Polttelu

Moi,olen itsekin parisuhteessa ja polttelen noin joka toinen vkonloppu. Avokkini hyväksyy asian nykyään, mutta ei aikoinaan ilahtunut kun kerroin hänelle siitä. Otti kuitenkin itse selvää ja nyt ei ongelmaa. Käyttääkö hän myös alkoholia? Jos hän ei juo, niin polttelu on vain keino päihtyä, siinä missä alkoholikin. Tosin jopa 3krt viikossa kyllä kuulostaa paljolta. Ehkä hän voisi vähentää hieman? Miten hän asettaa kannabiksen edellesi? Eikö hän tee sinun kanssa jotain yhteistä vaan lähtee esimerkiksi kavereiden kanssa pajauttelemaan? Jos tilanne on noin niin siinä vaiheessa voisi kuvitella miehellä olevan ongelmia koko suhteen kanssa. Kannabiksen aiheuttama päihtymys on lievä, mutta psykologinen koukku on olemassa. En kuitenkaan huolestuisi, jos hän käy normaalisti koulussa tai töissä. Muista, että on itsekästä vaatia häntä lopettamaan polttelu kokonaan asettamalla vaihtoehdon sinä tai polttelu. Ymmärrän huolestuneisuutesi ja se että olet käynyt psykologilla asian tiimoilta kuulostaa huolestuttavalta. Kannattaa miettiä onko teillä muuten asiat hyvin? LUUuulisi että voisitte keskustella asiasta. Pahoittelen mahd kirjotusvirheitä ja asiasta toiseen sinkoilevaa tekstiä, kännykällä vaikea kirjoittaa.

Eroa miehestäsi. Pilven polttelussa ei ole mitään hyvää ja tuo sullekkin vielä vaikeuksia. Miehes on koukussa ja sinuna käräyttäisin miehes poliisille. eli jos olet fiksu niin et halua olla tollasten ihmisten kanssa missään tekemisissä. On monet kerrat nähty et miehen huumausaineiden käyttö vie tyttöystävänkin vaikeuksiin.

Se miten se vaikuttaa, on etäännyttäminen todellisuudesta, oman pään sisälle meneminen, itsekkyys ja ennen kaikkea välinpitämättömyys. Pilvipäistä tulee ennen pitkää laiskoja ja saamattomia, kaikki on yhdentekevää. Parisuhde, harrastukset, työ ja opiskelu kärsii ja menettää mielenkiintoa. Omista tekemisistä ei jakseta ottaa vastuuta. Paradoksaalista on keskustella parisuhdeasioista polttelijan kanssa, koska tarpeeksi kauan polteltuaan häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta muu kuin oma hyvä olo. Itse seurustelin aikanaan polttelijan kanssa, ja seurasin vierestä kun hän muuttui päivä päivältä zombiemaisemmaksi. Tuijotti vain tietokoneen ruutua ja pelasi. Mikään muu ei kiinnostanut.

Moikka!

Mulla lähes samankaltainen tilanne. Silloin kun aloin tapailla tätä nykyistä miestä suhtauduin itsekin poltteluun positiivisesti ja polttelin silloin tällöin. Omat kokemukseni kannabiksesta oli vähän sekavia olotiloja. Se vaikuttaa erilailla eri ihmisiin. Mulle se ei sovi. Musta tuli usein vainhoharhanen kun poltin. Mun poikaystävälle taas tulee rentoutunu olo.

Mun mielestä on paskapuhetta ettei se "koukuta" niinku nää pilvipäät väittää. Kannabiksessa ei ole sellaisia ainesosia esimerkiksi niinkuin tupakassa nikotiini, mutta ihmeen vaikeeta näköjään on munkin poikaystävällä edes vähentää polttelua vaikka se miljoona kertaa on niin luvannut.

Mun suhtautuminen asiaan on tänäpäivänä kielteinen. Mä olen nyt kahden vuoden ajan seurannu ja eläny pilvipään kanssa eikä se tästä ikinä mikskään muutu. Sitä pilveä on pakko saada vaikkei olis rahaa ruokaankaan. Se on ollut ehkä kaikkein ikävintä.. Se että kumppanille huume on tärkeämpää kuin se että peruselintarpeet tulis tyydytettyä...

Me ollaan puhuttu tästä asiasta tosi usein ja joka päivä tää kaihertaa lisää vihaa. Mä en pysty enään kunnioittamaan pätkääkään tätä kyseistä miestä ja aion irtautua siitä. Mä en halua pilata elämääni sen kanssa. Musta tuntuu että mä olen jo vähän ehtinyt katkeroitua koska oon menettäny nää kaks vuotta elämästäni olemalla tuhoontuomitussa suhteessa. Mutta toisaalta, olen oppinut jotain.

Muistat vaan et tuskin se pilvenpoltto tulee ikinä loppumaan jos se on jo sillä asteella et se itekin kutsuu sitä elämäntavaksi. Se on ja pysyy.

Kannabis voi olla ihan hyvä mauste elämälle, jos kyseessä on ihminen jolla on pääkoppa reilassa, töitä ja harrastuksia. Jos kannabis vie etusijan elämästä, se on liikaa.

Kysymys on siitä viekö polttelu elämästänne tai parisuhteestanne kohtuuttomasti. Jos kyllä, asialle olisi tultava muutos joka ei ole sinun vastuullasi vaan polttelijan.

Itselläni on tyttöystävä, joka käyttää päihteitä n. 5x viikossa.. Suurimmaksi osin polttelee, mutta alkoholi ja lääkkeet maistuvat myös usein.

Itse olen ollut joskus lääkeriippuvainen ja päässyt siitä monta vuotta sitten. Alkoholi on maistunut myös joskus liikaa. Nyt tahtoisin tasapainoisen ja onnelisen suhteen.

Tyttöystäväni vannoo rakkauttaan, mutta ei tee mitään sen eteen. On kiittämätön kaikesta mitä hänen eteen teen. Eikä ole itse pahoillaan mistään omista tekemisistään.

Kaikista eniten huolestuttaa lapsi joka hänellä on. En ole siis lapsen biologinen isä, mutta välitän lapsesta todella paljon. Nyt avopuolisolleni ehdotettiin, että lapsi otettaisiin sijaisperheeseen, koska tyttöystäväni eikä lapsen oikea isä ole kumpikaan kykeneväisiä tällä hetkellä kasvattamaan lasta. Pahinta on, että häntä ei tunnu asia edes kiinnostavan.

Miten pelastaa tyttöystäväni itseltään ja saada lapsi pysymään äidillään?

Itse en enää tilannetta kestä.. Pajauttelu on syrjäyttänyt suhteen poikaystävään ja lapseen. Tahtoisin auttaa niin häntä kuin lastakin! Onko se enää mahdollista?

onko huumeista koitunut jotain hyvää joskus. Enpä usko!