Olenko ainoa nainen joka haluaa olla kotirouva?
Olen siis 22 vuotias ja menossa naimisiin tänä kesänä, mieheni on 26 vuotias ja olemme seurustelleet 2 vuotta, tiesin melkein heti tavattuamme että hän on se oikea, meillä vain kaikki sopi yhteen heti. Meillä ei ole koskaan ollut riitoja siivouksesta tai rahasta jotka näyttävät olevan palstalla suurimpia ongelmia parisuhteissa. Meillä hommat toimivat niin että minä, joka tienaan huomattavasti vähemmän hoidan kotityöt kokonaan, minä siivoan, pyykkään ja kokkaan kaiken. Ja minusta näin on hyvä.
Minusta on oikeasti mukavaa valmistaa miehelle aamiainen ja evästä töihin, laittaa ruoka valmiiksi kun hän tulee kotiin ja muutenkin mielyttää häntä kaikin mahdollisin tavoin.
Mies taas puolestaan tekee kunnon uraa ja maksaa kaikki kulumme kuten vuokran ja laskut. Hän puolestaan hemmottelee minua viemällä minua ostoksille ja matkoille ja on muutenkin erittäin romanttinen ja saattaa tuoda kukkia joskus montakin kertaa viikossa.
Minusta elämämme on siis suorastaan täydellistä tällä tavoin.
Ainoa ongelmamme on muiden suhtautuminen suhteeseemme. Ystäviemme ja perheeni mielestä minä olen ALISTETTU ja LUOVUN omasta urastani!? Siis en kertakaikkiaan ymmärrä että miksi meidän suhteemme kuuluu kellekkään muulle? Mieheni ei minua pakottanut siivoamaan ja kokkaamaan vaan edelleen itse tarjoutuu ja yrittää auttaa, mutta minusta on mukavaa huolehtia hänestä ja tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ja mitä uraani tulee niin olen aina ollut sitä sorttia että teen mitä vain työtä kunhan laskut tulee hoidettua eli ura ei nyt koskaan ole oikeasti ollut mikään suuri asia sydämessä.
Miksi siis muille tämä on niin vaikea asia?
Minua usein kiusallaan verrataan tuontivaimoihin ja kotiorjiin joka on minusta oikeasti todella loukkaavaa. Tuntuu että jos ei halua olla itsenäinen "kaikki ostetaan/hoidetaan puoliksi" nainen, niin sitten on pakko olla alistettu ja hyväksikäytetty miehen orja.
Olen siis 22 vuotias ja menossa naimisiin tänä kesänä, mieheni on 26 vuotias ja olemme seurustelleet 2 vuotta, tiesin melkein heti tavattuamme että hän on se oikea, meillä vain kaikki sopi yhteen heti. Meillä ei ole koskaan ollut riitoja siivouksesta tai rahasta jotka näyttävät olevan palstalla suurimpia ongelmia parisuhteissa. Meillä hommat toimivat niin että minä, joka tienaan huomattavasti vähemmän hoidan kotityöt kokonaan, minä siivoan, pyykkään ja kokkaan kaiken. Ja minusta näin on hyvä.
Minusta on oikeasti mukavaa valmistaa miehelle aamiainen ja evästä töihin, laittaa ruoka valmiiksi kun hän tulee kotiin ja muutenkin mielyttää häntä kaikin mahdollisin tavoin.
Mies taas puolestaan tekee kunnon uraa ja maksaa kaikki kulumme kuten vuokran ja laskut. Hän puolestaan hemmottelee minua viemällä minua ostoksille ja matkoille ja on muutenkin erittäin romanttinen ja saattaa tuoda kukkia joskus montakin kertaa viikossa.
Minusta elämämme on siis suorastaan täydellistä tällä tavoin.
Ainoa ongelmamme on muiden suhtautuminen suhteeseemme. Ystäviemme ja perheeni mielestä minä olen ALISTETTU ja LUOVUN omasta urastani!? Siis en kertakaikkiaan ymmärrä että miksi meidän suhteemme kuuluu kellekkään muulle? Mieheni ei minua pakottanut siivoamaan ja kokkaamaan vaan edelleen itse tarjoutuu ja yrittää auttaa, mutta minusta on mukavaa huolehtia hänestä ja tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ja mitä uraani tulee niin olen aina ollut sitä sorttia että teen mitä vain työtä kunhan laskut tulee hoidettua eli ura ei nyt koskaan ole oikeasti ollut mikään suuri asia sydämessä.
Miksi siis muille tämä on niin vaikea asia?
Minua usein kiusallaan verrataan tuontivaimoihin ja kotiorjiin joka on minusta oikeasti todella loukkaavaa. Tuntuu että jos ei halua olla itsenäinen "kaikki ostetaan/hoidetaan puoliksi" nainen, niin sitten on pakko olla alistettu ja hyväksikäytetty miehen orja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
postasin vahongossa väärälle palstalle sori.
Sopii tännekin. Sen takia menet opiskelemaan ja töihin, ettei eläke tyhjästä kerry ja kun ukkos vaihtaa nuorempaan, olet tyhjän päällä. Otan osaa. Neuvon sinua myös vaatimaan aikanaan oman osasi omaisuudesta, vaikka se nyt näyttääkin menevän yksin miehen nimiin. En edes luullut , että tuollaisia naisia on ihan oikeasti enää olemassa. Siis suomalaisissa naisissa. Orjat onkin eri asia.
Hei kuulehan.
Jos miehesi pitää sinusta noin hyvää huolta ja sinä olet tilanteeseen tyytyväinen ja onnellinen niin mitä se haittaa vaikka muut arvostelee? Te tiedätte itse mitenkä asia on ja piste.
Mutta kunhan vanhenet niin huomaat kyllä tuon eläke asian, se ei valitettavasti kerry kotirouvana olosta. Jos taas olet varma että tuleva mniehesi pitää sinusta huolta silloinkin olet 60 vuotias ja naiseus muista vain, niin sillloin hän on todellinen vanhankansan Mies joita ei enää oikein löydy. Tosin, ei löydy sinunlaisiakaan, mutta se ei ole missään nimessä huono asia. Jos olette valinneet tuon yhdessä, sopineet käytännön asioista yms (kuten eläke) niin olkaa onnellisia noin ja tehkää toistenne elämästä ruusutarha.
Älä siis välitä mitä muut sanovat. Ehkäpä he ovatkin vain katellisia?
Mutta muista että nuo asiat _tarvitsee_sopia etukäteen. Myöhemmin on turha vikistä jos ei ole asiaa sovittu.
Itse olen hieman tuon kaltainen, tosin itselläni se menee ehdottomasti siihen että Mies on Mies ja nainen ja nainen. Mutta siitä lisää ehkä joskus.
Tsemppiä!
Myös minä olen ja minut on kasvatettu hoivaamaan ja huolehtimaan, mutta OMAN eläkkeen takia teen myös ansiotyötä. Ja sen takia myös MINUN nimeni näkyy omistusasuntopapereissa jne. Olen liikaa nähnyt ja kuullut niistä reppanavaimoista, joille ei 30 yhteisen vuoden jälkeen jää mitään käteen.