Oikeaa tietoa energian käytöstä

Palstalla on jatkuvasti epäselvyyttä ihmiskehon toiminnoista niin palautetaan taas mieliin perusasioita.

Elimistöllä on kaksi pääasiallista energialähdettä, sokeri ja rasva, ja niiden käyttö kulkee myös rytmien mukaan. Rasva on ihmisen pääasiallinen ja alkuperäinen polttoaine. Ihminen voi elää pelkällä rasvalla ja proteiinilla. Oma maksa valmistaa tarvittavan sokerin noista aineista ja ylläpitää tarvittavaa sokeritasapainoa. Sokeri on tarkoitettu nopeaksi polttoaineeksi hätätilanteita varten jolloin tarvitaan nopeasti lisäenergiaa. Sokerin käyttö polttoaineena on kuulunut alun perin hengissä selviytymisen ääritilanteisiin eikä jatkuvaan käyttöön.

Syötäessä runsaasti hiilihydraatteja ne vaikuttavat elimistön verensokerin tasoon. Se johtuu siitä, että hiilihydraatit muunnetaan glukoosiksi eli sokeriksi niiden saavuttaessa verenkierron. Glukoosin päästyä verenkiertoon se täytyy kuljettaa soluihin toimittamaan tehtäviään. Insuliinihormoni väittää glukoosin soluihin jossa se voidaan heti käyttää energiaksi tai muuntaa glykogeeniksi, käytettäväksi myöhemmin energian lähteenä. Insuliini siis kuljettaa glukoosia soluihin ja antaa sen ensimmäiseksi niihin soluihin, jotka tarvitsevat välittömästi energiaa. Ylimääräinen glukoosi muutetaan siis glykogeeniksi ja varastoidaan maksaan ja lihaksiin. Koska glykogeenivarastot ovat rajalliset, maksa muuntaa jäljelle jäävän glukoosin rasvaksi, joka varastoituu hyllyvänä ihrana vatsan, reisien ja pakaroiden alueelle ja kaikkialle vartaloon.

Runsashiilihydraattinen ruokavalio muuttaa koko aineenvaihduntajärjestelmän päälaelleen.
Elimistö on koko ajan stressitilassa jos energian pääasiallinen lähde on hiilihydraatit. Hitaasti imeytyvä runsashiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa puolestaan sitä, että ihminen on jatkuvasti energian sisäänottovaiheessa sen sijaan, että käyttäisi omia varastojaan. Pitkään jatkuva hiilihydraattien imeytyminen pitää insuliinituotantoa yllä. Runsashiilihydraattisten aterioiden suosiminen tarkoittaa jatkuvaa insuliinin eritystä mikä on omiaan lisäämään insuliiniresistenssiä ja sitä kautta diabetesta. Lisäksi runsaasti hiilihydraattia sisältävä ruokavalio ylläpitää sokerinpolttoa niin, että kalorimäärää vähennettäessä sokerin jälkeen poltetaan ensiksi proteiinit muuttamalla ne sokeriksi ja vasta lopuksi käytetään rasva. Jatkuva sokerin poltto kuluttaa myös antioksidanttivarastoja ja vitamiineja enemmän kuin luonnollinen aineenvaihdunta.

Jos suolisto on jatkuvasti täynnä ruokaa on se suuri rasitus elimistölle. Ruuansulatus ja imeytyminen on oma erillinen tapahtuma, joka on energian polttamisen vastakohta. Ei voi olla ymmärrettävissä että sokeritasapainoa säädellään hitaasti imeytyvällä ruoka-aineella, vaan sokeritasapainon tulisi löytyä elimistön omasta säätelystä ja vähähiilihydraattinen ruokavalio auttaa sillä se tasaa verensokerin heittelyt hyvin nopeasti.

Kun nykyisten suositusten mukaan syödään liian paljon hiilihydraatteja, ylensyönnin noidankehä käynnistyy, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössä sokeriksi ja ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistö sitten torjuu verensokerin nousun erittämällä runsaasti insuliinia, joka kääntää verensokerin nopeasti laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee energiapulaksi, mikä aiheuttaa lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi, tästä on seurauksena se, että ihminen lihoo.

Kun hiilihydraattien määrää vähennetään, vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi. Lisääntynyt rasvan kulutus ei aiheuta samanlaista kierrettä kuin lisääntynyt hiilihydraattien kulutus. Siksi kannattaa suosia vähähiilihydraattista ja runsasrasvaisempaa ruokavaliota. Positiiviset terveysvaikutukset tulevat vielä kaupan päälle.