ootteko kokenut samaa? Mutta joskus on pakko olla, vaikka sillä satuttas itseensäkin.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varmaankin terveet ihmiset tapaavat noin tuntea. Pahemmin on asiat, jos tiedät toimineesi väärin ja tykkäät siitä niin paljon, että haluat tehdä niin jatkossakin ja alat vielä pohtia, miten voit toimia ilkeästi toista kohtaan.
Hmm..toimin oikein itseäni kohtaan.
Voi kulle monen monituista kertaa olen potenut huonoa omaatuntoa. Joskus ihan aiheettakin. Liian herkkä omatunto ei ole hyväksi.
Herkkä ihminen..siinäpä se. Kuinkahan siitä pääsisi eroon? Herkkää ihmistä on helppo manipuloida, ja siks sitä site käyttytyy poukkoilevasti.
aika harvoin. Enemmän joskus harmittaa se, että kuuntelen mukisematta kaikkea soopaa, vaikka voisi tiputtaa
Tuopa on totta, nytkin kuuntelen yläkerran parin riitelyä, pelkkää soopaa:D. Oltaskohan kaikki onnellisempia jos menisin ja sovittelisin sen riidan.
Mut ympärillä saa kuulla (koulussa, töissä, kaupassa...) soopaa, joka on kuin rikkaruohoa kasvimaalla. Vaikka kuinka kitket et pääse eroon. Voi sitä huutaa puhelimeen ex-vaimolle muuallakin, kuin kerrostalon pihalla, että "kuule v.... ämmä, ei mulla oo sulle rahaa jaella, ime vaan mut kuiviin". Siitä voi sivullinen mennä koko kiva päivä pilalle, kun miettii niitä laps parkoja, kun isä ei maksa elatusmaksuja.
Nii, maksakaa elatusmaksut. MInäkin tein niin.
Mä haluun hoitaa mun oman lapseni ja olla lähellä, kunnes se on kunnolla lentää. Sit olen vasta onnellinen. En ymmärrä äitejä, jotka jättää lapsensa isälle. Lapsi muuttuu vielä tärkeämmäksi, jos isästä ei ole tueksi vaikka rahaa olisi jakaa.
No sit sä oot ymmärtämättä. En ole hylännyt lapsiani ja olen ollut heille parempi äiti kuin moni joka asuu lastensa kanssa. Lapset oli hyvin tärkeässä roolissa silloin elämässni ja siihen ei kukaan voi kajota millään kommentilla. He opiskelivat ammtin molemmat ja ovat hyvin yhteiskuntakelpoisia, sosiaalisia ja mukavia ihmisiä. Tukena ja turvana kaikissa käänteissä. Pyrkikää siihenkin, olkaa hyvä.
En ymmärrä äitejä, jotka jättää lapsensa isälle..hmm..lapsen etu on tärkein. Ei se, että äiti saa lapset ja edut ja pääsee vonkumaan isältä rahaa. Itse maksoin kovan hinnan sekä henkisesti että muutoinkin tuosta ratkasusta, mut eipä ole tarvinnut katua.
Sory. Ei ollut tarkoitus loukata. Oltiin pojan kanssa paljon kaksin, kun se oli pieni. Mun lapsi ei ole rooli, en mieti yhteiskuntakelpoisuutta ja sosiaalisuutta. Haluen vaan olla lähellä, vaikkei se mua niin paljon tarvitse enää.Se nauraa mulle ja menee menojaan.On vapaa ja täynnä omaa elämää. Vähän haikeaa, mut sellaista kun pitääkin. Irrotaan luonnostaan, kun ei se tarte mua :)
Jos teit väärin niin tottakait omatunto soimaa. Sinulla on kaikki kunnossa ja sydän paikallaan.
Tunnen päivittäin jostain huonoa omaa tuntoa, eniten sanomattomuuksista tai tekemättömyyksistä, mutta kyllä myös sanomisista ja tekemisistä..
Mun edellä oli kaupan kassajonossa joku nainen ja samalla kun se pakkas tavaroitaan kassiin niin se rupes höpöttää mulle jotain ja kivahdin aika ilkeesti sille kun olin pahalla päällä ja se katsoi ihan :O mua. Tuli kyllä myöhemmin huono omatunto. Jos se pyörii tossa samassa kaupassa enemmänkin niin aattelin pyytää anteeks vaikka ihan ventovieras ihminen onkin.
Mulle vähän sama..väitin tk:n omahoitalalle, että varattu aika oli varmasti eilen eikä tänään (siis myöhästyin) ..menin kotiin ja se oli eilen. Oli tosi ikävä juttu ja ne joutuu varmaan aina kestämään kaikee tuollasta skeidaa.
Vien hänelle ruusun ja pahoittelen. Pahalla päällä -olo lisää kyl näitä kivahtamisia.
Mä soitin kerran johonkin asiakaspalveluun ihan varta vasten pyytääkseni anteeksi. Mä olen ihan hirvee kun soittelen johonkin ja joutuu jonottaa ja pinna kiristyy niin sitten kun pääsee linjalle niin huudan kuin mielipuoli.
:D :D..sellastahan se.Varsinkin jos jonotus maksaa! Koko ajan miettii, että katkasenko vai jatkanko? Ensin viis minuuttia jonottaa ja sitte katkasee..voi helvata.
Ensimmäinen lause ok - jälkimmäinen kumoaa sen.
"Tunnen huonoa omatuntoa kiduttaessani vankia, mutta joskus on vain pakko". Ilmiöllä on oikein nimikin - itsepetos. Ja kyllä - olen kokenut sen monta kertaa.
Sitäks se olikin.Kamalaa, ole pettänyt oman itseni :-/..kaikkein pahinta mitä voi ihminen tehdä. onneks on kaiketi korjattavissa.
Tyosta kiduttamisesta tuli jossain telkusta, miten venäläiset sotilaat joutuvat tekemään yhä pahempia asioita sotatilanteissa ja he kärsivät niistä yhä enemmän. Kun on pakko..