Hohhoijaa...

Olen muutaman vuoden tuntenut tämän ystävän. Nyt tuntuu että olisi parempi vaan pitää etäisyyttä. Hän sanoo parhaaksi ystäväksi, ei ole ainoa joka sanoo niin. On tosin ainoa jota olen auttanut rahallisesti, viimeiset kolme vuotta nyt. Tiedän että joutuisi kadulle ja näkemään nälkää, on kyllä yrittänyt kaikkia muita keinoja jne ja turha puhua niistä nyt. Asuu miehensä kanssa ja kumpikin on ollut melkein koko ajan työttömänä. Olen tsempannut parhaani mukaan tunkeilematta ja ovat ottaneet sen ainakin päällepäin vastaan, olen ollut joskus samassa tilanteessa niin tiedän mitä he käyvät läpi. Tiesin vaan jo silloin kun rupesin auttamaan heitä rahallisesti, etten voisi kertoa siitä kellekään koska tulisi varmasti samanlaisia ja pahempia kommentteja kuin mitä täältä voi odottaa, en ole niin hölmö että otan turhaan niskaani sellaista.

Mua kaivelee se että tuntuu että hän ottaa aina yhteyttä kun on rahantarve ja muuten ei juuri yhtään. Asian luonteen takia en tiedä voisiko sitä kertoa mahdolliselle tulevalle tyttöystävälle, ja miten ottaisi... ja muutenkin, eikä ystäväni tunnu tajuavan tätä. Sivuuttaa sen kuin ei olisi mitään. Tiedän että se on hänen tapansa toimia näissä asioissa eikä hän ole paha ihminen, sanoitte mitä sanoitte. Kolme vuotta sitten tämä asia tuntui raskaalta mutta olen näemmä koko ajan koittanut turruttaa itseäni kantamaan tätä, olen aina surumielinen eikä ole yksistään tästä asiasta kiinni... eikä mua haittaa rahanmeno, en ole persaukinen enkä rikaskaan. Eikä kiinnosta maksaako ystäväni takaisin niinkuin lupasi vai ei.

Vuokrasin kämpän (eri kuin se missä asun) ja otin heidät alivuokralaisiksi. Välillä on tullut vajaita vuokranmaksuja ja olen antanut heidän tähän asti elää piikkiin. Mutta ei enää. Olen ihan vakavissani ja suoraan varoitellut heitä että on tyhmää olla mulle alivuokralaisena mutta silti eivät ole vieläkään löytäneet muuta paikkaa, työttömiä kun ovat. Rahanäkökulma ei kiinnosta mua koska tässä maassa sitä voi ansaita 3 kertaa sen mitä työtön saa istumalla perseellään melkein koko työpäivän ja näyttämällä naamaa töissä, tosi reilua. Ja sitten haukutaan työttömiä ja katsotaan pätevyyksiä jostain helvetin paperista ja laitetaan ihmiset elämään eri kasteihin sen mukaan. Työ kyllä kelpaisi heille jos sitä olisi.

En silti jaksa enää kantaa sitä paskaa ja antaa sen haitata omaa parisuhteenmuodostusta. Mitä mieltä olette, onko touko-vai kesäkuun loppuun asti pitkittäminen parempi? Jos he eivät ole ystäviä tämän jälkeen niin mua ei kiinnosta. Jos ovat niin ok.