Eroa, kun... Älä eroa, kun....

Hyviä pointteja. Nykyisin erotaan ihan liian helpolla, mutta mitä tahansa ei kuitenkaan tarvitse kestää. Kaikki tekevät virheitä, myös avioliitossa, mutta liian helpolla ei kannata antaa periksi.

Muuten olen samaa mieltä, mutta minä eroaisin jo sillon kun toinen satunnaisesti pettää. Niin eroaisi miehenikin minusta. Onneksi tähän päivään mennessä tuollaista tarvetta ei ole kummallekkaan tullut, ja jos tulisikin, ei meistä kumpikaan näkisi varmasti omassa suhteessa enää mitään kiinni pitämisen arvoista.

Tässä ei oikeastaan ole ongelmaa, koska molemmat tiedämme pettämisen seuraukset, ja jos toinen pettää, hän tekee itse samalla päätöksen erosta. Ei kenenkään tarvi käydä läpi sellaista tuskaa ja itsetunnon laskua, vain avioliiton vuoksi. Eikä kukaan mielestäni voi sanoa, että tuollainen teko pitäisi antaa anteeksi, ja pettäjälle uusi mahdollisuus (vaikka jotku niin tekevätkin, ja saattavat jopa saada sitä kautta vielä entistä paremman suhteen). Mutta pettäminen on henkistä väkivaltaa, ja sen vuoksi todellakin on "lupa" erota, oli kyseessä satunnainen tapaus, tai sitten pitempi suhde.

Muuten hyviä pointteja mielestäni kaikki. Rakastumisen termin vaihtaisin kyllä ihastumiseen.

Kannattaa myös muistaa, ettei toisten ihmisten suhdetta voi ikinä täysin ymmärtää ulkopuolinen, näin ollen, ei todellakaan voi sanoa olisiko joillakin ollut aihetta erota vai ei. Jos jotkut eroavat, niin aika harvoin tekevät sen heppoisista syistä. Useimmat ovat purreet hammasta jo vuosikymmeniä.

Mieluummin peräänkuuluttaisin kumppanin valinnan ja parisuhteen huollon tärkeyttä. Jos niitä eroja halutaa ehkäistä ja samalla oikeasti lisätä ihmisten onnellisuutta.

Hienoa!

Täysin samaa mieltä. Harmi, että usein erotaan, silloin kun varsinaista syytä ei ole ja silloin ei erota kun pitäisi, varsinkin jos perheessä on alkoholismia tai väkivaltaa, josta myös lapset kärsivät.

Tällaiset jutut antaa toivoa parempaan. Päädyimme vaimon kanssa asumuseroon ja nyt puolin ja toisin tuskaillaan/kipuillaan yhteenpalaamisesta. Kaikki periaatteessa kunnossa, mutta vaimo sanoi, että ei ole tunteita minua kohtaan. Pieniä lapsiakin on. Haluaisin vain herätä tästä painajaisesta. Yhtään kohtaa "Eroa, kun" osiosta ei löydy.

Tällain perheellisenä sanoisin, että kaikkensa tulisi tehdä, että yhdessä pysytään. Eipä ne ongelmat (sikälimikäli ne tunnistaa) ole lopulta niin suuria, etteikö kaksi aikuista ihmistä pysty ne selvittämään. On vain onnelinen siitä mitä on, eikä kuvittele olevansa onnellinen "sitten kun" asenteella.

Hieno veto ap:lta!!