää sukupuolisia eroja seksuaalisesti viehättävinä.
Veikkaisin että kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Heistä tulee niitä miehiä, jotka tuntevat naiset hyvin sekä osaavat luovia sosiaalisessa kanssakäymisessä kummankin sukupuolen välillä. Johtuen siitä, etteivät he kanna stereotypioita mielessään. Luulemma.
Tai sitten vastavuoroisesti: heistä tulee jokaisen alfauroksen nyrkkeilysäkkejä, jotka eivät edes tahdo ajatella naismarkkinoita, koska eihän sukupuolella ole väli...eikun, merkitystä.
Semmoista tavanomaista kultaista keskitietä on hankala nähdä tällä hetkellä tapahtuvan sukupolven kohdalla.
se on varmaa että paremmin pärjäävät kuin yksin nysväävät "atm:t". totuus on että käytännössä kaikki saa seuraa kunhan menee "ulos" ja on tarjolla aikansa. kannattaisi kuunnella heidän puheita jotka ei ole olleet suosittuja mutta silti päätyneet suhteeseen. ääri-ilmiöt on kiinnostavia mutta ei kovin opettavaisia.
Vaikka en mikään feministi olekaan niin sukupuolineutraalin kasvatuksen rinnastaminen "metroseksuaalisuuteen" on kyllä taas niin tyypillistä helppoheikki-junttieinarin puhetta että heh, heh.
Ratikkakuski on kuin parodia suomalaisesta miehestä.
"totuus on että käytännössä kaikki saa seuraa kunhan menee "ulos" ja on tarjolla aikansa. "
Hah! Huomaa että on naisen tekstiä. Luuletko että miehelle riittää että menee ulos ja "on tarjolla". Ei todellakaan! Vain naisille on noin helppoa että menee ulos "tarjolle" ja joku mies tulee ja pokaa.
Tässä oli hyvä esimerkki naisten hienosta empatiakyvystä. Osataan kuvitella vain se naisnäkökulma ja valitetaan sen perusteella.
plaah miehen kirjoittama
ja totta se on. kun menee "ulos" ja tarjolle eli ihmisten ilmoille avoimin mielin niin kyllä joku löytyy. harvassa on ne joilla ei koskaan olisi ollut mahdollisuutta sutinaan, samoin kuin ne joilla sitä on koko ajan kaikkialla.
Tavalliselle miehelle ei todellakaan riitä, että menee tarjolle avoimin mielin. Etkö seuraa ollenkaan mitä baareissa, koti- tai opiskelijabileissä jne. tapahtuu? (Okei, bileissä naisilla on pienempi kynnys tutustua oma-aloitteisesti miehiin, varsinkin jos on yhteisiä tuttuja esittelemässä)
Totta on tietysti se, että kotoa ei tulla ketään hakemaan.'
En tarkoittanut "tarjolle" vain siis hengaamaan johonkin. Vaan yleisesti aktiivista elämänasennetta. Positiivisella mielellä liikkeellä koulussa, töissä, harrastuksissa.
En tosiaan tarkoita että jossain baarissa kuka vaan saa seuraa!! Vaan sitä että kun kulkee silmät auki niin oppii tunnistamaan "omat vahvuudet" eli paikat joissa olisi parhaat mahdollisuudet ja ihmiset joiden kanssa parhaiten sujuu. Joku iskee baarista hyvännäköisiä hutsuja, joku tutustuu koulussa sisäänpäinkääntyneisiin nörttityttöihin yms. panee ne partiolaisetkin...
Ei miehille riitä että menee ulos positiivisella mielellä jos ei niitä aloitteita naisille itse tee. Kukaan nainen ei koskaan tule miestä iskemään jollei mies ole poikkeuksellisen komea tai julkkis. Vain naiselle riittää että menee ulos hengailemaan koska se on aina mies joka tulee iskemään, koska se "miehen rooli" kuten monet naiset tälläkin palstalla toistelee. Naisten ei kuulemma kannata tehdä aloitteita koska voi saada pakit (ikään kuin miehille pakkien ottaminen olisi helpompaa koska miehethän tunnetusti eivät ole niin herkkiä kuin naiset).
Tietenkään ei tule kukaan kotoa hakemaan, mutta pelkkä positiivinen mieli ja päämäärätön hengailu ei riitä kuin jossain marginaalisissa tapauksissa jotka on kuin lottovoitto jos sattuu kohdalle että joku nainen tuleekin ja tekee ns. aloitteen.
Mutta blaa blaa ja blaa. Jne.
Kyllä ne miehet yleensä tykkää tehdä niitä alotteita. Sinäkö et? Miksi et?
Totta kai miehet tekee sitten aloitteen mutta kannattaa miettiä onko yöelämä itselle sopiva ympäristö. Siellä menestyy tietynlaiset miehet... mutta ne miehet vaikuttaa usein sangen kömpelöille muualla. Ja ne jotka ei saa naisia yössä vaikuttaa baarissa kömpelöille mutta voisivatko vaikuttaa muualla menestyjille?
Naisen aloite on se että suostuu juttelemaan ja on avoin miehen yrityksille. Positiivisella asenteella tarttuu niihin, eiköhän yksi monista yrityksista johda parin löytymiseen. Kuten jo kirjoitin, ei kannata keskittyä poikkeuksiin eli heihin jotka saa kenet vaan tai eivät ketään, vaan heihin jotka ovat lopulta löytäneet jonkun.
Eiköhän tuo juonna juurensa siihen, että pojista on pitänyt kasvattaa yhteisönsä puolustajia/sotilaita.
Nyt sitten ovat ottamassa itkijä-naisten osan. Mihinkä tämä maailma on menossa?
Jo viikingeillä oli hameet päällä.
Tuo on töissä mulla vähän haaste, että pestyn rikkomaan omia käyttäytymismallejani. Ja naispuolisilla hoitajilla on myös ongelmaa poikien kanssa. Eikä vain siis tämä herkkyys juttu, vaan pojat päästetään piloille ihan vaan koska pojat on poikia.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/10/tytosta_apuri_pojasta_paivakodin_pasmari_2960824.html
Niin oma haasteeni on heittäytyminen... Esiintyminen yms. Pojasta saa niin helposti jo 4-vuotiaana sellaisen, että sehän ei kehtaa tanssia tms. Ja mun on pakotettava itseni hölmöileväänkin esiintymiseen, että ne estyneimmätkään pojat eivät saa minusta liian estynyttä mallia itselleen. Ja päiväkodin ainoa mies kun olen, niin on se aika kriittinen juttu. Vähän saa itseään olla ylittämässä aina välillä.
Toki vähän sivuun siitä empatia kyvystä tämä nyt, mutta... No oikeastaan ei. Samaa aihettahan tämä on.
Ei herkkyys tarkota sitä, että on koko ajan itkemässä tai, että olisi heikko. Minusta herkkyys on sitä, että näkee ja tuntee sydämellään. Ja kun on hyvä itsetunto niin uskaltaa näyttää omat aidot tunteensa ja olla se mitä on.
MIehillä voi olla oma tapansa näyttää tunteitaan tai puhua niistä. Ei vähästä vollottavaa miestä monikaan ota miehenä tosissaan, vaikka niin haluttaisikin.
Ei ihme kun nuoret miehet voivat niin pahoin ja syrjäytyvät yhteiskunnasta jos he eivät osaa käsitellä tunteitaan tai puhua niistä.
Niinpä. Miehet eivät kehtaa edes omalle puolisolleen sanoa, että rakastan sinua puhumattakaan, että puhumalla selvitettäisi asioita ja kerrottaisi, että miten tärkeä olet ja miten paljon tykkään sinusta. Mutta ei. Eihän sellaisia asioita voi tosimies sanoa, ettei vaan luulla nössöksi luuseriksi.
Sitten mies ihmettelee, kun nainen on pahalla tuulella, kun hän tuntee itsensä arvottomaksi ja turhaksi, kun mieheltä ei saa koskaan kehuja eikä rakkaudentunnustuksia. Nainen yrittää olla avoin ja kertoo itse rakastavansa miestä, mutta mies vaan on tuppisuuna. Sitten eron jälkeen mies itkee kännipäissään lähibaarissa, kun se hyvä akkakin häipyi ihan käsittämättömästä syystä, kun enhän mä edes hakannut sitä.
Miehen pitää olla Mies isolla M:llä eikä mikkihiiri.
Mikki Hiiri kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Onhan Mikki etunimi ja Hiiri sukunimi.
Mikki Hiiri asuu Ankkalinnassa; mikkihiirejä löytyy mm. Orimattilasta ja muualtakin.
Toisekseen yleensä ainoa iso ämmä maisemissa on ämmä itse, kun näitä "Miehen pitää olla MIES"-lausuntoja tulee tai sitten se on vain haamu :P
Oikeasti naisenaesiintyminen... miksi?
Ajattelit sitten sivuuttaa sen tosiasian, että näinä feminismin aikoina, myös naiset ovat "äijäityneet" suurissa määrin.
Esimerkiksi vaikka niin, että mies voi olla se herkkä ja nössö ja nainen ei puhu eikä pussaa ja toivoo että se oma nössö ja herkkä miehensä ei olisi niin saakelin tunteellinen ja aina valmis "puhumaan" asioista.
Päivitetään sukupuolistereotypiat nykypäivään!
Kyllä mikkihiiri kun sitä käytetään yleisterminä eikä erisnimenä kirjoitetaan pienellä kirjaimella.
Totta http://urbaanisanakirja.com/word/mikkihiiri/22665/
pershomoja riittää... ei niitä tarvitse "sukupuolineutraalilla" kasvatuksella tehdä yhtään lisää
""totuus on että käytännössä kaikki saa seuraa kunhan menee "ulos" ja on tarjolla aikansa. "
Eli kuten saarnaan: Naiselle sopii kivasti että sopivan alfa mies tulee stailattuna vyö kiiltäen naisen luo kuin paras kaupparatsu korskein elein tarjoamaan sen hurmaamis show ja eleet mistä naisen romanttinen mielenkiinto herää?
Kun miehellä on taipumus pyrkiä jatkamaan sukuaan primitiivisellä tasolla, tämä eläimellinen vietti ei helpolla laannu edes kehityksen edetessä: vai moniko nimeää asioita baareissa jotka olivat toisin 10, 20 tai 30 vuotta sitten?
Se että mies oli millainen tahansa vaikka miten karski teräketjuöljyä vodkan kanssa ryystävä patemustajärvi, tuhoaa parisuhteen jos ei kykene naisen tunne tasolla liikkumaan ja antamaan naiselle sitä yhdessäolon kemiaa. Tarkoitan että se romanttinen liekki hiipuu parisuhteessa kun ne tärkeät tunne-asiat oletetaan itsestään selvinä. Uskon että suomalaisten parisuhteista leijonan osa kaatuu siihen kun tunne tasolla kasvetaan erilleen ja se kadonnut liekki roihahtaa toisaalla. Jotkut ovat kylmissä avioliitoissaan vuosi kymmenet.
.
minä kirjoitin ton ja tarkoitin että kaikki saa seuraa kunhan hakee sitä, enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja muualtakin kuin baarista
melkein kaikki kuitenkin saa parin ainakin joksikin aikaa
ja mies olen
Hyvä artikkeli. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisi saada ilmaista myös herkkyyttä, surua ja haavoittuvuutta, oppia olemaan empaattinen pienestä saakka. Itse en tätä ole saanut. Jos hävisin, tein virheen (=epäonnistuin), petyin, mitä vaan, minut vain "hylättiin". Isäni oli empaattisempi (!!! sodan käynyt, vanha, kova jermu kyllä, mutta...), äitini taas juurikaan sitä ominaisuutta ei omaa. Mutta hän hoiti kasvatuksen. Isäni ikävä kyllä oli poissa, kaukaisempi, ei puuttunut. Olisin toivonut enemmän.
Hän lempeni vielä vanhuutta kohti. Kun olin aivan pieni, hän saattoi olla niin raivokas, että juoksin komeroon piiloon, kun olin tehnyt jotain.
Mutta hän pyysi myös anteeksi, hän osasi ottaa osaa.
Äitini ei. En ole koskaan kuullut hänen pyytävän anteeksi keneltäkään yhtään mitään. Jos katkaiset kätesi, hän hoitaa sen, mutta nalkuttaa, ei lohduta. Jos sinulla on sydän suruja, se on turhaa, olet vaan heikko ja liian herkkä. Jos petyt, sinua ei vaan ole olemassa. Tai jos teet virheen (=epäonnistut, virheitä ei ole, on vain epäonnistumisia), jäät yksin.
Mitään itkua, surua, ei ole. Henkisesti sinun pitää olla aina, aina ja aina, reipas, jaksaa, iloinen. Sinä voit, jaksat, osaat, et saa olla epävarma, et saa olla heikko... Edes lapsena. Kaikki herkkyys on turhaa.
Ja minä olisin herkkä...
Mutta en ole. En itke muiden nähden, en osaa edelleenkään pyytää apua. Osaan vain jaksaa ja puskea, vaikka miten yrittäisin opetella muuta. Ei kaikkea ohjelmoitua pysty vaan muuttamaan. En osoita heikkouksiani, kuin erittäin harvoina hetkinä, ja niitä on niin harvassa, että... Olen joskus yrittänyt mutta väärille ihmisille, joten en enää. Olen kova, jaksan. Olen joutunut opettelemaan empatian ja muutkin tunteet, avautumaan, heittäytymään, iloitsemaan oikeasti. No, kaikkea, kaikkea.
Pystyn näyttelemää iloista puukko selässä, ja harkitsemaan itsemurhaa hymy kasvoillani.
Se ei tosiaan tee onnelliseksi. Ja siitä tuo viimeinen. Olen ollut vakavasti masentunut ja voinut niin pahoin... Olen eristäytynyt, en luota ihmisiin, minun on vaikea luoda läheisiä ihmissuhteita. Seksillä ei ole enää minulle merkitystä.
Vaikka miten ihmiset yrittävät valehdella itselleen, että vanhemmilla yht'äkkiä vaan lakkaa olemasta merkitystä, ja ettei meihin tietyt asiat pysty vaikuttamaan aina, niin on jo todettu tosiasia, että vanhemmilla on vakaa, vahva ja järkyttävän pitkälle ulottuva koura, hyvässä ja pahassa. Olen käynyt ihan jopa psykoterapiassa, lukenut lukemattoman määrän nuoresta saakka, pyrkinyt tietoisesti muutamaan itseäni, asennettani ja monia asioita, mutta perusasiat säilyy. Sille ei tunnu mahtavan yhtään mitään ja vasta nyt olen kasvanut tajuamaan sen. Pystyn siis muuttumaan paljon ja muuttamaan paljon, mutta se mikä sinuun ohjelmoidaan vauvasta saakka, tulee olemaan osa sinua, halusit tai et.
"ettei kannata itkeä eikä pyytää apua, sillä kukaan ei kuuntele, koska olet sattunut syntymään pojaksi. "
Paitsi että minä olen tyttö eli nainen. Mutta jos pojille tehdään näin, niin kyllä. Se on väärin. Aiheuttaa ahdistusta, ja valehtelua, koska et pysty koskaan olemaan se kuka olet. Empatiakyky kärsii väkisinkin, koska et saa olla kuin kova.
Mietin vaan, että naisilla ja miehillä taitaa vaan olla eri tavat reagoida siihen, sillä itse olen kokenut että miehillä on enemmän empatiaa ja ymmärrän heitä paremmin, heidän kanssaan pystyy oikeasti keskustelemaan. Olen kyllä kuullut paljon muuta, mutta... Naisissa usein on ylimielisyyttä, empatiakyvyttömyyttä, ja itsekeskeisyyttä. Heissä on todella paljon vahvoja narsistisia piirteitä omaavia, ja jos miehet ehkä johtavatkin perheväkivallassa fyysisesti, olen nähnyt, mitä naiset pystyvät henkisesti tekemään. Äidillänikään ei koskaan riittänyt voima fyysisesti, mutta henkisesti hän oli sitäkin julmempi.
Hän osaa lyödä niin kovaa, että ilmat lähtee pihalle ja koko iho on mustelmilla ilman että nostaa kättään kertaakaan. Hänelle ei mahda mitään.
Artikkeli on hyvä. Toivon, kaikille, että alettaisiin ymmärtää ettei empatiakyvyttömällä kasvatuksella saada kuin empatiakyvyttömiä lapsia. Ja lopulta aikuisia.
Voihan pojasta vaikka kuinka herkän kasvattaa, mutta tämä voi siksi jäädä naisettomaksi koska naiset haluavat macho-miesten nussittaviksi. Ainakin ihan nuorena teininä se sopiva nainen pitäisi tämän tyyppiseksi kasvatetun mihen itselleen löytää, sillä myöhemmin se ei enää hevin onnistu.