Roolijako ongelma muille?

Olenko ainoa nainen joka haluaa olla kotirouva?
Olen siis 22 vuotias ja menossa naimisiin tänä kesänä, mieheni on 26 vuotias ja olemme seurustelleet 2 vuotta, tiesin melkein heti tavattuamme että hän on se oikea, meillä vain kaikki sopi yhteen heti. Meillä ei ole koskaan ollut riitoja siivouksesta tai rahasta jotka näyttävät olevan palstalla suurimpia ongelmia parisuhteissa. Meillä hommat toimivat niin että minä, joka tienaan huomattavasti vähemmän hoidan kotityöt kokonaan, minä siivoan, pyykkään ja kokkaan kaiken. Ja minusta näin on hyvä.

Minusta on oikeasti mukavaa valmistaa miehelle aamiainen ja evästä töihin, laittaa ruoka valmiiksi kun hän tulee kotiin ja muutenkin mielyttää häntä kaikin mahdollisin tavoin.

Mies taas puolestaan tekee kunnon uraa ja maksaa kaikki kulumme kuten vuokran ja laskut. Hän puolestaan hemmottelee minua viemällä minua ostoksille ja matkoille ja on muutenkin erittäin romanttinen ja saattaa tuoda kukkia joskus montakin kertaa viikossa.

Minusta elämämme on siis suorastaan täydellistä tällä tavoin.
Ainoa ongelmamme on muiden suhtautuminen suhteeseemme. Ystäviemme ja perheeni mielestä minä olen ALISTETTU ja LUOVUN omasta urastani!? Siis en kertakaikkiaan ymmärrä että miksi meidän suhteemme kuuluu kellekkään muulle? Mieheni ei minua pakottanut siivoamaan ja kokkaamaan vaan edelleen itse tarjoutuu ja yrittää auttaa, mutta minusta on mukavaa huolehtia hänestä ja tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ja mitä uraani tulee niin olen aina ollut sitä sorttia että teen mitä vain työtä kunhan laskut tulee hoidettua eli ura ei nyt koskaan ole oikeasti ollut mikään suuri asia sydämessä.

Miksi siis muille tämä on niin vaikea asia?
Minua usein kiusallaan verrataan tuontivaimoihin ja kotiorjiin joka on minusta oikeasti todella loukkaavaa. Tuntuu että jos ei halua olla itsenäinen "kaikki ostetaan/hoidetaan puoliksi" nainen, niin sitten on pakko olla alistettu ja hyväksikäytetty miehen orja.