Hei,
Haluaisin mielipiteenne seuraavaan:
Rakastuin 2 vuotta sitten mieheen, joka oli naimisissa. Olin kakkosnainen vuoden, kunnes mies humalassa kertoi vaimolleen että on rakastunut toiseen. Heille tuli pienimuotoinen ero, mutta yrittivät uudestaan pienen lapsen takia. Mies ei jättänyt minua rauhaan vaikka yritti, enkä minäkään osannut lähteä. Heille tuli toinen ero, nainen muutti toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa. Me yritimme suhdetta, mutta mies alkoi oireilla kovasti ikääväänsä lasta kohtaan, ja hän koki, ettei voinut olla kanssani onnellinen, koska koko suku oli tekoaan vastaan, ja lapsi on niin pieni, ettei hän kestänyt siitä eroa. Vuosi on heidän erostaan, ja he taas yrittävät uudestaan. Mies ei EDELLEENKÄÄN jätä minua rauhaan, mutta minulla on tullut nyt vihan seinä vastaan. Hän yrittää kokoajan päästä lakanoihin ja sanoo rakastavansa minua, ja jos heillä ei nyt onnistu, niin haluaa minut, mutta haluaa silti kuulema yrittää onnistuvatko he.
Olen todella väsy ja mase ja olen sotkenut elämäni tämän miehen myötä ihan totaalisesti. MIehen vaimokin on kärsinyt tuhat kertaa enemmän kun minä tai kukaan, ja hän haluaa yhä luottaa mieheen, ja näköjään ei kannata.
Vihani on niin suuri, että mietin kokoajan että vaimon pitää tietää. Se ei silti taida olla minun asia kertoa?
Kysymys on, teenkö asialle jotain vai en?
Haluaisin mielipiteenne seuraavaan:
Rakastuin 2 vuotta sitten mieheen, joka oli naimisissa. Olin kakkosnainen vuoden, kunnes mies humalassa kertoi vaimolleen että on rakastunut toiseen. Heille tuli pienimuotoinen ero, mutta yrittivät uudestaan pienen lapsen takia. Mies ei jättänyt minua rauhaan vaikka yritti, enkä minäkään osannut lähteä. Heille tuli toinen ero, nainen muutti toiselle paikkakunnalle lapsen kanssa. Me yritimme suhdetta, mutta mies alkoi oireilla kovasti ikääväänsä lasta kohtaan, ja hän koki, ettei voinut olla kanssani onnellinen, koska koko suku oli tekoaan vastaan, ja lapsi on niin pieni, ettei hän kestänyt siitä eroa. Vuosi on heidän erostaan, ja he taas yrittävät uudestaan. Mies ei EDELLEENKÄÄN jätä minua rauhaan, mutta minulla on tullut nyt vihan seinä vastaan. Hän yrittää kokoajan päästä lakanoihin ja sanoo rakastavansa minua, ja jos heillä ei nyt onnistu, niin haluaa minut, mutta haluaa silti kuulema yrittää onnistuvatko he.
Olen todella väsy ja mase ja olen sotkenut elämäni tämän miehen myötä ihan totaalisesti. MIehen vaimokin on kärsinyt tuhat kertaa enemmän kun minä tai kukaan, ja hän haluaa yhä luottaa mieheen, ja näköjään ei kannata.
Vihani on niin suuri, että mietin kokoajan että vaimon pitää tietää. Se ei silti taida olla minun asia kertoa?
Kysymys on, teenkö asialle jotain vai en?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sama kokemus minulla, miehellä vain kaksi kouluikäistä lasta. Hänkään ei pysty kuvittelemaan elämäänsä ilman heitä, tai siten ettei olisi heidän elämässään joka päivä. Vaimonsa ei riitä ja ratkaisuksi haki sivusuhteen. Tunteemme ovat voimakkaat molemminpuolin enkä ole pystynyt irrottautumaan hänestä. Minunkin elämäni on aivan sekaisin tuon miehen takia enkä tiedä mitä tehdä.
MInustakin vaimon pitäisi tietää, hirveätä kaksoiselämää.
Siinä taas kaksi esimerkkiä hönöistä naisista, jotka eivät tajua itse hankkia selkärankaa, kun mies ei kerran siihen pysty!
Sinulle, ryhtiä naiset, hankkia selkärankaa? Et ole itse ollut vastaavassa tilanteessa, niin et voi tietää miten vaikeata se on. Lisäksi, en ole hönö ainakaan missään muotoa muutoin, usko tai älä. Luulen, että marssisin saman tien kauppaan, jossa myytöäisiin minulle tuo selkäranka. Olet naiivi.
Terapeutilla sitä saa. Pitää vain myöntää oma "sairaus", olla rehellinen itselleen ja terapeutille. Oppia ulos hylkäämisen tunteesta ja aikuistua.
Kun kerran tunnet vihaa miestä kohtaan, mikset sitten sulje häntä elämästäsi?
Jospa keskittyisit ratkaisemaan oman ongelmasi etkä velloisi vaimolle kertomis-mietteissäsi? Vaimohan tietää jo - ja tuon soutamisen ja huopaamisen jälkeen varmasti tietää senkin sisimmässään, että mies haluaa jatkaa perhe-elämää enimmäkseen lapsen vuoksi. Eihän mies missään nimessä reilu ole vaimoaan kohtaan, mutta kuitenkin kyse on heidän välisestään asiasta - josta sinä et voi mitenkään tietää koko totuutta, vaikka miten kuviossa mukana oletkin.
Minusta on vähän hölmöä kirjoittaa, ettei mies jätä rauhaan... Päätöshän on sinun: jos todella haluat hänestä eroon, pääset kyllä. Taidat kuitenkin taka-alalla elätellä toivetta, että mies päätyy valitsemaan sinut ja siksi haluaisit vaimon tietävän..?
Taidat kuitenkin taka-alalla elätellä toivetta, että mies päätyy valitsemaan sinut ja siksi haluaisit vaimon tietävän..?
NO TIETENKIN asia on noin, hei haloo,,,tuo nainen makaa ja rakastaa miehen kanssa, vain ja ainostaan rakkaudesta hän on yhdessä. Taasen vaimon kanssa mies on yhdessä LAPSEN vuoksi, velvollisuudesta,.mikä on hirvein kohtalo naiselle. Jos tietäisin, että mieheni sydän sisimmässä halajaa toista, en vois elää valeliitossa, en edes lapsen vuoksi, ainakaan kauaa.
Tiedän tilanteen, olin itse samanlaisessa, raskain sydämin ja palasina lopetimme, yhteyttä pidimme kuukausia sen jälkeenkin. Vaimo ei halua luovuttaa miestä muille, ja laittoi jutun minun syyksi. Mies kärsii hiljaa, sen hän myöntää, mutta velvolllisuudesta kolmea lasta kohtaan jatkaa,,,masentuneena.
Itséni sydän oli todella haleta, olin aivan rikki, hän myös, kun juttu paljastui ja miehen oli taivuttava kiristävän vallanhimoisen vaimon puolelle, eikä suhde avioliitossa ollut edes ensimmäinen, ero ollut ennenkin lähellä, ja aina vaan miehen toiveesta. Mies myöntää että ei rakasta vaimoaan, nyt vielä vähemmän.
Mistä säkään tiedät, mitä se miehen sydän halajaa? Sokeasti vaan luotat pettävän miehen valheisiin. Aivan samalla tavalla kuin vaimo. Siitä pitää hattua nostaa miehelle, että haluaa pitää lapsistaan ja perheestään huolta. Muutoin varsinainen luuseri tuntuu olevan. Avioeroahan voi hakea yksin, ei siihen toisen suostumusta tarvita.
Elä sä vaan kuvitelmissasi, että muka vaimon painostuksen takia mies ei eroa. Tuleeko mieleen, ettei mies suakaan rakastanut?
Teenkö asialle jotain? Haloo..
Ihmisellä on laaja tunneskaala ja myös aivotoiminta, jolla voi tunteitaan hillitä. Jotain olennaista puuttuu, jos antautuu pelkästään tunteiden vietäväksi. Mielestäni se puuttuva osio aloittajan tarinassa on järki. Sen käyttö on heikkoa, jos roikkuu noin sitkeästi miehessä, jolla ei ole järkeä yhtään enempää.
Hassua, että huolehdit nyt sen miehen lapsen äidin kärsimyksistä. Et sinä niitä voi tietää, kun et osaa käsitellä edes omiasikaan, niinkuin aikuinen ihminen tekee.
Mietippä, kuka sen sinun elämäsi oikeastaan on sotkenut? Samalla saat vastauksen siihen, kuka sen voi korjata.
Sä et varmaan oo koskaan rakastunut?
Olet tehnyt joskus tietoisen valinnan rakastuessasi varattuun mieheen. Miehen vaimo ei ole voinut tehdä päätöstä puolestasi, joten nyt kun olet sekaisin niin voit syyttää kaikesta vain itseäsi. Tiedät, että toisille miehille lapset ovat tärkeimpiä maailmassa ja he eivät voi elää ilman lapsiaan vaikka pelissä olisikin kakkos suhteen menetys. En usko, että miehen vaimo miestään kovin kauan jaksaa katsella, kun epäilyksen siemen kerran kylvää ei se sieltä lähde muutamaan vuoteen..
Tää sama kysely on tuolla toisellakin palstalla, oisko avioero vai -liitto.
Kun nainen on typerä niin itsehän siitä saa kärsiä. Mitä helkutin väliä sillä on mitä muut haluaa, tää on sun elämä ja jos on typerä niin vietät sen ainokaisen elämäsi just noin ääliömäisellä tavalla sen sijaan, että voisit olla oikeasti onnellinen jonkun sinut haluavan kanssa. Herää pahvi!
Mitä nopeammin vaimo saa tietää, sitä parempi teille kaikille.