Mun pitkä onoff-parisuhde on nyt ohi.
Kuusi vuotta oltiin yhdessä, välillä mietittiin kannattaako jatkaa, mutta palattiin sitten kuitenkin yhteen. Asuttiin yhdessä kolme kertaa, mä muutin neljä kertaa tuon suhteen aikana, mies yhden. Kaudet, jolloin oltiin "erossa" viettiin kuitenkin yhdessä, vaikka oltiinkin muka sinkkuja.
Viime syksynä sitten oli taas suhteen jatko nostettuna pöydälle. Ilmoitin miehelle, että joko ottaa minut kokonaan tai sitten mä lähden, enkä takaisin tule. Mies otti ja kosi ja puhuttiin tulevaisuudesta ja lapsista.
Vuodenvaihteessa tuli taas miehelle off-moodi päälle ja hän halusi ottaa aikalisän. Multa aikalisää ei herunut ja päätin, että tää saa olla viimeinen kerta yrittämistä. Kihlaus on kuitenkin sen verran iso asia, että siinä ei enää mietitä!
Nyt tilanne on se, että molemmat asutaan omissa kämpissä ja yhteyttä ollaan pidetty vain tärkeiden asioiden tiimoilta. Omaisuus ollaan saatu jaettua hyvässä hengessä ja ollaan tällä hetkellä kavereita.
Kävin sunnuntaina viemässä miehelle kassillisen hänen tavaroitaan ja jäin kahville hänen pyynnöstään. Hän yritti vokotella minua sänkyyn, kun se vanha suola niin janottaa.. Mies jutteli meidän hyvistä hetkistä ja kertoi, että haluaisi minut vahvemmin elämäänsä.
Aivan uskomaton mies! Hän ei vaan osaa päättää mitä haluaa. Minä olen päätökseni tehnyt ja päätän jatkaa elämääni ilman häntä. Yksinolo voittaa jatkuvan epävarmuuden tunteen 100-0. Lisäksi meillä oli omat ongelmansa lähinnä luottamuspuolella ja hankalahan niitä on korjata.
Jos mietitte jatkamista onoff-suhteessa, niin kehotan oikeasti harkitsemaan onko se sen arvoista. Mulla meni siihen kuusi vuotta ja toivon, että joku toinen pääsisi helpommalla.
Kuusi vuotta oltiin yhdessä, välillä mietittiin kannattaako jatkaa, mutta palattiin sitten kuitenkin yhteen. Asuttiin yhdessä kolme kertaa, mä muutin neljä kertaa tuon suhteen aikana, mies yhden. Kaudet, jolloin oltiin "erossa" viettiin kuitenkin yhdessä, vaikka oltiinkin muka sinkkuja.
Viime syksynä sitten oli taas suhteen jatko nostettuna pöydälle. Ilmoitin miehelle, että joko ottaa minut kokonaan tai sitten mä lähden, enkä takaisin tule. Mies otti ja kosi ja puhuttiin tulevaisuudesta ja lapsista.
Vuodenvaihteessa tuli taas miehelle off-moodi päälle ja hän halusi ottaa aikalisän. Multa aikalisää ei herunut ja päätin, että tää saa olla viimeinen kerta yrittämistä. Kihlaus on kuitenkin sen verran iso asia, että siinä ei enää mietitä!
Nyt tilanne on se, että molemmat asutaan omissa kämpissä ja yhteyttä ollaan pidetty vain tärkeiden asioiden tiimoilta. Omaisuus ollaan saatu jaettua hyvässä hengessä ja ollaan tällä hetkellä kavereita.
Kävin sunnuntaina viemässä miehelle kassillisen hänen tavaroitaan ja jäin kahville hänen pyynnöstään. Hän yritti vokotella minua sänkyyn, kun se vanha suola niin janottaa.. Mies jutteli meidän hyvistä hetkistä ja kertoi, että haluaisi minut vahvemmin elämäänsä.
Aivan uskomaton mies! Hän ei vaan osaa päättää mitä haluaa. Minä olen päätökseni tehnyt ja päätän jatkaa elämääni ilman häntä. Yksinolo voittaa jatkuvan epävarmuuden tunteen 100-0. Lisäksi meillä oli omat ongelmansa lähinnä luottamuspuolella ja hankalahan niitä on korjata.
Jos mietitte jatkamista onoff-suhteessa, niin kehotan oikeasti harkitsemaan onko se sen arvoista. Mulla meni siihen kuusi vuotta ja toivon, että joku toinen pääsisi helpommalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan toi rankkaa, jatkuva epätietoisuus missä mennään.
Oon vaan itse kokenu, et sellaist voi sattua elämässä että tarvii vähän aikaa.
Tiedän (siis nyt tiedän) et se voi tarkoittaa lopullista eroa, silloin en tiennyt.
Sen takia tässä nyt ollaan sitten yksinäisyydessä, eikä ole kivaa.