Ollakko vai eikö olla?

Olen 20 vuotias naishenkilö. Seurustellut poikaystäväni (25 v.) kanssa nyt kaksi vuotta.
Suhde on parin viime kuukauden aikana alkanut tuntumaan tyhjältä ja miusta on tullut välinpitämätön miestäni kohtaan. Hänellä on alkoholi- ja peliriippuvuus. Nyt juo vähemmän kuin ennen, mutta yhä viikossa noin 2-4 kertaa. Yleensä hän lähtee iltapäiväsätä kavereidensa kanssa, ei ilmoita mitään ja tulee yöllä tai aamun sarastaessa. Toisinaan hän ei jaksa lähteä ja juo kotona. Silloin usein päissään alkaa kiukuttelemaan kotona tai saattaa vain "lähteä" vihaisena jonnekkin, jolloin käy jossain ulkona ja tulee takaisin kotiin pitämään mykkäkoulua.

Rikkoo tavarat ja lautaset, radiot mitä vaan käteen osuu..
Joskus hän on ollut uhkaava ja lähes väkivaltainen minua kohtaan. Ei ole koskaan lyönyt, mutta rettuuttanut, huutanut ja pitäny kiinni ja estänyt lähtemistäni esim. ulos kun olen itkenyt ja pelännyt häntä. Yleensä tätä ennen ei ole ollut näkyvillä mitään selkeää syytä tai riitaa mistä johtuisi. Olenkin usein hämilläni. Ilmeisesti joskus ottaa jotakin pillereitä juodessaan.
En ole mäkättävä vaimo, joka selittäisi kaltoinkohtelun. En yleensä sano juomiseen mitään vaikka pahalta tuntuu.,Toki olen pyytänyt ja liki käskenyt vähentämään, ei auta koska "on alkoholisi" omien sanojensa mukaan.
Minä ainakin pelkään tätä "alkoholistiani".

Musta tuntuu että rakastan häntä, toisaalta tuntuu etten olisi niin varma siitä.
Tämä on minun ensimmäinen seurustelusuhteeni, enkä tiedä siis kuuluuko tuntea näin, onko hiipunut rakkaus ja välittäminen siis ihan normaalia? Miehellä kaksi 2/3 vuoden suhdetta takana.

Asumme siis yhdessä ja molemmat työttömiä, minä koitan saaha töitä mutta mies ei tunnu edes yrittävän. Kotiin hän ei osta juuri mitään ruokaa, joskus itselleen jonku pakastepitsan. Minä joudun ostamaan kaikki leivästä vessapaperiin. Hän pelaa ja juo vaan omat rahansa. Kotityöt jää kaikki minun harteille.
Ei auta vaikka sanoisin asiasta. Siitä seuraa aina vaan tappelu ja alkaa huutamaan minulle.
Niin on myös jokaisen asian laita. Kun yritän puhua suhteestamme, että mikä on vialla jne.. alkaa hän aina vaan huutamaan ja paiskomaan ovia, menee vihasena parvekkeelle tupakille ja jatkaa vaan minun syyllistämistä.

Seksiä harrastetaan nykyään vaihtelevasti. Keskimäärin 1-2 kertaa viikossa. Aina hyvin pikaista ja tunteetonta. En itse nauti siitä yhtään, kaikki päättyy pikaiseen miehen nautintoon. Hän on ensimmäinen seksikumppaninikin.

Olisi siis mukavaa, jos jollakin olisi jotain sanottavaa asiasta, neuvoja tmvs.? KIitos.