Aivovamman kanssa selviäminen työelämässä.

hyvin näyttää menevän ... itse aiheutetussa kolarissa neliraajahalvaus ja rullatuoliin. työnantaja tykkäs ja nimitti järjestelmäpäälliköksi. ihan oli onnepotku, kun on vaa apuhoitajan paperit.

mies sai mersun ja mun taksit on ilmasia. lekuri kirjottaa mömmöjä, niin ei tartte paljoo viinaakaan kuupan sekottamiseen.

Mulla tilanne on vielä aika auki. Olen ollut vasta sairaslistalla enkä edes kuntoutukseen ole päässyt. En ole itse osannut toimia eikä auta muiden möhlingit. Itse ei ole aina tajunnut väärää tietoa ja toimintaa.

Töihin olen halunnut koko ajan päästä.

Vaikutat kuntoutuvan. Väsyminen on meille aika tavallista.

Omia sairaspapereita en ole edes viitsinyt selata. Näytti pahalta. Leikkauksessa olen ollut, taisi olla hyvä kirurgi. Muita en ole osannut arvostaa. Lähetään toiseen sairaalaan ja omassa on hylätyn olo. Tuntuu etteivät ymmärrä aivonsa vammauttaneen todellisuutta.

Itse jouduin aika tarkalleen 10 v. sitten kolariin, jonka seurauksena sain mm. vaikean aivovamman, kallonmurtumia sekä menetin toisesta korvastani kuulon lähes kokonaan. Vietin kahdessa eri sairaalassa n. 5 vkoa ja ensimmäiset muistikuvat ovat n. pari vkoa onnettomuuden jälkeen. Muistikuvat koko sairaala-ajalta ovat edelleen melko hataria. Sairaslomani kesti 3 kk. Töihin palasin näin jälkikäteen ajatellen ehkä vähän liian aikaisin, pidempi toipumisaika olisi ollut varmastikin hyväksi. Parikymppisenä sitä kuitenkin uskoo selviävänsä kaikesta..

Toivuin kolarista nopeasti, olin monella tavalla onnekas. Sairaalassa sain fysioterapiaa ja kotiinpääsyn jälkeen kävin useamman kerran neuropsykologin testattavana. Toimintaterapiaa tms. en saanut. Töihin paluuni onnistui varsin hyvin. Ainakin ulospäin yritin näyttää, että kaikki on kunnossa ja selviän kaikesta normaaliin tapaan. Varsinkin alkuvaiheessa töiden jälkeen ja viikonloppuna olin ihan älyttömän väsynyt.

Alkuaikojen jälkeen on kuitenkin helpottanut. Työni ei ole fyysistä työtä, mutta vastuullista ja itsenäistä työtä, jossa on oltava tarkkana. Välillä tuntuu, että takki on tyhjä ja voisin vaihtaa johonkin ns. "hyllyntäyttöhommaan". Mietin aika usein, onko mm. väsyminen, tuskastuminen ja riittämättömyyden tunne aivovamman jälkioireita vai yritänkö vain keksiä itselleni tekosyitä laiskuuteeni..

Pohdin näitä asioita lähinnä itsekseni. Jos joskus puhun toisille, että muistini ei oikein ole entisellään ja se tekee minulle välillä tepposiaan, vastaus on yleensä, että kaikilla on muistiongelmia ja kiire sitä aiheuttaa. Siitä jää fiilis, että yritänkö vain suurennella asiaa ja keksiä itselleen oireita, joita ei oikeasti ole.

Olen alkanut miettiä, että lisääntyykö väsymisen ja muistin aiheuttamat ongelmat iän myötä? Jaksaako nuorena kompensoida paremmin jälkioireet? Jos jollain on asiasta asiallista lisätietoa, kuulisin mielelläni! Netin aivovammasivustoilta tms. en ole löytänyt aiheesta tietoa. Kiitos AV:lle viestiketjun aloittamisesta.