solussa, tuttujen kans kimpassa, vuokrayksiös, perheasunnossa, pappa betalar ikiomassa kämpässä?
miten asuitte opiskeluajan
yksin vai yhdessä
797
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aluksi solussa, sen jälkeen yksiössä ja opintojen loppuvaiheessa muutin tyttöystäväni kanssa pikkuiseen kaksioon.
Kelalta sain suurimman osan aikaa opintojani asumistukea, mutta loput on sitten makseltu ilta- ja viikonloppuduunien tienesteillä.
Kuulostaa ihanteelliselle. Mulla meni solussa ja se haittasi seuraelämää. Eikä kämppiksilläkään naisia näkynyt joten tuskin oli vain mun ongelma.
Joo, eipä mullakaan sitä tyttöystävää solussa asuessani ollut. Tosi hankala oli saada naisia lähtemään baarista solukämppään "jatkoille". Yksiössä asuessa se oli paljon helpompaa. Mutta kyllä sitä joillakin kämppiksillä tyttöystäviä vaikutti olevan, mutta hyvin nopeasti ne kämppikset sieltä solusta sitten katosivatkin kun muuttivat yhteen sen tyttöystävänsä kanssa. Ainakin meilläpäin solut olivat sen verran hintavia että kaksi ihmistä saattoi saada melko helpostikin kaksion vapailtamarkkinoilta.
Solussa oon periaatteessa asunut koko opiskeluajan... ensin Helsingissä ja nyt Turussa. Muutaman kerran oon asunnut saman katon alla semmosten vähän ärsyttävien tyyppien kanssa. Soluasumisessa on se riski, ettei koskaan tiedä minkätyylistä hiihtäjää sinne muuttaa.
Solussa asuin noin ensimmäisen vuoden, ja sitten tein typerän virheen ja muutin yksiöön. Ei nyt muuten, mutta sitten piti alkaa nostaa opintolainaa että rahat riittäisivät, ja sitä nyt sitten maksellaan. Pieni velkahan se on, ja pieni hinta siitä että jotenkin tuli toimeen, mutta onni että satuin saamaan sen työpaikan. Muuten voisi itkettää. Yksiössä asuin loput opiskelijaelämässäni, tai jossain vaiheessa se taisi vaihtua vielä käsittämättömämpään kaksioon.
Jouduitteko koskaan tappeluun kämppiksen kanssa, siis ihan nyrkein? Ihme etten ole koskaan sellaisesta kuullut vaikka tosiaan hiihtäjää on riittänyt. Nukuitteko muuten ovi lukossa... mä aina. Kyllähän ne hulluja oli.
Aluksi asuin porukoilla, siis lukioajan ja osan siitä seuranneesta ammattikoulusta, oli edullista, kun bussi vei ja bussi toi. Lähdin sitten jossain vaiheessa opiskelemaan Rovaniemen lähelle ja tällöin sain kivan kimppakämpän, eli solukämpän. Kämppis söi aina mun ruuat ja muutenkin meinas koko ajan elää mun kustannuksella. Tilalle ei uutta kamaa meinannut tulla jääkaappiin millään. Sitten muutin takas kotoseudulle, mutten enää porukoille, vaan kirkonkylään vuokralle. Olin aikas tiukoilla tuolloin, tosin kävin välillä töissä, mikä toi lisärahaa. Joskus iskä vippas satasen, siis elettiin markka-aikaa ja silloin tuntui, että sai käydä ihan kaupassakin. Onneksi koulusta sai aina yhden aterian päivässä ilmatteeksi. Sitten aloitin uuden opiskeluputken muualla ja muutin taas soluun. Kämppis ei paljoa näkyillyt, mikä sopi mulle erittäin hyvin :) Vuoden päästä hommasin edullisen kämpän, joka siis oli edullisempi kuin solu ja sen jälkeen olenkin asunut opintojen tiimoilta yksin jossain vähemmän hienossa kämpässä. Kämpät on olleet mulle koteja ja sillä ei ole merkitystä ovatko ne millaisia. Minä olen niistä kodin tehnyt. Vanhemmat on aina auttaneet, mikäli olen kehdannut rahaa pyytää, usein en ole, koska alkoi olla tuota ikääkin aikalailla ja elin niillä tuloilla, jotka mulla oli. Joskus hammasta purren ja pennejä/senttejä laskien ja alelootikoita tonkien.