mikä mussa on oikein vikana? ;(

mua kiusattiin koko ylä-aste ja ihan vitun pahasti edellisellä paikkakunnalla. haukuttiin ja huudeltiin jatkuvasti huoraksi, juoruttiin, naureskeltiin, mulkattiin ilkeästi, uhkailtiin ja kerran jopa lyötiin, oon kokenu kiusaamishelvetin varmaan kaikissa olomuodoissaan. enkä nää itsessäni ainakaan sen kummemmin mitään vikaa ulkonäöllisesti, ihan perus nätti tyttö ja luonteessakin hmmm.. no en minä tiedä? :/ en oikeasti ole sen kummemmin tehnyt mielestäni mitään NIIN pahaa että ansaitsisin/olisin ansainnut tuollaista kohtelua. sitä ei mielestäni ansaitse kukaan, kiusaamista siis! joskus tosin nää mua vuotta vanhemmat, tai suurin osa niistä kiusaaja tytöistä oli ollut mun kavereita, tai huom. "kavereita", mut sillon jo jotkut sano mulle et ne vaan esitti mut mä en tahtonu uskoo sitä... sit, ihastuin yhden näistä kiusaajan poikaystävään, mä en yrittänyt sitä millään tavalla OIKEASTI! tai oisko pitäny sanoo ennemmin et se ihastu muhun koska se alko mua silleen hymyssä suin aina tuijottelee ja silmät tapitti just sillä tavalla päässä, et ei ollu vaikee arvata et mitä se oli... niin sanoin yhelle toiselle tytölle sitä siitä et mäkin oon alkanu pikkuhiljaa ehkä tykästymään häneen ja tää tyttö ei osannu pitää salaisuutta, petti mut ja meni juoruu sit tämän silloiselle muijalle. siis siitä on jo tänä vuonna viis vuotta kun nämäkin seurusteli ja sillon kun nää seurusteli niin mää olin 12, tää muija 13 ja tää poika 14 niin mitenkä se jaksaa vielä tuonkin ajan jälkeen vaan vihata minua?? sitten kiva kun kaikille levitettiin myös sellasta paskaa et puhun muka kaikista seläntakana pahaa, vaikken näin oo ees tehny, mut kukapa mua ois uskonu kun koulun suosituimmat gimmat väitti sitä... mä olin vaan tavis. mitä oisin voinu tehdä niiden rinnalla? ysillä tilanne vähän helpotti kun nää lähti jo siitä koulusta, mut jäihän se maine elää silti. :(( ps. 11-12vuotiaana olin vitun pahasti hakoteillä, kun ei mun vanhemmat oo oikeen koskaan välittäny musta silleen niinkun vanhempien ois pitäny, asettaa rajoja jne. niin pukeuduin ja meikkasin kuin horo ja vaihdoin poikaystävää parin viikon välein ties kuinka monta kertaa laitoin itsestäni nettiin kunnon herutus kuvia. mut kaikki johtu siitä, et mä en ollu vaan yhtään kypsä ja mulle ei isketty rajoja enkä myöskään osannu asettaa silloin itelleni rajoja esimurrosikäsen aivoilla! 13-vuotiaana olin jo suht siistiny mun tyylin, joskus ottelin vielä heru kuvia ja olin aika flirtti ja PISSIS. mut ysi luokan puolivälissä sit eli 15-vuotiaana sain kasvettuu noista kaikista ulos ja se viisastuminen tuli omasta päästä... mut kaduttaa!

peruskoulun jälkeen mä muutin sieltä edelliseltä paikkakunnalta 25km isoon kaupunkiin omaan kämppään ja tutustuin täällä yhteen tosi mukavaan poikaan. se poika lupas pitää musta huolta, auttaa ja suojella ja et me puhdistettas mun maine yhdessä koska olenhan mä myöskin neitsyt vielä. sit sainki kuulla et joku oli puhunu sille pahaa musta ja menetin täysin hermoni, tivasin tältä jätkältä niitä nimiä, mut ei se vaan suostunu sanoo. ja menetin entistä pahemmin hermoni! tuntu et vanha hirviö minä ois palannu takasin. just kun olin alkanu toipuu mun menneisyydestä, olemaan taas iloinen, avoin ja sellanen normaali nuori, vapaa kaikesta shitistä! niin kuinkas kävikään sain pallon nilkkaan. voisin jopa väittää et vankilasta päässeillä ihmisillä on helpompaa kun mulla, ne kun pääsee niin ne on sillon kakkunsa lusinu. mut entä minä, minun tuomio senkus vaan jatkuu.......... sit meidän riita meni niin pahaks. et tää jätkä käänsi mulle täysin selkänsä mitä en ois ikinä uskonu tapahtuvan! alko vaan nolaa mua kaikille jne.

olen nyt viiltänyt sitten elämässäni ensimmäisen kerran.