Olemme seurustelleet yli vuoden, ja rakastamme molemmat toisiamme.
Vaan idioottina minä menin näennäisesti aloittamaan kaiken pahan. Kuukausi sitten baarin jälkeen menin suutelemaan vieraan miehen kanssa, ollessani erittäin humaloitunut. Aamulla kun heräsin, vitutus, itseni viha, huono omatunto ja maailman kaikki moraaliset vääryydet tuntuivat kaatuvan päälleni. En ikinä itse voisi moista hyväksyä, olen aina tällaisen pettämisen puolesta moralisoija ollut. Aina. En välittänyt kyseisestä miehestä, en pätkän vertaa, en välitä nytkään, enkä ole kyseiseen ihmiseen todellakaan ollut yhteyksissä. Tunnustin asian miehelleni, en voi salata moista. Viikon pohdinnan jälkeen jatkoimme suhdettamme.
Muutama päivä sitten miesystäväni oli baarireissullansa ”ystäviensä” kanssa, ja ei yhteydenpitoa ei hältä kuulunut. Tiesin mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tapahtuikin. Mieheni meni toisen kanssa nuoleksimaan ja hiplailemaan, kertoi tosin sen jälkeen (vasta?) olevansa varattu. Muttei siinä vielä kaikki… He olivat olleet yhteyksissä jo 3vk sitä ennen. Ja olivat siihenkin asti, ennen kuin sain tästä tietää. Lupasi, ettei ole enää häneen yhteyksissä, mutta pienet todisteet osoittavat tällä hetkellä muuta. Mieheni on pyytänyt yhdesti anteeksi, muttei ole osoittanut mitenkään erikoisin elkein huonoa omatuntoa. Itselleni tämä kaikki meinasi olla jo liikaa, olinkin jo jättämässä kaiken taakse oven suussa, kunnes hän vuolaasti itki, ja pyysi, että tekisi kaikkensa luottamukseni vuoksi. Kunhan saisi vain minut.
Suhdettamme on jo alkuajoista varjostanut useat yhteydenotot naisten tahoilta miestäni kohtaan. Osa on ystäviä, ymmärrän sen, osa taas epämääräisiä, josta saan tuntemaan itseni joko petetyksi, tai epäilemään luulosairauttani. Suhteellamme on tosiaan äskeisten tapahtumien vuoksi ollut suuria koettelemuksia, mutta silti rakastan häntä yli kaiken. Mutta hänen tempaustaan muistellen, myös vihaan. Olen neuvoton, ja ahdistunut, en helvetilläkään osaa kääntyä puoleen enkä toiseen. Toisaalta tiedän, että tämä kaikki pitäisi jättää, mutta toisaalta, onko kaikki sitten sellaista menetettyä, mitä ei tule koskaan saamaan…
Vaan idioottina minä menin näennäisesti aloittamaan kaiken pahan. Kuukausi sitten baarin jälkeen menin suutelemaan vieraan miehen kanssa, ollessani erittäin humaloitunut. Aamulla kun heräsin, vitutus, itseni viha, huono omatunto ja maailman kaikki moraaliset vääryydet tuntuivat kaatuvan päälleni. En ikinä itse voisi moista hyväksyä, olen aina tällaisen pettämisen puolesta moralisoija ollut. Aina. En välittänyt kyseisestä miehestä, en pätkän vertaa, en välitä nytkään, enkä ole kyseiseen ihmiseen todellakaan ollut yhteyksissä. Tunnustin asian miehelleni, en voi salata moista. Viikon pohdinnan jälkeen jatkoimme suhdettamme.
Muutama päivä sitten miesystäväni oli baarireissullansa ”ystäviensä” kanssa, ja ei yhteydenpitoa ei hältä kuulunut. Tiesin mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tapahtuikin. Mieheni meni toisen kanssa nuoleksimaan ja hiplailemaan, kertoi tosin sen jälkeen (vasta?) olevansa varattu. Muttei siinä vielä kaikki… He olivat olleet yhteyksissä jo 3vk sitä ennen. Ja olivat siihenkin asti, ennen kuin sain tästä tietää. Lupasi, ettei ole enää häneen yhteyksissä, mutta pienet todisteet osoittavat tällä hetkellä muuta. Mieheni on pyytänyt yhdesti anteeksi, muttei ole osoittanut mitenkään erikoisin elkein huonoa omatuntoa. Itselleni tämä kaikki meinasi olla jo liikaa, olinkin jo jättämässä kaiken taakse oven suussa, kunnes hän vuolaasti itki, ja pyysi, että tekisi kaikkensa luottamukseni vuoksi. Kunhan saisi vain minut.
Suhdettamme on jo alkuajoista varjostanut useat yhteydenotot naisten tahoilta miestäni kohtaan. Osa on ystäviä, ymmärrän sen, osa taas epämääräisiä, josta saan tuntemaan itseni joko petetyksi, tai epäilemään luulosairauttani. Suhteellamme on tosiaan äskeisten tapahtumien vuoksi ollut suuria koettelemuksia, mutta silti rakastan häntä yli kaiken. Mutta hänen tempaustaan muistellen, myös vihaan. Olen neuvoton, ja ahdistunut, en helvetilläkään osaa kääntyä puoleen enkä toiseen. Toisaalta tiedän, että tämä kaikki pitäisi jättää, mutta toisaalta, onko kaikki sitten sellaista menetettyä, mitä ei tule koskaan saamaan…
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hirveästi teillä on sähläyksiä muiden kanssa vaikka rakastatte toisianne.
Ette vaan näytä keskittyvän pelkästään toisiinne.
Eipä tuo kauhean lupaavalta suhteelta kuulosta. Kyllä muut naiset/miehet ovat täysin sivuseikka jos oikeasti toista rakastaa ja haluaa olla vain sen yhden ainoan ja tietyn kanssa.