apua?

Mielestäni ei normaalia. Tai no, hänelle varmaan mutta ei sinulle siis. Keskustelun paikka.
Itse kirjoitellaan joka päivä maili ja kerran soitellaan viikossa jos ei nähdä.
Virossa on puoliso tällä kertaa.

Meillä välimatkaa noin 700 km, viestejä lähee päivittäin vajaa parisataa, puheluja pari-kolme kertaa viikossa, fbkeskusteluja päivittäin, nähdään vähintään kerran kuukaudessa. :)
ja 7kk takana!

Pari sataa tekstaria päivässä? Kuka niin paljon edes ehtii näpyttää?

Tulis huomattavasti halvemmaksi kun rupeaisitte käyttämään skypeä. Mullakin on poikaystäväni kanssa välimatkaa n. 700 km, puhutaan joka ilta monta tuntia Skypessä tai mesessä, mutta päivisin ei olla yhteyksissä, koska molemmilla on töitä..

Aloittajan tyttöystävä kuulostaa hitusen takertuvalta, mutta ehkä se on teinien innostusta.... :D Minä olen 25 -vuotias ja jos poikaystäväni pommittaisi minua tuohon tapaan rupeaisin kyllä ihmettelemään..

No en nyt tiedä onko se niin paljon.. Eihän mekkään koko ajan näpytetä, välissä vaan tulee semmosia hetkiä et molemmilla on aikaa yhtäaikaa, ja lähtee se sata viestiä tunnissa.

Ja molemmilla sama pakettiliittymä dna.lta, ei se maksa ku jonku vajaa neljäkymppiä kuussa. Että ei se minusta paha ole..

no hyi helvetti...jos mä saisin useamman ku 5 tekstaria päivässä, ja vielä joka päivä!? ... mä rupeisin pelkäämään, että sillä toisella on päässä vikaa. Ette taida töitä tehdä, opiskella taikka harrastaa? Nykyajan ihmiset...

Minulla ja miesystävälläni 170km välimatkaa ja näemme viikonloppuisin. Viestejä päivässä 0-5, illalla ennen nukkumaanmenoa toivotamme puhelimitse hyvät yöt ja yleensä iltaisin mesessä keskustelemme tunnin tai enemmän, riippuen mihin aikaan kummatkin koneen äärellä on vai onko ollenkaan.

Soittoja saattaa joskus olla enemmänkin päivässä, riippuen mm siitä, että onko jotain ajankohtaista, haluaako neuvoa toiselta tms. Saatan esim itse soittaa, jos lähden ajelemaan siskolleni toiseen kaupunkiin (hands free päällä tottakai ;) ), kiva rupatella rakkaan kanssa siinä samalla että miten päivä sujui yms (mitä tekisimme jos asuisimme yhdessä ja näkisimme aina työpäivän jälkeen )

Olemme olleet yhdessä melkein kaksi vuotta.

Me ollaan tässä oltu yhdessä neljä ja puoli vuotta, josta puoltoista naimisissa. Viimeisen vuoden verran mies on ollut melkeen koko ajan viikot n. 200km päässä töissä, viikonloput kotona.

Pari kertaa päivässä soittelen miehelle kun oon töissä, kahvitauolla. On siis max. 10min puheluja ne. Ja sitten illalla vähän pidempää, joko puhelimella tai Skypessä. Tekstareita ei pahemmin lähetellä, ehkä pari viikossa, jos sitäkään.

Onhan tää joskus perseestä, mut kaikkeen tottuu.:)

0-10 tekstaria/päivä. Usein tulee kuitenkin 1-2 lähetettyä :) Etäisyyttä meillä reilut 200km ja ikää pian 18vuotta.

Noin 10kuukautta ollaan tunnettu ja yhdessä oltu siitä noin 3kk.

No huhhuh.

Faktat: Kyllä, olen tyttö ja itselläni takana 3v etäsuhde - 300km ja rapiat päälle, 4-5h junamatkat jne. Suhde muuttui 3v jälkeen yhteenmuuttopuuhiksi ja nyt ollaan jo melkein 5-vuotias avokkipari. :)

Asiaan:
Onhan tuo varmaan ainakin tytön mielestä normaalia. Muistan itse silloin aikoinani nuorena tekstanneeni melkein joka minuutti jotain, mikäli ei ollut juuri sillä hetkellä mahdollisuutta tietokoneelle tai puhelulle.

Silloin kun tietokone mahdollisuus oli - nökötin koneella melkein päivittäin ja jos se oma rakas kulta ei sitten ollutkaan juuri nyt koneella niin sehän piti tietysti soittaen tai tekstarilla heti udella että missäpä tuo kulta nyt oli?

Sähköposti, FB, Skype... kaikki nämä tuli siinä 3v aikana hyvinkin tutuiksi. Samoin vihaiset vanhemmat, jotka maksoivat puhelinlaskuni. :) Anteeksi äiti!

Ja mukana pyöri myös omat ystävät, jotka loukkaantuivat kun lähdinkin juhlapyhinä ja lomina yli 300km päähän yhden pojan takia, vaikka heitä olisi ollut ainakin 5 tyttöä seurana... Anteeks myös kavereille, onneks opitte kestämään meitä! :) Ja tietty hänen kaverinsa joilta riistin pelikaverin tai kahviseuran... Anteeksi teiltäkin pojat: kiitos kun annoitte toisen muuttaa tänne!
__

Tiivis yhteydenpito siis mielestäni osoittaa vaan toisen välittävän (kaukosuhteessa ehkä hiukan liikaakin) siitä mitä toiselle tapahtuu päivän aikana ja mitä toinen tekee. Olisi tietty halu olla osa toisen jokapäiväistä elämää mutta kun se ei nyt vain onnistu niin puhelinkin tarjoaa oivan keinon tähän, se kuitenkin on esine jota kaikki nykyään kantaa mukana päivittäin.
------------------------------------

Omasta kokemuksestani oppineena annan vinkin: Kirjoittakaa pitkiä viestejä, soitelkaa pitkiä puheluita, höpötelkää pitkiä sähköposteja jne... Mutta ei joka minuutilla.

Loppupuolella oivaltaessani tämän ja tietty suhteen vakavoituessa enemmänkin livenä tapailtuamme tajusimme että toiselle riittää tieto päivän tapahtumista mutta sen ei välttämättä ole pakko tulla heti.

Meille (en tarkoita nyt että muidenkin pitäisi mutta vinkvink) tuli tavaksi puolessa välissä viikkoa saadut pitkät sähköpostit, joita toinen oli kirjoitellut alkuviikon aikana ja kertoi mitä oli tapahtunut. Lisäksi olimme (itse olen edelleen) pöytälaatikkorunoilijoita ja julkaisimme molemmat runoja eräällä kyseisen harrastuksen nettisivuilla. Nekin jo kertoivat paljon toisen tunteista ja sivulta myös näki koska runot oli kirjoitettu.

Isommista/kiireellisistä uutisista/jutuista kerroimme yhä tekstarein, ikäväntunteet, hyvät yöt yms. toivotettiin tietenkin yhä.. :) ja tietty olemista helpotti yhdessä vietetyt viikonloput/lomat jne...

Opimme harventamaan viestejä kun tajusimme ettei kumpaakaan lopulta kiinnostanut istua koneella tyhmänä tuijottamassa kameran kautta tyhjää tuolia, kun toinen kävisi syömässä tai tuijottaa puhelinta yhtä tyhmänä ja odottaa että koska toinen vastaa, vaikka olisimme tienneet että toinen ei nyt heti ehdi vastata viesteihin...
____

Ja jos ja kun näitä numerolukuja nyt täällä vaihdellaan niin silloin suhteen alkuaikoina määrä oli suurinpiirtein yhtä paljon kuin välimatkan kilometrit eli reilu 300 tekstaria muutamalta päivältä. Soittamaan pyrimme yleensä kerran päivässä. (puhelujen määrää piti karsia kun ne olivat pitkiä ja nuorina sitä asiaakaan ei varsinaisesti välttämättä edes ollut ja laskut maksoi joku muu..)

3v kohdalla yhteenmuuton merkeissä asiaa oli enemmän ja sitä jaoimme koneella, mutta molempien opiskelujen takia aikaa oli myös vähemmän: pitkiä s-posteja, mesekeskusteluja yms. Vähemmän tekstareita ja edelleen pitkiä puheluita mutta enää ehkä n. 1-3kertaa viikossa..

Sano tytölle että hän voisi ihan rauhassa vähentää... Huomauta hienotunteisesti puhelinlaskujen suuruudesta..? Tuolla välimatkalla uskoisin että lomavierailut viikonloppujen lisäksi ei olisi vaikeaa järjestää tai ainakin siihen olisi mahdollisuus? Ehdota s-postien kirjoittelua yms.

Ymmärrät varmaan kuitenkin toisen "omistus"halun ja voit mainitakin ymmärtäväsi että hän haluaisi olla vieressäsi kokoajan... Mutta sehän nyt jokatapauksessa ei ole toistaiseksi mahdollista. Ellette muuta yhteen?


Ohhoh, tulipa paljon tekstiä :D