Erosin alkuvuodesta pitkästä parisuhteesta ja vannoin, etten enää koskekaan miehiin. Paljon on huonoja kokemuksia myös aiemmista suhteista. Tässä viimeisimmässä mies petti ja valehteli monista asioista kirkkain silmin, jäi vasta suhteen loppuvaiheessa kiinni valheistaan.
Nyt vähän vahingossa muutama viikko sitten tapasin uuden miehen, jonka seurassa olen viihtynyt hyvin. Tämä on ihmeellinen tilanne, koska mulla ei todellakaan ollut tutkat päällä ja mies pääsikin vähän yllätäämään :)
Aiempien huonojen kokemusten vuoksi mun on vaikeaa antautua rakkaudelle ja luottaa toisiin ihmisiin. Tää uus mies vaikuttaa kyllä hyvin erilaiselle kuin kukaan muu mun aiemmin tapailema tyyppi, joten ilmassa on jotain.. Miten voisin päästä epäilyksistäni? Vai onko kuitenkin terveellistä olla hiukan varpaillaan?
Mulla on taipumusta olla sinisilmäinen toisten ihmisten suhteen ja uskoa aina hyvää kaikista..
Nyt vähän vahingossa muutama viikko sitten tapasin uuden miehen, jonka seurassa olen viihtynyt hyvin. Tämä on ihmeellinen tilanne, koska mulla ei todellakaan ollut tutkat päällä ja mies pääsikin vähän yllätäämään :)
Aiempien huonojen kokemusten vuoksi mun on vaikeaa antautua rakkaudelle ja luottaa toisiin ihmisiin. Tää uus mies vaikuttaa kyllä hyvin erilaiselle kuin kukaan muu mun aiemmin tapailema tyyppi, joten ilmassa on jotain.. Miten voisin päästä epäilyksistäni? Vai onko kuitenkin terveellistä olla hiukan varpaillaan?
Mulla on taipumusta olla sinisilmäinen toisten ihmisten suhteen ja uskoa aina hyvää kaikista..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä edetä ja tutustua mieheen rauhallisesti kun sinulla ei ole erosta kovin pitkä aika. Teillä ei ole mitään kiirettä. Ei kannata kuitenkaan luopua tyypistä, koska viihdyt hänen kanssaan hyvin.
Kannattaa rauhassa käsitellä vielä eroa. Eroon kuuluu tiettyjä vaiheita, ja jotkut niistä saattaa tulla melko yllättäen päälle. Silloin ei ole hyvä olla jo uuden kanssa. Jos uusi tyyppi on sinulle sopiva, ehditte kyllä aloittaa vakavammin myöhemminkin.
Itse joskus erehdyin ottamaan nopeasti laastarin auttamaan unohtamaan edellinen suhde. Kuvittelin olevani hyvinkin ihastunut, mutta se oli vain jonkinlaista itsepetosta. En halunnut käsitellä eroa, ja halusin kuvitella että kaikki olisi jo hyvin.Jossain vaiheessa tuli seinä vastaan ja oli pakko alkaa käsitellä eroa. Siinä vaiheessa uusi suhde oli ihan liikaaa, ja ahdisti ja toi paineita. Meni pilalle koko juttu. Jälkikäteen ajatellen hän ei ollut ollenkaan tyyppiäni, mutta olin viehättynyt siitä kuinka palvoen hän minua katsoi. Halusin kai tavallaan näyttää exällenikin että minäpäs sain tällaisen tyypin, ja hän on aivan toisenlainen kuin sinä. Myös yksinjäämistä pelkäsin.