Haluatteko te täältä oikeasti jotain?

2.Olkaa valmiita antamaan kaikkenne ja päästämään irti. Kaikkensa antaminen ei onnistu jos ei lataa akkujaan ja keskitä huomiotaan heti tarpeen vaatiessa. On paljon, ehkä enemmistökin ihmisiä joille ei tuota mitään ongelmaa tehdä täällä tuttavuutta monen kanssa yhtäaikaa. Mutta se aika minkä te käytätte yhteen on aina jostain muusta pois, teidän muusta elämästä, akkujen lataamisesta tai sille oikeimmalle viestittelystä. Ja teidän sydän ei ole loputtoman tilava vaikka se voikin kasvaa loputtomasti. Ei sinne mahdu jokaikinen asia eikä se kestä jos ei saa lepoa välillä, se henkinen sydän.
Häpeä ja kuolemanpelko ovat ihmisen suurimmat pelot, ja deittipelkoihin liittyy vahvasti häpeä monella, kehtaamattomuutena tunnustaa omia heikkouksina tms nähtyjä asioita. Olkaa sinut sen kanssa ettei teillä ole ollut montaa kumppania tai että olette olleet kovia panemaan monia ihmisiä ettekä pidä panomies/nais roolia ja egoa vaikka olisitte olleet sellaisia. Viimeistään siinä vaiheessa kun tajuatte oman kuolevaisuutenne tässä maailmassa niin voi iskeä asian suhteen joku tajunnanhetki että mitä vittua egolla tai millään tavaralla tai muullakaan tekee. Tavarat ja varsinkaan ihmiset ja eläimet sun muut ei ole pahoja asioita mutta niihin takertuminen niin että se haittaa omaa itseä, on huono juttu. Kuten esimerkiksi että mä olen pahemman tason netti/koneriippuvainen ja välillä jää muut jutut tekemättä, vaikka koti on siisti ja syön hyvin ja pidän itsestäni nykyään hyvää huolta kaikin puolin. On hyvä päästää irti ja tuntea että vaikka maailma loppuisi seuraavalla hetkellä niin nyt on kaikki hyvin, oli yksin tai jonkun kanssa tai teki mitä tahansa tai oli tekemättä mitään. Mennä vaikka yksin metsään kävelylle auringonpaisteessa tai kaupungille kävelylle tai mihin vaan. Ei karttaa, kotiintuloaikaa tai tietoa siitä mihin askel vie seuraavaksi. Älkää takertuko henkikultaanne mutta eläkää täysillä ja arvostakaa elämäänne ja muiden elämää. Se huumori löytyy helpommin sen jälkeen kun nauraa omalle järjettömyydelleen. Ei tämä varmaan kaikilla toimi mutta munlaisilla ihmisillä varmasti. Kannattaa etsiä se oma juttu millä pääsee oikeasti "buuttaamaan kovalevyn ja asentamaan uusia ohjelmia" eikä takertua niihin riippuvuuksiin ja turvallisuuksiin liikaa.
On ihan ok olla itsekäs, mutta parhaassa parisuhteessa molemmat ovat onnellisia, parhaita kavereita ja petikavereita. Ja valmiita päästämään irti toisistaan, mutta silti se halu pitää toinen lähellä ja kiinni löytyy. Mä ainakin uskon sen olevan terve halu, oli tai ei. Vaikka se halu olis miten voimakas tahansa ja vaikka miten rikkois omaa sydäntä päästää toinen pois, niin sen verta on oltava valmis näkemään toinen onnellisena että päästää sen ihmisen luokse mikä on parempi rakkaallesi kuin sinä. Mää luovutin yhden ihmisen kerran näin sovussa, eikä se tee musta mitenkään parempaa koska aina voi vajota alemmas. Henkinen tila ei ole jotain minkä voi laittaa pankkiin ja pitää siellä tekemättä mitään, sen eteen pitää yleensä nähdä aika ajoin henkistä vaivaa että kehittyy. Mitä suuremmilta ne harppaukset tuntuu, sitä enemmän niistä on hyötyä ja sen tajuaa kyllä jälkeenpäin. Kannattaa järjestellä elämänrytmi niin että jaksaa sen rumban jos tahtoo oikeasti jotain pidempää, tai sitten kannattaa olla valmis pysymään sen oikean luona kaikkien vastoinkäymisten ja alamäkien läpi. Ei silti kannata antaa ilmi sitä. Jos toinen näkee että takerrut häneen teki se ihminen mitä hyvänsä niin kiinnostus katoaa, siksikin irti päästämisen valmiuden pitää lähteä aidosti omasta itsestä. Kiinnostus voi toki nousta uudestaan pintaan mutta vanhojen sudenkuoppien kanssa joutuu olemaan varovainen.

Haluan vain rakastella mahdollisimman monen eri naisen kanssa

Noin lyhyesti kiteytettynä, niin minä kyllä vuosi sitten etsin tosimielellä
miesystävää. Suunnilleen itseni-ikäistä supisuomalaista, eikä mulla ollut
pitkää kauppalistaa,,, että minkä pituinen oltava, mikä koulutustaso/palkka ym. ym.

Itse tulen toimeen omillani, normaalipainoinen ja luulisin myös sen näköinenkin,
mutta jossainkohtaa vaan mättää tämä netti-deittailu, joten lopetin turhanperässä
juoksemisen ja siirryin liveen.

EI minulle kuitenkaan jäänyt miehistä mitään negatiivista hampaankoloon,
eli en saanut mitään törkyjuttuja, siis näitä haistattelu h**rittelu viestejä.

Muuten ei vain natsannut, niin ei sitten natsannut. Aikansa kutakin.

Kiitos aloittajalle hyvästä tekstistä!